Normaalisti tähän aikaan vuodesta on paras hiihtokausi meneillään, tänä vuonna ei olla hiihdetty metriäkään. Se on siis otettava pyörä kohta esiin koiran juoksuttamiseksi, että saadaan kuntopohjaa tehtyä agikisoihin. Omistajan kanssa juoksentelu ei oikein riitä korvaamaan koko talven vetohiihtoa…
Nomia ei välttämättä haittaa lumien vähyys. Koetapa itse juosta näillä jalkapainoilla tunnin lenkki, kun on satanut pari senttiä nuoskalunta. Matkan varrella vielä poisteltiin paakkuja pariin otteeseen.
Karvanlaadulla on väliä, kaverin (yhtä pitkät) jalkakarvat samalta lenkiltä.
Tähänkin ongelmaan on tietysti ratkaisunsa, muukin kuin lumien sulaminen ;) Tuon verran lähti Nomin jalkakarvoista sunnuntaina ja vielä niitä jäi...
Uusimman Kääpiösnautseri-lehden mukana tuli hienosti tehty trimmausliite. Valitettavasti minä en vaan jaa nykymuodin mukaista ihannetta käppänien trimmistä. Kaikki mikä vaan irtoaa niin pois snautseri-look on enemmän minun mieleen niin ulkonäön kuin käytännöllisyyden takiakin. Vielä kun saisi jostain sen oikeasti päästä varpaisiin superkarkeakarvaisen snautserin/käppänän. Harmittavasti yksikään näistä omista ei ole saanut samoja karvageenejä kuten esim. Milanin velipuoli Hugo. Säästyisipähän taas Milanin hurjaa vauhtia kasvavien kinttukarvojen nyppimiseltä...
Itse tokotreeneissä viikonloppuna Lililtä oli kateissa milloin mikäkin - tai ainakin valitsi usemmasta vaihtoehdosta itsepintaisesti aina sen väärän. Tarvittaessa myös parkkipaikalle jonkun heittämä pahvimukikin käy ruudun korvikkeesta. Kaikki koirat myös varoi lumen alta paljastunutta alustaa, tuntui vissiin jäinen hiekka inhalta tassujen alla.
Sunnuntaina ei varmaan ehditty tehdä muuta kylmässä kelissä kuin ohjattua, kun joku ei suostunut siis mitenkään hakemaan oikeanpuolista kapulaa. Lopulta oli niin paiseessa, että yritti lähteä aina käskystä liikkurin taakse luimimaan. Joo, meillä ei treeneissä piestä koiria vaikka siltä Lilin olemus ehkä näyttikin. Mutta periksi ei annettu, nössöilemällä ei pinteestä pois pääse, ainoastaan tekemällä oikein. Ratkesihan se pattitilanne ennen pitkää ja lopputreenit tehtiin taas iloisella ilmeellä.
Lauantaina käytiin vielä illalla treenailemassa yhtä Anders Virtasen viime kisojen ratapohjaa tulevaa viikonloppua ajatellen. Alkaa kisavire nostaa Lililläkin päätään, kun alkaa jo treeneissä possuilla keinua. Tietty hyvä juttu, että pääsee treeneissäkin huomauttaa, mutta minkälaistakohan suoritusta on sitten kisoissa odotettavissa?
Rankkaa tää treenaaminen, tuumii Nomikin, hyvä että jaksaa edes leluilla leikkiä. Mutta jos lepäilis lelu suussa, niin sehän on melkein sama asia?!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti