Tassua, massua, kuusen oksan alla...

Yllättäviä pentuhaaveita

Milloinkohan sitä olisi itsellä ollut viimeeksi pentukuumetta? Ei ole näköjään kovin tarttuvaa sorttia kun tuntuu että joka toisella tutulla on joko pentu tai ainakin tulossa. Ehkä se minun pentukuume loppui Milaniin, oli sen verran tehokas lääke pentukuumeeseen ;) Lilikin tuli aika lyhyen pohtimisen jälkeen vuoden etuajassa ja Nomiahan ei ollut koskaan tarkoitus ottaakaan. Mutta kaikkea ei näköjään kannata liikaa suunnitella ;)

Uudelle harrastuskoiralle alkaisi olla kohta tarvetta. Milan on jo eläkkeellä (ei etteikö sillä treeneissä virtaa riittäisi…), Lili kisailee harvakseltaan jos jaksetaan max. pari vuotta ja Nomi on taas Nomi :) Hiljaa hyvää tulee, kun ei ota asiasta mitään stressiä. Mutta vielä ei ole aika uudelle hard-core harrastuskoiralle. Kun tietää mikä työ siinä on saada koira Lilinkin tasolle, niin kyllä tässä on pari vuotta ainakin vedettävä henkeä että siihen urakkaan jaksaa lähteä. Katsotaan milloin kipinä iskee taas :)

The Harrastuskoira tarvitsee tietysti tuekseen kisamaskotin ja siinähän Nomi The Kääpiösnautseri on kerrassaan ansioitunut. Kahdeksan viikkoisesta lähtien Nomi on kulkenut kisoissa mukana, treffannut kisojen ulkopuolella kavereita ja käynyt pokkailemassa palkintoja välillä kisakoirien puolestakin. Missä vaan huomiota ja rapsutuksia siellä Nomi :)

Mistäs sitten löytää jatkossakin yhtä pätevä kisamaskotti kuin Nomi? Mitäs asialle voisi itse tehdä?

Itse en ole koskaan ollut innostunut koirien kasvattamisesta, kun helpommallakin pääsee. Jotenkin vastuu elävistä olennoista on tuntunut liian suurelta - kuinka valita jalostukseen käytettävät koirat, onko koirien taustat tiedossa, onko onni myötä ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä kaikista valmistautumisista huolimatta ja löytyykö pennuille hyviä koteja. 

Lili on steriloitu jo heti toisien juoksujen jälkeen, Nomia ei ole vielä "ehditty". Milanilta on myös pallit veks. Jonkin aikaa on jo ollut mielessä, että pitäisikö sittenkin teettää Nomilla pennut. Pikkuotus ei ole ehkä kerännyt meriittejä show-areenoilla tai agikisoissakaan, mutta on siinä silti sellaisia ominaisuuksia joiden takia jalostuskäyttöä voisi harkita. Nomi on ollut tähän asti täysin terve ja vaikka luonnetestissä osoittautui yllättävän pehmeäksi niin arjessa on oikein mukava ja reipas kaveri, jonka kanssa voi kulkea ihan missä vaan. Kääpiösnautserikerhon pentuvälityskriteeritkin täyttyy, eikä kasvattajakaan nähnyt mitään estettä jalostuskäytölle. Mutta sitä varten pitäisi tietysti löytää uroskin ja se ei olekaan ihan niin yksinkertaista.

Suurimmalla osalla kääpiösnautsereista ei ole minkäänlaisia tuloksia KoiraNetissä - ei terveystuloksia tai koe- tai näyttelytuloksia. Nämä jäävät jo heti pois. Kääpiösnautseri on suosittu rotu ja tasoa ja tyyppiä löytyy laidasta laitaan. Hakusessa olisi liioittelematon aito snautserityyppi oikealla helppohoitoisella turkilla varustettuna. Ei taida olla ihan nykymuodin mukaista. Yllättävän paljon löytyy myös silmäsairauksia, etenkin kaihia ja toki vielä sellaista tyyppiä joka ilmenee vasta myöhemmällä iällä kun koiralla on monia pentueita tehtynä. Kovin kummoista salapoliisityötä ei tarvinnut tehdä kun alkoi löytyä sairauksia epilepsiasta lähtien. Tyyppivikoina virtsakiteitä/kiviä, maksashunttia jne. Eli pitäisi tietää aika hyvin koirat sukutaulussa riskin minimoimiseksi. Niin hyvin en itse kääpiösnautsereita tunne että haluaisin kokeilla onneani alle 2-vuotiaan ulkomaantuonnin kanssa. Ja vielä luonnekin pitäisi olla kohdillaan - ei mitään epävarmaa räksyttäjää tai arkailijakaan näin kärjistetysti.

