tiistai 24. heinäkuuta 2018

Sain syliini palan taivasta, nyt tiedän mitä kaivata..


Doctor's Order Italian Passion
11.8.2004-23.7.2018

Unohtumaton, uskomaton ja niin rakas Milan. Kuinka me sinua kaipaammekaan. Suru on suunnaton.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden. 
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento. 
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Hellekisat Mikkelissä


Hellettä uhmaten kisattiin sunnuntaina Mikkelissä. Minien startit oli kuumimpaan aikaan iltapäivästä, joten tämä huolestutti etukäteen vaikkei Ilsa erityisen lämpöherkkä olekaan. Aamupäivästäkin lähinnä makoilu oikein auringossa ;) Mutta pitkä päivä ja kolme kisastarttia kuumalla hiekkakentällä olisi toinen asia. Matkaan lähdettiin asiaan kuuluvin varustein.

Kisapaikalla ei ehditty kauaa odotella kun olikin jo ensimmäisen radan vuoro. Tietenkin silloin kun itse olet myöhässä niin kisat oli vähän etuajassa ;) Mutta eipä tuolla kelillä hirveästi kannattanut tuhlata energiaa koiran lämmittelyyn. Muutenkin säästyttiin pahemmalta kuumuudelta, sillä aurinko oli juuri sen verran kääntynyt metsän puolelle että pellon reuna oli varjossa, joten siihen saatiin auto parkkiin ja lenkkeilytkin hoitui siinä. Läheistä puroa hyödynnettiin myös ahkerasti ratojen jälkeiseen viilennykseen.

Ensimmäinen rata oli Jouni Kauton. Ainoa epävarmempi kohta oli kepeille vienti, mutta päätin nyt luottaa koiraan koska treeneissä Ilsa hanskaisi tuollaisen varmaan 9 kertaa 10:stä. Jarrutin hieman vauhtia ja vedin vasemmalle ja Ilsa aloittikin ekan välin oikein, mutta sen jälkeen kepit katosivatkin. Voihan harmi! Kepeiltä siis vitonen, mutta muuten mentiin oikein mallikkaasti ja hyvällä vauhdilla. Kontaktit onnistui hyvin vaikka ne taas oli ongelmia treeneissä aiheuttanutkin.


Toinen rata oli puolestaan Arto Laitisen. Radalla oli jokunen ansakohta ja pahin heti alussa eli kakkoselta kolmoselle vienti putken houkutellessa takana. Rata oli mineillä ja medeillä paikoitellen hieman ahtaammilla väleillä kuin makseilla ja esim. kolmonen oli lähempänä puomia. Ilsan kanssa vastaanottaminen kakkosen takaa ei tuntunut yhtään sen varmemmalta vaihtoehdolta kuin lähetys kakkoselle ja saksalainen kolmoselle. Jälkimmäisellä lähdettiin liikkeelle ja köpelösti oli käydä :) Ilsa vähät välitti ohjauksesta ja oli kovaa vauhtia painelemassa kohti putkea kunnes viime hetkellä pysähtyi huudolla. Siinä sitten hetki ihmeteltiin kunnes päästiin jatkamaan matkaa. Muuten ei radalla ylimääräistä ohjelmaa joten virheittä maaliin. Hetki piti jännittää että riittikö aika kun alkuun kuitenkin tuhrautui aikaa. 


Kolmas rata oli taas Jounin ja Ilsa pääsi näyttämään siinä osaamistaan. Parissa kohtaa olisi kaivattu parempaa irtoamista (A:lta okserille, 14-15), varsinkin kun ohjaajan juoksukunto ei ole vieläkään normaalilla tasolla (sentään parempi viime kisaan verrattuna osteopaatin käsittelyn jälkeen). Ilsalle hieno nolla ja sijoitus 2. Toinen tuplanolla siis putkeen ja SM-nollista kasassa 5/8! 


