sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Juhlat jatkuu!

Koska viime viikonlopun kiireiden takia ei ehditty järjestää Lilille hyvin ansaittuja juhlia, niin neiti päätti järjestää lisää juhlan aihetta ja näin ollen varmat pippalot :)

Lauantai viettiin kokonaisuudessaan Ruokolahdella agilityn merkeissä. Muutaman kerran tuli vettä kuin saavista kaatamalla niin että kenttäkin vaan lainehti, mutta lopulta aurinkokin tuli esiin juuri ratkaisevalle radalle. Lilillä siis ekaa kertaa serti ja siirto kolmosiin katkolla. Koko päivän tuomaroi Anne Viitanen. Varsinkin 2-luokan radat oikein kivat. Tasaisesti piti jotain osata, eikä vain yksi pommikohta ja muut kohdat saa lasketella.

Lilin urakka aloitettiin hyppyradalla, jonka tuloksella ei väliä luokkanousua ajatellen. Verryteltiin kuitenkin 0-voitto :)



Sitten päästiin asiaan eli agiradalle. Ohjausstrategia kaikille radoille oli ettei mitään hienouksia, valssia vaan... Tällä radalla taisi sitten valssi ennen ja jälkeen esteen olla liikaa, kun keppien aloitus meni plörinäksi. Ei myöskään saanut käännettyä tarpeeksi hyvin keinulle. Lopputuloksena siis 10 vp. Jo toisen kerran vaihtelua 0 ja hyl sarjaan.



Vielä viimeinen mahdollisuus "kesälomaan". Ihan hirveästi ei houkutellut laittaa ilmoa Kouvolaan menemään. Väsytti jo niin paljon, että ihan pahaa teki. Varustusta ei voinut vähentää, vaikka aurinko jo mukavasti lämmitti :) Vähän puristi radalla ja kontaktit oli aika villit (apua...), mutta niin vaan ainoana nollalla maaliin. Nollavoitto, kolmas LUVA, SERT ja menolippu kolmosiin!!! Jiihaa!!! Tämän vuoden tavoitteet saavutettu, etuajassa mut haittaaks tuo :)



Maaliskuun alussa aloitettiin ykkösluokassa, siellä viisi starttia (yksi ylim. hyppäri) kuun alussa ja lopussa. Kakkosissa yhteensä 10 starttia, joista ensimmäiset neljä pienestä kiinni hylkyjä, sitten viikon välein ensin kaksi nollavoittoa + vitonen ja sitten yksi ylimääräinen 0-voitto, kymppi ja 0-voitto. Lili The Panther :)

Yleisön pyynnöstä pakollinen tuuletus :)
Aamupäivällä Milankin liiteli kolmen radan verran "vinkeillä" suorituksilla, mutta niistä juttua myöhemmin. Tasapainotti hyvin päivää :)

lauantai 21. toukokuuta 2011

Juhlan paikka!

Neiti nirppanokkaviiksi täytti tänään 4-vuotta!!! Onnea, onnea, Lili!!!

Lili oli sitä mieltä, että parempi hankkia lahjansa itse :) Lili nappasi Mikkelistä tuplanollavoiton, kyllähän teki hyvää hylkyjen jälkeen! Vikalla radalla alkoi vähän hyydyttää, joten yhdeltä hypyltä tuli kielto ja vitonen. Aika sama :) Kakkosen radoilla tuomarina Hannele Lummeranta.

Eka rata, hyppis. Vain yksi nolla tältä radalta kakkosille ja sehän oli Lilille :) Aika epätoivoinen olo rataantutustumisen jälkeen, mutta ihmeiden aika ei ole ohi....

