lauantai 13. elokuuta 2016

Milan 12-vuotta ja pennut vuoden!

Viime päivät onkin ollut yhtä juhlaa. Ensin torstaina Milan täytti 12 vuotta, snautseri siis parhaassa iässään :) Milania kuvaa ihan muut adjektiivit paremmin kuin vanhus tai papparainen, jätkä on täyttä terästä ja mieleltään ikinuori. Ja vielä kun sai pikkupoika-Urista uuden parhaan kaverin niin pysyy jätkä vireessä edelleen :) Yhdestä hampaasta tosin jouduttiin luopumaan keväällä epäonnisen luun syönnin seurauksena. P4 hampaan poisto oli iso ja kallis operaatio, mutta siitäkin toivuttiin nopeasti.

Onnea siis Milanille!

Milan 12-vuotta - still going strong!

Tänään tuli myös vuosi päivästä, jonka jälkeen mikään ei ole ollut enää entisellään :) Iloa, vauhtia, uusia ystäviä, ääntä, harmaita hiuksia ja pitkän pinnan kasvattamista on riittänyt, tylsää ei varmasti ole ollut eikä vaarallisilta tilanteiltakaan ole täysin vältytty. Onnea siis Ilsa, Iita, Uri ja Rocky - tänään 1-vuotta!

Ilsa pikku sähikäinen

Uri pitää varmasti snautserit vireessä

Äiti ja tytär. Nomi oikealla.

Ilsa

Ilsa 1-vuotta. Karvan ja kropan kasvua odotellessa ;)

Sekä Ilsa että siskonsa-Iita ovat kunnostautuneet agilityn alkeissa. Iita on käynnyt treenailemassa ihan jo ohjatusti agilityn alkeiskurssilla omistajansa Sarin kanssa - nopeasti oppiva ja vauhdikas tyttö! Ilsan kanssa ollaan treenailtu vielä itsekseen sekä omalla pihalla että heinäkuussa lähtien hallillakin. Onhan se sähäkkä tyyppi :) Kesäloman aikana opeteltiin pujottelun alkeitakin ja ilo tuon kanssa on treenata. Neljästä kepistä aloitettiin ja parissa viikossa päästiin 12 keppiin. Nyt aloitellaan pikku hiljaa häivyttämään ohjureita pois.

Muutama video pujottelutreeneistä:









Kuten jo kesän alussa ennustelin, että taitaa Lili saada Ilsasta itselleen uintikaverin ja niinhän siinä kävi. Ensimmäisellä uintikerralla pinnalla pysyttiin enemmän sinnikkyydellä kuin tekniikalla, mutta yksi uintikerta pelastusliivit päällä auttoi asiaan. Hyvä ettei yhtenä yhtenä aamuna saatu sorsapaistia kun sattuivat epäonniset snautsereiden uimareitille ;) Kävelylenkeillä kaikki varikset ja harakat (tai ihan mikä vaan lentävä) kelpaisi metsästettäväksi.

Ilsa Lilin uimakoulussa videoita:



Uri-veljensä ei juurikaan suostu edes varpaitaan kastelemaan :D

Urilla meni myös pari viikkoa heinäkuun lopussa sairaslomalla. Tyypit veti perinteistä iltarallia pihamaalla ja Uri sitten onnistui juoksemaan päin salaojakaivoa kun ryntäsi marjapuskasta lintuja lennättämästä. Kaivon kansi viilsi etujalan ihon auki kolmen sentin matkalta aina lihaskalvoon asti. Aika uskomaton kipukynnys noilla on, luulin että jalassa on ehkä punkki kun sitä nuoleskeli. Seuraavana aamuna heti eläinlääkärille tikkien laittoon, illalla konsultoitiin heti kasvattaja-eläinlääkäri hoidosta että pitääkö lähteä päivystävälle vai voiko odottaa aamuun. Kaksi viikkoa tikkejä ja kauluri päässä, suurin tuska oli pitää kaveri jokseenkin riehumatta kaksi viikkoa. Mutta siitäkin onneksi selvittiin.

