maanantai 28. maaliskuuta 2011

Tokaluokkalainen!

Imatran kisajärjestäjät taisi lukea minun ajatukset - ei aikaista aamuherätystä ja hyppyrata ensin "harjoitusradaksi". Vaikka aamusta vietiinkin yksi tunti niin hyvin ehdittiin nukkua pitkään, käydä kunnon lenkillä jäällä (ei variksia tällä kertaa :) sekä siivotakin kun hyppyradan rataantutustumisaika oli vasta puolen kuuden aikoihin ja agiradan kaksi tuntia myöhemmin ja äkkiäkös tuohon naapuricityyn ajelee. Seuraavana aamuna ehkä vähän kärsittiin näistä iltakisoista, mutta ei pidä liian vaativaksi käydä :)

Kisat pidettiin ratsastusmaneesissa ja pohja tuntui ikävän pehmeältä (ja sotkevalta) LAU:n halliin verratuna. Yllättäen rimat oli silti 60 cm:ssä, kannatti näköjään viime hetkellä niitäkin treenata. Tuomarina Allan Mattsson, joka on tuomarina seuraavissakin kisoissa Kouvolassa.

Hyppyradalla aloitettiin, jonka tuloksella ei olisi merkitystä luokkanousuun, koska hyppärin LUVA oli jo hankittuna. Ilmoitinkin Lilin radalle enemmän harjoitusmielessä. Radan haastavin kohta oli kepeille (4. este) vienti lievässä avokulmassa. Otin tässä riskin, koska halusin nähdä selviääkö Lili ilman apuja (itsenäinen pujottelu kaikissa tilanteissa tavoitteena). Ensimmäinen väli löytyi oikein, mutta ei enää taipunut vauhdissa takaisin ja viisi virhepistettä. Blaah... Rengas ja hyppy ja sen jälkeen sujuvasti putken väärään päähän ja HYL. Radan toinen pieni vaaranpaikka, mutta ei vaan jaksanut niin paljon enää panostaa. Loppuun asti toki jatkettiin, Lili oli hyvässä vauhdissa ja rimat pysyivät hyvin ylhäällä. Kiva nähdä, että Lilin mielestä agility on agilityä oli paikka mikä hyvänsä!



Agiradalle lähdettiinkin ihan toisella asenteella, tavoitteena nolla ja sitä kautta luokkanousu. Kummasti muuttui käskytyksen sävykin edelliseen rataan verrattuna :) Tällä radalla ei ollut selviä pahoja kohtia, mutta muutamin kohdin piti olla tarkkana ettei pääse koira livahtamaan väärälle esteelle. Kontaktit otettiin aika varman päälle, että saadaan niiltä lähdettyä hallitusti. Kepeillä arvelutti, että mihin asti koira hyppää edellisen esteen (ja näin ollen missä kulmassa tulee kepeille) ja ettei itse onnistu seisoskelemaan jotenkin edessä. Lililtä hieno viimehetken pelastus ensimmäiselle putkelle, tuntui ettei vaan näe sitä "pimeästä nurkasta". Itse oli sitten törmätä seuraavaan esteeseen... Muuten asiallista menoa, kepitkin sujui hienosti sekä kontaktit ja kyllähän sitä pieni riemunkiljahdus taisi päästä kun maaliin nollalla tultiin!!! Jes, ensimmäinen luokkanousumahdollisuus ja se hyödynnettiin - hyvä Lili!!! Aikakin riitti toiseen sijaan, joten ruusukkeiden lisäksi kotiintuomisina koirankeksejä ja uusi "raatolelu". Sekä Milan että Lili tosin palkkaili itseään sieltä täältä löytyneiltä hevosen p*skoilla :)





Kahden viikon päästä jatketaan, siihen treenattava erityisesti:
  • Pujottelun avokulmaa
  • Putken "väärään" päähän vientiä
  • Okseria 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti