Loman loppurutistus

Tuntuu ihan syksyltä... Lomat lusittu ja kelitkin meni. Mutta ehkä kesää on sittenkin vielä jäljellä, onhan vasta elokuun toinen viikko.

Citymopet raahattiin viikoksi luontoon ja tämä viikko niiltä taitaakin mennä siitä kokemuksesta toipumiseen :) Paitsi Nomilla, joka on edelleen samanlainen aamun ja illan virkku.

Koirat sai kyytiä niin moottoriveneellä (Nomi), soutuveneellä kuin kumiveneelläkin. Milanin suurinta huvia oli ohi ajavien moottoriveneiden jahtaaminen. Pelkkä äänenkin kuuluminen järvenselän toiselta puolelta sai kierrokset tappiin. Jostain kummasta syystä Milan ei päässyt itse moottoriveneen kyytiin :) Milan piti huolta, että kukaan ei lähde soutuveneelläkään rannasta ilman häntä - aina ensimmäisenä kyydissä.

Laidoilla keikkuminen on kivaa! Noilla uimataidoilla kannattaa tasapainon pelata... Tai sitten treenata veneessä tokon paikkaistumista miljoonalla lisäkäskyllä.

Lili muista poiketen ottaa rennosti paikassa kuin paikassa, vaikka sitten kumiveneessä :)

Mitä siitä tulee kun citymopet joutuu liian pitkäksi aikaan metsään? Parin päivän riekkumisen jälkeen tassut auki ja sietokyky pureviin murkkuihin ylitetty. Tästä syystä hienohelmat pääsivät kauppareissuilla Mikkeliin käpyttelemään Urpolanlammen (kuinka osuva nimi...) pururadalle, kestää tassut ja on mielenkiintoisia hajuja :) Tehtiin myös pikavisiitti Savonlinnaan ja käytiin ihmettelemässä Olavin linnaa matkan päästä. Kolmikon kanssa tuskin oltaisiin sisälle päästy :) Saaren vastarannalla oli tarjolla lehmiä, vitsi nehän vasta ihqui olis ollutkin. Ainakin niin kauan kuin aita oli välissä :)

"Vanhukset" palaamassa veneellä aamulenkiltä lehmiä ihmettelemästä. Nomi oli miun seurana saaressa vetämässä päivän ekoja päikkäreitä ja se on vielä tarpeeksi metsäläinen kulkemaan saaressakin ettei tarvitse kuljetella muualle tarpeiden tekoon :)



Kun on viisi koiraa matkassa, niin siitä porukasta ehkä löytyy muutama uimataitoinen ja -intoinenkin. Uimisen hoiti pääasiassa Lili ja Merri Milanin ja Kiian "säestäessä" menoa. Lili pääsi uimaan veneen perässäkin. Tarkoitus oli juoksuttaa koiria saaren ympäri soutuveneellä, mutta eikös Lilistä uiskentelevat sorsat olleet paljon mielenkiintoisempia. Saatiin neiti kuitenkin blokattua veneellä karkureissulta ennen kuin alkoi olla keskellä ulappaa. Kerta ei suostunut rantaakaan palaamaan niin siinähän uivat pitkän pätkän veneen perässä Merrin kanssa. Lili pitää huolta kunnosta lomallakin! Muuten uiminen oli pääasiassa vesilelun hakemista. Frisbeen vielä saattoi Merrin kanssa jakaa, mutta kapula piti omia itselleen. Vedessä se oli vähän haasteellisempaa :)

"Sulassa sovussa":

Kiva kun kävit sen hakemassa, tuumii Milan.

Tämän jälkeen sitä ei sitten tarvinnut enää käyttääkään...

Mutta onneksi tähän oli varauduttu useammalla lelulla niin ei leikit loppuneet!

Milan tyytyi vain kahlailemaan "lastenaltaassa":

Nomikin pysytteli pääasiassa kuivalla maalla:

Lili sai viikon aikana helppohoitoisen ja nopeasti kuivuvan kesäturkin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Äiti veresti Lilin kanssa snautserin nyppimistaitojaan, edellisestä kerrasta ei olekaan kuin "tovi" :) Minulle jäi vain ne kivat kohdat eli päälaki, eturinta ja häntä + konetukset kotona. Nomikin pääsi enimmästä pentukarvasta ja sitähän muuten riitti. Törkeästi hyödynnettiin Nomin hyviä unilahjoja päiväsaikaan :) Voisiko olla erilaisempi kokemus kuin Milanin eka trimmi...