Näissä kisoissa myös Lili teki paluun kisakentille! Pitihän pikkumaksit edes kertaalleen käydä testaamassa ja mikä sen parempaa kuin leppoisasti lomatunnelmissa ilman mitään paineita tuloksesta. Edellisen kerran täällä kisattiin peräti viisi vuotta sitten tuplanollan arvoisesti :) Lue kisaraportti täältä.

Arton radalla aloitettiin, joka oli siis sama kuin aiemmin mineillä paitsi joitain esteitä oli siirretty väljemmäksi. Hypyt oli 50 cm:ssä helteestä huolimatta. Ennen kisoja toki muistuteltiin Liliä korkeammista hypyistä kun on pääasiassa treenannut enää minihyppyjä. Jotenkin olisi toivonut että hyppykorkeudet eivät olisi olleet tapissaan. Alun otin nyt kakkosen takaa ja sehän toimi oikein hyvin. Hyvin Lili jaksoi hyppiä esteitä ja oli muutenkin hyvin menossa mukana. 16-17 välin ajattelin tehdä ensin pelkällä vedolla, mutta kun olinkin niin hyvin edellä niin päätinkin tehdä persjätön siihen väliin kuten Ilsankin kanssa. Vanhoista tavoista poiketen Lili jäi jotenkin minun liikkeeseen kiinni ja tuli aivan hypyn vierestä ohi. Voihan... Valssi olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta eipä siinä jälkiviisaus auta. Putkesta tultuaan oli vielä lähdössä aivan väärään suuntaankin, mikälie ajatuskatko siinä tuli. Loppu tultiin taas sujuvasti, tuloksena kielto plus yliaikaa korjailuista. 


Ilmoitin Lilin vain kahdelle radalle, joten vuorossa oli enää Jounin rata 45 cm rimoilla. Minien rataan verrattuna yksi hyppy oli vaihtanut paikkaansa, muuten ei sen suurempia muutoksia (kepit vähän eri kulmassa).



Lili teki oikein hienoa työtä, mutta tultaessa putkesta 15 hypylle ei irronnutkaan sille vaan kaartoi aivan vierestä suoraan 16 hypylle, joten hyl tuloksena muuten sujuvalta radalta. Ei siis nollia Lilille, mutta olihan kivaa päästä vetämään vielä yhdet radat :) Enempää tuskin enää kokeillaan, sen verran ikä kuitenkin näkyy hypyissä ja vauhdissa. 

Videoita ei kisoista valitettavasti saatu, mutta Lilistä saatiin kivasti kuvia kiitos Essi Rahikaisen.

Lili 11-vuotta ja agilityn riemua :)










keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Agility SM 2018 ja Jussin Juoksut

Kuva Jukka Pätynen. Koirakuvat.fi

Kun ei tämä blogi edelleenkään päivity automaattisesti... Mutta sentään tuloksia on tehtailtu jopa yli odotusten!

Ilsan ensimmäiset agilityn SM-kisat kirmailtiin viikkoa ennen juhannusta Vantaalla. Lauantaina oli ensin vuorossa joukkuekisa ja Ilsan kanssa oltiin vuorossa vasta ankkurina. Auton kanssa ilmenneiden ongelmien takia ei ehditty näkemään muiden joukkuejäsenten suorituksia, mutta tulospalvelu matkan varrella kertoi että joukkuefinaalissa oltaisiin yhden vitosen, kympin ja hylyn jälkeen. Ilsan tehtäväksi jäi sitten se nolla ja joukkueen sijoituksen hilaaminen ylöspäin.

Minien joukkuerata oli sveitsiläisen Sascha Grunderin käsialaa. Tuttu jo Lilin kanssa aiemmista kisoista (lue blogipostaus), mutta silloin ei tuloksilla juhlittu ;) Rata vaikutti hyvin Ilsalle sopivalle ja kun ei pieni neitikään turhia jännittänyt isoa areenaa ja arvokisatunnelmaa niin kaikkien riemuksi tehtiin nolla ja nostettiin joukkueen sijoitus kymmenen parhaan joukkoon :) Hieno Ilsa!