Toinen rata, harvassa oli nollat tässäkin. Makseissa taas vaan Lili. Aikaa paloi ihan kympillä 7-8, kun kääntyi takaaleikkauksessa aivan toiseen suuntaan eli vasemmalle ?!? Ihan tarkalleen en muista radan loppuosaa, keinu siinä varmaankin oli ja sen jälkeen mentiin yksi tai kaksi hyppyä ennen putkea. Viisi rataa, ei kykene muistamaan enää illalla :) Kerrankin oma pää kesti tehdä persjätön kepeille! Piti sitten jännittää maalin asti, että mahtoikohan onnistua, mutta hyvin malttoi Lili pujotella loppuun asti.
Viimeisellä radalla jo puhti pois. Olihan sitä jo saatu makeaa mahan täydeltä :) Kielto hypyltä 6, pyöri 6-7 hyppyjen kulmassa?!? Pyöriskeli myös putkella 15 sekä vikalla hypyllä.
Lili ei-syötävän saaliinsa kera:

Lili on reilu ja jakaa ne myös kavereiden kera:



Aamupäivällä oli Milanin vuoro olla radalla, startit #2 ja #3 (ekasta LUVA) ja ensimmäistä kertaa vieraalla kentällä. Ykkösillä tuomarina Anne Viitanen. Ihan kivan haasteelliset agiradat, hyppyrata oli kivan mentävän oloinen, mutta en sille halunnut huvin vuoksi ilmoittautua, pieni tauko houkutteli enemmän.

Eka agirata:

Piti sitten ottaa hylky varsin yksinkertaisessa kohdassa eli putki 15 väärään päähän?!? Päädyssä olevat putket oli varsin lähekkäin toisiaan ja edellinen hyppy kepeiltä oikealle päin eli helposti olisi voinut oma liike viedä väärään päähän. Ei sitten taas vaan kyennyt valssaamaan (tai persjättö) keppien jälkeen vaan luotin siihen, että Milan lukitsee putken sen verran hyvin, että voin vaihtaa puolta takaaleikkauksella. Joka sitten kääntikin koiran sinne väärään päähän. Hyvä minä, loistava ratkaisu. Lopussa sain viime hetkellä karjaistua pois muurilta (houkutteli monia), ihme että hyppäsi pituuden vielä oikein. Jotenkin tuttua tämä nolla yhden putken suun päässä :) Hieman oli ekalla radalla Milanilla käsijarru päällä, puomilla ei epäröintiä, keinu hieman hidas.

Toinen agirata:


Päästiin ongelmitta esteellä 11 asti, jonka jälkeen pamautti korvat lukossa A:lle. Kääntyi harjalla sitten katsomaan, että ei siis tänne niinkö :) Tämän pistän kyllä koiran piikkiin. A-este on Milanin intohimo ja sinnehän mennään vaikka miten kääntäisit ennakoivasti ja karjuisit perään. Tällä radalla ei jarruteltu. Kyllä Milanin kanssa ehtii hyvin tehdä persjätön putkella, ne kuuluisat sanat rataantutustumisessa... Tuliko muuten sitten putkesta jaloille ja sen takia olisi tullut keinulle kielto. Ei siis pidä aliarvioida vauhdissa meidän "eläkeläistä" :) Hyvin irtosi loppusuoran, itse vaan hölköttelin perässä.

Nomille kisoita serti hurmurimaskottina toimimisesta :) On kuulemma ihan lelukoiran näköinen, tästäköhän se johtuu?
Seuraavana päivänä lähes koomassa tokokokeeseen. Lili oli reippaan oloinen ja teki innolla töitä, mutta ilmeisesti sen verran edellinen päivä painoi, että tuli neljässä liikkeessä aivan typeriä pikkuvirheitä ja jäätiin ykköstuloksesta kolme pistettä!!! Aargh, että ketuttaa!!! Paikkamakuusta vain 7 (ennakoi puolen sekunnin verran istumaan nousun ja oli liikutellut kankkuaan), noudosta 6 (meinasi varastaa, nousi seisomaan heitettäessä, luovutus surkea), kaket 8 (ei mennyt ekalla käskyllä aloituksessa maahan, vaihdot perfect!) ja varma kymppiliike eli hyppy 8 (istui vasta toisella käskyllä). Yhyy... Jossiteltavaa riittää. Mutta periksi ei anneta TK2:sen suhteen! Seuraaminen ja jäävät ysejä!