Jatkossa voisi ottaa ehkä vähän rauhallisemmin, mutta toiveeksi taitaa jäädä ;)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Jussin Juoksut 2016


Täytyypä tunnustaa, että harvemmin tulee vietettyä juhannusta mitenkään erityisesti. Tosin tämä taitaa päteä kaikkiin juhlapyhiin ;) Mieluummin rennosti tekemättä mitään tai juuri sitä mitä itse haluaa välittämättä siitä mitä "pitäisi". Keväällä näin ilmoituksen juhannuksena järjestettävistä agilitykisoista Savonlinnassa. Kun aika, paikka ja tuomaritkin vaikuttivat oikein passeleilta niin juhannussuunnitelmat oli sillä lukkoon lyöty! Mukaan saatiin houkuteltua Hanne & Mofi ja tätä varten Mofi piti saada nostettua parissa kisassa 2-luokkaan aamuherätysten välttämiseksi :D Ja tässähän onnistuttiin!

Aatonaamuna lastattiin auto hyvin täyteen. 5 koiraa (Lili, Uri, Ilsa, Mofi & Fanta) mahtui hyvin Hannen Octavian kyytiin, tavaroiden kanssa piti tehdä töitä vähän enemmän. Teltta, koirien häkit ja varusteet kaatosateen tai helteen varalta vie yllättävän paljon tilaa. Perillä Tanhuvaarassa oltiin hyvissä ajoin ennen 2-luokan alkuja ja ei muuta kuin leiri pystyyn. Tällaisissa olosuhteissa voisi kisata useamminkin :) Iso hiekkatekonurmipohjainen urheilukenttä, johon mahtui kaksi rataa, jolloin aikaa ei mennyt radan rakennuksen odotteluun. Teltat sai isolle nurmikentälle ja heti vierestä lähti hyvät ulkoilumaastot ja koiratkin sai halutessaan uitettua. Ruokailu ja majoitus järjestyi myös urheiluopiston kautta kätevästi. Aamupäivästä oli vielä pilvistä, mutta pian aurinko tulikin esiin ja mitä parhaimmat kelit olivatkin sitten koko viikonlopun.



Maksi3:set oli molempina päivinä vasta viimeisenä vuorossa, joten iltahommiksi meni. Perjantaina agiradoilla tuomarina toimi Sari Mikkilä, hyppyrata oli Reetta Pirttikosken. Radat oli mukavia, mutta ei ollut Lili oikein vireessä. Ekaa agirataa muutettiin hieman alusta makseille - kakkonen takaakiertona ja kolmonen niin että tuli suora linja puomille. Tällä radalla taisi ilta-aurinkokin tehdä Lilille tepposet. Pituuden jälkeinen hyppy oli aurinkoon päin ja Lili tuli sen riman ali ja hypyn 15 hyppäsi suoraan päin. Puomin kontaktissakin oli vähän huomauttamista, mutta sitä ei pistetä häikäisyn piikkiin...  




Hyppyradalta nolla, hieman kaarratteli kulmissa ja aikaa paloi... Video vielä latauksessa.


Ensimmäinen mahdollisuus tuplaan, mutta ei oikein Lilin kanssa ajatukset kohdanneet. Ohjaaja vitoshypyn takana ohjaamassa putkesta tulevaa koiraa takaakiertoon, mutta koira päättääkin mennä ohjaajan selän taakse sen sijaan?!? Mihin lie oli menossa. Korjauksen jälkeen vielä väärään päähän putkea. Murr. Puomilla palautin takaisin kontaktille. Että sellain. 


Kisat venyivät aikataulusta, mutta kun ei oltu viimeisten joukossa vuorossa niin ehdittiin käydä katsomassa juhannuskokkoakin. Milloinkohan olisi moista viimeeksi nähnyt ;)


Rantasaunaankin oli tarkoitus ehtiä, mutta sekin sitten vaihtui kunnon iltalenkkiin. Mutta saivatpahan koirat juosta ja pienet käyttää äänijänteitään bortsuja paimentaessa :D Hyvin nukkuivat koirat koko yön, omistaja vähän heikommin.



