Aah, rapsuttaa!

Ei riitä Lilille enää sisäseinät omatoimiseen rapsutteluun vaan pitää jo siirtyä ulos! Mutta sieltähän löytyy niin tiili- kuin lautaseinää ja nautinto on taattu!

Omistaja oli sunnuntaina tosi ahkera. Ensin Nomi pöydälle ja pohjavillan nyppiminen. Ruskean hötön alta paljastuikin musta kiiltävä parin millin turkki, ois muuten tuollaisena helppohoitoinen :) Ja onneksi ei tarvitse ens viikon kisoissa (apuva!) nakuilla.

Milan selvisi vähän vähemmällä siistimisellä, suurin urakka olikin sitten erään kuulemma jo tunnistamattoman turjakkeen täystrimmaus. Siisti tyttö tuli taas :)

Kolme koira putkeen, rakkuloita kädessä enemmän kuin kolme. Ei kannata harkita tästä uutta ammattia :)

Tosiaan, kohta alkaa taas olemaan agikisat ajankohtaisia, jos vaan muistaa vielä huomenna viimeistään ilmoittautua. Perinteisesti kausi on aloitettu omista kisoista ja niin nytkin. Lauantaina Lilille kaksi starttia ja sitten sunnuntaina Nomin ensi esiintyminen. Siitä voipi tulla mielenkiintoista :) Tämän viikon sunnuntaina käydään testaamassa pikkuotuksen virettä epiksissä. Pitäähän sitä nyt edes kerran päästä mölleissä starttaamaan :)

Treenit on mennyt hyvin. Tällaista pätkää vedettiin perjantaina (15.2) ryhmätreeneissä. Kun minä en edelleenkään osaa tehdä takaakierto-valsseja tarpeeksi nopeasti niin parempi opettaa koirille takaakierto-persjätöt :) Onneksi Nomikin oppi ne nopsaan, tällä radalla niitä päästiin testailee hypyille 2, 9 ja 11. Puomilta poispäinkääntö putkeen oli vielä vähän turhan haastava.

Keskiviikkona (13.2) päästiin käymään Kiitorekun valmennuksessa Hannen & Mofin vuorolla. Hyvää perustreeniä, tärkeintä oli nyt nähdä, että mitä Nomi tuumaa vieraasta paikasta/ihmisistä/koirista. Kerran piti käydä Sampoa moikkaamassa, mutta muuten keskittyi hyvin tekemiseen. Ensin treenattiin alun hypyillä tiukkaa kääntymistä, kokeiltiin niin ennakoivalla valsilla, jaakotuksella, jenkkikäännöksellä ja vielä peruskäännöksellä. Ja kyllähän Nomi kääntyy pienesti! Voisi vähän lahjoittaa sitä taitoa Lilillekin :) Vain yhdellä jenkkikäännöksellä saatiin kielto aikaiseksi. Irtoaminen keskihypylle olikin sitten hieman haasteellisempaa, kun käännöshyppyjen linjaa ei saanut ylittää. Loppuun jaksettiin vetää vielä koko pätkä, kerran tuli putkelta kielto lopussa ohjaajan hätäilyn takia. Hyvä Nomppis!

Edellisellä viikolla (8.2.) mentiin näin. Slalomit toimi nyt oikein hyvin. Pätkästiin treeni ennen keppejä, vähän turhan haasteellinen keppien aloitus radan keskellä. Parin metrin päästä lähetettynä toimi hyvin.

Vauhdikasta menoa 1.2. treeneissä. A-este teki tepposet, kun se oli edellisten treenaajien jälkeen vahingossa jäänyt normaalia jyrkemmäksi. Kuulin tästä vasta jälkikäteen, treeneissä ihmettelin, että mites Nomi nyt noin jarruttelee alastulolla. Joka tapauksessa tämän treenin jälkeen lähdettiin muuttamaan kontakteja vauhdikkaimmaksi, 2on2off on vaan Nomilla liian hidas. Vielä ongelmia aloitushypyn kanssa, miksi hypätä kun sen voi kiertääkin?!? Lopuksi palkkailtiin vaan yhtä hyppyä.