Lili tietää, että kastumisen jälkeen turkki on kuivattava huolellisesti. Kaverit avustaa...



Loppusilaus sitten saunassa. Lauteilla viihtyivät kaikki, myös Nomi ensikertalaisena. Nomi oppi viikon aikana hyppimään kaikille sängyille, sohville, lauteille ja keinuun. Uutta oppia oli myös hyvä soveltaa heti kotiin päästyä. Kevyesti näköjään menee tuplasti yli oma säkäkorkeus, ehkä sitä voisi vähemmänkin hyppiä tässä iässä... Nomia ei voi sanoa perskärpäseksi, touhuili ihan omiaan pitkin saarta ja tuonkokoinen koirahan pääsee vaikka mihin... Paras paikka taisi olla mökin alla, sieltähän saattoi löytyä vaikka mitä aarteita. No eikös omatoimisuus ja aktiivisuus ole positiivisia ominaisuuksia :) Ja liikkuu sujuvasti alustalla kuin alustalla.

Säät oli koko viikon varsin sopivat. Yhtenä yönä satoi, päivisin pääasiassa aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja vasta vikat päivät perjantaina ja lauantai pilvisempää. Nahkakin pääsi kertaalleen kärähtämään... Aikaisin kun herää niin ehtii näkemään aamu-usvankin:

Aivan aamusta aurinko paistoi saaren toiselle puolelle, joten sinne kalliolle viettämään aikaa. Ja lukemaan Harry Potteria :) Vika osa kun on tullut luettua ilmestymisen jälkeen vain enkuksi. Kevyttä kesälukemista :)

Johan illalla nukutti (paitsi Nomia)! Luulisi olevan jotenkin epämukavaa...

Ei haitannut seurakaan enää. Olisi tuonne vielä Merrikin mahtunut, mutta eipä kelvannut tulla :)

Tämän viikon sai koirat nukkua poikkeuksellisesti myös yönkin sängyssä. Milan nukkui pääasiassa lattialla (aitastakin löytyi pöytä jonka alle mahtui), mutta välillä piti ängetä kainaloon. Poikkeuksellinen läheisyyden kaivuu... Lili piti hajurakoa sen verran, ettei sitä edes huomannut sängyssä. Nomi taas tykkäsi olla lähellä, välillä vähän turhankin kuten naamalla... Onhan sillä tehokas herätystaktiikkakin. Tullaan naaman päälle, partakarvat nenään ja vielä kieli lipomaan sieraimeen - herää ennen kuin happi loppuu :)

Uusi hieno poseerauskuva jäi vaan haaveeksi. Pitäisi saadaan onnistumaan yhtäaikaa, että on kamera mukana, sopiva valaistus, parta kammattu ja edes jokseenkin puhdas (varsinkaan Nomin kohdalla tämä ei toteutunut kovinkaan usein) ja sitten vielä pysymään pentu jotenkin paikallaan. Joo ei...

Milan odottamassa venettä ja kotiinlähtöä. Mutta kyllä me tullaan tänne taas ensi vuonna uudestaan!

Onko Mikkeliin mänijöitä?

Juna män justiinsa. Ja Astra huomenna perässä :)

Viimeinen (argh!) lomaviikko viime vuodelta tutuissa maisemissa. Siinä paikassa mieli lepää, varsinkin jos sää suosii. Saa olla karjalauma koko viikon villinä ja vapaana. Hihnoihin ei viikkoon puututa. Ellei Lili innostu liikoja uiskentelemaan, että pitää kahlia laituriin kiinni :) Vesilelut pakataan toki mukaan!

Saa nähdä saadaanko Nomikin uimaan, läheltä on pitänyt. Tai no uihan se yhtenä päivä kun tippui laiturilta (sen hetken kun käänsit selän...), ei siis pidä jättää penskoja vahtimatta veden äärellä. Mutta hyvin pysyi ne sekunnit pinnalla ettei tarvinnut pohjasta onkia :)

Rentoilun lomassa tarkoituksena olisi myös nyppiä vihdoin Nomilta pentukarva sekä Lili alushameisilleen. Milan saa pitää karvansa vielä toistaiseksi :)

Kesviikkona ehdittiin vielä käydä Nomin kanssa näyttelytreeneissä. Muuten hienoa menoa, mutta olihan alussa sitä mieltä, että hänen hampaitaan ei katsota vaikka mikä olisi! Mutta treeni ja kuuma keli taltuttivat sitkeimmänkin pikkusnautserin ja lopussa sai hampaat katsoa ihan vapaasti kaikkien kolmen kouluttajan toimesta. Milan ja Lili pääsi tämän jälkeen vielä pikatokoilemaan.

