Laatuaikaa

Vapaita viikonloppuja, ei kisoja eikä treenejä - tähän voisi vaikka tottuakin! Vaikka itsellä on useampi koira, mutta vain yksi niistä on kisakoira, niin kasaantuu se kaikki rasitus yhden niskaan. Muita taasen "hemmotellaan" erilaisin tavoin kun jätetään vaan kotiin eikä pääse aina mukaan. No, mieluummin minä kyllä kotiin jäisin vaikka hyvät tulokset aina mieltä lämmittääkin :)

Milan ja Nomi ovat ehtineet viettää enemmänkin laatuaikaa "mummolassa", matonsyöjä-Nomi varsinkin, mutta heti tokokisojen jälkeen maanantaina oli vihdoin Lilin spesiaalipäivän vuoro. Ja mitä kaikkea se sisälsikään...

Lili on tottunut reissaaja, mutta linja-autossa ei olla matkustettukaan. Siellä Lili ja äiti on pysäkillä kun oikein tarkkaan kuvasta katsoo :) Tämä tokokoira osaa käyttäytyä arjessakin ja oli saanut kehut käytöksestään linja-autossa takana istuvalta mummolta.

 
Pitääpä ihan nyt muistella, että ollaankohan me koskaan oikeastaan Lilin kanssa käyty Lpr:n keskustassa :D

Virastotalossa ei varmastikaan, tuskin myöskään kaupungintalon edustalla...

Mutta Tiinan ja Jopon Lili kyllä tuntee!

"Hei mitäs me tänne tultiin tekemään. Ai syömään vai?"

"No minä olin kyllä eilen niin taitava, että olen palkkioni ansainnut", tuumii Lili. Grillimakkaraa ja lihapiirakkaa, kannattaa menestyvällä koiralla olla teräsvatsa palkintoja varten :)

"Saisko vielä vähän lisää, kiitos :)"

Seuraavaan paikkaan käytiin hakemassa lammaskoirakaverit mukaan. Mut kyl tänne viel mahtuu!

Vähän käveltiin...

Tehtiin tarkempaa analyysiä paikasta...

Ja mikä tärkeintä, taas syötiin.

Ohoh, tuonne ei parane eksyä.

Poseerausta Myrsky-patsaalla ennen kuin taas rytisi (Astra vastaan koivu jälkimmäisen hyväksi).

Vielä makeaa mahan täydeltä :)? Jäi kuitenkin kauppaan.

Kyllä Lilillä oli kotiin palatessa paljon kavereille kerrottavaa! Kavereiden spesiaalipäivät taas päivittyvät blogiin vielä myöhemmin :)

Ja mites ohjaaja on puolestaan viettänyt laatuaikaa? Mm. kiipeilemällä puissa kuin apinat konsanaan. Lauantaina käytiin Hannelen kanssa Atreenalinissa, hieno paikka, mennään kyllä toistekin! Menee se iltapäivä näinkin.

Varusteet kunnossa!

Tästä se lähtee!

Kiipee, kiipee...

Tällä ensimmäisellä kerralla tehtiin ensin Family2 rata lämmittelynä, Adventure radalla päästiin jo asiaan. Ensi kerran haasteeksi jäi sitten Sport rata. Saattaa tuntua käsissä jo vähän enemmänkin :)

Sunnuntaina vielä pyöräillen Korkea-Ahon kylämarkkinoille (sen sijaan että oli vaan nyppinyt Nomia turkkia). Pyörä oli ehdottoman oikea ratkaisu, kun näki miten kauas tien varteen autot piti parkkeerata. Oli näköjään suosittu tapahtuma. Ei kai sitä eläimistä pääse eroon missään paikassa, täältä löytyi vähän eksoottisempia versioita maaseudun asukeista. Ei kyllä muista näiden lajia - jätti & mini kukko & kana jotain :) Ensin minit...

Sitten maksit...

Leijonanharjaskanityttönen oli söötti :) Vieruskaveri olisi ollut myytävänä, mutta saa nyt Nomikin tyytyä vain Muskan leikkiseuraan :)

Ja toki tarjolla on lapsille poniratsastusta...

Mutta hetkonen, mitäs minä teen tuolla hevosen selässä?