"Aargh, tästä ei tuu mitään" -treenit 25.1. Puomin leijeröinnit onnistuu hyvin, mutta ei voi hypätä ekaa hyppyä, eikä puomin jälkeistäkään (nro 8) tai mennä pussia tai tehdä paljon muutenkaan mitään... Kun ei huvita niin ei huvita... Sentään suostui menemään kakkosputkeen puomin sijaan.

Viikkoa aiemmin 18.1. 2/9 hypyn tilalla okseri ja 7/4 pituus. Loppusuora (10-11-12) tuotti ongelmia, oli tulla ensin aina muurista ohi ja kun luulisi että namikupille oli helpointa mennä hyppäämällä viimeinen hyppy niin ehei...senkin voi vielä kiertää :) Muuten hyvää menoa.

Ryhmän bortsujen takaaleikkaustreeni 11.1., Nomin kanssa vielä ehti valssailemaan alussa :) Keppien aloitus oli haastava, kun putki oli takana houkutuksena. Ei riitä ohjaajan juoksukapasiteetti suoralla putkella, eikä koiran irtoavuus hypylle 12 :)

Kuukauden tauon jälkeinen eka treeni. Nomi menee huomattavasti kiltimmin putken "vääriin" päihin kuin isosiskonsa - ainakin vielä!

Taitava pieni!

Moniottelija

Lajit vaihtuu Lilillä lennosta kuin paremmallakin 10-ottelijalla :)

Sunnuntaina matkattiin Joutsenoon Martinpuron Tarjan oppiin. Alun perin koulutus piti olla tuossa agihallilla, mutta koska alkuperäistä aikataulua jouduttiin muuttamaan niin eipäs halli ollutkaan enää vapaana. Mutta hyvä se on vaihdella treenipaikkoja muutenkin, hieman vaan epäilytti, että mitä Lili tykkää maneeseista pakostakin löytyvistä herkuista... Tai no, tiedän minä kysymättäkin, että Lili syö ihan himona hevonshittiä, jos vaan tilaisuus annetaan :) Mutta joutaako nyt sitä moista, kun kerran pääsee tokoilemaankin!

Edellisestä kunnon treenikerrasta olikin vierähtänyt aikaa, sieltä marraskuun puolivälistä... Mutta jos kerta osaa muutenkin, niin tarvinneeko sitä treenatakaan :)

Ensimmäisenä "ongelmana" oli ruutu, merkiltä lähetettynä. Jota ollaan treenattu ehkä sen kaksi kertaa aiemmin. Kerran Tapiksella ennen kuin oli vielä lumiakaan tullut ja sitten lauantaina agitreenien jälkeen hallin pihassa... Ruutu ja merkki oli käyty jo tekemässä valmiiksi maneesiin. Otettiin ensiksi normaali voittajan ruutuun lähetys. Milanille kun hokee virittelysanoja niin se kohdistaa katseensa jo valmiiksi minne pitääkin, mutta Lili katsoo aina vain minua. Joten se onkin sitten täysi arvoitus aina, että tietääkö neiti mihin sitä pitäisi mennä. Lähti heti käskystä ensin hieman hitaammin, mutta ruudun pongattuaan vauhti parani ja kaikin puolin nappisuoritus loppuun! Seuraavaksi merkille lähetys...jota alettiin treenata edellisellä viikolla kotona eteisessä. Reilu peli :) Hämmästys olikin melkoinen, kun Lili teki taas mallisuorituksen. Niin, että luota vaan koiraan :) Sitten se lähetys merkiltä ruutuun. Koira jätettiin merkille ja itse menin lähelle ruutua. Tämän jälkeen koira muuttuu kaikista käskyistä suolapatsaaksi, ei edes nykäisekään mihinkään suuntaan. Mennään koiran lähelle ja siitä uusi yritys, ei tapahdu edelleenkään mitään. Käyn taputtamassa ruutua, Tarja heiluttelee palloa ruudussa, mutta kun jumi iskee niin ei voi mitään :) Lopulta sitten pallon avulla saatiin neiti ymmärtämään, että se merkki on oikeasti sallittua jättää :) Kun lukko oli auki, niin ruutuun lähetykset toimi hyvin molempiin suuntiin.

