maanantai 9. lokakuuta 2017

Kahden nollan kisat Kouvolassa

Sunnuntainen kaatosadepäivä vietettiin Kouvolassa agikisoissa. Vaikka itse radat sai kirmailla hallissa niin ei kastumiselta voinut välttyä. Mutta ei ollut hukkareissu, sateli muutakin kuin pelkkää vettä ;)

Hieman epäilytti heti juoksujen jälkeen kisaaminen. Nomin kanssa ei voinut edes treenata juoksujen jälkeen kisoista puhumattakaan ja keväällä Ilsakin haahuili ekoissa treeneissä. Mutta ensimmäinen vuosi nyt harjoitellaan muutenkin, joten kolmelle Allan Mattssonin radalle ilmo lähti.

Edellinen ilta vietettiin kotosalla (joskus pitää siivotakin?!?), illasta käytiin hallilla pikaisesti treenailemassa kontakteja ja keppejä. Urikin on päässyt nyt treenailee, alkuun ihan omaksi iloksi kun pojallakin sitä intoa ja virtaa riittää. Sunnuntaina kisat alkoivat vasta puoliltapäivin (jes!), joten ei ihan niin paljon ärsyttänyt viettää taas yhtä vapaapäivää kisoissa ;)

Agiradalla aloitettiin ja Ilsa oli heti toisena lähtövuorossa intoa puhkuen. Radan profiili oli oikein sujuva, lähinnä muutamassa kohdin mietin että kummalta puolen estettä menisi. Valitsin sitten itselle sen helpomman puolen ja Ilsa saisi jo luvan osata mm. putken takaaleikkaukset kisoissakin. Oli vähän hitaan oloinen putkissa ja keinulla, mutta muuten sujuva rata nollan arvoisesti! Hyvä aloitus siis.


Toka rata oli pitkälti samalle pohjalle, muutamalla hieman hankalammalla kohdalla. Vaikein oli ehkä kepeille vienti, ihan en siihen luottanut että hakisi vauhdissa tuollaisesta kulmasta, mutta ehkä olisi pitänyt kokeilla varsinkin kun puomilta tuli jo virhe (!?!). Lopussa Ilsalta vielä taisi kärsivällisyys loppua kun piti jäädä putken suulle huutamaan. Mutta olisi kohdan voinut muutenkin ohjata, harmi vaan että nämä tuli mieleen vasta radan jälkeen. 15 vp + yliaikaa korjauksista.


Medien suorittaessa hyppyrataa kävi mielessä epäilys, että nyt ei taida käydä hyvin. Ensinnäkin rataprofiilista ei tahtonut saada tolkkua kun koirakot yksi toisensa jälkeen meni hieman omavaltaisessa järjestyksessä päädyn hyppyjä. Mutta lopulta ei siellä ollut kuin yksi hankalampi kohta ja siihenkin keksin ratkaisun ennen rataantutustumista. Tosin osaisiko Ilsa kyseisen ohjauksen vielä kisoissa olisi eri asia. Alku ei niinkään huolettanut kun Ilsa yleensä kääntyy kuuliaisemmin toisin kuin Lili.

Videota ei hyppyradalta enää saatu, joten tässä hyvin suuntaa antava piirros, mutta idea käynee selville vaikka etäisyydet ja esteiden sijoittelut eivät ihan kohdillaan olekaan. Mutta kaikin puolin sujuva rata kun ahtaista 9-10 hypyistä selvisi. Mutta kyllähän minit taipuu ;) Kakkoselle takaakiertovalssi ja valssi myös pituuden jälkeen. Hyvin haki kepit, suoritti kyllä ne varsin hitaasti. Keppien jälkeen persjättö ja siitä okserille ja putkeen. Muurin jälkeen pakkovalssilla ysihyppy vaikka hyppyjen väli oli ahdas. Suurin osa taisi kierrättää takimmaisen siivekkeen kautta, mutta silloin tahtoi mennä seuraava hyppy väärin kun välissä ei turhaa tilaa ollut. Ilsa tuli hienosti pakkovalssiin ja loppu sitten vaan lasketeltiin :) Hyvin irtosi uudestaan suoraan putkeen, joten hyvin ehti valssilla ohjaamaan mutkaputkeen. Loppusuoran putkikin poimittiin hyvin vauhdissa persjätön jälkeen. Nolla siis hyppyradalta! Vauhti ei ollut paras mahdollinen, mutta sen verran haasteellinen rata taisi olla että sijoitus tällä suorituksella 3. yli 20 minin joukossa. Palkintojen jaossa tuomari kommentoi jotain "että intoa kyllä piisaa". Taisi viitata jotenkin äänenkäyttöön :D Voisihan senkin energian käyttää muuhunkin, mutta eipähän tarvitse omistajan enää huutaa radalla ;)

Kouvola 8.10.2017 hyppyrata. Tuomari Allan Mattsson. 