Jokunen potentiaaliselta vaikuttaneet urosehdokkaat osoittautuivat Nomin lähisukulaisiksi. Tietää mitä hakee ;) Mutta olihan tässä kääpiösnautseriuran aikana jokunen muukin koira jäänyt mieleen. Pari vuotta sitten oli Nomin kanssa peräkkäisissä näyttelyissä siskokset jotka jäivät mieleen. Vuosi sitten kiinnitin huomiota Kääpiösnautseri-lehdessä olleeseen kuvaan poikkeuksellisen upeasta veteraanista. Näille mieleen jääneille koirille löytyi myös yhdistävä tekijä - ensimmäisten isä ja jälkimmäisen poika.

Nettitutkailun jälkeen kaikki vaikutti vielä hyvältä, joten ei muuta kuin yhteydenotto koiran omistajaan/kasvattajaan. Kirjoitin varmaan ensin sähköpostiin romaanin ja puhelimessa puhuttiin sujuvasti tunnin verran. Kasvattaja sattui sopivasti tuntemaan myös Nomin emälinjan koirat 30 vuoden ajalta. Kaiken saamani tiedon jälkeen tuli selväksi että tämä koira pitäisi nähdä livenä. Joten soitto koiran toiselle omistajalle. Ja koira toki asuu toisella puolella Suomea… Sovittiin sitten treffit agikisoihin pääkaupunkiseudulle, johon omistaja oli tulossa kisaamaan toisen koiransa kanssa.

Voih ja oih :) Nomi oli aivan myyty nähtyään sen kuuden (!) kääpiösnautseriuroksen lauman. Oli kovasti lyöttäytymässä joukkoon. Laumassa asustelee myös tämä uroksen isäkin, joten päästiin näkemään kaksi sukupolvea samaan aikaan, kolme muutakin on samalta kasvattajalta. Voisi kuvitella että siellä missä on seitsemään kääpiösnautseria niin siellä olisi myös ääntäkin, mutta ei, niin hiljaista sakkia. Sulhasehdokas oli kyllä ihanan sosiaalinen ja Nomi harvoin enää innostuu kenenkään kanssa leikkimään, mutta nyt ei voinut vastustaa. Siinä vaiheessa kun kamera saatiin esiin niin alkoi jo leikit loppumaan. Ainakin kemiat kohtasi. Isä-pappa oli jo muutaman asteen välinpitämättömämpi tyyppi, arvokas veteraani :)

Katsotaan tuleeko tästä projektista nyt mitään. Tässä kuussa olisi Nomilla tulossa juoksut, joten pian asia tiedetään. Lisätietoa uroksesta ja muista taustoista tulossa myöhemmin. Hätäisimmät voivat kysellä suoraan :)

     

Kauden päätöskisat - keppivirheitä ja tuplanollaa

Tämä kausi olisi nyt kisojen osalta siinä! Viimeiset kisat tälle vuodelle käytiin kirmaisemassa kotihallissa viime sunnuntaina. Tarvitseeko arvata kumpi vastasi mistäkin tuloksista ;)

Nomi pääsi aloittamaan urakkansa 2-luokassa taas kerran ensimmäisenä koirakkona. Tuomari Anne Savioja oli tehnyt oikein sopivat radat, tuntui osittain helpommilta kuin viime syksyn 1-luokan radat. Tavoite oli suht vaatimaton eli saataisiin ainakin paremmat suoritukset kuin edellisellä kerralla Annen radoilla. Se sentään täyttyi. En tiedä onko meillä hirveä kiire pois kakkosluokasta - startit on yleensä iltapäivällä ja vähän osallistujia niin pääsee ajoissa poiskin ;)

Hyppyradalla aloitettiin. Nomi lähti ihan kivasti matkaan, ei nyt ihan yhtä täpäkästi kuin perjantain treeneissä mutta kulki sentään. Kepitkin oli niin helpot kuin olla vaan voi, mutta pahus kun ei taaskaan riittänyt keskittyminen loppuun asti. Uhkasin kyllä vetää kepit käsiohjauksella, mutta eihän sitä itse osaa kun ei treeneissä ole tarvetta moista apua harjoitella. Lopun suoran putken jälkeinen elämä ei nyt ollut ihan niin sujuva noin, mutta selvittiin kuitenkin. Laskin vähän sen varaan, että jos en vaihda puolta ennen putkea niin saisin sen verran etumatkaa että ehtisin pidemmälle...