Torstaina Nomi jäi Nuka-pojan kanssa pitämään pentuhauskaa, kun me muut uhmattiin hellettä ja mentiin agitreeneihin. Kaulan karvojen lähmäisyydestä päätelleen leikki on ollut muutakin kuin vain hippaa :) Epäilemättä kehittävämpää leikkiä kuin Lilin "turpiin vaan ja onnea" tyyli räkytyksen kera.

Koska Lilin treeneissä oli meidän lisäksi vain yksi koirakko niin otin Milankin tekemään samaa harjoitusta. Selvittäisiin ajoissa kotiinkin. Teemana oli merkkaus, twisti ja saatiin siihen leijeröintikin mahtumaan.

Kolmosputken merkkaus toimi hyvin molemmilla. Neloselle twistiä. Sitähän ei olla pitkään aikaan tehty, koirilla ei ongelmia, mutta oma liikkuminen ei ollut ihan mitä pitäisi. Luvassa kuivaharjoittelua :) Keinun leijeröintiä epäilin, mutta tulihan se kokeiltua. Lilillä on vielä sen verran epävarmuutta keinun kanssa, että oli hidas kuin mikä kun olisi pitänyt niin kaukana yksin suorittaa. Ja kontaktia sai lypsää. Kun kamaluudesta pääsi pois niin mamman helmat houkutti enemmän kuin putki. Milanin korvat eivät enää vastaanottaneet käskyjä etäisyyden päästä ja vetäisikin hienon lentokeinun. Jolla ei sitten taaskaan ollut mitään vaikutusta seuraavaan keinun suoritukseen, mutta eka kerta puomia piti sitten hidastella... Kokeiltiin myös lopuksi kahdelta ekalta hypyltä pujotteluun menoa (eli kääntöä pois putkelta). Kääntyyhän nihkeästi, mutta ei tainnut ehtiä putkeen kertaakaan.

Tällaista olisi ollut luvassa Milanin ryhmässä, keppien "vaikeita" aloituksia vasta sopivasti treenattiinkin. Ehkä joskus käydään tämäkin treeni tekemässä.

 

Nomi treenailee

Kerta niin on lehteen painettu, niin pakkohan sitä on sen mukaan toimia, eikös? Hieman jälkijunassa tuli tilattua uusi agi.fi lehti ja kätevästi sai ekatkin numerot jälkitoimituksena. Riitti yhdeksi päivää luettavaa :) Nuoren koiran kehitystarinassa, osa 2 oli listattu agilitykoiran ensiaskeleet. Nämä kohdat voisi käydä jo kolmeen ikäkuukauteen mennessä:

1. Uuteen harjoittelupaikkaan ja sen lähiympäristöön tutustuminen.
2. Toisten koirien tekemisen seuraaminen.
3. Leikkiminen ja aiemmin opittujen temppujen tekeminen harjoittelupaikassa.
4. Esteisiin tutustuminen (putki lyhyenä ja hyppysiivekkeet ilman rimaa).
5. Esteiden suorittaminen yksittäisinä targetille (putki ja hyppy rima maassa).
6. Opituista esteistä tehtävien 1-3 esteen sarjojen harjoittelu (rima maassa).

Glumps, mehän ollaan armottomasti jälkeenjääneitä!!! Joten ei muuta kuin sunnuntaina heti aamusta koko kolmikon kanssa hallille treenailemaan. Nomille toimi hyvin tuo kakkoskohta, olihan aika täpinöissä vaikka treenitkin venähti kun yritettiin välttyä pahimmalta ukkoskuurolta kotiin kävellessä. Ensin leikittiin (ja saatiin taas jokunen hammas irti...) ja sitten otettiin lyhintä putkea ensin ihan lyhyenä ja pikkuhiljaa pidentäen targetille. Samaa tehtiin myös yhden hypyn kanssa. Koneneita koiria voi hyödyntää muutenkin kuin vain innostamiseen. Ensimmäisen kerran Nomi meni vähän vahingossa Milanin perässä pitkän hieman kaarella olevan putken. Eikä muuten jäänyt yhteen vahinkoon :) Tehtiin samaa myös Lilin avustamana, tosin tähän tarkoitukseen Milan hieman hitaampana sopi paremmin. Huono sitä on perässä mennä, kun toinen ehtii jo melkein saman tien uloskin :)

Sama osoite oli myös tiistaiaamuna. Nomi heti ensimmäisenä rynnimässä hallin ovesta sisään. Tiedä kuinka monta kertaa kärsii ottaa kaikki yhtä aikaa mukaan, siihen malliin nimittäin alkaa Nomi jo vähän odotellessa riekkumaan, että kohta saadaan aikamoinen kiljukaula aikaiseksi. Milankin on nyt ollut ihan hiljaa, ei vissiin jaksa näillä keleillä... Nomi tiesi heti mitä putkelle tehdään, otettiin vielä suorana ja lyhyin putki pitkänä targetille. Meni tuo putkeen pelkällä ohjauksellakin ilman etupalkkaa, mutta vahvistetaan kuitenkin vielä irtoamista. Nomi kävi myös juoksentelemassa omatoimisesti puomin alla olleen mutkaputkenkin :)

Kotona ollaan agilityyn liittyen treenailtu mm. kontaktialustaa, sylkkäriä ja poispäinkäännöstä (ennen kuin onnistuu tekemään koirasta toispuoleisen!) ja yhtä hyppyä (rima maassa). Harmi ettei täältä ole mistään löytynyt lasten leikkiputkea, se olisi hyvä Nomin alkuharjoitteluun kotona.

Tokojuttuja mitä ollaan tehty niin käyty Tapiksella kentällä leikkimässä ja muutenkin leikitty :) Harjoiteltu ruokakupin kanssa perusasentoa ja kontaktia, sekä paikallaoloa, istumista, maahanmenoa ja tällä viikolla aloiteltu noutoakin.

Jos ensi viikolla saisi jotain videontynkääkin aikaiseksi...

Posetusta ollaan harjoiteltu kaikkein vähiten, mutta siitä on nyt kuvia. Katsojan mielikuvituksen varassa on miettiä miltä Nomi näyttää trimattuna :) Vähän tuossa yhtenä päivänä jo suunnittelin koneella siistimistä, mutta Nomin mielestä sellainen parin sentin hajurako pärisevään koneeseen oli vielä suotavaa päänaluella. Joten vielä meni trimmisessio harjoitteluksi, joitain karvoja tuli napsaistua ohennussaksilla. Uiminen tekee karvat pörheiksi!

Juomatauko välissä, että jaksoi nostaa häntää. Mut kastui partakin...

Ehkä Nomille voisi ostaa oman pannankin, ei ihan ole tuo Lilin sopivaa kokoa :D

Hiekkalinnan pikku prinsessa

Jostain syystä koirat ei nuku meillä samassa sängyssä...

Edustavuus huipussaan :D

Hieman on vesi huvennut Milanin "altaasta"...

Mutta niin kauan kun kelpaa vesikirpuille niin kelpaa Milanillekin!

Nomikin harjoittelee...

Lili aina yhtä tarkkana!

Nomi melkein uimassa.

Kaveri?

Kukkulan valtiatar...

Vesipeto liikkeelle!

Jaksaa, jaksaa.

Märkänä on hyvä painia niin että hiekka vaan pöllyää :)

Heinikossa hiekka irtoaa (ja punkkeja tulee tilalle...). Nomi ihmettelee mihin kaverit jo ehti.

Lilillä on jotain mielessä :D

Ei kykene kamera snakujen vauhtiin...

Who's the boss?

Ostetaan uusia leluja, vaikka jokaisella olisi oma ja samanlainen, niin silti vain se yksi kiinnostaa. Eli mikä on Milanilla ja herrahan ei lelujaan jaa :)

Lili yrittää saada lelun haltuunsa hivuttamalla. Ensin viattomasti vain tuijotellaan...

Jos hyvin käy, niin Milanin huomio hieman herpaantuu ja Lili ehtii lelun nappaamaan. Nomi heti myös apajilla.

Nomi antoi Lilin hoitaa likaisen työn ja kävin sen jälkeen nappaamassa variksen itselleen.

Tarvittaessa sillä voidaan leikkiä yhdessäkin.

