Ryskis ja roiskis

Kolme starttia kohtuu lämpimissä olosuhteissa Ruokolahdella; kaikki radat tuomaroi Allan Mattsson...

Eka agilityrata: heti toinen rima alas (65 cm), siihen menikin sitten se suurin yritys radalla. Vähän turhan aikaisin lähdin kääntämään putkelle, joten tuli yhdestä hypystä ohi. Keinu unohtui käskyttää kunnolla, joten lentokeinu. Auts! Muuten malttia löytyi kontakteilta eikä okserilla ongelmia. Pussi jätettiin väliin lopusta tarkoituksella, kun ei ollut enää nollaa alla ja siitä hyl. Vähän oli turhan tuulinen keli pussille radalla...

Toisella radalla oli samanlainen alku kuin ekalla ja nyt tuli sitten kolmas rima alas (60 cm). Siis täh!?! Puomilla löytyi jarrut vasta maassa ja tästä sitten hyl, kun luetaan sääntökirjaa kuin piru raamattua. Voisi tietysti lukea myös sen kohdan, jossa puhutaan esteväleistä (hypärillä). Kepitkään ei löytynyt oikein. Ei tullut lentokeinua, mutta kun ei malttia löytynyt niin marssittiinkin samantien radalta pois.

Hyppärille ei ollut enää minkäänlaista motivaatiota huonosti menneiden agiratojen jälkeen ja varsinkaan sen jälkeen kun näki rataprofiilin. Ei helkkari, meinaa syheröt tehdä tiukkaa jo mineilläkin ja esteväli jossain kohdissa korkeintaan neljä metriä. Ja kiva kääntää heti okserille tiukasti. Hälläväliä asenteella radalle ja katos, nollahan sieltä tuli. Rimat pysyi nyt hyvin ylhäällä (65 paitsi okseri), keppien avokulma onnistui sekä putken väärään päähän viennitkin (nämä toimi ekallakin radalla!). Sen verran piti taas itse jäätyä, kun vaikea kohta onnistuikin, että joutui tekemään viimeiselle putkelle takaaleikkauksen, kun huomasi olevan edeltävän hypyn väärällä puolella. Tällä kertaa se ei onneksi maksanut kuin korkeintaa vähän aikaa.

Marialle kiitos videoiden kuvaamisesta!


Rimaongelma on toivottavasti vain tottumattomuutta tauon jälkeen 65 rimoihin. Vikalla ei tullut enää yhtään alas, eikä muillakaan radoilla kuin se yksi (ne tippui monelta muultakin). Lili kävi keskiviikkona fyssarilla ja edelleen oli hyvässä kunnossa. Puolentoista viikonpäästä jatketaan iltakisoilla Kouvolassa! SM-kisatkin on jo kolmen viikon päästä!

Eräänä keväänä...

Toisella puolen Suomea, syntyi kaksi kaunista tyttöä ja kuusi komeaa poikaa... Esikoistyttö ja "ihan isänsä näköinen" sai nimekseen Lili. Ja niin kohtalo päätti, että Lilin koti löytyisi enonsa luota muutaman päivän harkinnan jälkeen.

Aktiiviseksi neitiä kuvailtiin, mutta oisko arvannut ihan tuollaiseksi "ikiliikkujaksi"...

Näin kuusi vuotta myöhemmin, osataan ottaa jo vähän rennommin...

Mutta aina valmiina kuin partiotyttö kun toimintaa on tarjolla!

Paljon onnea päivänsankarille :)

Läheltä pitää (ja mitäs eilen treenattiinkaan)

Kootut selitykset äitienpäivän kisoista Mikkelissä tulee myöhemmin :) Mutta video kas tässä:

Kontaktinillitystä Katja Ojansivun koulutuksesa

Ei taida riittää SM-kisoihin, että saa vaan ajoissa nollat kasaan, pitää tässä välillä ehkä treenatakin... Tänään päästiin Lilin kanssa Ojansivun Katjan oppiin. Päivän teemaksi muodostoi "nipotetaan kontaktien pysäytystä". Ei sit sen "enempää" huolenaiheita :) No, muutama rima tuli alkuun alas, mutta samaa ongelmaa oli viime keväänäkin kun alkoi tulla enemmän lämmintä. Ja olihan koira puhki ekan kiekan jälkeen... Mutta onneksi lämpöönkin tottuu!

