maanantai 26. syyskuuta 2011

Pitkästä aikaa

Lauantaina kohti Kouvolaa ja Rannikon Timon treenejä, viimeeksi ollaan käyty, hmm, tammikuussa. Silloin Lili oli vielä mölli; nyt Lili on 3-luokkalainen ja ohjaaja ehkä 1-luokkalainen :) Olihan kiva rata, tämän olisi jopa voinut kyetä suorittamaan kokonaan putkeen, jos ohjaaja olisi a) muistanut että kumpi käsi olikaan se vasen ja b) mitä kautta käännytään menosuuntaan. Pikkuvikoja :) Mutta sentään ajatustasolla ollaan päästy eteenpäin.

Kakkosen merkkaus vasemmalla kädellä ja rintamasuunta koko ajan kohti kolmosta. Ja liikkeelle ajoissa, koira on vielä metrin kahden päässä kakkosesta, kun lähdetään tekemään päällejuoksua. Kolmoselle pientä vekkiä, sekä nelonen että kutonen pakkovalssi-jaakotuksella. Ohjaus seiskan taakse ja päällejuoksua. Tämän jälkeen olisi ohjaajan pitänyt ymmärtää, että mikäs se vasen käsi olikaan :) Haltuunotto vasurilla, että päästään hypyn suorituspuolelle ja sille sitten leikkaus. Vaihtoehtoisesti tyrkkäys taakse ja sitten puolenvaihto persjätöllä päällejuoksun jälkeen. Kepeille olisi päässyt tosiaankin treenaaman sivuttaisetäisyyttä. Etäisyyden pitäisi olla tasaista eli lähetetään koira jo kauempaa kepeille ja sitten mennään kohti kolmetoista, ei niin että käydään viemässä kepeille asti ja sitten irrotaan. En halunnut Lilille kisojen alla epäonnistumista kepeillä, joten menin lähempänä ja valssi vasta sitten kun oltiin jo kymppihyppy turvallisesti ohitettu. Leikkaus kolmelletoista. Hypyn viisitoista vasemman puolen rimankannattimista piirrettyä kuviteltua linjaa ei saanut ylittää, hyvin suoritti Lilin kontaktin kauempaakin ohjattuna. Ei edes vilkaissutkaan putkea ja meni työnnettynä nätisti taakse. Itse edestä pois 15 ja 16 väliin, pyöräytys 16:sta ja pelkkä lähetys seuraavalle hypylle. 18 twistillä. Kannatti kääntyä ajoissa ja oikein päin menosuuntaan, jos ei halunnut ohjata koiraa puomille :) Joskus agilitykouluttajilta vaaditaan lehmänhermoja :) Ja koiraparalta teräskuntoa ja motivaatiota toistoihin... 20 taas leikkauksella, mutta niin että kun koira hyppää niin pysähdytään itse hetkeksi rintamasuunta kohta 21:sta. Näin koira kääntyy oikein eikä hae 9/13 hyppyä. Ajoissa (!!!) lähetys putkeen, tyrkkäys taakse 23 ja valssilla keinulle. Keinun jälkeen myös valssi, niin sai hyvin linjattu 25-26 välin. Pituudelta lähetys putkeen. Pientä kuittia Timolta, että kyllä se pimeään putkenkulmaan uskaltaa lähettää 5-6 metristä, mutta ei suoraan putkeen. Niin, mikäs se minun perisynti olikin :) Kyllä viikon aikana tuli taas todistettua moneen otteeseen, että kyllähän Lili osaa vaikka mitä, jos vaan antaisi sen tehdä. Ja kyllä sitä voi ohjata kauempaankin.

Lauantaina Milan pääsi vain pikatokoilemaan agilityhallin ulkopuolella, mutta sunnuntaina olikin sitten jo kokeen vuoro Imatralla. Tuomarina aina niin mukava Riikka Pulliainen. Luokassa oli viisi koirakkoa ja kaikki tuttuja Lappeenrannasta :) Milan oli taas ensimmäisenä suoritusvuorossa ja sää oli kaikin puolin sopiva ja koirakin vireessä. Kokeesta on videokin, tulee julkaisuun sitten joskus. Sekä äiti että Hannele oli mukana katsojina ja ensimmäistä kertaa Milanilla oli vaikeuksia pysyä aloillaan liikkeiden välissä. Tääl haisee tuttuja, missä ne oikein on. Penskat oli sentään säilötty autoon...

