Kiltti tyttö

"Kiltti tyttö, vilkaisi vaan ansaesteitä, mutta tuli sitten kuuliaisena perässä." Hei, kuka on varastanut mein Lilin :) Ehkä sille ei vaan sovi nämä aamupäivätreenit, mieluummin makailis omassa sängyssä, kun rehkis hulluna jollain radalla. Minä en nimittäin usko tuon sen kiltteyden olevan kovinkaan pysyvää laatua, sen verran lahjakkaasti Lili on omissa treeneissä pongaillut niitä ansoja. Tai voihan sille joskus vaikka joku oppikin mennä perille, kun tarpeeksi monesti asiasta motkottaa :)

Pitkästä aikaa oli tänään Kylliäisen Katin vetämät treenit. Flunssakin alkoi jo helpottamaan ja aikaa oli hyvin opetella ratakin, joka nyt muutenkin oli varsin looginen.

Ja mikäs sitä on kiltin tytön kanssa mentäessä :) Ei oikein tullut edes hiki. Noita käännöksiä pitää alkaa treenaamaan ihan tosissaan makupalojen avustuksella, näyttäisi olevan viimekertaisten omien treenien perusteella ainoa toimiva konsti.

Nomikin on ollut oikein pätevä viime aikoina treeneissä, pitäisikin kirjoitellut niistä joskus tarkemmin. Mutta onko Nomi ollut myös kiltti? Asiasta voidaan olla montaa eri mieltä, mutta touhukas neiti ainakin on. Sillä aikaa kun minä piipahdan lähikaupassa niin matot ehditään pistää kasaan, kaataa vesikuppi ja silputa myös yksi lelukin...

Kuvassa itse pahantekijä, joka ei muuten yritä edes näyttää syyttömältä!

Huomenna jatkamme tokoilulla...

Dopingia ja krapulaa

Jos viimeeksi blogia tuli päiviteltyä reippaissa tunnelmissa, niin nyt ei ole reippailusta tietoakaan... Enemminkin selviäisikö täältä sohvalta ylös... Harvoin kun sairastaa niin se on tehtävä sitten kunnolla!

Toki sitten "vuosisadan flunssa" iski juuri, kun oli pitkästä aikaa kunnon treenit luvassa eli OJ:n treenirinkiä, johon mekin nyt liityttiin syksyn tauon jälkeen. Aamulla ensin apteekkiin täydentämään lääkevarastoja, sen jälkeen droppia naamaan niin että norsukin kestäisi niillä hereillä ja sitten hallille tosi hyvällä fiiliksellä toivoen, ettei ole mitään juoksurataa luvassa. Ei tarvinnut radalla juoksennella, mutta yhtään parempi vaihtoehto ei ollut "mennään samoja esteitä sen miljoona kertaa". Normaalistikaan en muista tuollaisia ratoja, vielä vähemmän nyt lääkepöllyssä ja vielä kun startattiin sitten meidän ryhmän ensimmäisenä. 28 esteen radasta muistin just kymmenen ensimmäistä... :)

Ensimmäinen yritys oli kyllä sellaista räpeltämistä... Ohjaaja ei muista rataa, eikä koirakaan kulkenut mihinkään. Ei lähtenyt vetoon mukaan, vaan paineli A:lle. Valssilla ok. Tosin vasta sitten kotona muistin, että olin tehnyt vedon vanhalla väärällä tavalla. Aargh! Old habits die hard... Ehkä jos ens kerralla sitten muistaisi. Käännöksetkin valui, pahin oli suoran putken jälkeinen hyppy suoraan ja siitä takaakierto (10-11-12). Ei vaan hidastanut tarpeeksi valssilla, lopussa sitten kokeiltiin viemistä toisen siivekkeen kautta. Oli kyllä niin menossa putkeen, ettei hyvä sekään :) 16 hypylle saksalainen, jonka jälkeen koira mukaan napakasti, ettei hyppää viereistä hyppyä. Myös hyppy 23 tuotti vaikeuksia putkesta tultaessa, kun pyrki vaan hyppäämään sitä suoraan edessä olevaa. Ei siis mitään uutta auringon alla...