Tiukka oli aikataulu seuraavanakin päivä ja aamuksi suunniteltu kylpyläkäynti väliin. Mutta ruokailemaan ehdittiin niin aamiaiselle kuin lounaallekin ja hyvät oli ruuat! Perjantaina päivällisellä vähän turhankin hyvin, tuli nimittäin sen verran hyvin tankattua ennen ratoja että saikin loppuillan ravata vessassa puolen tunnin välein ;) Mofin ja mini-medi3:sten ratojen ajan tein Ilsalle teltassa kesäturkkia. Tarkoitus oli trimmata vähän kevyemmin, mutta kaikkihan siitä sitten lähti ;) 

Reetta Pirttikoski oli illan tuomari ja oli kyllä niin Lilille niin sopivat radat. Harmittavasti molemmat agilityradat kaatui pikkuvirheisiin, hypäriltä sentään nolla. Mutta yleisesti hienoa menoa!

Nämä radat ovat jo julkaistukin kameran kätköistä ;)


Ensi vuonna toivottavasti uudestaan Jussin Juoksuihin. Jos ei tuloksia lasketa, niin varmaan mukavimmat kisat ikinä! Arvokisat on tietysti tunnelmaltaan vielä erikseen, mutta tällaisia kisoja voisi kisata ihan huvikseenkin. Huippupuitteet, -järjestelyt ja kaikin puolin mahtava fiilis järjestäjillä ja kisaajilla. Kiitos!

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Tuplanollaa ja kadonnutta vauhtia

Palataanpa ajassa takaisin toukokuun alkuun äitienpäiväviikonloppuun, kun kesä antoi itsestään ensimmäisiä merkkejä ja kisattiin omissa kisoissa yhteensä kuusi rataa. Otsikon kaksi asiaa liittyy vain osittain toisiinsa.

Lilin kanssa ollaan kisattu agilityssä vuodesta 2011 asti ja vasta nyt ensimmäisen kerran kisattiin omissa kisoissa ulkokentällä :D Muista edes milloin viimeksi treenattukaan ulkona. Lilin kanssa en uskonut että tässä mitään ongelmia tulisi olemaan, mutta Nomin takia käytiin edellisenä päivänä vetämässä porukkatreenit ulkokentällä. Kovasti nollaa pukkasi molemmille 1-luokan radalta eri ohjauskuvioillakin ;)

Kaikki viikonlopun radat oli Henri Luomalan käsialaa ja oikein kivoja ratoja olikin! Lilin urakka alkoi lauantaina aamusta heti hyppärillä. Hyppäri oli helppo ja nollia tulikin roppakaupalla osallistujille. Muutamassa kohdin mentiin pitkäksi, joten aikaahan paloi, mutta nollalla on aina kiva aloittaa.



Toisella radalla ehdin jo mielessäni kiroilla puomin kontaktivirhettä, mutta tuomari oli ollut eri mieltä, kannatti siis tehdä rata loppuun :) Ei muita kauneusvirheitäkään, joten nollalla maaliin ja tuplanolla näin tehtynä! Tulosluettelo herätti osaltaan hilpeyttä, ainoastaan kolme nollaa ja kolmen kärki järjestyksessä bc, snautseri, bc :D No Lili ei ainakaan turhia tuhlannut kontaktilla seisoskeluun ;)



Kolmannella radalla oli jo molempien päät pehmentyneet lämmöstä tai jotain sellaista. Oma suunniteltu pakkovalssi muuttuikin persjätöiksi ja Lilin mielestä se tarkoitti ettei suoraan nenän edessä olevalle A-esteelle voinut mennä vaan kulman takaa löytynyt putki oli oikeampi vaihtoehto. Voihan hölmöt. Radalta tuli vain yksi nolla...