Treenataan siis jatkossakin merkkiä ja merkiltä ruutuun lähetystä erikseen (unohtamatta voittajan ruutua), alussa ruudussa esim. pallo ja myöhemmin yritetään vaihtaa se esim. taputukseen. Mahdollisimman nopeasti avut pois. Ruutuja voi myös laittaa merkin molemmin puolin. Hakeutumista ruutuun voi treenata myös siten, että viedään koira esim. johonkin sivulle, käydään taputtamassa ruutua (katse maahan, ei koiraan) ja ohjaus ruutuun vaihtelevista paikoista.

Väliin tauko, jonka jälkeen jatkettiin toisella ongelmalla eli seuraamisella :) Tekniikassakin on sanomista, mutta suurin murhe on, ettei tahdo jaksaa koko kaaviota pitää paikkaansa vaan alkaa enemmän elää niin sivusuunnassa kuin eteenkin. Tarja käskytti meille ensin pidemmän pätkän seuraamista, Lili teki normaalitasoonsa nähden hyvä seuraamisen, muutaman kerran huomautin hihnalla väljyydestä. Tehtiin sama pätkä myös ilman hihnaa, ei kummempia eroja. Hieman Lilillä on seuraamisessa paikka edessä, mutta en ota siitä stressiä, jos vaan muuten pitää paikkaansa. Ohjeeksi saatiin tehdä liikkurin kera myös ylipitkiä seuraamisia, äänellä/hihnalla huomautus, jos alkaa löysäilemään. Perusasentoja pitää treenata erikseen ensin ihan perusasentoon tulemista eri kulmista (kun ei tahdo ekalla käskyllä aina onnistua) ja sitten mitä ollaan tehtykin eli pari askelta seuraamista, käännös ja heti pysähdys.

Loppuun vielä tunnarin pureskeluongelmaa. Kun tehdään tunnaria (tai muuta noutoa) liikkeenä, niin silloin ei pureskelusta huomauteta, ettei pilata liikettä. Näin ollaan toimittukin, hyvä minä :) Pitoharjoituksia liikkeessä juoksemalla yhtä matkaa, kierrättämällä tolppia jne. Näissä jos puree niin huomautus.

Koulutus antoi hyvää vahvistusta sille, että oikeilla jäljillä ollaan. Pitäis vaan treenata :) Hallissa on aina nurmi vihreää, sitä olisi tarkoitus varata tokoiluun ainakin jokunen kerta. Kotona voidaan treenata hyvin ainakin kakeja ja perusasentoja. Ensimmäiset kokeet on suunniteltu vasta kesälle, joten varsinainen treenaus ehditään aloittamaan kunhan kelitkin on vähän miellyttävämmät. Sitä on vanhemmiten tullut mukavuudenhaluiseksi :)

Illan laji onkin sitten puolestaan hiihto!

Kiltti tyttö

"Kiltti tyttö, vilkaisi vaan ansaesteitä, mutta tuli sitten kuuliaisena perässä." Hei, kuka on varastanut mein Lilin :) Ehkä sille ei vaan sovi nämä aamupäivätreenit, mieluummin makailis omassa sängyssä, kun rehkis hulluna jollain radalla. Minä en nimittäin usko tuon sen kiltteyden olevan kovinkaan pysyvää laatua, sen verran lahjakkaasti Lili on omissa treeneissä pongaillut niitä ansoja. Tai voihan sille joskus vaikka joku oppikin mennä perille, kun tarpeeksi monesti asiasta motkottaa :)

Pitkästä aikaa oli tänään Kylliäisen Katin vetämät treenit. Flunssakin alkoi jo helpottamaan ja aikaa oli hyvin opetella ratakin, joka nyt muutenkin oli varsin looginen.

Ja mikäs sitä on kiltin tytön kanssa mentäessä :) Ei oikein tullut edes hiki. Noita käännöksiä pitää alkaa treenaamaan ihan tosissaan makupalojen avustuksella, näyttäisi olevan viimekertaisten omien treenien perusteella ainoa toimiva konsti.

Nomikin on ollut oikein pätevä viime aikoina treeneissä, pitäisikin kirjoitellut niistä joskus tarkemmin. Mutta onko Nomi ollut myös kiltti? Asiasta voidaan olla montaa eri mieltä, mutta touhukas neiti ainakin on. Sillä aikaa kun minä piipahdan lähikaupassa niin matot ehditään pistää kasaan, kaataa vesikuppi ja silputa myös yksi lelukin...

Kuvassa itse pahantekijä, joka ei muuten yritä edes näyttää syyttömältä!

Huomenna jatkamme tokoilulla...

Dopingia ja krapulaa

Jos viimeeksi blogia tuli päiviteltyä reippaissa tunnelmissa, niin nyt ei ole reippailusta tietoakaan... Enemminkin selviäisikö täältä sohvalta ylös... Harvoin kun sairastaa niin se on tehtävä sitten kunnolla!

Toki sitten "vuosisadan flunssa" iski juuri, kun oli pitkästä aikaa kunnon treenit luvassa eli OJ:n treenirinkiä, johon mekin nyt liityttiin syksyn tauon jälkeen. Aamulla ensin apteekkiin täydentämään lääkevarastoja, sen jälkeen droppia naamaan niin että norsukin kestäisi niillä hereillä ja sitten hallille tosi hyvällä fiiliksellä toivoen, ettei ole mitään juoksurataa luvassa. Ei tarvinnut radalla juoksennella, mutta yhtään parempi vaihtoehto ei ollut "mennään samoja esteitä sen miljoona kertaa". Normaalistikaan en muista tuollaisia ratoja, vielä vähemmän nyt lääkepöllyssä ja vielä kun startattiin sitten meidän ryhmän ensimmäisenä. 28 esteen radasta muistin just kymmenen ensimmäistä... :)

Ensimmäinen yritys oli kyllä sellaista räpeltämistä... Ohjaaja ei muista rataa, eikä koirakaan kulkenut mihinkään. Ei lähtenyt vetoon mukaan, vaan paineli A:lle. Valssilla ok. Tosin vasta sitten kotona muistin, että olin tehnyt vedon vanhalla väärällä tavalla. Aargh! Old habits die hard... Ehkä jos ens kerralla sitten muistaisi. Käännöksetkin valui, pahin oli suoran putken jälkeinen hyppy suoraan ja siitä takaakierto (10-11-12). Ei vaan hidastanut tarpeeksi valssilla, lopussa sitten kokeiltiin viemistä toisen siivekkeen kautta. Oli kyllä niin menossa putkeen, ettei hyvä sekään :) 16 hypylle saksalainen, jonka jälkeen koira mukaan napakasti, ettei hyppää viereistä hyppyä. Myös hyppy 23 tuotti vaikeuksia putkesta tultaessa, kun pyrki vaan hyppäämään sitä suoraan edessä olevaa. Ei siis mitään uutta auringon alla...