Asiaan saataneen selvyys parin viikon sisällä... :)

Toko VOI1!

Siinähän se tärkein jo tulikin otsikossa. Lili teki hienon paluun tokokentille eilen Imatralla kahden vuoden tauon jälkeen - ensimmäisellä yrittämällä voittajasta ykköstulos ja vielä luokkavoitolla kruunattuna :) Joukkuekin vielä saavutti piirinmestaruushopeaa, aika hienoa!

Mitäpä asiaa sen enempää selittelemään, videoltahan näkee saman asian ihan omin silmin :)



Luokan tulokset, oli 1-tulokset tiukassa. Partaotuksille kaksoisvoitto ;)

Luokan tuomaroi Timo Pussinen, voidaan mennä hänen kehään toistekin :)

Hei, missäs ne syömiset kupista on, ihmettelee Lili :)

Piirinmestaruushopeajoukkue:

Komeat oli palkinnot!

Tälle syksylle oli vielä varattu kaksi tokokoetta, jatketaan edelleen VOI-luokassa - haetaan varmuutta liikkeisiin ja korjataan joitain nykyisiä virheitä. Mutta kai niitä EVL:n liikkeitä pitää alkaa jo treenaamaan, luokan korkkaus sitten joskus ensi vuonna - piirinmestaruuskisoissa viimeistään ;)

Agilityn piirinmestikset sekä synttäreiden juhlintaa

Ou jee, viikonloppu ja ohjelmassa kisat vain yhtenä päivänä ;) Mutta koska Milanin synttärit olisi mennyt kisojen kanssa päällekkäin, niin käytettiin sitten lauantaipäivä synttäreiden viettämiseen pidemmän kaavan mukaan :)

Jotta saa tehtyä mustikkakakun, niin pitäähän ne mustikat käydä ensin metsästä keräämässä. Oli niitä kyllä jo pakkasessakin, mutta miksi tehdä asiat helpomman kautta :) Kaverit keräilivät tehokkaasti mustikoita myöskin, tosin omaan mahaan.

Nomi ei ole ihan yhtä innokas mustikoiden syöjä kuin harmaat kaverinsa, joten pyydettiin lammaskoirat matkaan mukaan, niin ei tarvinnut Nomin makoilla mättäillä tylsistyneenä :)

Ja kyllä minimustat juoksivatkin ja samalla pitivät karhut loitolla, kun Nomilla oli valjaissa karhukello kilkattamassa. Noissa metsissä niitä karhuja on ihan oikeasti, joten hirveästi ei koiria tule kiellettyä haukkumasta. Päinvastoin, se on oikein suotavaa väliajoin.

Saatiinhan muuten hyvää mustikkakakkua päivän päätteeksi. Niin, paljos se Milan täyttikään? Harmaa se on aina ollut ja aika virkeäkin. Tässä muutama tuore video päivän sankarista.

 



Milan täytti sunnuntaina siis yhdeksän vuotta :) Aina joka paikkaan ensimmäisenä menossa, välillä kannattaisi hetken miettiä, että mihin sen päänsä ensimmäisenä työntää vai kannattaisiko hetken vaikka odottaakin :)

Sunnuntaina pääsi sitten Lili taas areenalle ja piirinmestaruuskisoihin Kouvolaan. Kelikin oli vaihteeksi oikein mukava. Ensimmäisen agilityradan tuomaroi Pertti Siimes ja rata oli oikein mukavan mentävä. Kieltämättä kontaktit hieman jännitti, mutta onneksi Lili jatkoi perjantain treenien ok suorituksia (paitsi keinulla). Kepeillä kesti hyvin myös sivuttaisetäisyyden ottamisen, joten ei tarvinnut kummosempaa ohjausvaihtoehtoa miettiä loppuun kuin juosta vaan pidemmän kautta ;) Nolla ja sijoitus 8. yli 50 koirakon joukossa ja snautseriksi ihan kelpo vauhtiakin mentiin.