Viime katastrofin jälkeen ei ollut muuta tulostavoitetta kuin selvitä ilman nollia ennen tunnaria. Koiran työskentelyinnosta riippuen mahdollisesti viimeinen koe.
  • Paikkamakuu: 9.5. Lopussa oli vähän liikahtanut, tuomarilla ei muuta huomautettavaa.
  • Seuraaminen: 8. Yksi perusasento jäi tekemättä, kun mentiin aivan kehän reunaan äitiä kohti (jätkä nenä pitkänä). Osa perusasennoista myös hieman vinoja.
  • Istuminen: 10. Syytä sen "varmankin" liikkeen joskus kokeessa onnistua :)
  • Luoksetulo: 8. Koira reagoi hyvin käskyihin, mutta ohjaajan syvyysnäössä ilmeisesti puutteita oli tuomarin kommentti. Jaa :) No ehkä minä opin ennakoimaan käskynannon nopeammin mitä meni tuon liikkeen opettamiseen edes kohtalaiseksi (se kaksi vuotta...).
  • Ruutu: 7. Aika iso pelko persiissä, että pongaa ensin kyllä kehän vieressä olleen A-esteen. Onneksi ruutu löytyi kuitenkin hyvin, kaksi käskyä maahanmenoon. Meni pitkäksi sivulle seuraamisesta. Aika paljon pisteitä lähti silti? 
  • Hyppynouto: 7. Oli vain tarjolla ohjatun noudon kapuloita? Laippoihinhan ottaa vähäinenkin tuuli ja eikä viitsisi ihan hirveän vinoon heittää. Sitten kun tähtäät suoraa heittoa, niin eihän se kapula lentänyt mihinkään. Siinähän sitten koira noutaa kun kapula on sen metrin päässä hypystä. Hyvin Milan hoksasi kapulan, vaikka hyppäsi siitä ensin yli... Keksi taas luovuttaa eteen ja hyvin väljästi.
  • Metallinouto: 7. Vissiin tottunut viskelemään painavampia kapuloita, kun ei tämäkään lentänyt ensi yrityksellä mihinkään. Eli uusintaheitosta heti pisteitä pois. Luovutuksen Milan taas suoritti, hmm, selän takana.
  • Tunnistusnouto: 0. Ettei pääsisi ohjaaja toivomaan liikoja... Kapulat ympyrässä, Milan haisteli kapulat hyvin ja löysikin ilman vaikeuksia oikean. Oli ilmeisen tyytyväinen itseensä ja päätti palkita itsensä juuri siinä ja heti omimalla aarteen itselleen. Ja mikäs sen parempaa huvia, kuin pureskella kapula tyyliin hammastikuiksi. Suostui tuomaan hyvin pureskellun palikan ehkä sen kymmenennen lisäkäskyn jälkeen... No mut hei, haisteluosuus sentään toimi ja siitähän tunnarissa on kyse :)
  • Kauko-ohjaus: 0. Taas jumittaa. Ei noussut istumaan kolmellakaan käskyllä, seisomaankin toisella tai kolmannella. Loput vaihdot otettiin tuomarin kehoituksesta pari metriä lähempäntä harjoituksen vuoksi, kun liike oli jo nollilla. Johan alkoi toimimaan.
  • Kokonaisvaikutus: 8. Kivan näköistä menoa, mutta vielä on vähän puutteita osaamisessa.

Yht. 196 p. ja 3-tulos. Ou vau :) Ekaa kertaa siis voittajasta tulos. Kun tähän asti ollaan päästy, niin ei kyllä luovuteta. Kyllä Milan vielä saa repiä pisteitä kokeessa myös tunnarista ja kakeista. Kisataan seuraavan kerran jonain vuonna maaliskuu-toukokuu tai syyskuu-marraskuu välisenä aikana :)

Vielä videot. Paikkamakuu:


Loput liikkeet:


Lilin kanssa vielä illalla ratatreeneihin Mikkelin kisoja ajatellen. Hyvin Lili jaksoi aika agilitypainotteisen viikon jälkeen. 

Ennen viikonloppua oltiin käyty jo kolmena päivänä treenaamassa tekniikkaa ja pieniä pätkiä sekä rohkeampaa ohjausta. Perjantaina käytiin aamusta tekemässä Milanin ryhmän harjoitus. Oikein kiva pätkä - Lilin kanssa, ei välttämättä Milanin... Ja juuri kun jätkä oli toiminut kuin unelma edellisessä treenissä, jolloin pistettiin hirttotekniikka tositestiin.
Kun Nomi viimeksi pääsi puomin pätkän makuun, niin nyttenhän oli ihan sopiva käydä kipittämässä kokonainen puomi ihan itsenäisesti... No, eipä tuo nyt niin suuri yllätys ollut, sen verran hyvin tykkää Nomi kiipeilystä. Tällä pätkällä Nomi treenaili suoralla putkella sylkkäriä ja poispäinkäännöstä. Ja menihän tuo sujuvasti putkeen A:n sijaan :) Tosin ei taida vielä ymmärtää A:ta vaihtoehdoksi.