Tälle keväälle ei Lilille enempiä kisoja olekaan suunniteltu vaan jatketaan juhannuksena Savonlinnassa Jussin Juoksuissa. Syksylle toivotaan myös vähän enemmän startteja kuin mitä viime aikoina on ollut edellyttäen että kunto kestää ja eikä vauhtia enempää menetetä. Kokenut koira ei tietysti niin paljon treenejä enää tarvitse, mutta voisi sitä silti useammin treenailla kuin mitä viime aikoina on tullut tehtyä muista kiireistä johtuen.

Sunnuntaina jatkettiin Nomin kanssa ja olihan iltapäivällä kentällä kuuma! Ja Nomi vielä pitkässä turkissa, joten aina löytyy hyviä syitä löntystelyyn ;) Mutta hienosti keskittyi tekemiseen ulkokentälläkin, vauhtia vaan olisi saanut olla reippaasti enemmän...

Eka agilityrata ilman ratavirheitä teemalla "tulee, tulee, jaksaa, jaksaa" :D No ei oikein jaksanut, vaan yliajalle mentiin taas. Aika huima pudotus vuoden takaiseen vauhtiin verrattuna :(



Toka radalla sama tahmeus jatkui. Nyt ehti käydä haahuilemassa vähän ylimääräistäkin ja ottaa yksi kielto hypyltä. Mutta kepit onnistui jälleen vaikka oli puomi heti takana houkuttimena. 5 vp + reilusti yliaikaa.

Nomin toistaiseksi ellei jopa lopullisesti viimeinen kisarata eli hyppyrata oli vuorossa viimeisenä. Kun ei tulostavoitteita voinut asettaa niin piti haastaa itsensä ohjaamaan koko rata vain ja ainoastaan pelkillä persjätöillä :D Aika moneen kohtaan ne ihan sopikin ;) Kepit jaksoi tehdä vasta kolmannella yrityksellä. Viimeiset kaksi estettä taas tultiin vauhdilla. Niin että kyllä sitä jaksaisi jos vaan kehtaisi.



Mutta jos ei Nomia kiinnosta niin erästä pientä tyttöä ainakin luulisi kiinnostavan. Ja ehkä korkea aika ohjata se energia johonkin järkevämpään kuin veljensä kanssa nahisteluun :D

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Pitkästä aikaa kisaamassa

Kisakentillekin palattiin agilityn muodossa maaliskuussa, eihän edelliset kisat ollutkaan kuin viime vuoden toukokuussa... Kisa- ja treenimotivaatio tuntuu olevan samaa luokkaa blogin päivittämisen kanssa ;) Ja on niin paljon kaikkea muuta mitä touhuta, mutta niistä myöhemmin. Mitään tavoitteita ei enää ole, joten mennään kisa kerrallaan niin kauan kun sattuu huvittamaan. Ja tämä koskee lähinnä omistajaa ;) Toisista kisoista saatiin jopa videotakin aikaiseksi! Niistä kiitokset Paulalle ja Ritvalle :)

Ekat kisat oli kotikisat maaliskuun puolivälissä, lauantaina Lilin kanssa kolme rataa ja sama setti sitten sunnuntaina Nomin kanssa. Molempina päivinä tuomarina uusi tuttavuus Reetta Pirttikoski, joka olikin tehnyt oikein kivat radat. Harmittavasti tämä ei tuloksissa näkynyt ;)

Ensimmäinen rata Lilin kanssa oli hyppyrata, jonka nähtyäni nimesin sen hyllyradaksi. Ihan liikaa väärien esteiden houkutuksia... Lukemattomat on ne hylsyt, joita Lili on ottanut putken vääristä päistä tai pongaillut muuten vaan vinohyppyjä. Ehkä tauosta johtuen Lili oli aika kuuliaisella päällä ja meni minne pitikin. Vauhtikaan ei ollut enää entistä luokkaa, mutta ihan hyvää menoa kuitenkin. Ekalta radalta nolla siis tulokseksi!

  
Toka rata mentiin myös kuuliaisesti vaikka ohjaaja kovasti yritti säheltää putken jälkeisen hypyn (numero 5) kanssa. Harmittavasti A:n jälkeisen hypyn rima (8) tippui takaakierrossa ja tulokseksi vitonen. Lähellä oli tuplanolla ja varsinkaan kun rimojen tiputtelu ei kuulu Lilin tapoihin...