Milan testailee sillä aikaa possua.

Ihan kiva, mutta varis onkin sen verran spesiaali, ettei sitä heti kakaroille luovuteta vaan käydään hakemassa pois. Lili taas "yrityksessään" :)

Jos ei tuijotus haittaa, niin sitten hivutetaan lelua pikku hiljaa tassulla.

Pahus, viime hetkellä Milan nappaa sen takaisin.

Tahtoo variksen! Possut ei kelpaa...

Paitsi Nomille :) Ainakin hetkeksi. Varis on kyllä ollut viikon suosikki. Nomi kävelee se suussa vähän väliä "elvistellen", käy kiehnäämässä Lilin jaloissa tai sitten on tuomassa sitä miulle ja viime hetkellä läl läl lää, etpäs saakaan!

Ego taitaa kasvaa muun koon mukana :) Säkämitta näyttää noin suunnilleen 29,5 cm alkuviikosta mitattuna. Alhaalta kaksi etuhammasta irti, ylhäältä vasta vain heiluu. 

Kasvava lapsukainen tarvitsee ruokaa, unta ja liikuntaa. Nomi on kaikki ruokainen ja teräsvatsainen, tällä viikolla ollaan herkuteltu kevyemmin mansikoilla, vaapukoilla ja mustikoilla. Päivät otetaan rennosti, lihaskuntoa ja kestävyyttä treenataan sitten iltaisin. Iltakuntoilua à la Nomi:

Myös nuija ja tosinuija vauhdissa:



Aamulenkillä tuntui kuin oltaisiin oltu perhosviidakossa, ihan käsittämätön määrä perhosia. Kyllä Nomikin jo tietää mitä niille tehdään :) Onneksi seuraavalle uudelle tuttavuudelle ei tiennyt... Kävellään jo hiekkatietä autolle niin ihmettelen mitä Nomi niin kovasti haistelee - pientä linnunpoikasta! Ihan hyvä että se oli Nomi joka siihen törmäsi ja minä sitten seuraavana...

Lili onnistui pelästyttämään Nomin päivällä pahemman kerran. Aamulla heti ensimmäisenä ovesta päästyään Lili käy pöläyttämässä räksät pois marjatuomipihlajoista. Päivällä Lili sitten hiippaili ison kanukkapuskan alla pikkulintuja kyttäämässä. Nomi ei tajunnut että mikä siellä hiiviskelee ja alkoi murisemaan ja haukkumaan (!). Tietysti kummajaista piti myös mennä lähempää tutkimaan ja siinä samassa Lili sukelsi puskasta ulos. Vähemmästikin Nomi säikähti, että mikä peto hänet nyt syö, oikein kiljaisi ja juoksi karkuun! Oliko muuten iloisen oloinen kun tajusi että Lilihän se oli :) Korvaamaton otos, jos olisi videolle saanut. Eipä noiden touhuille voi muuta kuin nauraa :)

Viime helteillä Nomi tajusi, että itse asiassa se vesi onkin aika kiva elementti. Ei vielä sentään uinut, mutta kahlaili ja juoksenteli itsensä hyvin märäksi. Ja sitten pää veteen, suu auki ja ravistetaan?!? Jos oli aamuruokaa hampainen väliin jäänyt niin ei varmaan enää tuon "purskuttelun" jälkeen :)

Viikolla Nomi kävi kunnon lapsen tavoin tutustumassa satamassa hiekkalinnaan. Pennun kanssa saa kyllä varata aikaa, kävelyreissuun meni puolitoistatuntia, kun on niin paljon kaikkea nähtävää. Heti ensimmäisenä nähtiin kaksi rakuunaa hevosineen ja katujuna. Tavattiin myös yksi perhe, jolla pari m-h käppänää. Nomin turkki sai taas ihailua karkeudesta ja väristä. Ja korvat :) Tällä viikolla ollaan myös harrastettu sosiaalistumista pikkulapsiin. Osaa ne olla pelottavia pikkukoiran mielestä...

----------
Tiistaina ja keskiviikkona käytiin hallilla taas liitelemässä. Treenailtiin itsenäisiä kontakteja, vaikeita pujottelun aloituksia leikkauksilla, pöytää sekä tiukkoja käännöksiä hypylle. Milanilla on lamppu syttynyt kontaktien kanssa! Näitä ei nyt pidä mennä pilaamaan. Lili taas kokeili alkuun, että saisikohan porsastella...