Milanin mielestä keli oli yök, vielä yökömpi oli hyppynoudon kapula ja siitä liikkestä nolla. Nolla myös tunnarista (yritys hyvä, pongasi ensin oikean kapulan, mutta arpoi sitten sen ja viereisen välillä, kova tuuli saattoi tehdä myös kokemattomalle tepposet) sekä kakeista (hienot seisomiset, muut sitten jäikin vähän tekemättä, mutta kai tämä välivaihe opetuksessa kärsittävä...). Ei tulosta. Teki myös hienoja liikeitä, seuraaminen tosi hienosti liikkeelle (ihan lopussa väsähti ja perusasennot kärsi), istumisesta 10, taisi pongata luokan ainoana koirana ruudun suoraan (en sitä epäillytkään) ja ensimmäistä kertaa ikinä, teki noudon luovutukset just niin kuin pitää. Jess!!! Kesän aikana pitäisi treenata nyt kaikki liikkeet valmiiksi (erityisesti tunnari ja kaket) niin eiköhän sitten tulosta ala tulemaan!

Seuraavana aamuna lenkillä heinän märehteminen kiinnosti kummasti juoksentelua enemmän niin kesti Nomikin hyvin mukana :)

torstai 19. toukokuuta 2011

Minikoiran ihmeellisyyksiä

Kaikkeen tottuu... Aikoinaan Milankin oli olevinaan niin pieni riisenien jälkeen, mutta nyt alkaa nämä minitkin tuntua "huolestuttavan" normaalikokoisilta :) Mutta jotain ihmeellistäkin on ilmennyt näin heti alkumetreilläkin.
Ensinnäkin kaikki varusteet menee uusiksi, kun mitään vanhaa ei voi käyttää. Tarpeeksi pieni nahkainen pentupanta löytyi vasta toisesta kaupasta ja niitäkin oli hurjat 1 kpl... Hihna ostettu sillä perusteella, että on mahdollisimman pieni ja kevyt lukko, ei niin että varmasti kestää vaikka vähän tempaisisikin :) Ruokakupin koko? Öö, tähän varmaan mahtuu koko koirakin, jos ei yletä muuten reunan yli syömään :) Häkkejä löytyy useampikin periaatteella mitä isompi sitä parempi, mutta nyt tarvittiin vielä yksi uusi eli pieni, kannettava versio. Eikä tosiaan kaikki kolme matkusta autohäkissä. Mahdollisesti hankittava vielä pienemmät kynsisakset sekä aina-niin-halpa trimmauskone. Ruuan ostaminen oli mukavaa, paljon kivempi kannella parin kilon pusseja sen 15 kg:n säkin raahauksen sijaan. Pieni pussi mahtuu myös kivasti keittiön kaappeihin ja imuri saa olla omalla paikallaan :)

Eikä tuon kokoinen koira ihan heti konkurssiin syö, varsinkaan jos pääsee ostelee ruuat kisoista saaduilla lahjakorteilla :) Itse asiassa alkuun tuottikin ongelmia tarvittavan ruuan vähäinen määrä. Olin jo soittamassa kasvattaja-Kirsille hätäpuhelua ja raahaamassa pentua eläinlääkäriin, kun "apua-mikä-tällä-on-vikana" kun ulos tuleva tavara on koko ajan vähän löysää ja sitä tulee usein. Ei mitään ripulia ja pentu aivan reipas, mutta ei tällaistä ongelmaa ole ollut koskaan. Onneksi sitten kun käytiin Lilin kanssa Einin hoidossa niin tuli asia puheeksi, kun Eini on useammankin pentueen kasvattanut. Joo, aika usein ongelman kuulemma aiheuttaa vaan liiallinen ruuan määrä. Jaa, no sehän on nopeasti kokeiltu ja ta daa, siitähän se johtuikin! Ja kuten Eini sanoi, ei ole välttämästä isosta erosta kyse. Mutta kun minikoiralla se pienikin määrä voi olla iso. Eipä ole muuten muiden kanssa mitattu ruokia noin tarkasti, sentään en ole vielä nappuloita laskenut yksitellen :) Nomi syö nyt sen 1,5 dl nappulaa päivässä. Jokohan sitä kohta voisi lopettaa sen kakkojen kyttäilyn, parissa päivässä ehti ihan riittävästi panikoida tyyliin tule älä tule paha kakka, tule hyvä kakka... Yyh :)