Ilsalla on nyt takana kolmet kisat 3-luokassa kahden kuukauden sisään ja näistä saldona yhteensä neljä nollaa (kaksi agi, kaksi hyppy). Voisi niitä olla enemmänkin, mutta toisaalta aivan huippusuoritus noin nuorelta koiralta kun rotukaan ei ole mikään agilityn valtarotu. Loppukuusta päästään Ilsan kanssa kisaamaan ensimmäistä kertaa omassa hallissa. Jännää :)

maanantai 2. lokakuuta 2017

LAU:n valmennuksen startti: puomin ja pussin testausta

Sunnuntaina oli ensimmäinen kerta LAU:n valmennuskurssia. Valmennuskertoja on n. kuukauden välein aina toukokuun tuplaviikonloppuun asti. Valmentajana meillä toimii Lukkarisen Mari Savonlinnasta. Marin kanssa ollaan oltu monet kerrat samoissa kisoissa, mutta ei vielä koulutettavana. Odotusarvot valmennuksen suhteen on korkealla. Lähinnä tämä toimii itselle ns. perseelle potkimisena että tulisi opetettua tietyt perusasiat kunnolla eikä kompensoisi puutteita muulla tavoin. Laiska mikä laiska, mitään ei tehdä ennen kuin pakko ;)

Kolmosluokkalaisten ryhmä oli vuorossa tällä kertaa vasta iltapäivästä. Aina kun valmennuksessa saa eteensä paperin ja kynän alkaa epäilyttämään :D Jo ennen valmennusta oli pitänyt kirjoittaa Marille esittelyä itsestään ja oletuksena oli että näitä vastauksia tultaisiin hyödyntämään kurssin runkona. Esteosaamisen osalta taisin itse kirjoittaa jotain liittyen keppeihin ja puomiin ;) No tällä kertaa laitettiin sitten Ilsan juoksipuomi todelliseen testiin!

Iltapäivän aikana tehtiin kolme eri treeniä ja näistä tehtiin myös muistiinpanot että mikä toimii ja mikä ei. Jälkimmäisistä tuli sitten kotiläksyä ;) Myöskään se ei riittänyt että esteet mennään numerojärjestyksessä vaan muitakin sääntöjä oli. Ensimmäisenä tehtiin valkoisten pallukoiden treeni ja se piti suorittaa seuraavasti a) koira lähtöön ja ohjaaja kävelee kolmoshypyn taakse vastaanottamaan pakkovalssissa, pussi merkattava matkalla (Klumps! Miten ihmeessä Ilsa kestää paikoillaan lähdössä noin kauan) b) ennen puomia puolenvaihto valssilla tai persjätöllä c1) juoksukontakteilla ohjataan koira putkeen päällejuoksulla eli pitää olla riittävän edellä (Saattaapi vedätys tuottaa ongelmia) c2) 2on2off -> juostaan ohi putken ja vasta sitten vapautetaan koira d) pussille "putkijarrua" käännökseen e) 13-14 väliin eli puomin jälkeen puolenvaihto valssilla/persjätöllä; samalla katsottiin ylösmenokontakti vedätyksellä.

Ilsa tuli halliin aika into pinkeänä päästäen oven suussa sellaisen huudon kuin olisi päätä leikattu, joten päädyttiin vielä hetkeksi ulos lenkkeilemään että edellinen koirakko sai suorittaa oman ratansa rauhassa ilman kiljukaulaa radan reunalla. Tämä vire lupaisi hyvää lähdössä pysymiseen :D Yllättävän hyvin Ilsa kuitenkin hillitsi itsensä, mutta taisi olla sen verran uusi tilanne noin pitkältä vastaanotto että tuli kutsuttaessa suoraan luokse suorittamatta yhtään estettä. Hups! Toisella kerralla varasti sitten lähdössä pussin merkkauksessa, mutta kolmas kerta onnistui kun piti katsekontaktin koiraan koko matkan. Pakkovalssikin onnistui vaikka tämä on ollut "pitäisi treenata" listalla. Päällejuoksu puomin alastulokontaktille aiheutti odotetusti loikkauksen; pussista sen sijaan kääntyi hyvin vaikka putkijarrua ei ole harjoiteltukaan (pitäisi, pitäisi). Ylösmenolla ei minillä ongelmia; valssilla teki nätin juoksarin, persjätöllä taas loikkasi. Ei välttämättä virheen arvoisesti, mutta ei kriteerien mukaisesti kuitenkaan.

Toinen treeni mustat pallot ja sen säännöt: a) kolmoshyppy pakkovalssilla (joo, menee ihan varmasti loppuun asti yksin, not)  b) ysihyppy vastaanotettiin myös hypyn takaa (heh, heh), ja kirsikkana kakussa c) ohjaaja ei ylitä puomin nro 13 linjaa puomille lähetettäessä eli koira menee koko puomin yksin ohjaajan seistessä takana. Kaikki treenit tehtiin niin, että ensimmäisellä kerralla ei käytetty mitään apuja kuten etupalkkaa, vasta sitten toistokerroilla jos ei onnistunut ensimmäisellä yrityksellä.