Lilin torstain treeneissä tehtiin David Martinezin viikon takainen hyppytreeni uudestaan, korvattiin vain ensimmäinen putken jälkeinen hyppy okserilla ja tokavika hyppy pöydällä. Hyvin toimi pöytä Lilillä radallakin!

Milan jatkoi hienojen kontaktien tekemistä. Pujottelun aloitus jostain syystä tökki, en tiedä häiritsikö vielä edellisenä päivänä käytetyt ohjurit. Ne ei kyllä sovi Milanille yhtään, jos käytetään apuvälineitä, niin käytetään sitten verkkoja.

Tänään käytiin tokoilemassa, ei mitään uutta auringon alla :) Lilillä ylläpitotreeniä, Milanin tunnari edelleen suurin kysymysmerkki. Noh, luoksetulosta ei varmaan vieläkään tarvitse haaveilla kovin korkeita pisteitä :) Nomikin treenailee kaikkea pientä kivaa ilmaan minkäänlaista kiirettä. Ja onhan muuten kivanoloinen tapaus! Mielenkiinnolla odotamme, että mitä tästä pienestä vielä tulee isona!

Agirotua ranskalaismaustein

Nyt on Agirotu 2011 Lappeenrannassa onnellisesti takana, rutistuksen jälkeen on hyvä aloittaa odotettu kesälomakin :) En missään vaiheessa harkinnut osallistua karkeloihin kisaajana, riitti kun teki la ja su täydet "työpäivät" tuomarinsihteerinä ranskalaistuomareille. Koirillakin oli mukavammat oltavat kotona poissa helteessä eikä itsekään päässyt nahkaansa käräyttämään kehäteltan suojissa. Tuossa hommassa ei edes tullut kunnolla hiki, ainoastaan tuolista noustaessa shortsit näytti siltä että olisi jäänyt vessassakäynnit väliin :)

Hikeä otettiin sitten edeltävinä päivinä. Keskiviikkona käytiin ottamassa tuntumaa Open Class rataan, joka oli tehty valmiiksi hallin ulkokentälle. Ei paha. Tässä olisi ollut eduksi, jos olisi saanut otettua puomin alastulolle sivuttain etäisyyttä, tämä on vielä työn alla. Milanin kanssa tiukka haltuunotto sai ihan uuden merkityksen, että sen sai ensin putkelta kepeille ja sitten putkeen A:n sijaan, huh. Onneksi agilityssä ei pitäisi olla rajoituksia äänenkäytön suhteen, kunhan ei sentään ala kiroilemaan :) Kivaa loppusuoratykitystä ja molemmat kääntyi sille hienosti viideltätoista.

Torstai oli oikea hikihikihikipäivä. Kunnon hellelukemat ja ranskalaistuomareiden agilitykoulutusta oikein kuumimpaan aikaan klo 12-14.30 ja toki meidän ryhmä (4 koirakkoa) sisällä. Ehdittiin hyvin tehdä ensin hyppyrata ja siihen perään vielä agilityrata, molemmat ensin kolmessa osassa ja sitten vielä loppuun kokonaisuudessaan. Oma vuoro tuli aina niin nopeasti uudestaan, ettei välillä ehtinyt huilia ollenkaan. David Martinez teki sekä näihin harkkoihin että kisoihinkin kivat juoksuradat pitkillä esteväleillä. Myö tykätään :) Ihanneajat Ranskassa on selvästi meikäläisiä kovemmat, esim. tuollaisella hyppyradalla etenemällä 4,3 m/s ja Suomessa tyypillisesti alle 4. Ei kisoissakaan helpolla päästy ihanneajan alle ja esim. viimeisellä radalla sunnuntaina (Open Class seniorit), tuomari helpotti kesken kaiken ihanneaikoja kun alkuperäisistä jäätiin niin paljon. Harvassa oli alitukset uusilla ajoillakin.