Kolmannen radan alussa riittikin sitten enemmän haastetta. Tästä selvittiin kuitenkin kunnialla, mutta keppien jälkeen olin vähän myöhässä ja 9-hypylle suunniteltu saksalainen vaihtui sitten leikkaukseksi A:lle. Järkevämpää olisi ollut vaihtaa puolta vasta seuraavan putken jälkeen, nimittäin Lili ei hahmottanut koko estettä ollenkaan ja oli mennä siitä ohi. Tiukalla käskytyksellä sain viime hetkellä Lilin nousemaan A:lle mutta sitten loppui joko vauhti tai usko oikeasta esteestä ja kääntyi esteeltä alas. No oliko typerä virhe! Putkella 19 Lili sitten paineli minun selän takaa putken väärään päähän hylsyn arvoisesti... Radalla väärä pää oli kuvaa enemmän houkutuksena.


Tuloksilla ei juhlittu, mutta ihan hyvää tekemistä Lililtä kuitenkin vaikka viimeinen terävyys ja into puuttuu.

Sunnuntaina oli sitten Nomin vuoro 2-luokassa. Hieman epäröin ilmoittaa Nomia kisoihin kun juoksut olivat loppuneet vasta paria viikkoa aikaisemmin ja juoksujen jälkeen ei oikein potkua löydy. Ajattelin että kokeillaan josko edes yhdellä radalla saisi sen verran tsempattua, mutta ei. Oli kyllä niin perästä vedettävää mallia koko otus vaikka teknisesti suoritti ihan ok.

Eka radalla radalla oli lievästi sanottuna haasteellinen kepeille vienti ja kepithän ne on Nomille tuottanut vaikeuksia muutenkin. Nyt sitten ne onnistui hyvin, mutta puomin jälkeisellä hypyllä koira vaan seisoskelee ja kattelee tuomaria et mitäs sää täällä teet?!? Radalta siis vitonen ja yliaikaa...


Tokalla radalla oli taas odotettavissa kepeillä haasteita, jos nyt edes sinne asti päästäisiin. Vauhti oli edelleen mallia lehmä ja keinulta putkeen (16) lähetettäessä Nomi juoksi putkesta ohi oikealle puomin alle. Mikäs juttu tämä nyt oli? Kepeille mentäessä pussi olisi houkuttanut enemmän, jonka jälkeen keppien aloitus ei tietenkään onnistunut. Toisella yrityksellä päästiin loppuun asti. Ratavirheitä 10 ja reippaasti yliaikaa. Edelleenkään yliaika ei johtunut että ihanneaika olisi ollut jotenkin tiukka.



Kolmas rata oli lyhyt ja helppo, mutta ei auta jos koira jää seisoskelemaan hypyn 3 taakse tuomaria tuijotellen ja kulkee yhtä vauhdikkaasti kuin täi tervassa... Loppusuoralla sai sentään jo vähän vauhtia päälle. Vitonen + yliaikaa.


Toukokuun kisojen jälkeen pääseekin Nomi vihdoin steriloitavaksi. Ei juoksujen jälkeiset oireet tätä luokkaa ole aiemmin olleet, nyt oli pari viikkoa suunnilleen syömättäkin ja oli muutenkin ihan reppana. Nyt sentään jo piristymistä havaittavissa, mutta vielä ei olla ihan normaalilla tasolla. Akat ja akkojen vaivat. Ilsa aloitti juoksut heti Nomin juoksujen perään ja on ehtinyt loppuakin. Nuoren neidin menoa ei juoksut tai valeraskaudet ole kyllä hidastanut mitenkään ;)

Seuraavan kerran kisattiin pitkänperjantain illassa Imatran Aviasport areenalla. Olihan hienot puitteet vaikka näyttelyiden takia sai kolmoset aika myöhään illasta radalla juoksennella. Kisojen välissä lomailtiin eikä treenattu kertaakaan. Tuomari oli tuttuakin tutumpi Hannele Lummeranta. Hänen radoillaan ollaan kisattu niin ykkösissä, kakkosissa ja kolmosissakin ja aina tuplanollan arvoisesti. Ja niin lähes nytkin. Aiemmissakin kisoissa tulokset on ollut vähissä ja ihanneajat tiukat, joten sen suhteen ei yllätyksiä tullut.