Ensimmäisen puomin Ilsa meni määrätietoisesti loppuun asti, tosin taisi luulla puomin vieressä ollutta numerokylttiä alustaksi kun hyppäsi puomin lopusta väärälle puolelle. Mutta tuli heti kutsusta pakkovalssiin! Seuraava puomi onnistui yllättävän siististi vaikka ei täysin kriteerien mukainen ollutkaan. Mutta eipä näitä taaksepäin käännöksiä ole vielä treenattukaan. Lopun testissä ei Ilsalla ihan usko riittänyt loppuun asti ja kääntyi juuri ennen alasmenoa takaisin. Etupalkalla viipotti koko puomin yksinään. (Sama testattiin Lilillä päivän päätteeksi ja yllättäen ei ongelmia ;)

Kolmannessa treenissä (valkoiset neliöt) piti keksiä kolme eri ohjausta estekuvioon ja näiden suoritukset sitten kellotettiin. Ensimmäisenä oli se varmin vaihtoehto eli valssi kolmosen jälkeen ja kutoselle puolivalssi. Tämä sujui ongelmitta. Toisena vaihtoehtona persjätöt kyseisiin kohtiin. Tässä oli ohjaajalla hieman ajoituksen kanssa ongelmia ettei ohjannut koiraa kolmosen ohi liian aikaisella käännöksellä. Mutta kun tämä saatiin onnistumaan niin oli se myös nopein vaihtoehto yli puolen sekunnin erolla. Persjätöt kunniaan! Kolmannessa vaihtoehdossa vippaus tai poispäinkäännös kolmoselle ja valssi vitosen jälkeen. Vippausta ja poispäinkäännöstä ollaan vasta alettu harjoittelemaan mutta kyllä ne näköjään hätätapauksessa toimii jo radallakin. Neljäntenä kokeiltiin vielä Marin ehdotus japanilainen kolmosen ja nelosen väliin. Maksin kanssa voi ollakin hyötyä että kierrättää nelosen kauimmaisen siivekkeen kautta, minin kanssa ei niinkään.    


Hyvät oli treenit huippuporukassa! Näillä eväin sunnuntaina kisaamaan ja sitä ennen muistetaan treenata puomia lisää ;)


 

maanantai 25. syyskuuta 2017

Juoksutauolla

Ilsa oli kiltti tyttö ja aloitti syksyn juoksunsa kahden agilityn valmennuskerran väliin. Ilsan menoa ei juoksut hirveästi haittaa, mutta jätettiin silti yhdet kisat, seuranmestikset ja ryhmätreenit niiden takia väliin. Ehkä pieni taukokin tekee hyvää, vaikka itsekseen ollaan pöksyt jalassa käytykin vähän hallilla treenailemassa.

Päivää ennen juoksujen aloitusta käytiin ensimmäisessä Katin pitämässä agilityn valmennuksessa. Katin koulutuksissa ollaan käyty Lilin kanssa useastikin aiempina vuosina ja Ilsankin kanssa kevään ja kesän aikana tuuraamassa viikkotunneilla. Valmennuskertoja on yhteensä 5 reilun kuukauden välein.

Ensimmäisen kerran aiheena oli koiran linjat. Ehkä aihe on tullut väkisinkin tutuksi tässä vuosien varrella harrastellessa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun aiheeseen keskityttiin kunnolla myös teoriatasolla. Sen ensimmäisen maksikoiran kanssa tämä oppi olisi ollut erityisen hyödyllistä, minin kanssa pääsee vähän helpommalla ;) Laukanvaihdot oli itselle ihan uutta ja niiden merkitys erityisesti S-linjoja ohjatessa, mutta kokeneet koirat hoitaakin ne itsenäisesti. Mutta tämä selittää joka tapauksessa ohjaajan mielestä koiran omituisia esteen ohituksia.

Lyhyen teorian jälkeen ei vielä päästetty koiria radalle vaan ohjaajille annettiin maalarinteippiä ja villalankoja. Tehtävänä oli merkata esteille koiran ponnistus- ja laskeutumispaikat sekä linja seuraavalle esteelle. Itse pääsin merkkailemaan Ilsan linjoja esteille 1-8. Ja toki tämä sitten testattiin koiran kanssa että kuinka hyvin arviot osui kohdilleen. Aika hyvin oli kaikilla linjat oikein arvioitu. Itse arvioin että Ilsa ponnistaisi lähempää estettä kun lopulta teki, mutta laskeutumiset meni oikein.