Aidasta ei mennä yli, mitä turhaa, kun alikin pääsee! Kerran nuo penskat näköjään pitää naapurista käydä hakemassa, mutta jos nyt alkaisi olla raot tilkitty. Ja kasvaahan tuo koko ajan! Eipä uskoisi tuon kokoisesta, mutta kyllä Nomikin kasvaa ihan silmissä. Yleensä penikat on sellaisia kapeita, mutta tää tyyppi kyllä kävelee niin leveästi niin edestä kuin takaakin :)
Yksi asia ei ole pientä ja se on ääni! Ihmettelin yhtenä päivänä kun oltiin ulkona, että mitäs nyt Lili alkaa Milania komentaa kesken perhosjahdin, mutta sehän oli Nomi!!! Miten siitä nyt tuollainen ääni jo lähtee... Muutaman kerran on muutenkin innostunut pöllöilijöitä komentamaan. Ja auta armias kun pitää jäädä yksin kotiin, protesti on varsin äänekäs. Tänään kun tulin kotiin niin luulin jo, että Nomilla on vähintäänkin pää jossain jumissa, kun huusi kuin ois sikaa pistänyt. Ei, se oli vaan tervetuloa kotiin ja laske mut nyt äkkiä täältä "yksiöstäni" pois :) Onneksi protestoinnit on aika lyhytaikaisia.

Lilin kanssa Nomilla on jo kunnon leikitkin, enemmän tai vähemmän kehittäviä... Ensimmäisinä päivinä Lili sai vielä ravisteltua Nomin lelusta irti, mutta nyt ei kyllä irrota vaikka miten yrittäisi. Ärisee vielä takaisin :) Tässä videolla on jo vähän väsynyttä leikkiä, kun olivat ärisseet pöydän alla jo ties kuin kauan. Huomaa päiväuniltaan herätetty Milan :)



Pöytien alla ärisy vasta onkin kehittävää touhua. Lili makaa maassa päätä myöten äristen ja Nomi sitten hyökkii partaan ja jalkoihin. Ulkona sitä voi sitten harrastaa puskien tai keinun alla, tämä ei ole niin hyvä kun Lili pääsee enemmän liikkumaan. Vaikka näyttää hurjalta niin ilmeisen kivaa tuo on, koska jos käsket Lilin pois pienempää rääkkäämästä niin Nomi menee heti härkkimään perään. Eikä haittaa vaikka välillä vähän kolahtaakin. No, rajoitetusti saavat noin leikkiä. Jos ei muuta, niin menee hermo tuohon räksytykseen :)



----------
Koeviikonloppukin lähestyy. Lauantai meneekin sitten kokonaan Mikkelissä, kun Milanin ykkösen startit on toki aamusta ja sitten siihen perään vielä Lilin kakkosen startit. Hullun hommaa. Ja seuraavana päivänä vielä molempien tokokokeet. Varmaan nukun maanantaina töissä, lääkityksen vois myös ehkä tarkistaa :)

Sunnuntaina ratatreeniä, hmm, 3-luokan hyppyrata :)
Pantteri oli aika vauhdissa taas :) Muuten vielä selvittiin, mutta pujottelun aloittaminen oikeasta välistä tuotti muutaman kerran ongelmia. No nyt meillä on kotonakin kepit, joten eiköhän tämä saada varmaan kuntoon kesän aikana. Milan ei oikein diggaillut takaakierroista, ehkä nekin voisi opettaa kunhan ollaan ensin selvitty 1-luokasta pois. Keskiviikkona käytiin treenailemassa omatoimisesti keppejä, puomia, keinua sekä takaaleikkauksia. Alkuun takaaleikkaus käänsi Liliä sopivasti, mutta lopussa kääntyi sitten aivan liikaa. Koetappas sitten arvuutella kisoissa, että minkäs verran sitä nyt käännyttäis...