Hyppyradalle vaihtui tuomariksi Martti Salonen ja mineille/medeille oli pistetty sellaiset kiemurat, että ei voinut kuin kauhulla niitä katsoa. Onneksi makseille rataa muutettiin, että hyppyjä mentiin vähän sieltä luontevammalta puolelta ja näin rata muuttui itse asiassa aika kivaksi. Tulosten perusteella riittävän haasteellinen kuitenkin. Neloshypyn takaakierto-persjättö onnistui juuri niin kuin suunnittelinkin ja sain juuri sen verran etumatkaa, että ehdin ohjaamaan jatkon. Lili kun ei tunnetusti jää odottelemaan ja pyörimään esteiden eteen, että mihis mennään, jos ohjaaja on myöhässä. Hienoa menoa aina kepeille asti, jossa siis niin alkeellinen virhe, ettei mitään rajaa. Ekalla radalla mentiin kepit oikein täydessä vauhdissa ja nyt sitten täräytetään toiseen väliin. Siis ollaaks me jossain ykkösluokassa vielä... Siihen meni sitten paras terä, mutta tulipahan testattua että kuinka hyvin kestää kepeillä vedätyksen. Siihen voi kyllä jo luottaa.


Ei siis muuta saalista näistä kisoista kuin agilityradan nolla, mutta onpahan nyt SM-nollat kasassa ensi vuotta ajatellen. Kerrankin ajoissa, ei voi muuta todeta :)

Ensin viikolla jatketaan taas piirinmestaruuskisoilla, tosin laji vaihtuu tokoksi sekä yksilökisa joukkuekisaksi. Lilin ensimmäinen tokokoe kahteen vuoteen ja ensimmäinen voittajassa! Saas nähdä kuinka meidän käy :)

Taas vähän lipsahtelee

Olipahan taas agilityn täyteinen viikonloppu... Ensi viikonloppuna vielä rutistetaan piirinmestikset Kouvolassa, sen jälkeen vähän taukoillaankin. Tai ainakin harvennetaan kisailua merkittävästi. Saatetaan sitten ehtiä jopa johonkin tokokokeeseenkin!

Lauantaina taas aivan liian aikainen herätys ja edessä kolmen tunnin ajo-matka Pohjois-Karjalaan. Riitti sitä hellettä Joensuussakin, mutta ei ihan niin läkähdyttävästi kuin edellisenä viikonloppuna.

Tutulla tuomarilla mentiin eli Anne Viitasella. Ansaesteistä ei ollut pulaa ja kontakteilta lähdötkin oli aika ikävät (taaksepäin, sivulle) meidän nykyisen tilanteeseen nähden.

Ensimmäisellä agiradalla ensimmäinen kontaktieste eli keinu meni hienosti ja päädyttiin vielä oikeaan päähän putkeakin, eikä edes käyty hyppäämässä ansaestettä! Riemu loppui lyhyeen, kun puomilta taas kontaktivirhe (rata olisi jatkunut taaksepäin putken kauimmaiseen päähän) ja rata seis siihen paikkaan.

Toinen rata olisi taas mukavan haasteellinen, kaikista muista haasteista selvittiin suht ok (mitä nyt A:n kontakti kamala ja seuraava hyppy meni tosi pitkäksi), mutta voihan kilin ketut puomin alastuloa taas. Sen verran otuksella viime hetkellä välähti, että muisti jättää sentään takajalat esteelle vaikka etujalat oli ihan jossain muualla kuin pitäisi. Virheittä selvittiin joka tapauksessa maaliin ja lopputuloksissa sijalle 3. Wow, päästiin sentään palkinnoille. Osallistujia ei vaan ollut niin paljoa, että olisi sertikin siirtynyt kakkossijaa pidemmälle...

Taisin juuri ennen hyppyrataa kehua, ettei Lili enää läheskään niin pahasti lankea ansaesteisiin mitä aiemmin. Päästiin sitten kaksi estettä tällä radalla ennen kuin osui ja upposi :) Samaan ansaan lankesi moni muukin, mutta olisi pitänyt olla luottamasta koiraan ja varmistaa, että tulee hypyltä perässä. Loppurata meni tietty hienosti (ei edes vilkaissut keppien jälkeistä putkiansaa) ja ininästä päätellen joutui Lili ihan pinnistelee, että pysyi ohjaajan perässä :)


Pitkä reissu Joensuuhun tuotti vain vaivaisen yhden nollan, mutta paluumatkalta Kiteeltä löytyi sentään juuri oikeanlaiset pihdit tunnarikapuloita varten (joita ei siis Lpr:sta löydy). Kannattava reissu siis?