Lopulta koko rata, joka mentiin yleisesti ottaen varsin sujuvasti :) Kakkoselle hyvin ajoitettu valssi (opittu jotain kesän treeneissä ;), kääntyi hyvin. Neloselle lähetys, kuten myös kutosen takaakiertoon ja siitä päällejuoksulla hyppy. Kasille takaakiertovalssi, linjan kääntäminen jo ysille ja irrotus kympille. Putkijarruja ei olla vielä treenattu ollenkaan, joten Ilsa oli hetken hieman ihmeissään että mihin nyt oltiinkaan menossa vaikka kääntyikin hyvin. Keinulle halusin testata vedätystä, mutta Ilsa onnistui ottamaan taas lentokeinun. Kun koira huutaa niin pitää huutaa itse käskyt vielä kovemmin niin ehkä menee perillekin ;) Mutta ei muuta kuin uudestaan vähemmällä vedätyksellä, valssi 17 hypylle ja valssi 19-20 välille. Tämä toimi hyvin kepeille viennissä. Kokeiltiin lopussa kepeille menoa myös poispäinkäännöksellä. Ihme kyllä toimi vaikka ei Ilsa kyseistä tekniikkaa vielä osaakaan. Keppien jälkeen hyppy 23 houkutteli kovasti mutta putkeen mentiin joka kerta kiltisti. Hyppy 23 myös nätisti oikealta puolelta pienellä vastakkaisen vedolla (joskus tarjoilee takaakiertoa omiaan), pelkällä vastakkaisella tuli myös 29 hypyn niin ei tarvinnut tehdä taas saksalaista, jolla ollaan kisoissa vastaavia kohtia varmisteltu. Mutta ehkä tuohonkin tekniikkaan pitäisi alkaa luottaa, viimeeksi sunnuntaina toimi treeneissä taas hyvin.


Onnellinen pieni :) Agility on parasta!


Sunnuntaina jatketaan LAU:n valmennusryhmän ensimmäisellä treenikerralla. Siitä viikko eteenpäin niin olisi taas kisojakin suunnitelmissa!

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Ilsan matka agilityn alkeista 3-luokkaan

Onneksi muuten ei olla oltu yhtä saamattomia kuin tämä blogin kirjoittamisessa... Viime kirjoituksessa juhlittiin synttäreitä - Milan 12-vuotta ja kakarat vuoden - sekä Ilsa aloitteli agilityn treenaamista. Uusia synttäreitäkin on tänä vuonna vietetty - Nomi 6-vuotta, Lili 10-vuotta, Milan 13-vuotta, Ilsa & Uri 2-vuotta. Niin, ja Ilsa kisaa 3-luokassa...

Lilin kanssa kisattiin vielä viime syksynä parit omat kisat ilman suurempaa menestystä. Piirinmestaruuskisojen hyppyradalta siisti nolla joka tapauksessa.


 

Keväällä jatkettiin pääsiäiskisoilla Imatralla. Pikkuvirheitä tuli kisoissa jatkuvasti ja päätinkin että tämä vika rata olisi jäänyt Lilin viimeiseksi kisaksi. Hyvään rataan olisi hyvä lopettaa? Rata oli Salme Mujusen käsialaa.




Viimeisenä iltana päätin kuitenkin ilmoittaa Lilin vielä SM-kisojen iltakisoihin perjantaille, jotka olivat samalla LAU:n 20-vuotisjuhlakisat. Ei sovi Lilille lopettaa jossain kyläkisoissa ;) Lili oli helteestä (ne kesän ainoat...) aivan puhki, mutta kyllähän sitä intoa tuttuun tapaan löytyi kun radalle päästiin :) Tällä nollalla Allan Mattssonin radalta saatiin myös taas yksi kisakirjan sivu täyteen ;) Jääkö siihen, jää nähtäväksi. Hieman houkuttelisi pikkumaksi-luokka ensi vuonna yksittäisten kisojen muodossa ainakin.





Ilsan kanssa treenattiin syksystä lähtien omatoimisesti pari kertaa viikossa. Treenivideoita löytyykin YouTubesta useampi aina syksyn alkeista alkukesän ratatreeneihin ennen halliremonttia. Kontakteja aloitettiin treenaamaan vasta loppuvuodesta kun arvoin pitkään millä metodilla lähtisi juoksukontakteja opettamaan kun aiempaa kokemusta aiheesta ei ollut. Tätä pähkäillessä Ilsa ehti jo opetella lähes itsekseen keinun eli sen alkeiden opettamiseen ei sen enempää aikaa tarvinnut tuhrata. Kontaktihimoinen koira kuten äitinsäkin ;) Kiirettä ei treeneissä pidetty kun kisaaminen oli tarkoitus aloittaa vasta keväällä 2018.