Video livestreamista:




Sunnuntaina jatkettiin yksilökisoissa ja Reetta Pirttikosken hyppyradalla. Radalle oli saatu muutama putkiansa, jotka tiedettiin riskiksi snautserin kanssa. Jälkikäteen ajateltuna siihen nelos hypylle olisi voinut tehdä vaikka mitä, mutta kisassa luotettiin siihen että koira tulisi ohjaajan mukana eikä irtoilisi liikaa. Ja kuinka sitten kävikään :D Mutta hienoa menoa muuten vaikka kotimatka pian hylyn jälkeen kutsuikin!

Video livestreamista:



Hieno kokemus kaiken kaikkiaan, ensi vuonna sitten uusiksi paremmalla tuloksella?

Uusia SM-nollia lähdettiin hakemaan Jussin Juoksuista kolmatta vuotta peräjälkeen. Tällä kertaa osallistuttiin vain lauantaille että ehdittiin edes vähän toipua edellisen viikonlopun rasituksista (koski ehkä enemmän ohjaajaa kuin koiraa ;)

Viime kisoissa on riittänyt enemmän jännitystä kisapaikalle selviämisessä kuin itse radoissa. SM-kisoihin lähtiessä kiukutellut oma auto saatiin korjattua heti kisojen jälkeen, mutta torstaina alkoikin sitten itsellä selkä krampata ja lauantai-aamuna liikkuminen muistutti lähinnä Klonkkua Toru Sormusten Herrasta. Osallistumisen peruminen oli niin lähellä, mutta sisulla lähdettiin kuitenkin ajamaan kohti kisapaikkaa ja toivottiin joko ihmettä tai hemmetin korkeaa kipukynnystä. Buranaa vedettiin päivän aikana kuin karkkia ja se auttoi sen verran että pystyi jotenkin liikkumaan, mutta spurttailut ja muut tiukat käännökset sai kyllä unohtaa.

Eka rata oli Hilpi Yli-Jaskarin ja alku sekä muutama muu kohta piti huolen että tuloksilla ei juhlittu missään luokassa. Alkua kepeille ei tehty kuten harjoituksissa eli lähettämällä vaan tyydyttiin nössömpään vaihtoehtoon. Ilsa on hyvin osannut yleensä putki-kontaktierottelut ja valitsin vielä radan sisäpuolen että saisin paremmin vedettyä puomille. Mutta putkeenhan se upposi ja vielä toisenkin kerran! Eli ekalta radalta HYL.





Buranaa lisää ja valmistautumaan Jari Helinin agiradalle. Radalla ei periaatteessa ollut mitään ihmeellistä, mutta vähiin jäi tulokset silti. Tuomarin kommenttien perusteella eniten virheitä taisi tulla kontakteilta. Ilsan käännökset puomilta on toiminut sen verran hyvin treeneissä etten ollut koirasta huolissani vaan lähinnä siitä etten juokse itse renkaan jalkoja päin. Kepit oli Ilsalla todella hitaat, muistissa oli viime vuoden ongelmat samoilla kepeillä, ei vaan löydä oikeaa rytmiä. Niistä kuitenkin selvittiin eikä loppuratakaan yllätyksiä tarjonnut. Sitä en kyllä arvannut että ihanneajan kanssa mentiin niin tiukille, mutta kerrankin oli kymmenykset meidän puolella. Lukuisten poissaolojen jälkeen kisaajamääräkin oli vähentynyt 20:neen, joten tiukille meni senkin puoleen. Mutta koska ykköselle ei serti kelvannut niin tältä radalta Ilsalle toinen serti kakkossijalla! 