Toisella kierroksella oli sitten vain yksi yritys, mutta sehän riitti, kun olin siihen mennessä jo ehtinyt oppia radankin :) Yhden hypyn kääntyi väärään suuntaan, mutta ei siinä mitään vahinkoa sattunut, joten nollalla rata läpi :)


Heti kotimatkalla saikin jo karvaan muistutuksen, että kannattaako sitä flunssasena rehkiä. Tässä olisi nyt sitten viikko aikaa toipua ennen uusia koitoksia, ensi viikonloppuna olisi nimittäin ohjelmaa molempina päivinä niin aksaa kuin tokoakin! Onneksi on digiboxi täynnä mm. Games of Thrones uusintoja (ja kohta uusia jaksoja!) ja kaiken maailman leffoja niin ei käy heti aika pitkäksi!

Reippailua

Niin se vuosikin tuossa taas vaihtui, uusi ei ole vielä tuonut mitään muutoksia mukanaan... Lajissa nimeltä työnhaku kun ei palkintopallisijoituksia arvosteta, vain voitot merkkaa jotain. Noh, verkot on taas vesille laskettu ja jokunen saaliskin näkyvissä, myöhemmin olemme viisaampia jahdin onnistumisen kanssa.

Vapaista ollaan otettu kaikki ilo irti tekemällä päivittäin pitkiä lenkkejä niin kävellen, juosten, kelkkaillen kuin hiihtäenkin :) Koirat tykkää! Jäällä käydään päivittäin, toivottavasti jäät pysyvät hyvinä vielä pitkään.


Pitää muuten kaveruksille etsiä vähän tuhdimpaa muonaa, vähän turhan alhainen rasvaprosentti nykyisessä kulutukseen nähden. Miksiköhän itsellä ei ole vastaavaa ongelmaa :)

Nomikin pääsi vihdoin karvoistaan, joku voisi todeta että korkea aikakin :) Trimmaaminen ei kuulu muutenkaan lempipuuhiini, vielä vähemmän käppänän, aargh! Pohjavillaa nyppästään lisää sitten parin viikon päästä.

Ennen

Jälkeen (kännyräpsy)

Ja sitten kun saat karvat pois, niin alkaa se pukeminen, joka ei tietenkään ole turhan yksinkertaista. Fleecet on sähköisiä, haalari huopannuttaa jalkakarvat (nyt nekin on taas nypitty), koira juoksee karkuun heti vaatteet nähdessään ja lenkillä raahustaa myrtsinä perässä...

Todistettavasti Nomistakin lähtee vauhtia myös haalari päällä ja pipokin päässä. Ei pahemmin jäänyt rannalle ruikuttamaan kun vetopedot pääsi elementtiinsä ja painamaan ladulla sen minkä kintuista pääsi. Harvemmin on 11 km mennyt suksilla niin kevyesti ja vähäisellä hikimäärällä :) Hyvin se Nomikin perässä pysyi, mutta ehkä jatkossa käymme pienen neidin kanssa privaatisti hiihtämässä. Kelkan kanssa menee hyvin kaikki kolme, mutta kelkasta onkin enemmän vetäjille vastusta kuin hiihtäjästä.

Tokotreenit odottelee vielä motivaatiota, mutta joulukuun tauon jälkeen ollaan sentään käyty vähän aksailemassa. Nomikin on tehnyt oikein reippaasti hommia ja vähän on mietinnässä josko sittenkin startattaisiin jo omissa kisoissa maaliskuussa. Suurin huolenaihe taitaa olla se, että keskittyykö neiti tekemiseen vai käykö moikkailemassa ensin tuomarin ja vielä kaikki ratahenkilötkin :)

Lili on tehnyt lähinnä pieniä pätkiä tekniikkaa ja tosi hyvin on toiminut niin vaikeat keppialoituksetkin kuin putki-kontaktierottelutkin. Ensi kuussa pitäisi päästä tekemään jokunen ratatreenikin, ettei tarvitse ihan kylmiltään aloittaa kisaamista sitten kotikisoista. Ainakin jokunen kisa tullaan keväällä käymään, mutta kuinka paljon, riippuu sitten vähän muista asioista.

Loppukevennyksenä keppitreenejä parin vuoden takaa, hieman on kehitystä tuosta tapahtunut :)


Mutta ihan kaikissa asioissa ei aina taida ihan olla järki mukana tänä päivänäkään...?

 

Wanted!

Meinaavat vissiin olleen tarpeeksi kilttejä vuoden aikana :)

Tosikot lenkkeilee

Tosikoiden kruunaamaton kuningatar - Lili :) Ei ole neiti huumorintajustaan tunnettu :) Milan kovasti yrittää innostaa leikkimään, mutta ei lämpene, ei sitten millään.