Ekalle radalle lähdettäessä ei ollut mitään tietoa ihanneajasta tai minien ja medien tuloksista. Rataprofiili oli varsin sujuva, mutta esteet aika sumpussa pienellä kentällä, joten vauhtiin ei oikein päästy missään vaiheessa. Tällä radalla olisi vedätys ollut tarpeen. Lili kulki kivasti ja ilman suurempia virheitä; puomilla piti hieman odotella kontaktia kun rata jatkui taaksepäin. Ilo nollasta vaihtui pian harmitukseen, yliaikaa 1.5 s!?! Eikä muuten oltu ainoita joille ajat tuotti vaikeuksia. Vaikka Lilin vauhti ei olekaan enää parasta mahdollista ja snautserin vauhti muutenkaan sitä mitä pitäisi niin kyllä sitä silti odottaisi reippaasti sujuvalla radalla pääsevän alle ihanneajan. Vaikeaa oli muillakin, joten tällä suorituksella irtosi kakkossija porukassa. Voitto hienosti Ritvalle & Pimulle sert-a:n kera!


Tokalla radalla tiedettiin, että nyt on mentävä ja paremmin Lili kulkikin. Eikä virheitäkään radalle mahtunut, mutta silti 0.5 s yliaikaa. Ja tällä siis voitettiin rata?!? 


Ei oikein tiennyt pitäisikö kisojen jälkeen vituttaa, harmittaa vai naurattaa. Tai ihan sama. Tuplanolla voitolla olisi ollut kyllä aika mageeta (sekin on joskus aiemmin onnistunut ja vielä kolmosissa), nyt ei hirveästi iloa irronnut. Eipä tartte seuraaviin omiin kisoihin ilmoitella kun kokemuksesta tiedetään ihanneajan taso kyseisellä tuomarilla. Vaikkakin tilillä onkin neljästä startista kolme nollaa tämän tuomarin radoilta vuosilta 2013 ja 2014.

Lili kera palkintojensa.


lauantai 16. tammikuuta 2016

Kuuraparrat

Tulihan se talvi vihdoin tänne eteläänkin. Joulun jälkeen alkoi pakkaset eikä millään pikkupakkasilla vaan pariakymmentä. Luntakin saatiin vihdoin tälla viikolla. Ihanaa! Toivotaan että kunnon talvikelit jatkuvat ainakin maaliskuun loppuun asti :) Jäällekin päästiin heti loppiaisena. Nyt siellä alkaa olla jo sen verran lunta, että käy kuntoilusta ilman moottorikelkan uria.

Tosin jos snautsereilta kysytään niin talvea ei tarvitsisi olla ollenkaan, eikä oikeastaan syksyä tai kevättäkään, ainakaan jos tarvitsee ulkona olla. Mini-mustat sen sijaan viihtyy ulkona kelilllä kuin kelillä. Välillä on lainailtu äiskän varusteita lenkille, todennäköisesti menisivät mieluummin ilman niitä. Peten koiratarvikkeen alesta tilasin Ilsalle pinkin toppa Pompan, pitäisi saapua alkuviikosta. Uri sen sijaan saa vielä odottaa omaansa kun violetit on kaikkialta loppu.

Ilsa loppiaisena.

Tämän päivän kuurapartaotoksia.






Uri ja Lili on käynyt nyt lauantaisin tokoilemassa ohjatuissa treeneissä. Pikkupoika keskittyy tosin hyvin, valiokoiralla taas tahtoo silmät pyöriä häiriössä vähän liikaa ja kuulokin on vähän niin ja näin. Urin kanssa käytiin myös torstaina Mustin ja Mirrin pentutreffeillä. Kävi Ilsakin, mutta ei tykkännyt kun vieraat pojat tykkäsi vähän liikaa. Toivottavasti ei Ilsa ihan heti aloita juoksuja kun olisi pentutokoilua vuorossa helmi-maaliskuussa.