Kolmas rata, hyppäri, oli jälleen Hilpin ja niin helppo että tuplanollaa suorastaan tyrkytettiin. Juuri ennen minien rataantutustumista rataa hieman muutettiin ettei olisi liian helppoa. Minusta se muuttui vaan vielä helpommaksi, mutta samapa tuo 😀 Vedettiin radalta nolla niin varmaan päälle kuin voi ja se mikä ei ensimmäisissä kisoissa Jyväskylässä onnistunut niin saatiin hoidettua heti toisissa 😊. Hilpin radoilla ollaan oltu edellisen kerran 5 vuotta sitten ja silloin Lili teki tuplanollan heti kauden ekoissa kisoissa (lue blogipostaus). Ilsa puolestaan kirmasi ensimmäiset kolmosluokan kisansa Helinin radoilla. Ekalta radalta heti nolla ja toiselta vitonen kun ohjaaja hätäili.





Vauhdilla ei näissä kisoissa juhlittu, mutta tuloksilla sentään ja riittää nyt tähän hätään 😜 Reil Re R



tiistai 12. kesäkuuta 2018

Valmistelevat treenit ja kisat

Niin ne SM-kisat vaan lähestyy kovaa vauhtia. Sekä treeni- ja kisatahti on ollut varsin maltillinen, jotta saadaan pikkutyypistä paras vire irti oikealla hetkellä. Vähän alkoi kyllä paniikki iskeä että ollaanko kuitenkaan tehty riittävästi. Ei se virekään auta jos tekninen osaaminen tai kisarutiini / suoritusvarmuus puuttuu.

Edellisissä viikkotreeneissä sanoinkin kouluttajalle että treenien haastavuustasoa pitää nostaa jos halutaan selvitä yhtään vaikeammista radoista. Perjantaina saatiinkin treeneihin juuri sellainen rata kuin haluttiin ;) Samalla tuli avattu ulkokausikin. Ai että kun minä niin tykkään esteiden raahailusta kontista kentälle ja takaisin sekä kivituhka-alustasta. Treeniin oli yhdistetty vähän kaikkea kivaa SM-kisojen tuomarien radoista. Toiset kohdat meni yllättävän helposti, toiset vaati eräänkin toiston ;) Suurin tuska taisi olla väli 6-7 kun puomi oli houkuttelevampi sekä 16-17 kun arvatenkin putki veti puoleensa. Jopa 21-22 onnistui joka kerta! Mutta tarkkana pitää olla Ilsan kanssa jos on yhtään esteitä valittavana. Mini kun vielä osaa vaihtaa suuntaa tosi pienessä tilassa.



Sunnuntaina ajeltiin vielä Jyväskylään kisoihin kun maaliskuun jälkeen ollaan startattu huimat 4 kertaa yhteensä kahdessa eri kisassa. Viime kesältä oli myös täysi setti lahjakortteja käyttämättä sekä mielenkiintoinen uusi tuomari tarjolla, Jouni Kautto.

Hyppyradalla aloitettiin. Vauhdikas kiva rata :) Kepit oli aika nurkassa ja pussikin (painavalla kankaalla) pitkästä aikaa radalla, joten nämä olivat ainoat etukäteen mietityttäneet kohdat. Ilsa otti aika hyvin kierroksia meitä ennen startanneista (räkyttävistä) shelteistä, joten kipitteli radallakin ihan kelvollisen nollan :) Shelttien vauhtiin ei odotetusti vauhti riittänyt.




Toiselle radalle ei ollut muuta tavoitetta kuin tuplanollan tekeminen. Haastetta radalla olikin saatu lisää putki-kontaktierottelujen muodossa. Ratapiirros on maksien radalta (josta maksit tekivät vain yhden tuloksen, 5, muut hyl), mineillä ja medeillä tultiin muurilta suoraan kepeille, siitä putkeen jonka jälkeen 14 hyppy takaakiertona (hyppy käännettynä pystyyn). Ilsa oli taas hyvässä vauhdissa, teki hyvät erottelut ja kontaktit (puomi niin kovalla vedätyksellä kuin vain omista jaloista lähti) ja tuplanolla oli niin lähellä. Mutta ei, 9 hypyn vetäsi viime hetkellä takaakiertona. Harvemmin on mikään virhe sapettanut kuin tämä. Olisihan tuonkin kohdan voinut vielä enemmän varmistella, mutta linja oli hyvä ja ohjaus ajoissa mutta mutta. Ei voi mitään. Jounin radoille mennään tänä vuonna ehdottomasti uudestaan!