Ilsa edistyikin treeneissä nopeasti, lähinnä ongelmia tuotti juoksukontakti puomilla. Metodi oli ehkä lähinnä Trkmannia eli säädettävällä puomilla etupalkalle kovalla vauhdilla. Voi vaan todeta että kyllä pienikin mini osaa loikata kontaktin iloisesti... Keväällä harkitsin jo 2on2offin opettamista kun tuntui ettei asia vaan edisty. Mutta onneksi ei annettu periksi vaan tehtiin toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja. On muuten hikistä puuhaa ohjaajallekin ;)

Vappuna alkoi olla kontaktitkin jo siinä kunnossa että uskaltauduttiin ensimmäisiin epiksiin LAU:n hallille. Ilsalle sekä mölli- että kisaavien radoilta nollavoitot!

Möllirata: Kisaavien rata:

Tästä innostuneena käytiin vielä muutamat muutkin epikset Imatralla ja Kouvolassa hyvin tuloksin.



Imatran ensimmäisiä epiksiä (videolla) lukuunottamatta ne eivät oikein palvelleet tarkoitusta kun kisaavienkin radat oli lähinnä mölliratoja ilman keppejä tai puomia. Parempi siis ilmoittaa suoraan virallisiin kisoihin!



Toukokuun lopussa matkattiinkin Kotkaan Jalosen Karin radoille. Onneksi oltiin juuri saatu pussi toimimaan treeneissä ilman avustusta kun pussihan oli sitten jokaisella radalla :D Haastetta oli radoilla muutenkin 1-luokkalaisille ihan sopivasti ;)

Ekalta radalta virhe keppien aloituksessa (jäi itse vähän jälkeen) ja lopussa vielä kääntyili putkessa kun testasin takaaleikkausta. Mutta ei huonompi aloitus.



Toisella radalla oli nolla jo niin lähellä, mutta päätti sitten meidän aloittelija kääntyä aivan putken suulta ohjaajan perään toiseksi viimeisellä esteellä...



Hyppyrata otettiinkin sitten varman päälle putkien suhteen ja tältä myös ensimmäinen nolla ja LUVA!



Hieno pieni! Kukkaiskisoista roudattiin aika monta kukka-amppelia kotiin tuliaisena ;)



Seuraavana viikonloppuna ajeltiin aikaisin aamusta Sipooseen asti seuraviin kisoihin. Voi sanoa että väsytti. Osallistuttiin vain kahdelle agiradalle, tuomarina Ritva Herrala. Ekalla Ilsa ei malttanut lähdössä ja tiputti ekan rimaan, voihan... Muuten virheetön rata. Seuraavalta radalta tykitettiin sitten nollavoitto ja toinen LUVA! Ohjaaja oli loppusuoralla jo aivan puhki väsymyksestä ;)





Juhannuksena jatkettiin Tanhuvaarassa Jussin Juoksuissa. Totesinkin että saavat nämä olla viimeiset 1-luokan kisat, nimittäin minien eka rataantutustuminen oli jo klo 7, joka tarkoitti että ajamaan piti lähteä jo klo 4...

Tuomarina ekalla agilityradalla oli Harri Huittinen. Ilsan mielestä kepit radalla olivat niin omituiset ettei niitä voinut pujotella kuin korkeintaan pari väliä. Hylky siis kepeiltä!?! Tässä kohtaa alkoi ohjaajaa hieman jännittää että mitenköhän kävisi seuraavilla radoilla.

Välissä juostiin toisella kentällä Jari Suomalaisen hyppyrata. Kepeillä ei mitään ongelmaa, mutta pieni arviointivirhe viimeisellä hypyllä ja rima alas. Onneksi LUVA oli jo hyppyradalta, muuten olisi voinut harmittaa ;)



Anne Huittisen agilityradalle riittikin sitten painetta. Seuraavana päivänä nimittäin jatkettaisiin ja klo 4 lähtö ei ihan hirveästi houkutellut. Katsoin rataantutustumisessa että kentän keppien jalusta oli normaalia paksumpi, olisiko se sitten sekoittanut Ilsan rytmin ekalla radalla. Aamun ongelmat olivat muisto vaan, ei virheitä kepeillä eikä muillakaan esteillä, joten Ilsalle nollavoitto, kolmas LUVA ja SERT kakkosiin!

 



2-luokassa oli tarkoitus viihtyä pidempäänkin. Mukavat iltapäiväkisat, pienillä osallistujamäärällä, joten tuloksella lähes varma palkintopallisijoitus ;) Ilsa oli suunnitelmasta toista mieltä. Päivän saldo kaksi LUVAa nollavoitolla ja ainoastaan hyppyradan muurinpalikoiden pudostus vei suoran nousun kolmosluokkaan :D

Päivän eka agilityrata, tuomarina Jari Suomalainen:


Anne Huittisen hyppyrata:


Päivän päätteeksi Harri Huittisen agilityrata:



Viimeisen LUVAn metsätykseen lähdettiin heinäkuun puolessa välin Jyväskylään. Kolme rataa tuomariharjoittelija Marko Mäkelän ratoja olisi ollut tarjolla, mutta päätettiin hoitaa homma heti ensimmäisessä radalla ;) Nollavoitto, kolmas LUVA ja SERT kolmosiin!