Nyt vaan tulee Nominkin treeneihin monen viikon tauko (booooring), pikku-neiti katsoi sopivaksi aloittaa ensimmäiset juoksunsa 6 kk ja 1 vkon iässä. Tämä eka viikko varmaan menee ihan sujuvasti, sen jälkeen onneksi kisaamassa on vain Lili eikä Milanin tarvitse yrittää mitään järjellistä. Kunhan pysyisi edes hiljaa ja oven oikealla puolen, toivossa on hyvä elää... Saa nähdä kuinka kypsänä ohjaaja on seuraavissa skaboissa kaikkiin koiriin :)

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kisaturistina

Nomi on jo kokenut kisaturisti, taisi olla ensimmäiset kisat siinä kypsässä 9 vkon iässä :) Viikon päästä palataankin niihin maisemiin, tuskin tullaan takaisin samalla saaliilla. Nomi muuten täytti sunnuntaina puoli vuotta, joten vuoden päästä on mahdollisuus Nomillakin olla kisoissa muutenkin kuin vaan turistina. Mutta mikäs sen mukavampaa, kisoissa tapaa niin tuttuja kuin uusia tuttavuuksia, niin ihmisrapsuttelijoita kuin karvakavereitakin.

Hallissa oli oivat olosuhteet penskojen mattopainille:
Kaverina uusi tuttavuus 8 kk vanha bordercollie Roosa (?).


Valitettavasti touhut keskeytti palkintojen jako. Mutta tärkeä taito sekin on hallita eli palkintopallilla olo. Nomi tietää jo mikä on se oikea paikka :)
Lili veteli tuossa vaiheessa sikeitä autossa. Tai vaihtoehtoisesti vahti kaikkia ohikulkijoita, että mun auto, ei tartte tänne tulla! Milan hoitaa puolestaan vahtimisen auton ollessa liikkeellä. Yritin kyllä parkkeerata auton niin, että vahdittavaa olisi minimimäärä. Kisaolosuhteista ei Lili stressaa. Joo, ollaan kohta radalle menossa, kuten kuvasta näkyy :)

Käy ihan hemmetin kuumana... Kuten yleensäkin kotona:

Prinsessan prinsessapedillekin löytyi käyttöä. Aina pitää päästä jonkun viereen ja kyllä tuo omistajan jalkojen päällä makoilun voittaa :)


Mikä ihmeen himo näillä nartuilla on mattoihin? Lili on nyt tunnettu mattojen syöjä tai voihan tuo olla jo luopunut harrastuksestaan. Nomi ei ole osoittanut kiinnostusta maton syöntiin, mutta aina kun tulen töistä kotiin niin koirahuoneen iso ja suht painavakin matto on kyllä taiteltu keskelle sellaiseen myttyyn, että saa vähän aikaa tehdä töitä että sen saa suoraksi. Puuhansa kullakin :) Parketin takia ei viitsi mattoa poistaakaan. Milanin pentuajan jälkeen yhdessäkään matossa ei ole muuten ollut hapsuja. Ei vanhoissa eikä uusissakaan.

Ei ole vielä viikonloput kisat jättäneet rauhaan. Virheitä kaivettu vielä lisää videovertailussa. Selvä iso virhe on liiallinen varmistelu, joka aiheuttaa myöhässä olemista. Lilin agiradalla en arvannut lähettää keinun jälkeiseltä hypyltä suoraan putkelle, vaan menin itse jonkin matkaa mukana, ettei Lili pongaa vieressä ollutta hyppyä. Jos olisi ollut ajoissa itse liikenteessä niin hyvin olisi ehtinyt viemään takaakiertoon putken jälkeen. Eilen muuten käytiin treenaamassa twistiä. Onhan siinä työtä vielä, ajoituksen kanssa oltava tosi tarkkana, ei yhtään ylimääräisiä askeleita tai väärään suuntaan ja pitäisi osata teputtaa takoperin nopeammin. Mutta parhaimmillaan toimi usemmalla esteellä peräjälkeen edes jotenkuten :)

Hyppyradalla liiallista varmistelu alussa, olisi pitänyt kärsiä leijeröidä kakkonen ja jotenkin merkata nelonen niin ehkä olisi saanut riittävää etumatkaa persjättöihin. Ei voi koko ajan vieressä ohjata vaan myös kauempaa, edestä tai takaa vaikka olisi esteitä välissä ja niin että koiran voi lähettää esteelle ja itse lähteä samantien toiseen suuntaan.  Sekä juoksuvetoja oman juoksuvauhdin parantamiseksi. Sille on tarvetta Nominkin kanssa. Treenattiin eilen putkella ja parilla hypyllä myös takaaleikkauksia (no problemos) ja yritys valssia, mutta en ehtinyt vain lievästi kaartuvalla putkella Nomin edelle kun lähdettiin toisesta päästä yhtäaikaa. Ei siis pärjää tämän mininkään kanssa pelkällä juoksemisella. Nomi treenaili myös ekaa kertaa puomin pätkää ja olihan se kivaa. Kohta pistetään pihalle kepit verkkojen kera pystyyn!

Muuten ei onneksi "juosta" vieläkään...

maanantai 19. syyskuuta 2011

Läheltä piti

Agilityn täyteinen viikonloppu taas takana. Aloitetaan takoperin eli eilisestä sunnuntaista. Lilin ensimmäiset 3-luokan startit piirinmestaruuskisoissa vaatimattomattomasti :) No tapelkoot muut mestaruuksista ja serteistä, meille riittää tässä vaiheessa vielä hyvä oma suoritus. Oli muuten vaan nuo ensinnä mainitut lähempänä kuin jälkimmäiset...