Eka hyppyrata näytti tältä. Ei suuria ongelmia. Kakkoselta sai lähteä ajoissa liikkeelle, että ehti suoristamaan koiran linjan pituudelle. Muuten hyppäsi herkästi pituuden sivuttain kun ennakoi käännöstä neloselle. Vaikein paikka taisi olla hyppy 19, kun ei Lilille ole vielä opetettu takaakiertoa lähetettynä. Melkein saatiin loppuun puhdas rata, olin liian hätäinen hypylle 17 (takaakierto + jaakotus), että Lili tuli sitten rimasta ali. Toisella kerralla toimi sekin ja ihme kyllä meni putken jälkeisen hypyn oikealta puolelta kaukaakin ohjattuna. Itse putken vasemmalta puolen. Opeta: lähetys takaakiertoon :) 

Agirata. Kolmoshyppy oli "alempana", jonka takia tuli otettua toisen siivekken kautta. Noin se olisi ollut varmaan toimivampi. Jotenkin Marjutin tekemänä näytti sujuvammalta, itse tuntui olevan kokovartalokipsissä. Tiukasta käännöksestä ei tietoakaan. Kouluttajaa se ei haitannut, muita kyllä :) Kutosta kokeiltiin ensin oikean siivekkeen kautta, mutta liian tiukka kulma A:lle. Meille ehdottomasti radan pommikohta oli kepeille vienti. Ysihyppy oli enemmän "suoralla", joten ei mitään mahiksia ehtiä viemään ja eikä tuollaista lähetyskulmaa ole edes aloitettu harjoittelemaan! Viimeisellä pätkällä alkoi jo pää pehmenemään ja pöytä taisi tuottaa enemmän vaikeuksia ohjaajalle kuin koiralle. Ehkä koira menisi sille, jos käskyttäiskin... Kisoissa oli muuten "piippipöytä", sitä olisi ollut kiva testata. Ihme kyllä viimeisellä koko radan vedolle saatiin vetäistyä puhdas rata, kaikissa kohdissa ei ehkä ihan sataprosenttisen pro-suoritus, mutta melkein kunnialla selvitetty silti :)

Kivat radat testata, muuten koulutuksellisesti ei taidettu oppia mitään ihmeempää. Ranskankielentaitoa joutui sitten vähän myös verryttelemään... Oli sellaiset radat, että pahimmat ongelmakohdat jäi piiloon :) Kouluttajan kommentti olikin, että hyvältä näyttää, yhteistyö toimii, jatkakaa vaan samaan malliin ei hänellä ole mitään korjattavaa. Ehkä vauhtia voisi olla hieman lisää. No hei, tää on snautseri eikä mitään bortsu :) Ja kyllähän niitä koulutettavia asioita riittää ja paljonkin, huomenna on hyvä aloittaa kun saadaan esteet takaisin hallille. Tosiaan tämän koulutussession jälkeen lähes samoilla hikillä roudattiin kolme estesarjaa kisapuistoon ja tänään pitäisi käydä hakemassa ne takaisinkin. Leppoisa eka lomapäivä...
-----------
Nomi kävi perjantaina 16 vkosena hakemassa toiset rokotukset. Sai ihka oman passinkin, muilla ei sellaista olekaan. Eri asia tarvitaanko sitä koskaan :) Painoa oli 4.5 kg. Lauantaina oli ensimmäinen etuhammas alhaalta irti! Viereinenkin on kovaa vauhtia lähdössä. Yhtään en muistanut, että hampaat alkaa vaihtumaan jo tässä vaiheessa. Kun asian Lilin "hauvakirjasta" sitten tarkisti, niin Lililtä tosiaan lähti kaksi alaetuhammasta kaksi päivää ennen toisia rokotuksia ja Nomilta seuraavana päivänä. Aika samiksii :)

Omituisia makumieltymyksiä

Ruohonleikkurilla päräytetty tuore ruohosilppu on herkkua koiran kuin koiran mielestä. Ruohonleikkuu nykyään tarkoittaakin, että pese koirat, laita kaikki vaatteet pesuun ja mene itse suihkuun. Ja kun penska on pesty ja vielä märkä, niin muistat että eihän se ole käynyt vähään aikaan pissillä, joten takaisin ulos. Ja maistuuko ruohosilppu taas hyvältä ja tarttuuko hyvin partaan. Pissillehän ei ole mikään kiire...

Kohtuullisen karvainenkin otus kuvassa :) Puolustukseksi mainittakoon, että ollaan me ainakin harjoiteltu vähän trimmausta. Sitä harjoittelua kaivataankin, kun valitettavasti muistuttaa käytökseltään enemmän Milania kuin Liliä... Voimaa ja päättäväisyyttä ei onneksi ole ihan samaa tasoa. Korvakarvat saatiin melkein nypittyä kolmen henkilön voimin... Kynsienleikkuu sentään sujuu kivasti, ainakin toistaiseksi :)

Nomi ja Lili tykkää ilmeisesti kuitupitoisesta ruuasta, kun siihen malliin rouskuttelevat istutusalueilta kuoriketta. Nomi vielä raahaa ne sisälle mussutettavaksi. Tosi kivaa siivota ja soisi tavaran muutenkin pysyvän siellä mihin se on hankittukin...