Toisella kierroksella oli sitten vain yksi yritys, mutta sehän riitti, kun olin siihen mennessä jo ehtinyt oppia radankin :) Yhden hypyn kääntyi väärään suuntaan, mutta ei siinä mitään vahinkoa sattunut, joten nollalla rata läpi :)


Heti kotimatkalla saikin jo karvaan muistutuksen, että kannattaako sitä flunssasena rehkiä. Tässä olisi nyt sitten viikko aikaa toipua ennen uusia koitoksia, ensi viikonloppuna olisi nimittäin ohjelmaa molempina päivinä niin aksaa kuin tokoakin! Onneksi on digiboxi täynnä mm. Games of Thrones uusintoja (ja kohta uusia jaksoja!) ja kaiken maailman leffoja niin ei käy heti aika pitkäksi!

Reippailua

Niin se vuosikin tuossa taas vaihtui, uusi ei ole vielä tuonut mitään muutoksia mukanaan... Lajissa nimeltä työnhaku kun ei palkintopallisijoituksia arvosteta, vain voitot merkkaa jotain. Noh, verkot on taas vesille laskettu ja jokunen saaliskin näkyvissä, myöhemmin olemme viisaampia jahdin onnistumisen kanssa.

Vapaista ollaan otettu kaikki ilo irti tekemällä päivittäin pitkiä lenkkejä niin kävellen, juosten, kelkkaillen kuin hiihtäenkin :) Koirat tykkää! Jäällä käydään päivittäin, toivottavasti jäät pysyvät hyvinä vielä pitkään.


Pitää muuten kaveruksille etsiä vähän tuhdimpaa muonaa, vähän turhan alhainen rasvaprosentti nykyisessä kulutukseen nähden. Miksiköhän itsellä ei ole vastaavaa ongelmaa :)

Nomikin pääsi vihdoin karvoistaan, joku voisi todeta että korkea aikakin :) Trimmaaminen ei kuulu muutenkaan lempipuuhiini, vielä vähemmän käppänän, aargh! Pohjavillaa nyppästään lisää sitten parin viikon päästä.

Ennen

Jälkeen (kännyräpsy)

Ja sitten kun saat karvat pois, niin alkaa se pukeminen, joka ei tietenkään ole turhan yksinkertaista. Fleecet on sähköisiä, haalari huopannuttaa jalkakarvat (nyt nekin on taas nypitty), koira juoksee karkuun heti vaatteet nähdessään ja lenkillä raahustaa myrtsinä perässä...

Todistettavasti Nomistakin lähtee vauhtia myös haalari päällä ja pipokin päässä. Ei pahemmin jäänyt rannalle ruikuttamaan kun vetopedot pääsi elementtiinsä ja painamaan ladulla sen minkä kintuista pääsi. Harvemmin on 11 km mennyt suksilla niin kevyesti ja vähäisellä hikimäärällä :) Hyvin se Nomikin perässä pysyi, mutta ehkä jatkossa käymme pienen neidin kanssa privaatisti hiihtämässä. Kelkan kanssa menee hyvin kaikki kolme, mutta kelkasta onkin enemmän vetäjille vastusta kuin hiihtäjästä.

Tokotreenit odottelee vielä motivaatiota, mutta joulukuun tauon jälkeen ollaan sentään käyty vähän aksailemassa. Nomikin on tehnyt oikein reippaasti hommia ja vähän on mietinnässä josko sittenkin startattaisiin jo omissa kisoissa maaliskuussa. Suurin huolenaihe taitaa olla se, että keskittyykö neiti tekemiseen vai käykö moikkailemassa ensin tuomarin ja vielä kaikki ratahenkilötkin :)

Lili on tehnyt lähinnä pieniä pätkiä tekniikkaa ja tosi hyvin on toiminut niin vaikeat keppialoituksetkin kuin putki-kontaktierottelutkin. Ensi kuussa pitäisi päästä tekemään jokunen ratatreenikin, ettei tarvitse ihan kylmiltään aloittaa kisaamista sitten kotikisoista. Ainakin jokunen kisa tullaan keväällä käymään, mutta kuinka paljon, riippuu sitten vähän muista asioista.