Hyvin suuntaa antava ratapiirrustus:

Kolmoselle twistiä, ekalla kerralla unohtui taas äänen käyttö haltuunotossa ja koira haahuili omiaan putkesta ohi. Kutosen takaakiertoon ehti ihan hyvin, seiskaputkeen jarrua ja reipasta äänenkäyttöä (saatiin tästä Katjalta kehuja :) ja kas, ei kertaakaan lipsahtanut ansaesteelle. Päällejuoksu on Lilin bravuuri, joten 11 leikiten. Keinulla ei ollut taaskaan malttia, mutta nyt meillä olikin vaikka koko treeni aikaa puuttua läpijuoksuihin. 17 vastakäännöksellä (ekalla kerralla otti jopa kiellon), 19 pakkovalssi-jaakotuksella. Puomilta 23 hypylle treenattiin niin valssilla, persjätöllä kuin myös meille hieman hankalalla poispäinkäännösellä. Poispäinkäännöksessä pitää muistaa antaa koiralle tilaa, merkata vain käännös ja sitten jo jatkaa matkaa niin ei tarvitse koiran kysellä että mihin mentäis kun ohjaaja jää jälkeen. Poispäinkäännöstä tehtiin myös 25-26 väliin.

Jos treeneistä on aiemmin esitelty ne parhaimmat palat, niin nyt taisi jäädä ne parhaimmat pätkät kokonaan kuvaamatta :) Kiitokset Marikalle oivallisesta toisen kierroksen kuvaamisesta!


Omissa treeneissä Lili on yleensä hyvin kiltti kontakteilla, pitää olla vähän spesiaalimmat treenit että alkaa kierrokset tarpeeksi nousemaan. Koiran kannalta olisi parempi, jos ohjaaja olisi asiassa oikeasti musta-valkoinen, mutta arvaa vaan riittääkö itsellä esim. kisoissa maltti, jos on nolla alla? No ei :) Ja toisekseen ei meillä pysäytyksillä riittäis aika vielä vähemmän mihinkään. Keinu on ainut, mistä voi tällä hetkellä virheen saada, jos on tarkempi tuomari. Mutta huomenna päästäänkin heti testaamaan kontaktien kunto itse kisoissa, toivottavasti lopputuloksena on muutakin kuin vain hyvää kontaktitreeniä :)

 PS. Lisätty myös viimeisinpään kisapostaukseen video OJ:n treeneistä.

Se treenaa sittenkin...

Tokoa nimittäin ja vielä niin kuin neljä kertaa viikon aikana, OMG! Sitä se vapaaviikko agilitystä teettää :) Onneksi nuo kertaalleen opitut asiat eivät näytä sieltä päästä häviävän mihinkään vaikka pitäisi taukoakin, mutta toki ei sinne mitään uutta oppiakaan mene :)

Muuten treenailtiin omatoimisesti Huhtarissa, sunnuntaina oli ohjattua treeniä hallilla seuran kouluttajille (jaksaa taas näillä porkkanoilla :)

Lyhyt yhteenveto treeneistä, mihin pitää eniten panostaa:

• Kaket, kaket, kaket... Tekniikka kestää ehkä yhden toiston, jonka jälkeen alkaa liikkumaan. Tarjoaa myös seisomista vähän joka väliin, kun on ensin päässyt sitä pari kertaa käskystä tekemään. Kokeiltu jättää istumisestä käsimerkki pois ja käskynä ihan vaan normaali "istu", tällä tavalla sekoittaa käskyjä vähemmän.
• Itse tunnarihan toimii hyvin (vaikka post-it lappusilla :), mutta pureskelee. Pitoharjoituksissa ei pureskele vaikka heittelisi kapulaa tai mitä vaan puremisen provosoimiseksi. Hyvällä tuurilla on kokeessa matalammassa vietissä, jolloin ei pureskelisi. Toivossa on hyvä elää :) Avo-luokassa ei purrut kokeessa puukapulaa, vaikka treeneissä teki kapulasta hammastikkuja. Tunnarissa aloitettava myös treenaamaan alkuosaa eli ohjaajan kääntymistä ja niin että lähtee kapuloille heti ekalla käskyllä (katsoo vaan ohjaajaa ei kapuloita).
• Ruudun loppuosa eli luoksekutsu. Ei lähde sivulle-käskyllä vaan on pitänyt käyttää tule-käskyä, jonka jälkeen menee pitkäksi seuraamiskohdasta.
• Luoksetulon pysäytyksen maahanmeno, jää herkästi seisomaan. On tässä nähty se päinvastainenkin ongelma :)
• Seuraamisen perusasennot askelsiirtymissä ja käännöksissä.

Milanin kanssa ollaan aloitettu ohjatun noudon treenaus, että osaan sen sitten Lilillekin opettaa :) Eilen oli kupit jo kapuloiden oikeilla paikoilla, mietitään vielä missä vaiheessa vaihdetaan kupit kapuloihin.