Sunnuntaina autoa tarvittiin lähinnä koirien säilytykseen, kun kyseisen päivän kisat oli omalla hallilla. Tuomariksi oli saapunut aina Sveitsistä asti herra nimeltä Sascha Grunder. Tällaisia innokkaita ja energisiä tuomareita kivoilla radoilla voisi olla useamminkin tarjolla :) Harvemmin näkee, kuinka tuomari juoksentelee lähes koko radan koirakon mukana ja kumartuu alas katsomaan kontaktit. Sekös muutamaa koiraa ihmetytti :)

Agilityrata oli virallisesti KV-rata, joka ei kyllä mennyt meillä ihan putkeen. Kepit olisi näköjään pitänyt taas varmistaa, nuo avokulmat on vielä vähän turhan arpapeliä. Keppivirheen jälkeen tietysti ohjaus vähän löystyi ja löytyihän sieltä ennen A:n alla putkeen menoa yksi ylimääräinen hyppykin. Lopusta jäi sitten taas yksi hyppy väliin... Radalta tuli lopulta vain yksi nolla makseissa.

Hyppyradan haasteet oli lähinnä kepeillä viennissä. Tietysti jos voisi luottaa, että koira hakee kepit kulmasta kuin kulmasta niin elämä helpottuisi kummasti :) Eikä katselisi mitään ansoja niin aina vaan parempaa. Alkuun tein lopulta pakkovalssin ja sehän oli oikein hyvä ratkaisu. Pitäisi alkaa käyttää pakkovalssia radalla useamminkin, kun saksalainen harvemmin onnistuu niin sujuvasti. Kepit toimi taas hyvin ja mukavaa menoa aina siihen asti kun hyppy houkutti enemmän kuin putki. No voihan... Jälkiviisaana voi taas sanoa, että ei pitäis luottaa siihen koiraan liikaa, että tulee vähällä ohjaukseen mukaan. Yleensä hoetaan toisinpäin, että luota siihen koiraan, äläkä turhia varmistele :) Oi, oi, kolmas hylky jo peräjälkeen, tästäkö se hylkyputki taas alkaa :)


Kattelinpa tuossa yhtenä päivänä kevään 2012 kisavideoita Kotkasta, jossa tulevien pm-kisojen tuomari eli Siimes oli tuomaroimassa. Hylkyä pukkasi silloinkin, mutta olihan aika paljon nätimmät kontaktit siihen aikaan. Mutta eiköhän ne vielä kuntoon saada, jos vaan ohjaaja muistaisi / malttaisi olla riittävän looginen myös kisatilanteessa. Siitähän se vain kiinni on.

Nollatilin kartutusta

Nollia tulee kisoista yksi sieltä toinen täältä, mutta pahus kun tulevat aivan vääristä starteista ;) Noh, hyllyputkilta sentään ollaan vältytty.

Aiempina kesinä ei olla juurikaan kisattu mahdollisten helteiden takia (ja on muutenkin vaan laiskottanut), mutta tänä kesänä päätettiin tehdä poikkeus. Ja jää kyllä viimeiseksi kokeiluksi... Sunnuntaina alkoi jo itsekin voida kisapaikalla fyysisesti pahoin helteestä. Vaati jo suuria ponnistuksia selvitä radalle rataan tutustumiseen ja siihen sitten vielä päälle itse suoritus sekä perässä vedettävän elukan lämmittelyt ja jäähdyttelyt.

Ensin lauantaina uhmattiin hellettä Haminassa. Anne Viitasen radat osattiin odottaa haasteelliseksi, mutta aiemmin kyseiset radat ovat sopineet meille oikein hyvin (6 startista 4 nollaa, joista 3 voitolla).