Loppukevennyksenä keppitreenejä parin vuoden takaa, hieman on kehitystä tuosta tapahtunut :)


Mutta ihan kaikissa asioissa ei aina taida ihan olla järki mukana tänä päivänäkään...?

 

Wanted!

Meinaavat vissiin olleen tarpeeksi kilttejä vuoden aikana :)

Tosikot lenkkeilee

Tosikoiden kruunaamaton kuningatar - Lili :) Ei ole neiti huumorintajustaan tunnettu :) Milan kovasti yrittää innostaa leikkimään, mutta ei lämpene, ei sitten millään.


Hyvä, että edes samalle kivelle mahtuvat :)

Toiset tykkää juosta vapaana metsässä ja toiset, hmm, hihnassa. Nyt ollaan taas innostuttu juoksuharrastuksen kanssa, ennen lumentuloa ehdittiin pari viikkoa juosta lentokentän lenkkiä kolme kertaa viikossa. Sports Tracker mittasi lenkille pituutta 9,45 km ja aikaa siihen saatiin kulumaan 1 h 10 min. Yksi kerta oli "pikalenkki" 5 minuuttia nopeampi, kun eräät innostui 6-tien puoleista laitaa tultaessa jahtaamaan rekkoja niin sitä tultiin aika haipakkaa :) Idiootit... Seuraavan kerran lentokentän lenkkiä mennäänkin suksilla ja valitettavasti ilman vetokavereita, toiset niin kaihoisasti tänään katsoivat ohi menevää latukonetta. No ehkä siihenkin hommaan kohta päästään. Tänään kuitenkin pistetään taas lenkkarit jalkaan, koirat vetovyöhön (Nomi flexissä perässä) ja uusia juoksureittejä etsimään!

Treenit on tosiaan tämän kuun tauolla. Lili on taukonsa ansainnut (itse se voi olla toista mieltä) ja Nomi taas juoksujen jälkeen tykkää enemmän vaan makoilla vällyjen alla... Heti juoksujen jälkeen teki oikein innokkaasti hommia, mutta sitten alkoi taas nämä akkojen vaivat. Ei jaksa edes Muskan kanssakaan leikkiä... Ja kun ei ole Nomia pitkästä aikaa kuvattu tositoimissa ja oli niin reippaasti mennyt edellisellä kerralla, niin halusin sitten ottaa videolle meidän treenit. Ohjaajalle tuttu rata, muutama hyppy pois, niin sehän on maksien SM-joukkuerata viime kesältä :) Nomi oli jo vähän perässä vedettävässä fiiliksessä... Pätkiä tulee hyvin, mutta vähän on sellaista hölköttelyä, josta terävyys puuttuu. Tästä syystä en korjannut alun virhettä päällejuoksussa ja varastikin vielä lähdössä, samperi... Hyvä korjaus A:lle :)

Nomin sisko Jilly sen sijaan on jo reippaillut kaksi LUVAa. Mahtavaa, onnea :) Nomi aloittaa kisaurakkansa vasta kun ei tarvitse jännittää, että huvittaako neitiä vai ei. Tekniikan puolesta olisi voinut startata jo heti kisaiän tultua syksyllä täyteen.

Ainaiset lumityöt ei ehkä niin iske, mutta on se vaan niin kivaa kun on niin puhdasta ja valoisaa...

En minä sinun kanssa leiki, mutta voidaan me yhdessä kaivaa lumihankea...

Nomin omat hangen tutkimukset...

Liliäkin alkoi kiinnostamaan että mitäs täällä touhutaan...

Milan löysi hangesta...lunta...syötäväksi...

Mutta ollaan me silti bestiksiä...

Tai pakko päästä juuri sille tietylle pedille vaikka siivouksen takia niitä olisi useampikin siinä rivissä valittavana :)