Viimeiselle radalle vaihtuikin tuomariksi Laura Mättö. Viimeiseksi radaksi vähän liikaa pyörityksiä mutta ei rata nyt niin hankala ollut kuin mitä tulostaso antaisi olettaa. Ainoat nollat tuli maksiluokasta, kaikki muut luokat voitettiin ties millä tuloksilla. Ilsan kanssa selvittiin puhtaasti aina 18 hypylle, jolle tein takaakierto-persjätön, mutta Ilsapa tuli sillä esteestä ohi. Ja vissiin pinna paloi siinä justiinsa nimittäin pussin jälkeen tapahtui jotain mitä en olisi ihan heti uskonut. En tiedä houkuttiko A vai mikä mutta pussista ulos tultuaan Ilsa jäi vain paikoilleen pyörimään ja huutamaan vaikka itse olin koko ajan menossa keppejä kohti. Siinähän sitten tovin odoteltiin että saatiin neiti taas oikealle esteelle. 

Sen verran oli kiire kotiinlähdön kanssa että lähdettiin heti kun saatiin kisakirja pois. Kotona sitten katsottiin tuloksia ja huomattiin että tuollakin suorituksella oltaisiin oltu kolmansia eli jäipä nyt sitten palkinnot pokkaamatta :D Eli ei mennyt muilla yhtään sen paremmin ;) . Yliaikaakin tuli ihan reippaasti (kuten muillekin), joka pisti kyllä miettimään että miten ihmeessä radan ihanneaika oli laskettu.



Tulokset ehkä jäivät odotetuista, mutta kaksi ekaa rataa Ilsa veti tosi hyvin ja kaikilta opittiin jotain! Näillä eväin siis kohti SM-kisoja!






tiistai 29. toukokuuta 2018

Ilsalle SERT-A!

Tulihan se sieltä vihdoin, Ilsan ensimmäinen SERT-A! Ja ihan melkein yllättäen :)

Viime päivityksen jälkeen ollaan kisattu vain kahdesti, Vappuna omissa kisoissa ja viime sunnuntaina Imatralla. Syy vähäiseen kisaamiseen on ollut hyvin yksinkertaiset - huhtikuussa Ilsalla oli juoksut, SM-nollat on ollut aikoja sitten jo kasassa eikä vauhti oikein riitä voittoihin asti sekä helteellä on parempaakin tekemistä kuin olla kisoissa ;)

Vappuna kisattiin omissa kisoissa tarjolla olleet kaksi Pertti Siimeksen tuomaroimaa rataa. Juoksujen jälkeinen kisavire oli taas vähän arvoitus. Onneksi Ilsa ei tässä ole tullut äitiinsä, joka oli aivan perässä vedettävä tuossa kohtaa. Tosin on ne luonteeltaan muutenkin kuin yö ja päivä. Ensimmäinen hyppyrata lähti vähän tahmeasti liikkeelle, mutta sen jälkeen reipastui. Radalla oli aika jänniä kohtia nopeammille koirille, mutta Ilsan kanssa ehdittiin hyvin. Tuloksena nolla ja sijoitus toinen.



Ratojen välissä ehdittiin käydä kotonakin (kotikisojen hyviä puolia ;) ja Ilsa oli sitä mieltä että hän menee takaisin nukkumaan. Mutta ei, takaisin sitä oli hallille lähdettävä. Radassa muutama ahtaampi paikka, mutta muuten ei mitään ihmeellistä. Persjättö puomin jälkeen vähän jännitti kun kontaktit ei muutenkaan ole niin varmat. Ilsan ajatukset oli jo lähdössä ihan jossain muualla kuin agilityssä. Päästiin kuitenkin kohtuullisesti takanurkkaan asti ennen kuin otti ihan ihmeellisesti kaksi kieltoa peräkkäisiltä hypyiltä. Jos ei huvita niin ei huvita. Mutta hei, kontakti sentään toimi.