Eka rata olikin mallia, että jos tuosta nollan teet niin saat melkein juhlia jo valiota. Hannele & Kiia sen tempun medeissä sitten tekivätkin, huippua! Ei radalla oikeasti ollut kuin yksi haastavampi kohta ja aika moni sen hyvin suorittikin, mutta täytyy todeta että Lilin kanssa se olisi onnistunut vain ja ainoastaan tuurilla. Putki-puomierottelut eivät ole viime aikoina toimineet muutenkaan ja saatikka sitten tuollaisesta kulmasta (eikös kontakteille pitäisi päästä lähestymään suoraan?) ansahypyn edestä. Ei olla koskaan tuollaista edes treenattu ja kun ei ole koira näpeissä kestävää mallia, niin ei sitä voinut oikein puomille "taluttaakaan". Vastakäännös olisi kääntänyt liikaa. No can do... Mutta eipä tehnyt makseista kukaan mukaan sitä nollaa, joka on kyllä aika harvinaista. Hylky alla niin päästiin muistuttamaan kontakteista (pysähtyi liian aikaisin, jonka jälkeen loikkasi).

"Kontaktivammaisen" koiran kanssa on kiva kisata radoilla, jossa rata jatkuu taaksepäin ja tätä oli tarjolla seuraavalla radalla molemmilla kontakteilla. Puomilla joutui vähän lypsämään alaspäin, mutta eipähän enää uskaltanut loikata kontaktia. A:lla sentään painovoima teki tehtävänsä. Tältä radalta nolla.

Hypärille oli pistetty kepeille haastetta, kun sekä alussa että lopussa oli hyppy ahdistamassa ja aloitus vielä hankalasta kulmasta. Aloitus toimi hyvin, mutta ajauduin itse sen jälkeen liian eteen ettei Lili kestänyt lopun hyppyahdistusta ja lopetti liian aikaisin. Ääh... Enpä muista milloin olisin viimeksi nähnyt kisoissa noin paljon keppivirheitä.


Seuraavana päivänä Nastolaan kahdelle Heidi Viitaniemen agiradalle. Radat tuntuivat pitkiltä kuin nälkävuodet ja käännöstä toisensa perään. Ensimmäinen rata meni taas harjoitteluksi, mutta toiselta saatiin puristettua sentään nolla ettei nyt ihan hukkareissua tullut tehtyä. Puomin kontakti teettää nyt töitä. Olisi aika paljon helpompi korjata, jos ongelma esiintyisi myös treeneissä...


Tätä tahtia jos saisi ensi kesän SM-nollat kasaan jo ensi kuun aikana tai mieluiten vaikka ensi viikonloppuna, kun vaan kahta vajaa on ja tuplakin on jo. Viime kaudella nollia oli vasta kolme vielä huhtikuun puolivälissä ;) MM-karsintoja ajatellen puuttuu tietty vielä voittonolla, mutta Rovaniemelle asti tuskin lähdetään muutenkaan.

    

Toisenlainen reissu Seinäjoelle

Seinäjoen/Vaasan suuntaan ollaan muutaman kerran aiemminkin matkailtu täältä kaakon kulmilta, mutta edelliset visiitit on aina jotenkin liittyneet uuden koiran hankintaan. Nyt sovittiin jo heti lähtiessä, että kahdella koiralla lähdetään reissuun ja kahdella myös palataan ;) Sitä ajomatkaahan riitti, joka perjantaina taitettiin kunnon sadesäässä...

Lähdettiin hyvissä ajoin matkaan, joten ehdittiin stopata niin Mikkelissä, Vaajakoskella kuin vielä Ähtärissäkin niin ei matka rasittanut liikoja. Perillä tervehti jo auringonpaiste, joten ei muuta kuin kamat hotellille ja koirien kanssa lenkille. Vaikka sänkykin olisi jo ehkä houkutellut :) Jos viime vuonna valittiin enemmän budjettimajoituksia (ei kyllä ymmärrä miksi...), niin vahingosta viisastuneena tänä vuonna ei ihan niin paljon pihistelty. Cumuluksen Superior-huone ilmastoinnilla oli aika jees valinta :)

Lenkin jälkeen olikin jo karmea nälkä, mutta kyllä se tällä aterialla talttui :) Seuraavat päivät menikin sitten jo salaattilinjalla, tosin varsin reilun kokoisilla annoksilla :)