Nomppis hömppätokoilee lähinnä, mutta viime viikolla pääsi kaksi kertaa ohjattuihin agilitytreeneihin. Ensin keskiviikkona tuuraajana Hennan ryhmään ja perjantaina ihan omiin treeneihin, jossa Lili on viime viikot tuurannut kun on pitänyt saada harmaa pantteri kisavireeseen. Nomi oli treeneissä oikein mukavassa vireessä - ei välittänyt vieraista koirakoista ja keppien avokulmakin toimii nyt paremmin, kun käy itse aloituksen ohjaamassa. Vielä ei ole neiti niin nopea, että pitäisi saada vain lähetyksellä toimimaan :) Ja juuri kun sitä pääsi treenin makuun, niin sunnuntaina Nomi aloitti juoksut. Toivottavasti tokoinnostus jatkuu, ulkona treenatessa kun ei juoksut menoa haittaa :)  

Ja vielä kolmas...

Tuplanollaa se vaan kisoista pukkaa :) Tämänpäiväsistä kisoista saatiin jo kolmas tupla; neljäshän jäi viime elokuussa viimeisen riman päähän. Mutta mitäs niitä vanhoja muistelemaan, näiden nollien myötä Lilillä on nyt nollat kasassa tämän vuoden sekä SM-kisoihin että MM-karsintoihin. Eikä edes kisattu koko syksynä taikka talvena, joten ihan hyvä saldo.

Tämän päiväiset kisat olivat mukavasti omassa hallissa ja vasta iltapäivällä, joten sai heräillä ihan rauhassa eikä pitää mitään kiirettä. Tuomarina molemmilla radoilla oli Pertti Siimes, jonka radoilla ei olla tähän mennessä onnistuttu yhtään. Enkä minä edelleenkään tykkää noista valssia toisen perään radoista - ohjaaja tekee valssin kolmen askeleen sijasta vähintään seitsemällä ja yksikään ei varmaan mene minne pitäisi eikä koirakaan lähde niihin mukaan vaan ampuu ties kuinka pitkälle. Mutta ehkä se on hyvä, että pystyy nyt tekemään nollia myös niillä epämukavilla radoilla.

Agiradalla oli haastetta heti alkuunsa, kun kolmoshyppy syötti suoraan puomille. Mutta onni on vastakäännös :) Yksi suunniteltu valssi muuttui takaaleikkaukseksi kun ei vaan jalat liiku. Olihan keinu taas niin nätti... Okserin kanssa piti vähän varmistella, kun sitä ei ole talvella niin treenattu. Puomin jälkeiset valssit valui ja valui ja koira kaarrattaa ekstraa sen minkä kerkeää. Mutta nolla on nolla!

Hyppärilläkin olikin sitten tarjolla valssia toisensa perään ("valssihelvetti potenssiin kymmenen"). Ei ollut ehkä kaunista, mutta niin vaan puristettiin, perskules :)



Ens viikko vaan löhöillään ja ehkä vähän tokoillaan - ansaitusti :) Saatetaan myös jättää suunniteltu Joensuun kisareissu väliin ja kisata seuraavan kerran vasta Mikkelissä 12.5. toivon mukaan Jalosen radoilla :)

Lauantaina oli Rissasen treenit, hyvää menoa sielläkin. Ratapiirrustus näytti tältä:

Teemana oli vauhti. Koira ehkä joutui juoksemaan, itse pääsi paljon vähemmällä :) Tietysti jos ei olisi päässyt putkia leijeröimään, niin olisi voinut hiki tulla. Ei tullut nollaa vielä ekalla yrittämällä, kun Lili luki kakkoshypyn niistosokkarin viskileikkaukseksi (aika harvoin tulee tehtyä) ja olisi tullut vähän hankala kulma puomille. Alusta uudelleen ja puhtaasti kaikki 32 estettä :) Harmittavasti tätä ei vielä saatu videolle kun ei ollut kuvaajaa. Pieniä kohtia löytyi vielä parannettavaa, kuten kasille minimalistinen käden liike että hyppää lyhyesti, antaa koiran hakea kepit ettei ole turhaan tiellä, 19-20 tulee pienemmällä kaarroksella kun menee keppien puolelta, 24 nopeampi päällejuoksulla kuin niistolla siivekkeen ympäri (joka taas varmempi putken oikeaan päähän viennissä) sekä valssin ajoitus hypylle 26 että hyppää vekin sujuvasti. 