Toivottavasti nämä pennut kasvatti ensin jalat ja muu kroppa seuraa myöhemmin, Urin ei ainakaan olisi varaa kasvaa korkeutta enää yhtään. Ilsa sen sijaan on aika pikkulikka, agilityä ajatellen jäänee miniksi. Hampaiden vaihtuminen on myös hyvässä vauhdissa, toinen alakulmuri pitäisi saada Ilsalta vielä tieltä pois. Heiluu muttei ymmärrä irrota yrityksistä huolimatta. Sisäsiistejä ovat olleet jo pitkän aikaa, nyt pärjäävät jo koko työpäivänkin ajan.

Viime aikojen videoita.

Joulun aikoihin kakarat Muskan juoksukoulussa. Vauhtia piisaa!


Milan tykkää pennuista ja pennut Milanista :)


Perusnähjäämistä ;)


Ekä jäälenkki loppiaisena.

 

torstai 31. joulukuuta 2015

Päivä Myllykoskella

Sunnuntaina oli taas aika tavata sukulaiskoiria ja tällä kertaa paikaksi valikoitui Katin & Armin tupa ja tilukset Myllykoskella. Edellisen päivän sateinen, märkä ja tuulinen keli vaihtui upean aurinkoiseen pakkaspäivään, joten ilmojen herratkin olivat suosiollisia muutenkin loistavalle päivälle!

Ensimmäisenä suunnattiin suoraan hiekkamontulle aamulenkille niin saivat nakusterit oikoa jäseniään automatkan jälkeen sekä purkaa energiaansa. Ilmeisesti aamuväsymys painoi kaikilla jäsenissä sen verran, että aika sulassa sovussa mentiin koko reilun tunnin lenkki rauhallista tahtia. Ehkä tästä johtuen ehtivät jopa poseeraamaan kamerallekin ;)

Nomi & Armi, kukkulan kuningattaret

Armi, Ilsa & Nomi hippasilla

Milan & Uri, majakka ja perävaunu

Frank, Jade & Uri

Kaksikko painiottelussa

Äiskän halauksessa

Milan, Uri & Lili

Milan, porukan kukko

Uri, pieni mies

Nomi Nomppis

Äiskä ja lapset

Nomi

Ilsa

Porukan toinen veteraani eli Jade

Armi-neito

Nomi & Uri

Serkkupoika Frank

Girl power - Jade, Nomi & Lili (trimmiä vailla ;)
Ulkoilun jälkeen alkoikin olla jo nälkä, joten karavaani suuntasi Katin tupaan ja pitopöydän äärelle. Iso torppa niin hyvin mahtui kaikki koiratkin sisälle ja laumadynamiikankin toimiessa niin sulassa sovussakin vielä. Snautserit tunsivat heti olonsa kotoisaksi. Lili paineli ensin sohvalle nukkumaan ja kun kakarat leikkiessään ilmeisesti häiritsi unta niin Lili löysi lopulta paikan itselleen Katin sängystä :D Milan puolestaan tyhjenteli Armin lelulaatikkoa innoissaan. Ketkäs ne niitä kakaria olikaan? Pienet mustat nimittäin veteli sikeitä pitkin lattioita ;) Tosin Frank rakastui tällä reissulla palavasti Armiin, eikä serkkupojat kiinnostaneet enää yhtään.

Kun pöydän antimet alkoivat olla tyhjät ja maailmaa paranneltu riittävästi niin ehdittiin vielä pikaisesti käydä kävelmessä Kymijoen rannalla ihastelemassa auringonlaskua.






Upeat tyypit vielä yhdessä :)


 Illalla kotona uni maistui hyvin kaikille ;) Ja eikun seuraavaa päivää suunnittelemaan!