Hypärin ihanneaika oli laskettu suht tiukaksi etenemällä 3.6 m/s (välillä on kolmosissakin löysempiä ihanneaikoja...), joten kepeistä vitonen ja jokunen kymmenys yliaikaa. Vain yksi nolla, joten tultiin radalla toiseksi.

Agirata oli oikein kiva myöskin. Nomi vaan otti lähdössä ihan hirveästi häiriötä hallissa mekastavista lapsista, joten vähän epäilytti että saako mini-mustaa radalle lainkaan. Alku ihan sujuvaa menoa ja Nomin keinusta saisi Lilikin ottaa mallia! Kepeille taas kosahti, tällä kertaa aloitukseen suoraan. En tiedä olisiko auttanut jos olisi suoristanut linjaa vielä enemmän. Ehkä. Mutta ei onnistuneet kepitkään olisi paljon mieltä lämmittänyt, jos sen jälkeen "kävellään" pituuden yli ja lopussa vielä otetaan kielto hypyltä kun pitää jäädä kuuntelemaan niitä lapsia. Huoh. 15 vp + hitusen yliaikaa. Silti kolmansia.


Veeralle kiitokset videoista!

Välissä ehdittiin käydä kaupassa ja kotona syömässäkin (kotikisojen etuja) ennen kuin oli Lilin vuoro startata Annen radoilla. Agilityrata olikin tehty kakkosluokan radan pohjalta, mentiin vaan vähän toisinpäin. Aika kiva! Lilillä perusvarmaa menoa ja nolla!


Tiinalle kiitokset videosta!

Ennen hyppyrataakin ehdittiin käydä taas kotona piipahtamassa ja hakemassa kaverit messiin. Hyppyradallakaan ei mitään ihmeellistä etukäteen (paitsi aika ikävä kulmasta pussista poistumiseen), alkuun olisi ollut moniakin vaihtoehtoja, mutta päädyin sitten itselle "helpoimpaan" vaihtoehtoon. Itse suorituksenkaan aikana ei tapahtunut mitään kommelluksia (paitsi että kameralla alussa hieman vaikeuksia tarkentamisen kanssa), joten Lilille jo toinen tuplanolla tälle syksylle näinkin vähäisillä starttimäärillä. Hitaasti mutta varmasti :) No, toinen menee sen minkä pystyy, mutta minkäs sille voi jos muut menee kovempaa.



Kisailuja jatketaan joskus ensi keväänä. Nyt odotellaan talven tuloa! Pientä esimakua saatiin jo pari viikkoa sitten ;)


P.S. Nomin luonnetestivideokin on juuri latautumassa, joten löytynee piakkoin edellisestä postauksesta.

Luonnetestissä

Oli Nomin vuoro päästä tänään toisenlaiselle temppuradalle nimittäin luonnestestiin. Kaikki muut koirat onkin jo testattu ja Nomikin käynyt MH-luonnekuvauksessa aiemmin. Mutta nyt olikin luvassa vähän enemmän kuormitusta ja sen hauskuudesta Nomi oli vähän toista mieltä ;)

Tällä kertaa ei ajeltu Orimattilaan asti vaan ihan vaan Taipalsaarelle ja tuomareina toimi Leena Turunen ja Tarja Matsuoi,

I Toimintakyky: Kohtuullinen +1

Kelkalle piti vähän yrittää  jotain alkuun äristä, mutta aika hiljaista oltiin loppuajan :) Viereen piti mennä itse kyykkimään että uskalsi kunnolla tulla haistelemaan.