Huh, mikä aloitus! Kolmosen kisoilla jatketaan - seuraavassa postauksessa! Radoilta on ekat nollat hankittukin ;)

Lisää kisoja ja valmennuksia (kaksin kappalein) on luvassa syksylle, yritetään pitää nyt blogikin ajantasalla. 

Arjen touhuja tulee päivitelty enemmän Instagramiin, blogi toimikoon enemmän treeni- ja kisapäiväkirjana.

lauantai 13. elokuuta 2016

Milan 12-vuotta ja pennut vuoden!

Viime päivät onkin ollut yhtä juhlaa. Ensin torstaina Milan täytti 12 vuotta, snautseri siis parhaassa iässään :) Milania kuvaa ihan muut adjektiivit paremmin kuin vanhus tai papparainen, jätkä on täyttä terästä ja mieleltään ikinuori. Ja vielä kun sai pikkupoika-Urista uuden parhaan kaverin niin pysyy jätkä vireessä edelleen :) Yhdestä hampaasta tosin jouduttiin luopumaan keväällä epäonnisen luun syönnin seurauksena. P4 hampaan poisto oli iso ja kallis operaatio, mutta siitäkin toivuttiin nopeasti.

Onnea siis Milanille!

Milan 12-vuotta - still going strong!

Tänään tuli myös vuosi päivästä, jonka jälkeen mikään ei ole ollut enää entisellään :) Iloa, vauhtia, uusia ystäviä, ääntä, harmaita hiuksia ja pitkän pinnan kasvattamista on riittänyt, tylsää ei varmasti ole ollut eikä vaarallisilta tilanteiltakaan ole täysin vältytty. Onnea siis Ilsa, Iita, Uri ja Rocky - tänään 1-vuotta!

Ilsa pikku sähikäinen

Uri pitää varmasti snautserit vireessä

Äiti ja tytär. Nomi oikealla.

Ilsa

Ilsa 1-vuotta. Karvan ja kropan kasvua odotellessa ;)

Sekä Ilsa että siskonsa-Iita ovat kunnostautuneet agilityn alkeissa. Iita on käynnyt treenailemassa ihan jo ohjatusti agilityn alkeiskurssilla omistajansa Sarin kanssa - nopeasti oppiva ja vauhdikas tyttö! Ilsan kanssa ollaan treenailtu vielä itsekseen sekä omalla pihalla että heinäkuussa lähtien hallillakin. Onhan se sähäkkä tyyppi :) Kesäloman aikana opeteltiin pujottelun alkeitakin ja ilo tuon kanssa on treenata. Neljästä kepistä aloitettiin ja parissa viikossa päästiin 12 keppiin. Nyt aloitellaan pikku hiljaa häivyttämään ohjureita pois.

Muutama video pujottelutreeneistä:









Kuten jo kesän alussa ennustelin, että taitaa Lili saada Ilsasta itselleen uintikaverin ja niinhän siinä kävi. Ensimmäisellä uintikerralla pinnalla pysyttiin enemmän sinnikkyydellä kuin tekniikalla, mutta yksi uintikerta pelastusliivit päällä auttoi asiaan. Hyvä ettei yhtenä yhtenä aamuna saatu sorsapaistia kun sattuivat epäonniset snautsereiden uimareitille ;) Kävelylenkeillä kaikki varikset ja harakat (tai ihan mikä vaan lentävä) kelpaisi metsästettäväksi.

Ilsa Lilin uimakoulussa videoita:



Uri-veljensä ei juurikaan suostu edes varpaitaan kastelemaan :D

Urilla meni myös pari viikkoa heinäkuun lopussa sairaslomalla. Tyypit veti perinteistä iltarallia pihamaalla ja Uri sitten onnistui juoksemaan päin salaojakaivoa kun ryntäsi marjapuskasta lintuja lennättämästä. Kaivon kansi viilsi etujalan ihon auki kolmen sentin matkalta aina lihaskalvoon asti. Aika uskomaton kipukynnys noilla on, luulin että jalassa on ehkä punkki kun sitä nuoleskeli. Seuraavana aamuna heti eläinlääkärille tikkien laittoon, illalla konsultoitiin heti kasvattaja-eläinlääkäri hoidosta että pitääkö lähteä päivystävälle vai voiko odottaa aamuun. Kaksi viikkoa tikkejä ja kauluri päässä, suurin tuska oli pitää kaveri jokseenkin riehumatta kaksi viikkoa. Mutta siitäkin onneksi selvittiin.