Tuomarina kaukaa pohjoisesta Mika Moilanen. En voinut uskoa silmiäni kun näin agiradan, eihän tuollaisia suoria löydy enää edes 1-luokan radoista. Ja toki kun saadaan vauhti päälle niin sitten joku pieni killeri. Rimat agiradalla 65 cm, sopii meille, todennäköisemmin joku muu niitä rimoja roiskii kuin "onks-tuo-muka-maksi" Lili :) Alku rennon letkeästi, sain jopa tehtyä jaakotuksen ennen keppejä olleelle hypylle! Killeri oli sitten suoran putken jälkeinen takaakierto, ei olla kertaakaan edes harjoiteltu kovassa vauhdissa ja aivan suoraan tultuna. Olisi vaan pitänyt luottaa koiraan, _kevyt_ haltuunotto ja lähetys takaakiertoon ja twistillä sitten putkeen. Ois toiminu tai sitten ei :) Nyt aivan liian voimakas haltuunotto ja Lili on ihan ihmeissään että mihin, mihin. Työllä ja tuskalla takaakiertoon ja sitten taas pihalla. Koira sinkoilee taas ties mihin, kun ei tule ohjeita. Ei ratavirhettä, mutta aikaa paloi miljoonasti. A:lle taas liian voimakas linjankorjauskäsky. Jos huudetaan tänne, niin varmaan koira on silloin tulossa luokse eikä menossa esteelle. Ei antanut tuomari kieltoa, joten taas vaan kulutettiin aikaa. Muurille olisi pitänyt päästää myös ajoissa, ajan tuhlausta. Maalissa ilman ratavirheitä, mutta valitettavasti yliaikaa 0,18 s. Joo, ei kolmosissa ole enää varaa noin paljoa säätää. Pikkasen harmitti, että eka nolla jäi noin lähelle. Radalle ilmoittautuneita oli 45 ja olihan nollat tiukassa. Lopulta niitä tuli vain yksi, joten Lili parhaana yliaikaisena toinen. Ja toki kisan voittanut oli jo agilityvalio, joten serti olisi siirtynyt tokalle, jos vaan olisi ollut nolla. Eli Lili jäi siis kiven alla olevasta valion arvoon tarvittavasta agilitysertistä 18 sekunninsadasosaa... Ja kun videolta katsoo, että kuinka monessa kohtaa tuon ajan olisi voinut nipistää. Tai no aika hemmetin paljon enemmänkin. Melkein hylky olisi ollut parempi, ei sertejä jätetä noin ottamatta kun melkein hopealautasella nenän eteen tarjotaan. Aaargh!


Hyppyradalle käännetyssä järjestyksessä eli Lilin kanssa startattiin toiseksi viimeisenä. Rimat laskettiin 60 cm (?!?) Radan muurin jälkeinen elämä oli suoraan sanottuna veemäinen. Jo minikoirien kanssa oli vaikeuksia ehtiä. Mitäs tekis... Sylkkärillä menis ehkä yksi tai kaksi hyppyä hyvässä lykyssä, mutta sitten oltaisiin kaukana takana ja ohjaa nyt sieltä, putkeen olisi uponnut viimeistään. Jos olis jalat mallia Usain Bolt niin persjätöt vois toimia, auttaisi toki jos koira ymmärtäisi ne puolenvaihdotkin ja irtoaisi siitä takaakiertoon.... Ei muuta kuin valssia vaan kehiin! Videostakin näkee mitä Lili on mieltä moisesta typerästä ideasta. Ei lähtenyt Lili valsseihin mukaan, joka ei ainakaan vähentänyt tuskaa. Ja mikä idea oli vaihtaa alunperin suunniteltu päällejuoksu taas valssiin putken jälkeen. Tämän radan jälkeen en varmaan valssaa enää missään :) Myönnettäköön, että pääsi muutama kirosanan tyyppinen kesken radan... Typeryyden huipensi kepeillä säätäminen. Toki Liliä pitää käydä auttamassa alkuun. Varmuuden vuoksi. Niin muutkin tekee. ÄLÄ IKINÄ ENÄÄ TUNGE NIITÄ KÄSIÄ SINNE PUJOTTELUUN! Ja kielto väärästä aloituksesta ja kun ei radalla oltu vielä viihdytty tarpeeksi kauan niin voihan sitä vielä aloittaa pujottelua uudestaan. Maalissa ratavirheitä 5 ja yliaikaa (kas kummaa) jotain puolentoista sekunnin luokkaa. Kaikkien aikojen hirvein rata!