Hyvä, että edes samalle kivelle mahtuvat :)

Toiset tykkää juosta vapaana metsässä ja toiset, hmm, hihnassa. Nyt ollaan taas innostuttu juoksuharrastuksen kanssa, ennen lumentuloa ehdittiin pari viikkoa juosta lentokentän lenkkiä kolme kertaa viikossa. Sports Tracker mittasi lenkille pituutta 9,45 km ja aikaa siihen saatiin kulumaan 1 h 10 min. Yksi kerta oli "pikalenkki" 5 minuuttia nopeampi, kun eräät innostui 6-tien puoleista laitaa tultaessa jahtaamaan rekkoja niin sitä tultiin aika haipakkaa :) Idiootit... Seuraavan kerran lentokentän lenkkiä mennäänkin suksilla ja valitettavasti ilman vetokavereita, toiset niin kaihoisasti tänään katsoivat ohi menevää latukonetta. No ehkä siihenkin hommaan kohta päästään. Tänään kuitenkin pistetään taas lenkkarit jalkaan, koirat vetovyöhön (Nomi flexissä perässä) ja uusia juoksureittejä etsimään!

Treenit on tosiaan tämän kuun tauolla. Lili on taukonsa ansainnut (itse se voi olla toista mieltä) ja Nomi taas juoksujen jälkeen tykkää enemmän vaan makoilla vällyjen alla... Heti juoksujen jälkeen teki oikein innokkaasti hommia, mutta sitten alkoi taas nämä akkojen vaivat. Ei jaksa edes Muskan kanssakaan leikkiä... Ja kun ei ole Nomia pitkästä aikaa kuvattu tositoimissa ja oli niin reippaasti mennyt edellisellä kerralla, niin halusin sitten ottaa videolle meidän treenit. Ohjaajalle tuttu rata, muutama hyppy pois, niin sehän on maksien SM-joukkuerata viime kesältä :) Nomi oli jo vähän perässä vedettävässä fiiliksessä... Pätkiä tulee hyvin, mutta vähän on sellaista hölköttelyä, josta terävyys puuttuu. Tästä syystä en korjannut alun virhettä päällejuoksussa ja varastikin vielä lähdössä, samperi... Hyvä korjaus A:lle :)

Nomin sisko Jilly sen sijaan on jo reippaillut kaksi LUVAa. Mahtavaa, onnea :) Nomi aloittaa kisaurakkansa vasta kun ei tarvitse jännittää, että huvittaako neitiä vai ei. Tekniikan puolesta olisi voinut startata jo heti kisaiän tultua syksyllä täyteen.

Ainaiset lumityöt ei ehkä niin iske, mutta on se vaan niin kivaa kun on niin puhdasta ja valoisaa...

En minä sinun kanssa leiki, mutta voidaan me yhdessä kaivaa lumihankea...

Nomin omat hangen tutkimukset...

Liliäkin alkoi kiinnostamaan että mitäs täällä touhutaan...

Milan löysi hangesta...lunta...syötäväksi...

Mutta ollaan me silti bestiksiä...

Tai pakko päästä juuri sille tietylle pedille vaikka siivouksen takia niitä olisi useampikin siinä rivissä valittavana :) 

Projektia köökissä (finaalissa...)

Pienellä pintaremontilla keittiön ilme 80-luvulta 2010-luvulle! Sitä totaaliremonttia odotellessa, jos siihen joskus olisi varaakin...

Ihanaa mäntypaneelia... Muualta talosta se on jo maalattu peittoon tai sitten poltettu takassa :) Ei tartte lähteä mökille kun on mökkifiilistä jo muutenkin!

Lähitarkastelussa tapetti, voihan tuo olla kohta taas muodissakin...

Katon maalauksella aloitettiin, mutta sitä varten piti poistaa tapetteja reunoilta, ettei sitten tarvitse lotrata juuri maalattua paneelia veden kanssa. Olihan kerrankin hyvin irtoava tapetti, lähti melkein ihan itsestään :) Alta tietysti paljastui 80-luvun malliin lastulevyä. Ja ne lastulevyjen saumat... Eipä ole tähän sitten jätetty elämisvaraa, ei ihme että välillä vähän pullistelee.

Ei ihan selviä maalauksella tai ohuella paperitapetilla. Uusi kittaus, hionta, tasoitetapetti + paksu kuitutapetti toivottavasti hoitaa homman. Vanha tapetti oli todella paksu (ei sellaisia varmaan enää tehdäkään) ja laitettu saumat juuri levyjen saumojen kohtaan, niin ei mahdolliset pullistelutkaan niin selvästi näkyneet.