Pimeässä huoneessa liikkui hyvin, mutta hajuaisti ei pelannut sitten yhtään. Tuomarit kävi moikkaamassa moneen otteeseen ja kävi ihmettelemässä minuakin moneen kertaan aivan edessä, mutta ei vaan raksuttanut :D

II Terävyys: Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1

Ei minkäänlaista yritystä puolustaa itseään. Tuomarin rapsutukset sylissä kelpasi pelottelun jälkeen.

III Puolustushalu: Haluton -1

Alkuun vähän jotain ärisi, mutta aika nopeasti jätti homman mamman hoidettavaksi. Ei ollut yhtään halukas lähteä tuomarin matkaan. Luokse tultiin tuhatta ja sataa ;)

IV Taisteluhalu: Pieni -1

Keppiä heilutellessa oli tuomarin sanoin jalat mukana mutta ei vielä mieli. Kun vaihdettiin pehmeämpään leluun niin leikki yllättävän hyvinkin tuomarin kanssa, ihan jopa yllätti. Ei osoittanut muualla riittävästi taistelutahtoa, joten tämän takia arvioitiin vain pieneksi. Paremmin leikki minusta kuin Lili testissä, joka sai +2. Treeneissä on nyt selvästi parantanut leikkiä, ei tarvitse kaivella nameja vaan voi palkata pelkällä narupallolla.

V Hermorakenne: Hieman rauhaton +1

Vaikka testissä pientä raukkaa vähän peloteltiin niin palautui kuitenkin säikyttelyistä riittävän nopeasti.

VI Tempperamentti: Kohtuullisen vilkas +2

Aika rauhallinen tyyppi edelleen :)

VII Kovuus: Pehmeä -2  

Haalari oli kyllä sen verran ilkee että kyllähän sitä piti hihnan mitan verran väistää. Seinän jälkeen olisi voinut häipyä koko testipaikaltakin.

VIII Luoksepäästävyys: Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen + 2a

Omatoimisesti käydään kyllä kaikki morjestamassa, mutta jos sitten vähän ajan päästä kutsutaankin luokse luvan kanssa tutustumaan niin ei sitten enää kiinnostakaan :D

Laukauspelottomuus: Laukauskokematon ++

Nomille ammuttiin varmaan se neljä kertaa yhteensä - ei se laukauksiin reagoinut mutta oli muuten vaan kovaa vauhtia menossa pois etteivät tuomarit olleet varmoja reaktiosta. Arjessa ei reagoi myöskään mihinkään ääniin.

Yhteispisteet 84.


Ei suuria yllätyksiä. Arkielämässä hyvin helppo ja vaivaton, mutta pieni epäilys oli että kun tarpeeksi kuormitetaan niin kyllä sieltä pientä pehmeyttä löytyy. Hyvin heti testin jälkeen juoksentelivat Mofin kanssa pitkin Haukkiksen metsiä, joten testi oli nopeasti unohdettu.

Illalla käydään vielä aksailemassa huomisia kisoja varten. Eilisissä treeneissä kulki tosi mageesti, se draivi kun saataisiin vielä kisoihin niin kyllä kelpaisi!

Vertailun vuoksi Milan sai luonnetestistä aikoinaan +123 pistettä. Kykyä olisi mutta vähemmän halua harrastuksiin :) Tuplavalio Lilille luonnestestistä -46 pistettä, eipä juuri treeneissä tai kisoissa näy. Pitäisi kai nekin videot joskus kaivaa vanhan kameran uumenista :)

Nomi kakkosluokkaan!

Luvattoman vähiin on jäänyt tänä vuonna Nomin agilitystartit - milloin on ollut juoksuja, leiriä tai Lilin tokokisoja esteenä. Tälle vuodelle oli tavoite nousta kakkosluokkaan ja kovin montaa vaihtoehtoa ei enää ollut. Nyt oli kerrankin kotikisoissa ykkösilläkin kaksi agilityrataa tarjolla eli jos ei ensimmäisellä vielä tärppää niin jos vaikka toisella. Hyppyradalle ei edes ilmoittauduttu, koska sieltä ei puuttuvaa LUVAa ollut enää saatavilla.

Treeneissä Nomi on kulkenut mukavasti 3-luokan ratoja pitkän kesätauon jälkeenkin, mutta yksi piipahdus epiksissä riitti kertomaan että edelleen sama ongelma vaivaa eli ei kestä häiriötä, kepeillä varsinkaan. Viimeinen viikko oikein treenattiin häiriköityjä keppejä, mutta ei se ole sama asia kuin itse kisoissa.