Jatkossa voisi ottaa ehkä vähän rauhallisemmin, mutta toiveeksi taitaa jäädä ;)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Jussin Juoksut 2016


Täytyypä tunnustaa, että harvemmin tulee vietettyä juhannusta mitenkään erityisesti. Tosin tämä taitaa päteä kaikkiin juhlapyhiin ;) Mieluummin rennosti tekemättä mitään tai juuri sitä mitä itse haluaa välittämättä siitä mitä "pitäisi". Keväällä näin ilmoituksen juhannuksena järjestettävistä agilitykisoista Savonlinnassa. Kun aika, paikka ja tuomaritkin vaikuttivat oikein passeleilta niin juhannussuunnitelmat oli sillä lukkoon lyöty! Mukaan saatiin houkuteltua Hanne & Mofi ja tätä varten Mofi piti saada nostettua parissa kisassa 2-luokkaan aamuherätysten välttämiseksi :D Ja tässähän onnistuttiin!

Aatonaamuna lastattiin auto hyvin täyteen. 5 koiraa (Lili, Uri, Ilsa, Mofi & Fanta) mahtui hyvin Hannen Octavian kyytiin, tavaroiden kanssa piti tehdä töitä vähän enemmän. Teltta, koirien häkit ja varusteet kaatosateen tai helteen varalta vie yllättävän paljon tilaa. Perillä Tanhuvaarassa oltiin hyvissä ajoin ennen 2-luokan alkuja ja ei muuta kuin leiri pystyyn. Tällaisissa olosuhteissa voisi kisata useamminkin :) Iso hiekkatekonurmipohjainen urheilukenttä, johon mahtui kaksi rataa, jolloin aikaa ei mennyt radan rakennuksen odotteluun. Teltat sai isolle nurmikentälle ja heti vierestä lähti hyvät ulkoilumaastot ja koiratkin sai halutessaan uitettua. Ruokailu ja majoitus järjestyi myös urheiluopiston kautta kätevästi. Aamupäivästä oli vielä pilvistä, mutta pian aurinko tulikin esiin ja mitä parhaimmat kelit olivatkin sitten koko viikonlopun.



Maksi3:set oli molempina päivinä vasta viimeisenä vuorossa, joten iltahommiksi meni. Perjantaina agiradoilla tuomarina toimi Sari Mikkilä, hyppyrata oli Reetta Pirttikosken. Radat oli mukavia, mutta ei ollut Lili oikein vireessä. Ekaa agirataa muutettiin hieman alusta makseille - kakkonen takaakiertona ja kolmonen niin että tuli suora linja puomille. Tällä radalla taisi ilta-aurinkokin tehdä Lilille tepposet. Pituuden jälkeinen hyppy oli aurinkoon päin ja Lili tuli sen riman ali ja hypyn 15 hyppäsi suoraan päin. Puomin kontaktissakin oli vähän huomauttamista, mutta sitä ei pistetä häikäisyn piikkiin...  




Hyppyradalta nolla, hieman kaarratteli kulmissa ja aikaa paloi... Video vielä latauksessa.


Ensimmäinen mahdollisuus tuplaan, mutta ei oikein Lilin kanssa ajatukset kohdanneet. Ohjaaja vitoshypyn takana ohjaamassa putkesta tulevaa koiraa takaakiertoon, mutta koira päättääkin mennä ohjaajan selän taakse sen sijaan?!? Mihin lie oli menossa. Korjauksen jälkeen vielä väärään päähän putkea. Murr. Puomilla palautin takaisin kontaktille. Että sellain. 


Kisat venyivät aikataulusta, mutta kun ei oltu viimeisten joukossa vuorossa niin ehdittiin käydä katsomassa juhannuskokkoakin. Milloinkohan olisi moista viimeeksi nähnyt ;)


Rantasaunaankin oli tarkoitus ehtiä, mutta sekin sitten vaihtui kunnon iltalenkkiin. Mutta saivatpahan koirat juosta ja pienet käyttää äänijänteitään bortsuja paimentaessa :D Hyvin nukkuivat koirat koko yön, omistaja vähän heikommin.



Tiukka oli aikataulu seuraavanakin päivä ja aamuksi suunniteltu kylpyläkäynti väliin. Mutta ruokailemaan ehdittiin niin aamiaiselle kuin lounaallekin ja hyvät oli ruuat! Perjantaina päivällisellä vähän turhankin hyvin, tuli nimittäin sen verran hyvin tankattua ennen ratoja että saikin loppuillan ravata vessassa puolen tunnin välein ;) Mofin ja mini-medi3:sten ratojen ajan tein Ilsalle teltassa kesäturkkia. Tarkoitus oli trimmata vähän kevyemmin, mutta kaikkihan siitä sitten lähti ;) 

Reetta Pirttikoski oli illan tuomari ja oli kyllä niin Lilille niin sopivat radat. Harmittavasti molemmat agilityradat kaatui pikkuvirheisiin, hypäriltä sentään nolla. Mutta yleisesti hienoa menoa!