Kaksi huonetta on remontoitu aiemmin laittamalla lastulevyjen päälle remonttikipsilevyt. Hermo paloi kyllä niittenkin saumojen laiton kanssa...

Maanantaina (19.11) projekti alkoi kattolistojen (18 kpl) irrotuksella ja saivat myös ensimmäisen maalikerroksen pintaan erinäisten valmistelujen jälkeen.

Tiistaina lähti suurin osa tapeteista, listat maalattiin toisen kerran ja katto maalattu kertaalleen. Ja päänsärky sen mukainen... Kattomaali haisee nimittäin edelleen ja pahasti, siinä olisi maalitehtaalla tuotekehityksen paikka. Onneksi ei ole vielä pakkasia, niin voi vähän tuuletella. Katon maalaaminen on muutenkin jostain syvältä, tämän päivän jälkeen sekin pitäisi valmistua. Sitten vaan kärsitään loppuviikko käryistä ja aletaan ahkeroimaan seinien parissa.

Seuraamme projektin etenemistä...

P.S. Vain Nomilla toistaiseksi muutama partakarva saanut uutta valkoista väriä :)

Remonttipäiväkirja jatkuu (23.11)...

Torstaina saatiin katto maalattua - kolmannen kerran... Aiemmin muistelisin, että kaksi kertaa olisi riittänyt, nyt tuli vissiin pihisteltyä maalin kanssa. No eipähän satanut niskaan niin paljon :) Saiskohan viikonlopun jälkeen jo lamputkin takaisin niin ei olisi ihan niin pimeää :) Myös kattolistat on maalattu nyt kolmeen kertaan.

Loputkin tapetit on saatu tänään perjantaina irti, tulipahan niistä ihan kunnon säkillinen roinaa.

Panelitkin on nyt irti seinästä. Tosin jos olisin tiennyt mitä niiden poistaminen tarkoittaa, niin olisivat ehkä saaneet jäädä seinään. On niiden kanssa tähänkin asti hyvin pärjätty... Ensimmäinen paneeli lähti reunasta ihan mukavasti. Mitä nyt alta paljastui pieni yllätys...

Seuraavien kohdalla alkoi totuus paljastua - paneelit on hemmetti liimattu kiinni!!! Ihan niin kuin ne eivät olisi noin miljoonalla naulalla pysyneet kiinni. Ähellys ja puhellus ja paneelit irti, mutta lähti kyllä osittain lastulevyäkin mukaan.

Niin että mitäs näille tekis? Pahimmat on syvyydeltään lähemmäs puolta senttiä...

No jos huomenna lähtis sopivan tasoitteen ostoon (kaapissa oleva hienotasoite ei ihan riitä), niin ja tosiaan hiomakoneen... Käsinhionta alkais muistuttaa jo liikaa työntekoa :)

Uutta päivitystä aiheeseen (26.11)...

Reilun viikon (!) työn jälkeen alkaa olla pohjatyöt tehty. Viikonloppuna kolot täytettiin ja hiottiin. Koneella hionta kävi nopeasti, siivoaminen vei sitten vähän enempi aikaa :)

Kaapin perukoilta löytyi myös "uusi" lamppu. Joskus vuosia sitten alesta ostettu, mutta vasta nyt pääsi esille. En ehkä nyt tuota ostais, mutta menkööt nyt tämän kerran :)

Koirat on tietysti remonttihengessä mukana. Milan tässä demonstroi kuinka kippurahäntää voi käyttää tavaroiden kantamiseen. Ja hyvin pysyi, kunnes Lili kävi lelun nappaamassa :)

Viimeinen vaihe pohjatöitä... Käytävän puolelle puolipaneelit jäi tarkoituksella kuvasta (ehkä) näkyvästä syystä. Koirat tykkää hinkata siihen itseään märkänä ja siinä snautserin sään korkeudella onkin hehkeät likaraidat.

Sama seinä maalarinpesulla hiki hatussa jynssättynä sekä oksalakalla käsiteltynä.

Köh, ehkä pitäisi useamminkin noita seiniä pestä :) Paneelit on nyt lisäksi pohjamaalattu, Lili tutkailee lopputulosta.

Tasoitetapetti on myös kauttaaltaan paikoillaan. Milan on joku ihme liiman imppaaja, yritti ihan oikeasti syödä  seinäliimaa. Omituinen otus...