Kahden radan yhteistuloksissa kuudes yli neljänkymmenen koirakon joukossa, johon olisi voinut olla tyytyväinen hyvillä suorituksilla. Ilman tokaradan aivan turhaa pujotteluvirhettä oltaisiin oltu vähintään toisia ja taisteltu jopa voitosta. Eh heh... Olihan aikamoinen jättipotti tarjolla. Jatkossa otan kyllä mieluummin tyylikkäämmällä ohjauksella hylyt, kun väännän väkisin tulosta, jolla ei ole mitään merkitystä. Vain nollat ratkaisee ja kolmosissa myös aikakin hemmetin paljon. Se on kaikki tai ei mitään :)

Milan kisasi lauantaina Johanna Nybergin 1-luokan radoilla. Milan oli hyvässä vauhdissa ja mikäs noilla radoilla oli mentäessä. Mutta minkäs teet, kun viime hetkellä putki houkuttaa enemmän kuin hyppy vaikka sinne ollaan jo kovaa vauhtia menemässä... Asiaa ei välttämättä auttanut ohjaajan ennen aikainen vastaisen käden käyttö joka saattoi kääntää rintakehää hieman kohti putkea.


Toisen radan alkuun pientä riskiä. Jos jään varmistamaan alkua niin sitten ollaan putken jälkeen myöhässä. Todennäköisesti Milan olisi hakenut renkaan ongelmitta. Nyt laskin sen varaan, että kyllä se sieltä perässä tulee oikein. No, tuli perässä, mutta vaihtoi vaan puolta puomille :) Eikä tästä nyt niin kauaa ole kun puomi oli niin kamala, ettei sinne voi millään mennä... Ei parane näköjään liikaa käskyttää putkessa, osaa kääntyä myös sielläkin. Ja oishan tuon varmaan ehtinyt putken päästä hakeakin.


Virheet opettaa kummasti :) Ja treeni-into senkun kasvaa!

maanantai 12. syyskuuta 2011

Rankka viikko

Muka koirien mielestä, siihen malliin kaikki kolme veteli eilisen päivää sikeitä. Mikäs ne nyt noin väsytti? Ihan normiviikko. Lili valitettavasti kiskottiin kesken unien sängystä Tiia Vitikaisen ACE:lta agilitykoulutukseen. Ohjaajahan noissa tilaisuuksissa enemmän kouluteteen, joten ei niin väliä vaikka koira ei olisikaan ihan niin terävänä. Olihan valaiseva koulutus...

Aluksi käytiin ohjausta läpi ilman koiraa ja turhahan sitä on koiraa väsyttää ohjaajan töppäyksiin :) Alkuun pakkovalssi (ei siis pakkovalssi-jaakotusta...) ja sitten takaakiertoa toisensa jälkeen. Ei tarvinnut enää tämän jälkeen miettiä, että miksi minä olen aina myöhässä ja koira hyppäämässä päin - aivan liikaa askelia esteellä ja osa vielä ristiaskeleilla, jumppaa esteelle ja takaisin ja varmaan kädetkin huitoo miten sattuu. Vähemmälläkin pärjää ja varsinkin ehtii :) Kutoselta seiskalle vastaanottovalsilla (ihan uusi termi) eli saadaan väli vietyä hyvällä linjalla. Seiskalle niisto, ei hämmennetä puuroa siivekkeen päällä vaan tehdään kulmikkaammin tsäpäkästi (kurottaudutaan ylävartalolla niin että niistetään riman puolivälistä). Ysille ennakoivaa valssia koiran puoleisella kädellä ;) Tehoa lisää liikkeen rytmittämisellä. Kakstoista pakkovalssi-jaakotuksella, joo ei toimi vielä keskellä rataa, kannattais ehkä treenatakin... Hirtto (koiran puoleinen käsi vastakkaiseen polveen + katse) päälle ennen kolmeatoista niin saadaan käännettyä putkeen. Oho, sehän toimi vaikka vähän epäilytti. Tätä pitää treenata ehdottomasti, jos saataisiin tämä ikuisuusongelma ratkaistua. Jos vielä toimisi A:nkin kanssa niin vähänkö kumartaisin syvään Kuopion suuntaan :) Esteelle 15 ranskalainen linjaus (taas uusi termi) eli maksikoira viedään hyppäämään riman loppuosaan. Jottei lipsahda takaakierroksi niin ohjaava käsi jalassa kiinni ja matalana. 17 sylivekki-jaakotus, pois ne ylimääräiset askeleet! Ohjaus koiran puoleinen käsi + jalka ja siitä sitten ponnistus takajalan kautta uuteen suuntaan, ei tartte stepata ja ehtii A:lle pakkovalssia tekemään. Putkijarrulle olisi taas ollut käyttöä. Harjoittelemme siis suhisemaan tms. :) Välistävedot pitäisi pystyä tekemään pelkällä vastakädellä. Hyvä, että saa toimimaan tällä hetkellä edes puolivalssilla :) Hieman vaatii töitä edelleenkin...