Nämä radat ovat jo julkaistukin kameran kätköistä ;)


Ensi vuonna toivottavasti uudestaan Jussin Juoksuihin. Jos ei tuloksia lasketa, niin varmaan mukavimmat kisat ikinä! Arvokisat on tietysti tunnelmaltaan vielä erikseen, mutta tällaisia kisoja voisi kisata ihan huvikseenkin. Huippupuitteet, -järjestelyt ja kaikin puolin mahtava fiilis järjestäjillä ja kisaajilla. Kiitos!

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Tuplanollaa ja kadonnutta vauhtia

Palataanpa ajassa takaisin toukokuun alkuun äitienpäiväviikonloppuun, kun kesä antoi itsestään ensimmäisiä merkkejä ja kisattiin omissa kisoissa yhteensä kuusi rataa. Otsikon kaksi asiaa liittyy vain osittain toisiinsa.

Lilin kanssa ollaan kisattu agilityssä vuodesta 2011 asti ja vasta nyt ensimmäisen kerran kisattiin omissa kisoissa ulkokentällä :D Muista edes milloin viimeksi treenattukaan ulkona. Lilin kanssa en uskonut että tässä mitään ongelmia tulisi olemaan, mutta Nomin takia käytiin edellisenä päivänä vetämässä porukkatreenit ulkokentällä. Kovasti nollaa pukkasi molemmille 1-luokan radalta eri ohjauskuvioillakin ;)

Kaikki viikonlopun radat oli Henri Luomalan käsialaa ja oikein kivoja ratoja olikin! Lilin urakka alkoi lauantaina aamusta heti hyppärillä. Hyppäri oli helppo ja nollia tulikin roppakaupalla osallistujille. Muutamassa kohdin mentiin pitkäksi, joten aikaahan paloi, mutta nollalla on aina kiva aloittaa.



Toisella radalla ehdin jo mielessäni kiroilla puomin kontaktivirhettä, mutta tuomari oli ollut eri mieltä, kannatti siis tehdä rata loppuun :) Ei muita kauneusvirheitäkään, joten nollalla maaliin ja tuplanolla näin tehtynä! Tulosluettelo herätti osaltaan hilpeyttä, ainoastaan kolme nollaa ja kolmen kärki järjestyksessä bc, snautseri, bc :D No Lili ei ainakaan turhia tuhlannut kontaktilla seisoskeluun ;)



Kolmannella radalla oli jo molempien päät pehmentyneet lämmöstä tai jotain sellaista. Oma suunniteltu pakkovalssi muuttuikin persjätöiksi ja Lilin mielestä se tarkoitti ettei suoraan nenän edessä olevalle A-esteelle voinut mennä vaan kulman takaa löytynyt putki oli oikeampi vaihtoehto. Voihan hölmöt. Radalta tuli vain yksi nolla...

Tälle keväälle ei Lilille enempiä kisoja olekaan suunniteltu vaan jatketaan juhannuksena Savonlinnassa Jussin Juoksuissa. Syksylle toivotaan myös vähän enemmän startteja kuin mitä viime aikoina on ollut edellyttäen että kunto kestää ja eikä vauhtia enempää menetetä. Kokenut koira ei tietysti niin paljon treenejä enää tarvitse, mutta voisi sitä silti useammin treenailla kuin mitä viime aikoina on tullut tehtyä muista kiireistä johtuen.

Sunnuntaina jatkettiin Nomin kanssa ja olihan iltapäivällä kentällä kuuma! Ja Nomi vielä pitkässä turkissa, joten aina löytyy hyviä syitä löntystelyyn ;) Mutta hienosti keskittyi tekemiseen ulkokentälläkin, vauhtia vaan olisi saanut olla reippaasti enemmän...

Eka agilityrata ilman ratavirheitä teemalla "tulee, tulee, jaksaa, jaksaa" :D No ei oikein jaksanut, vaan yliajalle mentiin taas. Aika huima pudotus vuoden takaiseen vauhtiin verrattuna :(



Toka radalla sama tahmeus jatkui. Nyt ehti käydä haahuilemassa vähän ylimääräistäkin ja ottaa yksi kielto hypyltä. Mutta kepit onnistui jälleen vaikka oli puomi heti takana houkuttimena. 5 vp + reilusti yliaikaa.

Nomin toistaiseksi ellei jopa lopullisesti viimeinen kisarata eli hyppyrata oli vuorossa viimeisenä. Kun ei tulostavoitteita voinut asettaa niin piti haastaa itsensä ohjaamaan koko rata vain ja ainoastaan pelkillä persjätöillä :D Aika moneen kohtaan ne ihan sopikin ;) Kepit jaksoi tehdä vasta kolmannella yrityksellä. Viimeiset kaksi estettä taas tultiin vauhdilla. Niin että kyllä sitä jaksaisi jos vaan kehtaisi.



Mutta jos ei Nomia kiinnosta niin erästä pientä tyttöä ainakin luulisi kiinnostavan. Ja ehkä korkea aika ohjata se energia johonkin järkevämpään kuin veljensä kanssa nahisteluun :D