Seuraavaksi päästäänkin vetämään väriä seinään, jess! Maali onkin jo valmiina ja perjantaina tulee tapetit, joten viikonlopun jälkeen pitäisi olla aika valmista. Ikinä en ole noin nopeasti saanut tapetteja valittua, yleensä niitä on saanut kuukausi kaupalla pohtia.

Niin että pikkuremontti kaksi viikkoa "täyspäiväisesti" tehtynä. En ihan heti lähtisi taloa rakentemaan töitten ohella.

Päivän kysymys... Millä saa totaalisen neliraajahalvauksen pikkuotukselle?

Onneksi ei ole vielä tukka lähdössä niin ehtii ehkä totutella :)

Ja vielä viimeinen päivitys remonttiblogiin (4.12)... Ihan heti ei uutta aloitella, remonttia siis :) Ehkä ensi syksynä jaksaisi käydä olohuoneen & ruokahuoneen kimppuun. Suunnittelu on kivaa ja osa toteutuksestakin (ainakin jos on vapaata), tähän ei kuulu kattolistojen laitto. Yksi pitkä lista odottaa vielä laittoaan, kun alkoi lopussa päässä sumeta niin pahasti, että tuli sahailtua miten sattuu eikä vain yhden kerran... Tässä vaiheessa kannattaisi kirjoittaa ne mitat lapulle eikä vaan luottaa hyvään muistiin "kun se on tähän astikin toiminut " :) 

Maalin sävyksi valikoitui lopulta jo eteisestä tuttu Nepalin harmaa Sadolinin Maailman Väreistä, astetta tummempana vain (tummin sävyistä siis). Tapeteista ei ollut selvää mielikuvaa, mutta silti alkuperäiset hahmotelmat oli ihan jotain muuta kuin mitä lopputulos sitten oli. Mutta heti kun näin tapetin liikkeessä, niin selvää oli, että tuo se on. Pinkki on selvästi minun heikkokohta :)? Hempeää kukkatapettia, mutta sopii juuri niin hyvin tähän tilaan. 

Tapettia laittaessa vahvistui myös käsite Sammonlahden imppaajat. Nomi yritti ihan tosissaan syödä sitä liimaa ja jonkin verran siinä onnistuikin. Ei nähtävästi ollut kovin vaarallista tai sitten sivuvaikutukset ilmenevät vasta pidemmällä tähtäimellä...

Kaksi seinää on nyt lattiasta kattoon tapetoitu tällä, ikkunaseinä maalattu harmaalla ja käytävän puolella harmaa puolipaneeli + tapetti. Oikeasti sävy on tummempi ja rusehtavampi, mutta kun salamalla joutuu kuvaamaan niin tässä lopputulos.

Jatkossa blogi pysyttelee taas koira-aiheissa, tosin me nyt juuri taukoillaan treeneistä (ja kisoista) niin ei hirveästi ole mitään kerrottavaa.

Mutta hei, talvi tuli takaisin!

Rekku kiitää!

Oli Lili oikein mukavassa vauhdissa eilisessä Kiitorekun järjestämässä radanlukutaitokoulutuksessa. Kiitos Kirsi & Sampo!

Päivän yllätykset oli, että kuinka paljon mutkaputket oikeasti hidastikin koiran vauhtia (apua, en ehdi - hei mihin se koira jäikään...) ja Lilin omat ei-toivotut radanlukutaidot :)

Rata näytti piirrettynä tältä:

Kakkoselle ensin pakkovalssi-jaakotus, joka myöhemmin vaihdettiin kutsuttakoon sitä nyt sitten rystyheitoksi :) Pitääkin joskus kokeilla kylmiltään, että kumpi oikeasti kääntää paremmin. Nelosella taas pakkovalssia (ja hyvin ehti kun lähti ajoissa kakkoselta). Kutonen toimi sekä oikean kautta pyörityksenä sekä persjättö + vasemman kautta takaakierto. Jälkimmäisellä tietenkin sai suoremman linjan seiskan takaakiertoon. Hypyn jälkeen persjättö, muurilta linjaus ja hirtolla putkeen. Täma toimi yhtä kertaa lukuunottamatta (ohjaaja hätäili) oikein mainiosti. 11-12-13 väliä kokeiltiin ensin esteiden vasemmalta puolelta niin että 13 hypylle olisi tullut sitten takaaleikkaus. Noh, Lili päätti toisin. Neidin mielestä rata meni muuri-hyppy-putkeen, kerta toisensa jälkeen... Vika hyppy oli täysin näkymätön este ja sitähän se olikin muurilta katsottaessa, jossa varmaan jo lukitsi putken. Voi noita aivoituksia. Moista ongelmaa ei toiselta puolelta ohjattuna ollutkaan. Kepit löytyi oikeasta välistä joka kerta sekä lähetys pimeään putken päähän. 17-18 väli oli ainut mihin ei saatu oikeasti hyvää käännöstä. Loppusuorat Lili osaa!