Taas tuli kommenttia, että Lili lukee enemmän esteitä kuin ohjausta. Varmaan pitäis asialle tehdäkin jotain... Torstain treeneissä hakattiin taas päätä asian kanssa. Alun ongelmakohta ei nyt ollut suurempikaan ongelma, eri asia jos olisi pitänyt putkeen survoa :) Tällä hetkellä Lilille taaksentyöntö on helpompi kuin välistäveto, joten sitä ehdottomasti käytettävä jos vaan mitenkään järkevää. Se tämän treenin kompastuskivi sitten, hypyltä keinulle! Aina A:lla... Ei "saanut" valssata, kun eihän sitä ehdi ja linjaa koiraa väärin. Ei saatu toimimaan millään vedolla/puolivalssilla vaikka itse meni ihan seiskaesteen vierestä eli mahdollisimman kauas A:sta. Valssi se oli sitten loppuun väännettävä ja hyvin toimi. Tai ainakin parhaiten :) Milan teki samaa pohjaa hieman muokattuna. Paras oppi oli se, että kun mentiin vitosputki ensin kauenpaan päähän ja siitä suoraan putkeen A:n alla, niin ei yritetä viedä suoraan vaan tehdään ensin pientä kulmaa niin pystyi lähettämään pidemmästäkin matkasta. Ei sen jälkeen Milan edes vilkaissut A:ta, loistava vinkki!

Nyt on pohdinnassa parin kuukauden tauon pitäminen ryhmätreeneistä ja käytettäisiin se aika tekniikkatreeneihin. Tällä hetkellä ei vaan saada tehtyä tarpeeksi toistoja tekniikoista, että ne saataisiin toimimaan ja sujuvaksi. Kevään jälkeen ei olla varmaan edistytty yhtään. Paitsi ehkä pujottelun aloituksissa :) Jotain tarttis tehdä... Vähemmän rataa ja enemmän tekniikkaa!

Viikolla myös tokoiltiin ja pakkohan sitä oli Lilillä jo testailla voittajan liikkeitä :) Metallia hetken ihmetteli, mutta nopeasti sujui noutokin! Maahanmenopysäytys aina yhtä nopea, askelsiirtymät sujui kuin itsestään vahvalla perusasento-opilla ja istuminenkaan ei ollut unohtunut BH-koe ajoilta. Pallo löytyi ruudusta ja jumppailtiin kakejen seisomista. Tunnaria ei ole vielä kokeiltu, mutta oletus on että se on helpompi kuin Milanille. Milankin on nyt koko ajan paremmin muistanut nuuskutella.

Kun hihnalenkit kolmen kanssa ei niin hirveästi houkuttele (rajoitus koira per käsi on varsin pätevä :), niin ollaan käyty normaalia enemmän metsässä lenkillä. Ei tuonne korpeen hevin muita lenkkeilijöitä eksy, mutta muuten siellä sitä elämää riittää. Hirvikärpäset on edelleen maailmankaikkeuden kuvottavimpia otuksia ja missä kärpsyjä siellä hirviä ja niiden sulotuoksuisia korvat hävittäviä jälkiä. Tietysti siinä vaiheessa kun metsästä kuuluu vähän isomman oksan räsähdys niin toivoo että se on vaan hirvi. Kuulemma siitä karhukellosta ei ole paljon iloa, jos jää pentujen ja emon väliin... Milan-karhukellokin toimii vain vähän matkaa autolta lähdettäessä, saa muuten haukkua niin paljon kuin vain haluaa :) Joku kanalintujen metsästyskausikin taisi alkaa viikonloppuna. Milan ja Lili ottivat varaslähdön, en tiedä miten niitä normaalisti metsästetään, mutta kyl nuo hyvin ne lentoon saa. Sen jälkeen riittää kun joku varis jossain vähän rääkäisee niin taas mennään. Normaalisti ei pelloilla lenkkeillä "kun siellä on aina jotain lintuja mitä jahdata", mutta nyt päätettiin tehdä pikainen poikkeama metsän puolelta. Myö muut ei edes ehditty pellolle asti, kun Milan jo juoksi pellon toiseen päähän muuttolintuparven perään ja sitten taas toiseen laitaan ojalle asti. Kun Milan oli pari kertaa vetänyt kuvion läpi meidän muiden odotellessa pellon reunalla niin todettiin että eiköhän nämä peltojuoksutukset ollut taas tässä vähäksi aikaa. Joten vapaus näilläkin lenkeillä on vähän rajoitettua muiden kuin Nomin osalta (Nomi on harrastanut vasta pikkulintujen lennättämistä ja sekin jäi kesken kun joutui hihnaan), joko sitä pysytään käskyllä riittävän lähellä että käskytkin menee perille tai sitten joutuu taakse kävelemään. Välillä on miettinyt homman mielekkyyttä kun on marssinut kaatosateessa hirvikärpästen kuhisemassa metsässä polkua kaikki neljä peräjälkeen kuin köyhän talon porsaat. Mutta mitäpä sitä ei tekisi pentua parhaiten kehittävän liikunnan eteen! Nyt Nomillakin on metsälenkkeilyyn uusi huomioliivi - pinkki tietenkin :)!
Nomille puntari näytti tänään kuutta kiloa ja mittatikku 33 cm. Ekoja juoksujakin tehdään kovaa vauhtia. Sais nyt vähän aikaa odottaa, että päästäisiin käymään viimeiset toko- ja näytelykoulutukset. Nämä jos jää nyt väliin niin seuraavia saadaankin sitten odottaa. Tällaisia murheita kun ei ole uroksen tai leikatun nartun kanssa... Piinaviikkoja odotellessa! 