Sunnuntaina Imatralla olisi ollut tarjolla peräti neljä rataa, mutta osallistuttiin vain kahdelle agilityradalle. Tuomarina Hannele Lummerata, jonka radoilla ollaan Lilin kanssa käyty aiemmin useastikin nollia keräilemässä. Kovasti on sittemmin tyyli muuttunut. Estevälit oli ahtaita jo mineillekin, huonoja linjoja, vauhtiin ei päässyt missään kohdin ja ihanneajat vähintäänkin mielenkiintoiset.

Eka agilityrata oli radoista ehkä se sujuvin, tosin aikamoisella killerillä varustettuna nopeammille koirille. Ilsa starttasi toiseksi viimeisenä ja yritin kuunnella edellisten koirakoiden aikoja että tietäisi onko ihanneaikaan pääseminen edes mahdollista. Tiukka se oli, mutta Ilsan normaalisuorituksella ei ongelma.

Ilsa lähtikin radalle ihan hyvällä vauhdilla, killerikohta vähän valahti (11-12), mutta muuten sujuvaa menoa. Puomin kontaktin suhteen luotan siihen että tuomari katsoi oikein että osuiko, itse sitä ei paljon joutanut katsomaan ;) Maalintulon jälkeen ajattelin että voitaisiin olla joko toisia tai kolmansia, sillä mielestäni kääpiöpinserille oli kuulutettu Ilsaa nopeampi aika. Yllätys olikin melkoinen, kun voittajaksi kuulutettiin kääpiöSNAUTSERI, wuhuu! Kiva olla väärässä ;)



Suurin osa Ilsan starteista onkin videoitu, mutta tietenkin tämä jäi sitten teknisten ongelmia takia kuvaamatta. No luotetaan siihen että tämä ei jää ainoaksi sertiksi?

Hyvin sinnepäin tehty ratapiirros, etäisyydet ei todellakaan pidä paikkaansa, mutta idea käynee selväksi? Muoks! 9-10 välissä olikin vielä yksi suora putki eli hyppy-putki-muuri-putki- hypyn takaakierto.



Tokalle radalle ei ollutkaan enää mitään motivaatiota ja otettiin ihan harjoituksen kannalta. Ensimmäistä kertaa oli radalla sellainen kuvio, jota ei oltu tähän mennessä edes treenattu ja tiedettiin vaikeaksi. Luotin enemmän Ilsan keppiosaamiseen leijeröitynäkin (tämä toiminut hyvin treeneissäkin) kuin putkesta putkeen menoa puomin leijeröinnillä (ei vielä treenattu, pitäisi kyllä...), mutta ahtaalla estevälillä ja laskeneella vireellä ei Ilsan maltti riittänyt ja sujahti putkeen keppien toiseksi viimeisestä välistä. Uusinnalla ei suostunut pujottelemaan olleenkaan. Puomin jälkeinen sivuttaishyppy oli myös aika no-can-do takaakierron ja kahden putken väistämisen jälkeen. Ei mitään mahkua ehtiä ohjaamaan juoksarikoiraa työnnöllä. Takaaleikkaus olisi vaatinut paremman vireen ja itse tuli rynnittyä vähän liikaa päälle. Mutta vaikka tästä radasta oli muuten selvitty niin ihanneaika oli sitä luokkaa että yliajalle olisi menty.

Tätä puomi-putkikuviota ehkä saatetaan joskus treenata ;) Joku hyppy A:lle mentäessä saattaa olla ylimääräinen, mutta sujuvalla kaarteella sinne mentiin.



Mutta se yksi rata onnistui ja riitti!


Eikä se ole näköjään sama mitä paitaa ohjaaja kisoissa pitää ;) Tämä paita on ollut ehkä kaksi kertaa päällä ja kaksi sertiä sillä on jo voitettu :D Edellisen kerran 5 vuotta sitten Lilin kanssa, tosin ilman tuunauksia ;) Lilin voittorata lähes päivälleen 5 vuotta sitten Ruokolahdelta, täällä.