Videopätkä koulutuksesta (niin ja se ainut kerta kun putkeen meno ei onnistunut :), mutta ei jaksanut editoida muita pätkiä):

Perjantaina Lili taas tuurasi juoksuista Nomia treeneissä. Piti siis miettiä harjoitus, josta olisi Lilille hyötyä, mutta ei olisi liian vaikea muille ryhmäläisille. Kiva treeni löytyikin! Tällä viikolla ei siis kontakteja treenattukaan :) Rytmitys, mitä se on...

Hypyt 3-4-5-6 kokeiltiin ohjata molemmin puolin, radan keskeltä ohjattuna sai käännökset pienemmiksi (ennakoiva valssi 3-4 väliin ja persjättö 5-6 väliin). Kasihypyllä piti olla ajoissa, että sai neiti estehakuisen takaakiertoon oikean siivekkeen kautta. Tossua toisen eteen ja takaaleikkaus 10-11 väliin. Hypylle 16 olisi pitänyt rytmittää, ettei latase pitkälle. Onni on, että koira osaa hakea kepit... 19 hypyllä koiraa kiinni, 20 takaaleikkaus ja siitä veto putken oikeaan päähän. Avot!

Alkuviikosta oli vielä lunta, kuten kuvista voi todeta. Testailussa Galaxy SII:sen kuvausominaisuudet... Huom! Harmaapartojen fleksit on irrotettu vain kuvauksen ajaksi :)

Lenkiltä vielä Tapikselle pikatokoilemaan "umpihankeen". Lili teki pieniä pätkiä seuraamista pallopalkalla (hyvä!), luoksetulon pysäytyksiä (ei merkkejä, ei ennakointia!) sekä kapulan luovutusta (ok asento). 

Videota lopun palloleikistä. Kamerankäyttöharjoittelu jatkuu, että miten päin sitä puhelinta oikein pidetään :)

Milan teki ensin pelkkää merkkiä (oikein hyvä!), merkiltä suuntia namipurkille (hyvä!) ja muuten samaa kuin Lilikin. Loppuun vielä merkkiä, että saataisiin suoritus kuvattua. Se ei enää ollutkaan niin helppoa kun muistissa oli ensin namipurkkien paikat... Mutta löytyihän se merkki sitten.

Muuten tällä viikolla oli vaan kotitokoilua. Työt haittaa harrastuksia, vaikkei ole töitäkään, heh. No mutta oli yksi koulutus... Lili siis on treenaillut kotona ruutua harvemmin käytetyillä ruutumerkeillä (toimi hyvin, alkuun pari toistoa pallolla), tunnaria (onnistumisprosentti edelleen 100!), tunnarikapulan pitoa (vähän vaatii vielä töitä ettei pureskele tai pudota liian herkästi sormien lähestyessä) ja kakeja (menee hissinä m-s, mutta s-m pyrkii vetämään takajalat ensin alleen, haetaan tähänkin nyt sitä hissiä, sama ongelma s-i vaihdossa). 

Nomikin on tokoillut kotona mm. hyppyä (hyppää oikein innokkaasti perusasennosta esteen nähtyään, kohta voisi odottaa käskyäkin :), seisomista (alkaa toimia käsimerkillä), kakejen tekniikkaa sekä kapulan ottoa kädestä (pitää sitä nyt jopa hetken).

Trimmaus ei kuulu mitenkään minun lempiharrastuksiin, mutta näköjään sitäkin on välillä harrastettava. Melkein siisti Milan juuri kammattuna, mutta olihan tuo aika turjakkeen näköinen päästä häntään ulottuvalla keskijakauksella :)

Karvareuhka vaihdettuna sporttisempaan takkiin :) Juuri kärsi alennusmyynneistä ostaa syyssateilta suojaamaan, kun ei pelkkä pohjavilla siihen oikein riitä...

Tosiaan Nomilla on ne juoksut ja vielä oikein tärpitkin, mutta ei Milania vaan kiinnosta. Halleluja! Toista se oli edellisillä kerroilla... Nips & naps ja niin juoksuhelvetit on historiaa :)! Milanin mielipidettä asiaan ei kysytä :)