Mikäköhän puutostila Milania vaivaa? Tai sitten se on vaan vähän omituinen. Aina edes meinaa muistaa sen tätä makumieltymystä, kun sen verran harvoin on kuitenkin tarjolla. GRILLIHIILET. Grillauksen jälkeen tahtoo aina vähän jäädä grilliin joitain isompia paloja, jotka jätkä käy sitten popsimassa, jos ei muista laittaa jotain estettä grillin eteen. Maanantaina siis ensin naatiskeltiin ruohosilppua, sen jälkeen nuohottiin märkää partaa grillin tuhkissa että yletyttiin perällä oleviin kokonaisempiin paloihin. Milanin parta oli sen näköinen, että valokuvan ottaminen oli viimeisenä ajatuksissa...

Viikonloppuna Taipalsaarella oli lähellä ettei saatu mitä lie kanalintupaistia. Milan pongasi hakkuuaukion reunasta heinikossa makaamasta sellaisen ison linnun, joka vielä aika hitaasti koiriin nähden sai sitä tarvittaa lentokorkeutta. Siinä sitä jonkin aikaa juostiin, lintu edellä ja Milan ja Lili lähes pyrstösulissa kiinni. Vauhtia ei puuttunut, korvat kylläkin eräiltä... Kotvan kesti ennen kuin ne kierrokset laski.

Huh hellettä, taas... Neiti vilukissakin alkaa tarkenemaan. Vasta tässä vaiheessa voi makoilla jossain "kylmällä" ja kovalla. Mittari näytti vain +37. Liliä ei hirveästi helteet haittaa!

Nomille kelpaa varjo paremmin.

Milan taas pysyy visusti sisällä. Vessan kaakelilattia ilman lämmitystä on pop!

Lililtä onnistuu kuntoilukin helteellä uimisen muodossa. Nomikin taas varomattomuuttaan ensin ui hyvin pikaisesti ja sen jälkeen tyytyikin taas juoksentelemaan pehmeällä kuivalla hiekalla ja kaivamaan kuoppia. Olihan muuten hyvin hiekkakuorrutettu pentu. Onneksi varisivat turkista ennen kuin päästiin edes autolle ja kotona saikin vain kampailla puhdasta turkkia! Kävi kyllä mielessä upottaa se sinne lampeen vähäksi aikaa huuhdottavaksi... Mutta kivaa oli veden ja hiekan äärellä :)!

Nomi tänään 15 vkoa ja 4,2 kg. Viikon päästä haetaankin toiset rokotukset, tänään siis tarjolla matolääkettä. Eilen sai punkkimyrkyt niskaan, jos niistä punkeista nyt vähäksi aikaa päästäisiin taas.

Milan on jotenkin vissiin isontunut Nomin myötä, kun viime päivinä sen koko verrattuna muihin on herättänyt ihmetystä. Tänään aamulenkillä kysymys kuuluikin, että onko minulla yksi iso, yksi keskikokoinen ja yksi pieni? Kerää koko sarja, oishan se kätevää, mutta kyllä kaikesta huolimatta Milan ja Lili siihen samaan kategoriaan menee :)

Meillä piti olla eilen ihan normaalit agitreenit, mutta agirotuinfo ja helle pisti suunnitelmat vähän uusiksi. Kerta paikalla oltiin niin tehtiin pikaisesti molempien kanssa tämän vuoden SM-kisoista maxien joukkueradan alkua. Ja kumpaankohan päähän putkea se Lili meni :) Rata pitää joskus tehdä kokonaisuudessaan ja todellakin keksittävä miten Lilin saa "suoran" päässä kovassa vauhdissa sinne oikeaan putkeen päähän. Ensi viikolla Lilin kanssa agirotuun tulevien ranskalaistuomarien koulutuksessa! Pitäisköhän kerrata vaikka ranskaakin :) Bonjour! Ca va? Ca va bien, merci :)! Näppäimistö ei kyllä taivu noihin ranskalaisiin kirjaimiin...