Harkinnassa ehkä yhdet kisat tässä välissä, mutta SM-kisoissa startataan varmasti! Sekä yksilöissä että joukkueessa ja ensikertalainen Ilsa vielä ankkurin hommissa ;)

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Agilityn halli-SM 2018

Ilsan arvokisadebyytti aikaistui kun päätin sitten viime hetkellä ilmoittaa pikkuneidin Vantaalla järjestettäviin halli-SM kisoihin. Samat kisat toimivat myös EO-karsintojen 3.osakilpailuna. Alun perin en suunnitellut näihin kisoihin osallistumista kun ajattelin ettei ranking sijoitus riittäisi ja turha sitä olisi muutenkaan lähteä isoihin kisoihin kontakteja ja keppejä harjoittelemaan. Kisoihin sai ilmoittautua rankingin 160 parasta ja jos näiden jälkeen jäisi paikkoja vajaaksi niin huonommallakin rankingillä pääsisi. Minejä ilmoittautui  lopulta vain noin 100 koirakkoa, joten osallistumiseen olisi riittänyt pelkkä 3-luokan koirakkokin. Ilsakin on pikkuhiljaa parantanut ranking-sijoitustaan 200 paremmalle puolelle vaikka 3-luokassa ei ole vielä täyttä vuotta kisannutkaan.

Mitä isommat kisat sitä rennommin voi lähteä kisaamaan. Sen verran realistinen on itse omista menestymismahdollisuuksista ettei niistä tarvitse paineita ottaa. Tavoite oli lähinnä tehdä hyvät siistit suoritukset, ettei tarvitsisi livestreamissä omaa suoritusta hävetä ;) Minien aikataulu oli ratojen suhteen hieman haastellinen (sama makseilla) eli lauantaina oli vuorossa kaksi rataa ja kolmas sitten sunnuntaina aamusta ennen yksilö- ja joukkuefinaaleja. Finaaliin pääsi joko sijoittumalla yhdellä radalla 10 parhaan joukkoon tai sitten riittävällä kahden radan yhteistuloksella. Lappeenrannan seudulla on viime viikot riehunut varsinainen kennelyskäepidempia ja se toi oman jännityksensä kisojen odotukseen. Omat koirat on edelleenkin pysynyt terveinä, sentään flunssaan sairastunutta ohjaajaa ei karenssiin laitettu ;) Mutta tästä syystä kisattiin vain lauantain radat ja jätettiin sunnuntain startti väliin kun finaaliin pääsy oli varsin epätodennäköistä.

Kisat aloitettiin Markku Kaukisen juoksukisaa muistuttavalla hyppyradalla. Pitkään mietin eri vaihtoehtoja 9-12 välille että missä kohtaa puolta vaihtaisi. 9-hypylle suoritus sitten hylkääntyikin kun ohjaaja ehkä vähän hätäili ja Ilsa ei irronnut takaakiertoon. Seuraavatkin hypyt meni miten sattuu ennen kuin saatiin pakka taas kasaan. Ensimmäinen hylky tosin oli iskeä jo renkaan jälkeen kun Ilsan mielestä pitkät viennit putkelle on epäilyttäviä ja yritti taas pongailla hyppyjä matkan varrelta. Lähdössä en meinannut saada Ilsaa istumaan lainkaan (yritti jopa varastaa), mutta muuten ei isot kisat neitiä haitannut!


Ihanan kuvan Ilsasta hyppyradalla nappasi Jukka Pätynen!

Rata vielä videona:



Toista, Johanna Nybergin tuomaroimaa agilityrataa ei tarvinnut kauaa odottaa. Johannan radat on ollut Lilin kanssa hyvin menestyksellisiä ja tämäkin rata vaikutti pikkusnakulle sopivalta. Alun putkeen viennin kanssa piti olla tarkkana ja sitten toivoa että ottaa puomin kontaktin ja kääntyykin vielä putkeen. KV-sääntöjen mukainen uusi rengaskin oli radalle saatu ohjaajien ihmeteltäväksi. Se mikä suoritusvauhdista oli ehkä hävinnyt niin saatiin sitten varmuutena takaisin ;) Ei ratavirheitä, mutta sen verran paljon jäätiin kärjelle että yliajan puolelle mentiin. Sijoitus kuitenkin jotain 22. paikkeilla.