Tuomarina ykkösillä Kari Jalonen, joten vauhdikasta menoa oli luvassa. Nomille oikein sopiva rata, alusta asti pääsi luukuttamaan mm. kaksi suoraa putkea ennen kepeille menoa ja ratahenkilöt ja tuomari riittävän kaukana. Hyvin lähti Nomi radalle ja parin ekan hypyn jälkeen löysi uuden vaihteenkin kun huomasi että hemmetti tässähän pitää ihan juosta kun ohjaaja painelee menemään sen minkä kerkeää :) Hyvin tuli kontaktit, ei himmaillut yhtään. Ennen kepeille menoa meinasi ohjaaja kompastua omiin jalkoihinsa kun piti varmistaa ettei Nomi sinkoa toiseen putkeen suoraan. Senkin se nykyään osaa... Kepit alkoi hyvin ja sitten alkoi taas uhkaavasti hidastamaan. Ei kai taas! Tsempattiin kepit loppuun asti ja niin päästiin virheettä jatkamaan loppusuoralle! Loppusuorat on kivoja, jos koira osaa irrota ja eikä ohjaaja ole vielä ihan flunssainen. Kunto meinasi loppua mutta väliäkö tuolla, Nomille kolmas LUVA ja näin ollen SERT ja siirto kakkosluokkaan! Jiihaa!



Ja vielä voitettiinkin rata :)  

Pienen koiran isot ruusukkeet :)

Olisi päästy korkkaamaan kakkosluokkakin heti iltapäivällä, mutta otin sitten toisen startin lahjakorttina takaisin niin ehti päivän aikana tekemään muutakin. Vähän meinasi harmittaa kun näin rataprofiilin, vaikutti aika kivalta! No mutta, ehtipä haravoimaan pihaa ennen lehtiä alkaa ovesta tulla sisälle enemmänkin sekä käydä kaupungilla vähän herkuttelemassa äitin synttäreiden ja Nomin luokkanousun kunniaksi :)

Viikolla ehti Nomi käydä vihdoin virallisessa silmätarkastuksessakin. Täysin terve myös niiltä osin! Työläs reissu sekin kun ensin piti pummia kyyti eläinlääkäriin, kun omasta autosta oli jäätynyt käsijarru (!?!) ja sitten sai odotella eläinlääkärissä lähes tunnin ylimääräistä kun oli iskenyt vähän ruuhkaa... 

Tämän päiväisten kisojen perusteella ehkä se silmätarkki olisi pitänyt sittenkin tehdä Lilille?

Pitkästä aikaa osallistuttiin kaikille kolmelle radalle. Eikä muuten ihan heti enää osallistuta tuolla osallistujamäärällä ja kaikki säkäluokat peräjälkeen...

Kahden ekan radan tuomaroi eilisen tapaan Kari Jalonen. Agirata oli kyllä aika ilkeä nopealla koiralla mentäväksi. Hypyt 65-60-55. Meillähän ei sitä ongelmaa ole ja onneksi käytiin viikolla treenaamassa putki-puomierottelua niin oli toivoa selvitä kyseisestä kohdasta. Kaikki vaikeat kohdat kyllä selvitettiin hienosti, mutta sitten - keinusta ohi?!? Oikeasti!!! Muita esteitä mailla eikä halmeilla ja persjättökin tehty niin ajoissa, mutta ei niin ei. En kyllä tiedä miksi tein persjätön siihen kohtaan, kun en ollut sitä rataantutustumisessa edes siihen suunnitellut. Olinko sitten jo niin edellä ja käskytin huonosti, ettei Lili tajunnut koko estettä vaan juoksi aivan vierestä ohi. Pitäisi vissiin itsekin keskittyä hieman enemmän. Radalta tuli yhteensä vain neljä tulosta (yksi nolla), joten Lili vitosella kolmanneksi. Kyllähän syletti noin typerä virhe.