lauantai 3. syyskuuta 2011

"Snautseri seisoo"

Vieruskaverin veret seisauttava kommentti paikkamakuun piilossa. Miten ikinä voi olla mahdollista, että Lili nousee paikkamakuusta, ei voi käsittää. Epäuskosta epätoivoon, tämä koe oli sitten tässä. Ei paikkamakuun nollan jälkeen enää ykköstulosta tehdä. Tuomarin mukaan oli noussut seisomaan 15-20 s sen jälkeen kun oltiin menty piiloon, seisonut minuutin verran ja käynyt takaisin maahan. Tälle ei varmaan koskaan saada selitystä, Lili oli ihan normi vireessä, olosuhteet jees eikä mitään ylimääräistä häiriötä. Lili autoon ja Milanin kanssa lenkille vähän tasaantumaan. Teki mieli jättää loput liikkeet tekemättä. Teoriassa toki mahdollisuus vielä ykköstulokseen, mutta edellyttäisi aika nappisuoritusta, joka Lililtä toki parhaimmillaan onnistuu. AVO-luokassa oli paljon koiria ja meidän vuoro vasta loppupuolella. Siihen mennessä pahimmat pettymykset jo nielty ja päätettiin lähteä tekemään hyvä, rento suoritus ja Lilille mahdollisuus ansaita palkkansa.

Olihan Lili vireessä :) Tuomarointia jatkoi Markku Mäntynen.
  • Paikkamakuu: 0. Seisoi osan aikaa. Täysi mysteeri.
  • Seuraaminen: 8,5. Paikoitellen hyvää menoa, lopussa lipsahti taas väljäksi.
  • Maahanmeno: 10
  • Luoksetulo: 10. Ei sit ollu viime kertainen vahinko :D Tehokas uusi käskysana. Poikkeukselliset järjestelyt kun pysäytysmerkit puuttui kehästä kokonaan.
  • Seisominen: 10
  • Nouto: 9,5. Loppuasento hieman väljä sivusuunnassa.
  • Kauko-ohjaus: 9. Eikös Lili juuri ennen ekaa käskyä kääntänyt päänsä jonkun äänen perään, joten ekaan istumiseen kaksi käskyä. Muuten perfect!
  • Hyppy: 10
  • Kokonaisvaikutus: 9
Harmittelin tuomarille, että vielä pitää kokeeseen tulla, ei päästä lopettamaan. Johon tuomari totesi, ettei pidäkään, koira on hyvä ja sinä ohjaat sitä hyvin. Laiha lohtu... Mutta päästiin sentään lopettamaan hyvään suoritukseen.

Autolla Lilin nautiskellessa palkkaansa (=aamuruoka) aloin mielessäni laskea, että riittäisköhän pisteet sittenkin. Lähelle joka tapauksessa mennään. Tuurilla tietysti jäädään juuri pari pistettä vajaaksi. Imatralla oli nopea tulospalvelu ja seinällä olevaa lappua piti tavata moneen kertaan ja tarkkaan sekä vielä kysyä vieruskavereilta sekä koetoimitsijalta, että näkevätkö he saman kuin minä: 162 pistettä, 1-tulos ja TK2!!! MIELETÖNTÄ!!! Kokeen jatkuessa piti käydä monta kertaa vielä tarkistamassa ettei ollut mitään virhettä käynyt vaan tulos on ja pysyy. Mutta niin se on nyt kisakirjassakin :)

Jossittelu on turhaa, mutta jossitellaan silti... Oishan se ollut mukava päätös (toistaiseksi), kun olisi piirinmestaruuskisoissa voittanut luokan selvästi yli 190 pisteillä. Se olisi ollut lopputulos normipaikkamakuulla. Ja toki vielä jos olisi ottanut kakeista kympin niin pisteet olisi ollut huimat 195... Ja kerrankin olisi ollut niin hienot, isot pokaalit. Pieniä käpyisiä meillä onkin jo ihan liian iso kokoelma. Vaikka kaikki ne päätyy nopeasti kaapin perukoille, eivät oikein sovellu meikäläisen sisustusmakuun :) Oishan tuossa voinut käydä huonomminkin... Nyt päästään keskittymään vähäksi aikaa vain agilityyn. Vähän kyllä meinasin ettei Lilin kanssa voittajaan mennä ikinä, mutta saas nähdä raatitaanko tähän jättää. Neidissähän on potentiaalia, mutta eipä taida omistajalla riittää aika treenata kahta päälajia ja vielä kolmella koiralla...