Seuraavana aamuna kaikkea muuta kuin pirteänä huonosti nukutun yön jälkeen (nyt ei voi syyttää Nomiakaan..) Wallsport areenalle katsomaan mitä H. Huittinen oli meidän päänmenoksi suunnitellut. Hyppis ei ollut yhtään niin paha kuin mitä se olisi voinut olla :) En oikein osannut päättää miten teen alun, ettei mene ansaputkeen, ei tiputa okserin rimaa, eikä tule nelos- ja vitoshypyn välistä. Lopulta mentiin fiiliksen mukaan ja päädyin tekemään takaaleikkauksen neloshypylle, joka toimi hyvin. Olishan se ollut kohtalon ivaa, jos Lili olisi kerrankin kääntynyt liian tiukasti :) Hienoa menoa aina kepeille asti, sen jälkeen olisi pitänyt ottaa tiukemmin haltuun, ettei olisi päässyt lipsahtamaan hypylle pituuden sijaan. Ääh, tämä rata olisi ollut niin siistii vetää puhtaasti loppuun.

Iltapuhteena vielä Anders Virtasen agirata. Taas alku mietitytti, nyt sentään sain päätetty ohjausvalinnan lämppäesteillä, ettei sitä tarvinnut enää lähtökarsinoissa odotellessa arpoa :) Alun ansaesteestä selvittiin ja sen jälkeen kuuliaisesta koirasta tuli taas sikapossu kun päästiin puomille. Samperi soikoon!!! Sen verran taisi Lilikin häkeltyä, ettei lähtenyt hakemaan keppejä yhtään, joten toinen virhe heti perään. Loppuradalla olikin käskytys sitä luokkaa, että enää puuttuivat vaan ne ärräpäät. Ei olisi aika riittänyt jatkoon toiselle päivälle puhtaallakaan radalla, mutta olishan se ollut kivaa vetää hyvä suoritus reissun päätteeksi.


Mutta Hannele & Kiia menivätkin medeissä tältä radalta jatkoon, joten sehän tiesi vielä toista pitkää päivää Seinäjoella - turistin hommissa :)

Illalla ei tarvinnut nukkumattia odotella...

Lenkkeilymaastot areenan ympäristössä oli oikein mukavat. Ei ollut myöskään vaaraa eksyä, Lili kyllä tiesi missä suunnassa halli on.

Halli takana päin, en kävele...

Halli edessäpäin - fleksi pitkänä!

Esteiden sijaan kiipeiltiin kiville...

Sekä keppejä pureskeltiin...

Kisakaverit...

Finaalien jälkeen olikin aika taas lähteä kotia kohti. Auto tuli ajettua kotona talliin juuri kun kello näytti 00:00. Seuraava päivä menikin reissusta toipuessa, sängystäkin selvittiin vasta vähän ennen yhtätoista. Voi sanoa, että on aika harvinaista näin koirataloudessa, mutta näköjään nukutti kavereitakin :)

Viikonloppuna taas uutta starttia putkeen...

Tuplanolla aloitus!

Viime kesänä "juhlistettiin" kesäloman aloitusta Varkauden kisoilla, tänä vuonna puolestaan kisattiin loman alkajaisiksi helteisessä Mikkelissä sekä lauantaina että sunnuntaina. Yleensä pyrin välttämään kesällä kisaamista helteiden takia, mutta pärjäähän sitä näilläkin keleillä hyvin varustautuneena. Kookoo99:n kisoissa ollaan käyty vain Milanin kanssa tokoilemassa 2010 (eka avo1 luokkavoitolla :), mutta nyt oli korkea aika käydä korkkaamassa itse agikisatkin! Tällä kertaa kisareissussa oli mukana lauantaina koko karjalauma, mutta Milankin osasi käyttäytyä turistina oikein mallikkaasti häkissä loikoillen ja välillä käyden purossa viilentymässä :)

3-luokat oli mukavasti vuorossa vasta iltapäivällä. Paikalle saavuttua eniten jännitystä taisi herättää radalla näkynyt pöytä. Siis, toivottavasti tuota ei ole meillä radalla tai tietää miten siinä käy :) Onneksi pöytä oli vain alempien luokkien kiusana.

Hypärillä aloitettiin ja tuomarina toimi Sari Mikkilä. Kakkosesteellä voitin itseni ja kykenin tekemään oikean pakkovalssin ainaisen pakkovalssi-jaakotuksen sijaan, joka olisi kääntänyt liikaa. Seiska hypylle oli tarkoitus tehdä sylivekki, mutta menihän tuo sitten pyörittämälläkin. Loppuun pituuden jälkeen olin miettinyt puolen vaihtoja eri kohtiin ja valssilla tai persjätöllä, mutta ehtihän tuon näköjään ihan vain juoksemallakin :) Hypäriltä nolla plakkariin!

Agiradalla vaihtui tuomariksi tuomariharjoittelija Hilpi Yli-Jaskari. Radalla muutama tarkkuutta vaatinut kohta, mutta ei mitään mitä ei osattaisi. Juuri kun oli saanut laadittu hyvän sotasuunnitelman radalle minien ja medien radan perusteella niin eikö makseille menty muuttamaan kasiputki kauimmaiseen päähän ja seuraava hyppy toisinpäin. No homma olisi ollutkin liian helppoa muuten... En muuten muista milloin olisi radalle lähtö jännittänyt näin paljon. SM-kisojen finaali, plaah, ei tunnu missään... Mutta kun on mahdollisuus tehdä tuplanolla jo näin aikaisessa vaiheessa ensi kesän arvokisoja ajatelleen niin voihan kääk! Vedettiin rata niin varman päälle, mutta se kannatti tuplanollan muodossa!


Mäkkärin "juhla-aterian" kautta kotiin ja valmistautumaan uuteen päivään. Kotona oltiin yhdeksän jälkeen, mutta onneksi ei ollut seuraavana päivänä aikaista herätystä tiedossa.

Sunnuntaina matkaan lähtivät vain kisakoirat eli Lili ja Kiia. Tavoitteena oli kartuttaa nollasaldoa entisestään, mutta haaveeksi jäi. Molemmat päivän agiradat oli Yli-Jaskarin käsialaa, tosin tuomaroinnin hoiti Elina Hannikainen. Oikein kivoja ratoja, joilta olisi nollat pitäny tehdä, mutta pakko vaan töpeksiä jotain. Ensimmäisellä radalla kielto kolmoshypyllä, kun ei ohjaaja kykene ohjaamaan ja eikä koira vielä osannut lukea ajatuksia. Ihan samanlainen kuvio oli edellisen päivän hypärillä, ei olisi luullut uusinnan tuottavan vaikeuksia. Lähtökankeutta?

Toinen agirata sitten. Voi, voi, voi... Voiko helpompaa alkua olla kuin hyppy-puomi? Sen verran kiirettä piti kuitenkin pitää, että ehti ohjaamaan muurin jälkeisen hypyn takaakiertoon. Kaikki vaaranmerkit oli jo nähtävissä edellisellä radalla, kun Lili ei yhtään totellut pysäytyskäskyjä kontakteilla. Kiia oli jo ehtinyt ottaa puomilta alastulokontaktivirheen eikä vieläkään ohjaajalla välähdä. Ehkä olisi pitänyt syödä kokoinen aski Leijona-pastilleja puolikkaan sijaan niin olisi kontaktikäsky ärjäisty siihen malliin, että se olisi mennyt snautserillekin kaaliin. Kauniisti käskytettynä kontaktit toimii vain treeneissä, kisoissa ei näköjään enää mitään reaktiota. Ja näin puomin alastulolta virhe. Voi p**ka! Loppu tietysti meni oikein mukavasti, mutta mitäpä sillä vitosella tekee, ei yhtään mitään. Eikä jossittelut auta. Mutta tulosten jälkeen teki mieli ensin mätkiä itseä vähän sateenvarjolla päähän ja sen jälkeen vähän koiraakin sikailusta, olisi ollut taas ns. tuhannen taalan paikka tehdä se nolla ja napata viimeinen serti.


Mutta niin sertin metsästys jatkuu tulevissa kisoissa, mutta ei kuitenkaan vielä ensi viikonloppuna Seinäjoella. MM-karsinnoissa nautiskellaan fiiliksestä ja juostaan siinä lomassa muutama ratakin ;)!

Huomenna tosin käydään treenailemassa epiksissä kisakontakteja...