Seuraavan hyppyradan tapahtumia ei edes uskoisi, jos ei niitä videolta itse näkisi. Myöskään tällä radalla ei ollut keppejä agiradan tavoin. Ois ollut hyvä rata Nomille ;) Vauhtia olisi taas tarjolla! Mutta sitä ennen pitäisi selvittää ensimmäinenkin este kunnialla... Varastaa, tajuaa viime hetkellä ettei saisi, jää aivan ekan hypyn eteen kytiksiin ja tulee sitten sen ALI?!? Mitään noin typerää ei ole agikisoissa vielä koskaan tehnyt, samaa luokkaa sen punaisen kortin tokokokeen kanssa. Olisi edes varastanut kunnolla niin siitä olisi vielä selvitty. Tehtiin rata loppuun, mutta sen verran epävarmaa menoa läksytyksen jälkeen että vielä yksi kielto radalta ihan helposta kohtaa. Tämän radan jälkeen ei enää vaan sylettänyt vaan ketutti aika ankarasti. Kaksi kivaa rataa tarjolla ja sitten tuollaiset esitykset...     

Agiradalle vaihtui tuomariksi Anne Viitanen ja tälle radalle lähdettiin tekemään pakkonollaa. Kolmea rataa ei kyllä sössittäisi! Jos edelliset radat oli vauhdikkaita niin tämä ei ja muutaman kohdin piti olla tarkkana, mutta ei mitään mahdotonta. Kepitkin löytyi tällä radalla, siellä putken ja A-esteen välistä. Perussuorituksella nolla ja neljäs sija.


Hannelle ja Elinalle kiitokset videoista!

Että sellaiset kisat tällä kertaa! Kun ei ole mitään pakkoa tehdä tulosta, niin helposti alkaa lipsahdella. SM-nollillakaan ei niin väliä, kun ei välttämättä jaksa edes Ouluun asti lähteä. On niitä nollia joka tapauksessa neljä seitsemästä startista, joten ei mitään paniikkia niiden suhteen. Vielä olisi yhdet kisat tälle vuodelle tarjolla ja se on sitten siinä kevääseen asti.

Kylässä

Koirat ja kamat kyytiin ja menoksi! Tosin ilman aikaista aamuherätystä tai yleensäkään minkäänlaisia kisa- tai treenivarusteita. Ohoh. Pitkästä aikaa täysin vapaa viikonloppu tiedossa ja sehän tultaisiin viettämään kylässä Hannelen uudessa kämpässä Siuntiossa.

Mutta ennen kuin ehdittiin Siuntioon asti, niin käytiinpä kävelemässä ja lounastamassa toissa vuoden SM-kisoista tutuissa maisemissa eli Kirkkonummella! Subin antimet maistui edelleen yhtä hyvältä orastavasta flunssasta huolimatta, mutta kylläpäs kisapaikka näytti nyt niin autiolta :)

Kohta alkoikin olla jo kiire, että ehdittäisiin päivän retkikohteeseen eli Porkkalanniemeen, joka sijaitsi aivan lähistöllä. Jo matka sinne oli elämys - kapeaa ja mutkittelevaa tietä kauniissa maalaismaisemassa. Ja Kehä III oli aivan vähän matkan päässä...

Olishan tuolla ollut enemmänkin nähtävää ja koettavaa, mutta tähän vuoden aikaan pimeys tulee nopeasti ja toisin kuin meillä päin niin täällä kaupat menivät kiinni jo klo 18 ja sinnekin piti vielä ehtiä.

Alkuun metsämaisemaa rannikolta...

Ja kohta oltiinkin jo meren rannalla. Kukaan ei kyllä himoinnut uimaan :)

Aurinko lämmitti vielä mukavasti, ei tuuli tuntunut missään...

Lintutornista olisi varmaan ollut hienot maisemat, mutta eipä sinne enää ehditty. Nomi oli kyllä kovaa vauhtia jo rappusia menossa :D

Loppuilta menikin sitten Siuntion maisemissa - iltalenkkiä, aivan varmasti riittävin määrin hyvää syömistä sekä saunomista :D

Seuraava päivä olikin sadepäivä, mutta ei se menoa haitannut. Aamulenkki heitettiin tällä kertaa Siuntion maalaismaisemissa.

Lilikin pääsi lopulta flexistään ja nauttimaan vapaudesta peltoaukeamalla. Kiian iloksi Lili päätti käyttää tilaisuutensa Kiian höykkyyttämiseen :D Viime kerrasta onkin jo aikaa, eihän me aikuiset enää tuumii eräs huumorintajuton otus...