Parit kisat ehdittiin kisata kotihallissakin tätä ennen. Marko Mäkelän radoilta oli saaliina yksi nolla, muuten lipsahteli hieman väärille esteille ;) Samat ongelmat oli jo esillä edellisen viikonlopun Marin valmennuksessakin, joten sen suhteen ei yllätyksiä.







Allan Mattssonin radoilta sen sijaan kaksi nollaa ja yksi kontaktivirhe puomilta.







Kisojen suhteen pidetään huhtikuu juoksutaukoa, valmennuksia sen sijaan on luvassa vielä muutamat.

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Vauhdikas kisavuoden aloitus

Sunnuntaina tämän vuoden ensimmäiset kisat reilun 2 kk tauon jälkeen. Aloitus on tunnetusti ollut vaikeaa, ainakin Lilin kanssa aiemmin. Lauantai meni talkoohommissa ja tuomari Janne Karstusen ratoja ja niiden tuloksia ihmetellessä pöytäkirjanpitäjänä. 1-luokan radat vaikutti hieman haasteelliselta, mutta tuloksia niistä tuli kuitenkin kohtuullisesti. 2-luokan radat oli todella vauhdikkaita profiililtaan ja tulospalvelukin nopeaa kun lähinnä sai ohjelmaan näpytellä hyl-tuloksia. Tuomarille taisimme vitsaillakin että nämä 2-luokan radat voisi ihan hyvin olla seuraavan päivän 3-luokat radat ;) No kovasti ne tutuilta näyttikin :D

Ennen kisoja oli tavoitteena mennä rennosti kaikki tai ei mitään tyylillä ilman turhia varmisteluja ja katsoa mihin se sitten riittää. Radat oli teknisesti helpot, mutta vauhti toikin sen omansa haasteensa. Onneksi Ilsakin on alkanut paremmin irtoamaan, muuten olisi tullut suorilla juoksukisassa häviö. Ulkona paukkui pakkanen, mutta sisällä saatiin nautti halliremontin tuloksista lämpötilan pyöriessä n. +10 asteen paikkeilla.

Hyppyradalla aloitettiin varsin räväkästi. Nollia tuli paljon kun ihanneaikakin oli varsin löysä, mutta Ilsan kanssa pingottiin sen verran vauhdilla että oltiin jopa palkinnoilla shelttien seurassa. Sertiin jäi puolisen sekuntia.



Agiradoilla sama vauhtiteema jatkui. Hyl tuli heti toisen esteen jälkeen kun Ilsa lipsahti putken väärään päähän, hups. Irtoamistreenit tuottaa selvästikin tulosta ;) Lopussa annoin mennä puomin pitkäksi ihan treenimielessä, että saatiin seuraavaa rataa ajatellen hyvä osuma. Käännöksiä on vieläkin treenattu ihan liian vähän...


Ilsan kanssa on ollut aiemmin haasteena saada irtoamaan putkiin kontaktin ohi ja treeneissä ei ole varmaan koskaan lipsahtanut putkeen vastakäännöksellä. Kisassa tuli sitten sekin koettua ;) Tosin sekin varmasti vaikutti että ensimmäisellä kerralla hypyltä mentiin putkeen, joten taisi jäädä pikkuneidille ajatus siitä päälle. Joka tapauksessa pitää alkaa olla tarkempi näiden kanssa.


Vaikka tulokset ei ollut ihan parhaat mahdolliset niin muuten menoon sai olla tyytyväinen. Vauhtia riitti, kontaktit toimi ja muutenkin ollaan menty eteenpäin. Pian taas jatketaan!