Toiselle kierrokselle saatiin jo kuvaajakin (kiitokset Annelle!). Ensimmäiset 24 estettä puhtaasti, jonka jälkeen piti possuilla selän takaa putken väärän päähän. Unohda varpaat ja rintamasuunta, muista karjua... Sitten hetki vähän sinkoiltiin ihan omiaan, ennen kuin vihellettiin peli poikki ja aloitettiin uudestaan hypyltä 16 loppuun. Ja taas homma kulki.

Numero 3

Lauantaina anivarhain klo 3 ylös. Ajo Vantaalle, jossa ensin odoteltiin kolme kappaletta medien startteja. Sen jälkeen kolme mahdollisuutta kartuttaa nollatiliä, jossa tähän mennessä vasta kolme nollaa kesän arvokisoja ajatellen. Lähellä oli triplanolla ja kolmatta agisertiäkin yrittivät tyrkyttää, mutta kolmesta päivästä jäi kiinni, ettei päästy jo juhlimaan kautta aikojen kolmatta agilityvalio-snautseria...

Vantaalle asti lähettiin kotikisojen sijaan mielenkiintoisten tuomarien takia ja ajatuksella kun ei ollut mahdollista vielä vastaanottaa sertiä, niin ihan hyvin voidaan lähteä "isoihin" kisoihin pääkaupunkiseudulle, kun sieltä ei sitä varmasti muutenkaan saada :)

Ensimmäisellä agiradalla oli kuitenkin tuomarina jo viime keväänä ohjaajalle harmaita hiuksia aiheuttanut Martti Salonen. Hyvin ehdittiin perjantai-iltana vielä käydä treenaamassa keinu-A erottelua. Ja kuinkas ollakkaan, tälläkin radallakin oli keinu ja A vierekkäin. Nyt niitä ei sentään höylätty niin montaa kertaa edestakaisin. Radan haastavimmat kohdat oli keinun jälkeinen hyppy, että saa vedettyä oikealle puolelle ja eikä sitten lipsahda siitä taas pujotteluun. Toinen haaste oli saada koira hypyltä puomille, kun ensimmäisellä kerralla oltiin siitä menty putkeen. Joku pikkupossu sikaili taas keinulla, mutta onneksi tuomarisetä oli kiltillä tuulella. Vastakäännös onneksi toimi taas hyvin ja päädyttiin oikein puomille. Eikä edes otettu ylösmenolta virheitä eikä mistään muustakaan, joten nollalla maaliin. Jeeeessss! Pikkusnautserilta ihan mukava sijoitus 5./53. ja ihan kelpo aikakin :) Ja kas kummaa, tulostaululla komeilee meille SERT-A. Kilpailukirjassakin sama merkintä sekä AVA... Ihan niinkuin pikkasen otti sydämestä mennä kertomaan järjestäjille, että sori vaan, mutta ei me voida vielä ottaa sitä sertiä vastaan. Yhyy, kolmen päivän päästä kyllä, mutta sitten onkin jo taas uudet kisat.

Seuraaville radoille tuomariksi vaihtui Henri Luomala. Agirata oli kuin Lilille tehty ja sille ei voinut muuta tavoitetta olla kuin nollan tekeminen. Lähtö vähän takkusi, kun Lili ei kuullut minun ensimmäistä lähtökäskyä vaan jatkoi paikallaan nököttämistä :) Toisella päästiin sitten jo liikkeelle. Puomin jälkeinen hyppy vähän takkusi, mutta muuten homma hanskassa ja nollalla maaliin. Se oli toinen tuplanolla siis. Sijoitus 12./62.

Ennen kolmatta rataa alkoi jo itsellä vähän väsymys painaa. Lili oli onneksi koko päivän oikein pirteä ja reipas radallakin. Se on kumma, että radalla ei voi luottaa, että koira tekee sen minkä se tekee hyvin varmasti aina harjoituksissakin. Tällä kertaa päätiin kuitenkin luottaa Liliin ja antaa pujotella itsenäisesti loppuun vaikka itse jään vähän taakse ja otan sivuttaisetäisyyttäkin. Ja hyvin Lili homman klaarasikin! Vielä kun olisi luottanut koiraan putken jälkeisellä hypylläkin, eikä jäädä liikaa odottamaan niin olisi ehtinyt ohjaamaan jatkonkin. Pahuksen pahus, kielto niin loppumetreiltä ja ihan omaa typeryyttään. Joten vitosella maaliin. Tuplanollalla ei pitäisi murjottaa, mutta kyllä tuo kolmas rata pikkasen niinkuin harmittaa.


Nollatilin kartutus toivottavasti jatkuu myös tulevana viikonloppuna. Mutta sen tiedän, että päivästä ei tule matkoinen lähes 17 tuntia pitkä :)