Reilun tunnin reippailun jälkeen oltiin kohtuullisen märkiä. Ja sehän vasta Nomia härskittääkin. Mikäs sen parempaa olisi ollut kun olisi voinut käydä kuivaamassa itsensä ensin sängyssä, sen jälkeen sohvalla ja vielä kaikilla matoilla. Ja joutui tyytymään ensimmäisen vaihtoehdon sijaan kylppärin mattoon... Mutta saatiin tehtyä kasa siitäkin!

Sekä sohvalla miehnattiin ennen kuin oli aamupäivälevon aika :) Omistajat istukoot muualla...

Viikonloppu on lyhyt aika, joten kohta oli taas edessä ajomatka kotiin. Maalaismaisemista ei kotona enää tietoakaan...

Milan oli viettänyt taas laatuaikaa äitin ja Muskan seurassa ja hyvin oli herra viihtynyt. Mutta kukapa ei kun pääsee lenkkeilemään Vuoksen varrella, nukkumaan sohvalla ja sängyssä ja vielä kaiken huipuksi tokotreeneihin Tapikselle!

Ensi viikonloppuna paluu arkeen ja viisi agistarttia luvassa. Vielä kun selviäsi siihen mennessä tästä flunssasta niin voisi ehkä tulla jotain tulostakin. Nyt ei tunnu kovin lupaavalta...

FI TVA

Kun vaan jaksaa uskoa ja tehdä töitä :) Siihen malliin Lili on tokokentillä tänäkin vuonna esiintynyt, että se oli vaan ajan kysymys milloin valiotitteli saataisiin. Aina ei voi vaan lipsahdella ;)

Kaikki odotukset oli ladattu eiliseen Parikkalan tokokokeeseen, kun enempää kokeita ei olisi tarkoitus tänä vuonna enää käydä. Parikkalassa oli myös iso, hyvä pintainen kenttä, joten kaikki oli niin valmiina huippusuoritukseen. Ei edes sumu tai kriittisellä hetkellä kolistellut tavarajunakaan tulisi tätä koetta pilaamaan.

Kokeen arvosteli Anne Nokelainen. Annehan oli tuomarina myös Lilin ensimmäisessä EVL:n kokeessa, joten kiva myös nähdä miten ollaan vapun ajoista kehitytty.

EVL oli suoritusvuorossa heti ensimmäisenä klo 9 alkaen, joten kiva aamuherätys taas tiedossa työviikon päätteeksi. Perillä odotti ei niin mukava yllätys, nimittäin sumu! Sumu haittasi jo matkantekoakin ja nyt oli kenttäkin aivan sumun peitossa. No niin, laitapas Lili tuonne etsimään taas niitä ruututötsiä. Ja kas, Lili olisi taas luokkansa ensimmäinen. Hyvä fiilis alkoi kummasti rapistumaan... Onneksi sumu sitten hälveni juuri ennen kuin päästiin koe aloittamaan lopulta mukavassa auringonpaisteessa.

Normaali järjestys, ruudusta poikki. Kuvat kokeesta Mirkka Kalmari. Videota ei saatu, kun Hanne & Mofi oli heti Lilin jälkeen suoritusvuorossa.

•    Paikkaistuminen: 10.

• Paikkamakuu: 9. Jäi taas toinen tassu huonosti ja oli sen loppuvaiheessa ojentanut suoraksi. Muuten kintut pysyi paikoillaan ;) Omilla käskyillä alas ja ylös.

• Seuraaminen: 6.5. Teki sentään kaikki perusasennot tällä kertaa ja on sitä huononpaakin kokeessa esitetty. Pitkä kaavio, sama zeta ensin normaalikäyntiä, sitten hidasta ja lopuksi juoksua. Hidas oli taas vaikein, kerran jäi seistä toljottamaan kun piti keskittyä kuuntelemaan jonkun koiran haukkumista/vinkumista?!? Lisäkäskyllä heräsi mukaan. Juoksuosuus oli paras. Itsellä oli koko ajan ajatus päässä, että toivottavasti tätä ei tarvitse tehdä enää koskaan. Harjoituksissa edistää ja kokeessa jätättää. Tuli käveltyä itse ainakin reippaasti.