Vielä loppuun Lili viime viikoisten ruusukkeiden kera:
Tänään kotimatkalla käytiin ostamassa säkillinen possunkorvia ja kanan sydämiä. Epäilemättä mieluisat palkinnot :) Ja omistajalla ansaittu hermojen lepuutusjäätelö!

perjantai 2. syyskuuta 2011

Oppeja

Ei näköjään parane jättää tuoleja ihan miten sattuu levälleen... Vielä ei ole sisällä sentään päässyt tuota harrastelemaan :) Kuva kännykällä ikkunan läpi.
Maanantaina Milan ja Lili pääsi äitin kanssa juoksulenkille lentokentän ympäri. Houkuttelisi itseäkin... Käytiin sillä aikaa Nomin kanssa Prisman ympäristössä maailmaa ihmettelemässä. Nomi olisi menossa jokaiseen liikkeeseen sisään sekä jokaisen elävän perään, omistaja kiinnostaa vain jos on namia tarjolla. Kiva kävelytettävä... Tällä viikolla oli tarkoitus saada Nomille syksyn kurakelejä varten ulkoiluhaalari, kun Hurtan vanhaa mallistoa oli tarjolla varsin käypään hintaan (6 egee). Siinä vaiheessa pistää ihmetyttämään, että minkämalliselle koiralle puvut on tehty, kun 5 kk vanhalle narttupennulle muuten sopiva koko hirttää totaalisesti takareisistä kiinni?!? Vaikka toki onhan Nomi pienestä pitäen treenannut kinttujaan spurttaamalla isompien perässä. Pukujen sovittaminen oli myös hieman hikinen urakka kun vieressä pörräsi kokoajan chihu, jonka kanssa olisi ehdottomasti pitänyt päästä painimaan. No kunhan Nomi vielä hieman kasvaa, niin käydään sovittamassa uudemman malliston haalareita. Toivotaan siis aurinkoisia kelejä siihen asti! 

Tiistaina ja keskiviikkona tokoiltiin. Keskiviikkona käytiin tokoilemassa Imatralla asti ja ottamassa tuntumaa lauantain kokeen kenttään. Muutama muukin oli samalla ajatuksella liikenteessä, joten saatiin Lilille myös hyvä ryhmäpaikkamakuutreeni! Hyvin Lili osaa kokeessa tarvittavat asiat, tulos on vaan kiinni päivän vireestä. Lauantaina päästääkin aloittamaan heti ysiltä, aikainen herätys tiedossa. Kentällä on yhtä aikaa kaksi kehää, onhan tästä jo halliolosuhteissa kokemusta, toivotaan ettei iske liiallista häiriötä juuri kriittisellä hetkellä (ne kaket)...

Torstai-illan Nomi vietti laatuaikaa shelttien kanssa. Nomi kun on tottunut elämään noiden isompien kanssa "altavastaajana" niin heti kun löytyy itseä pienempi kaveri niin sitten se pitää survoa toki alimmaiseksi ja nähjätä itse siinä päällä. Reilu kaveri... Onneksi Muskakin osaa pitää puolensa.

Lilin ryhmässä oli minun koulutusvuoro ja kyseinen treeni oltiin tehty aiemminkin. Joten otin Lilin Milanin ryhmään, kun teemana oli kontakti-putkierottelua. Sitä treeniä Lili tarvitsee ehdottomasti ja toisaalta ei hirveästi houkutellut demonstroida Milanilla niska-perseoteohjausta :)
Ekalla kierroksella Lili possuili kontakteilla (ei pysähtynyt) ja joku vaan salli sen... Idiootti... Putki 15 osoittautui haasteelliseksi, A:llehan tuo pamahti. En ollut oikein varma kummalta puolelta olisi parempi, menisikö työntämällä vai vetämällä. No työntäminen ei ainakaan toimi takavinkkelistä... Eikä Liliäkään kiinostanut minun takaaleikkaukset. Toimi vihdoin kun teki perjätön heti takaakierron jälkeen ja sitten yritti jonkinnäköistä haltuunottoa. Ei kyllä ymmärrä miten tuolla matkalla ehtii jäädä noin paljon jälkeen, takaa kun yrittää ohjata noin ohjaukselle "herkkää" koiraa niin on ihan tuurista kiinni mihin se menee.

Otin vielä lopuksi saman radan Milanin kanssa. Yritin vihjata kouluttajalle ja muille ryhmäläisille, että voivat poistua, tässä ei ole enää mitään katsottavaa :) Yllättäen suurin ongelma oli alku - 10/20 hyppy oli lähempänä ansaesteenä ja sen kauttahan Milan täräytti A:lle. Lopulta taipui reiluun vekkiin, jolla juuri ja juuri päästiin oikealle esteen. Puomin sijaan meni odotetusti takaisin putkeen, mutta ei jääty sitä jankkaamaan (mission impossible) vaan tyrkättiin suoraan putkesta puomille ja meno jatkuu. Milanin hyvä suoritus kontakteilla jatkui, hyvä, hyvä :) Hämmästys oli suuri, kun Milan menikin oikein putkeen A:n sijaan. Oho. Milanin jättiloikat hypyillä aiheutti paikoitellen hankaluuksia omaan liikumiseen ja kertaalleen jätti pujottelun kesken (mitä ihmettä...). Loppusuoraa tehtiin molemmin puolin, kun ei ole muita esteitä tarjolla niin takaaleikkaus toimii mainiosti :) Lili olisi saattanut kääntyä liian tiukasti, mutta jäipä se nyt kokeilematta.