• Zeta: 9. S-I-M. Kaikki asennot varmasti ja tassutkin pysyi paikoillaan. Ei seuraaminenkaan ihan luokatonta ollut.

• Luoksetulo: 8.5. Seisominen olisi saanut olla terävämpi tuomarin makuun ja ilmeisesti lopussa vino perusasentokin. 

• Ruutu: 9. Eikä sitten jännittänyt yhtään :) Jo valmiiksikin. Ja siinä vaiheessa kun liike alkaa, niin eikös kentän takaa kulkevalta junaradalta ala kuulua tavarajunan kolinaa. Olihan sitten pitkä ja äänekäs juna. Siinähän yrität saada koiran kuulemaan omat käskyt ja itse kuulla liikkurin käskyt. Apua! Mutta tästä selvittiin kunnialla, mikä helpotus. Viime viikkojen ruudun keskikohta treenit ovat tuottaneet tulosta. Vielä kääntyi hieman liian laitaan, mutta parempi selvästi kuin aiemmin. Tätä työtä pitää vaan jatkaa. 
• Ohjattu: 9. Arpaonnella vasen kapula. Ensin Lili katsoi ihan johonkin muualle kuin liikkurin suuntaan, mutta pongasi juuri kapuloiden laitot. Varmasti merkille ja varmasti vasen kapula. Eikä pientä kunniakierrosta takana unohdettu :)
• Hyppynouto: 9. Voi sitten näinkin yksinkertainen liike ahdistaa. Parkkipaikalla muutama harjoitusheitto ja käsi rennoksi, niin johan kapula lentää. Lensi aivan suoraan ja niin pitkälle, että alkoi jo arveluttamaan että löytääköhän Lili koko kapulaa edes kun on tottunut kokeissa niihin alimittaisiin heittoihin ;) Joo, ei ongelmia.

• Tunnari: 9. Tämäkin varma liike on sitten joskus onnistunut pettämään. Tuli ainakin hajustettua kapula sen verran hyvin että ihan käsiin sattui kun oli vähän teräväreunaisempi kapula. Kapulat rivissä ja Lili aloitti haistelun tyypillisesti oikealta. Rivi toiseen päähän läpi ja toinen vasemmalta heti mukaan. Olin aika varma tässä kohtaa, että oikea tuli. Lilin tultua viereen olikin yllätys, kun kapulassa ei näkynytkään mitään merkkiä. Mutta huh, se olikin merkattu vain toisesta päästä. Enää jäljellä kaukot ja niitä ei olla koskaan kyllä nollattu.
• Kaukot: 9. I-S-M-S-I-M. Ei nollattu nytkään, Lili palasi taas omalle tasolleen! Kaikki vaihdot varmasti yhdellä käskyllä ja hyvällä tekniikalla. Muistuttelutreenit tekniikasta tepsi nopeasti.

Sehän oli sillä selvä 1-tulos ja uusi Suomen Tottelevaisuusvalio! Hip hei! Lopulta vielä voitettiinkin luokka pistein 281.5. Luokan neljästä koirasta kolme sai ykköstuloksen, joten hyvätasoinen kisa.

Ennestään snautsereita on kolme TVA:ta ja yksi TK4:sen tehnyt, Lilille kunnia olla rotunsa viides tuohon saavutukseen yltänyt. Ja muuten rotunsa ensimmäinen AVA & TVA tuplavalio ;)

On se Lili vaan huippu! Saa nähdä missä vaiheessa itsekin tajuaa mitä kaikkea ollaan ehditty saavuttamaan. Eikä ole mitenkään selvää, että näihin saavutuksiin tulisi itse vielä toistamiseen pääsemään minkään koiran kanssa. 

Kaikki tavoitteet on nyt Lilin kanssa saavutettu, mutta ei ole silti aikomus jäädä vaan sohvalle makoilemaan. Nyt vaan jatkossa maltillisesti kisoja ja treenejä ilman paineita rennoin, hyvin mielin niin agia kuin tokoakin. Jos Lililtä kysytään niin enemmän sitä agia kiitos :)

Meidän supertiimi :) Kokeesta kaksoisvoitto ja vihdoin päästään se valiokakkukin leipomaan :D