Tänään illalla Lilin treenit:
 Milanin illan treenit:
Tiistaina tokoilua. Milanille ohjatusti luoksepäästävyys (myö tehtiin kehätarkastuksena VOI-malliin), paikkamakuu, luoksetulo ja liikkeestä istuminen. Pysähtyi luoksetulosta seisomaan taas kaikkea muuta kuin terävästi... Kakeja tehtiin vuoroa odotellessa siinä rivissä (hyvää häiriötä); hyvä seisominen, paitsi että tarjosi sitä vähän niinkuin joka väliin. Muistettava kokeessa taas kailottaa (eli siis karjua) käskyt niin että huonompi kuuloisempikin kuulee :) Lili kävi humpuuttelemassa tennarin kera kivatreenin. Nomi käytiin esittelemässä Hakulisen Sarille :)

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Nomi Haukkiksessa ja treffeillä

Perjantaina oli Nomilla ohjelmassa reissu Taipalsaarelle ja Haukkulaaksoon. Ennen Haukkista käytiin lenkkeilemässä metsässä. Lyhyt lenkki isoille parroille, varmasti ihan riittävä pikkuparralle :) Vähän kun toista suututti, kun kaverit meni niin kovaa eikä itse millään ehtinyt perään. Metsässäkin oli kaiken maailman risuja, johon kompastua... Hyvä ajatus ottaa yhteiskuva kolmikosta, osoittautui hieman haasteellisesti. Tokokoirat osoittavat närkästyneisyytensä karkulaista kohtaan :)
Haukkiksessa Nomi oli ensin mukana laittamassa kentän treenikuntoon. Voe kamala mikä rinne piti ensin kavuta! Lopuksi tietenkin lammelle, jossa Milania kiinnostaa vain ja ainoastaan vesikirput. Niitä ei vielä näkynyt ja kaikki kesti laiturilla ilman uimareissua :) Nomia ei sinne laskettu.
Miks mie en pääse tuonne...?, ihmettelee Nomi.
Melkein hukkuu jo heinien sekaan... Mutta tänne tullaan vielä uudestaan!
Lauantaina olikin sovittu treffit 11-viikkoisen shelttipoika Nukan kanssa. Hetken tutkailivat toisiaan, mutta alkulämmittelyjen jälkeen saatiin kunnon painit aikaiseksi! Lopussa molempia väsytti jo selvästi, mutta pakko oli vielä vähän jaksaa.Videon pätkää alkuverryttelyistä:


Kuis täs näin kävi?
Kosto elää!
Armoa ei anneta!
Ettäs tiedät.
Tanssiaskelia...
Apua, alta pois.
Ja puree selästä, retale!
Katotaas...
Taas päällä!
Vähän jo väsyttäää...
Vielä viimeiset...
----------
Nomin 8 vkon kypsän iän strategiset mitat 2,3 kg ja hyvin sinnepäin 23 cm. Eka viikko sisäsiistinä :)

lauantai 14. toukokuuta 2011

Välillä treenejäkin

Treeniblogiin olisi toki hyvä kirjoitella treeneistäkin, ne kun ei pentuhuumasta huolimatta ole ainakaan täysin jääneet väliin :) Nomi on myös touhunnut vaikka mitä, mutta Nomi kuulumisia sitten vaikka huomenna. Voipi olla, että tämä ilta menee pikku prinsessalla tiukasti unten mailla...

Aloitetaanpa viime viikon tiistaista, jolloin oli pitkästä aikaa taas tokon ryhmätreenit. Meidän pienryhmässä oli hurjat kolme koirakkoa :) Milanin kanssa tehtiin ohjatusti paikkamakuuta, kontaktia häirittynä, seuraamista, sivulletuloa sekä hyppynoutoa. Omatoimisesti tehtiin vähän kaikkea, kaket tökki normaalia enemmän. Lili kävi myös lopuksi kentällä, saatiin mm. tehtyä kokeenomainen paikkamakuu.

Torstaina agia uusin ryhmin. Lili kanssa tehtiin radanpätkää inspired by edellisen päivän Orimattilan radat :) Kummasti kääntyi A:lle putken sijaan puolivalssilla, vielä paremmin ennakoivalla. Milanin ryhmässä tehtiin "testirata" tason selvittämiseksi. Milanin ryhmässä kouluttajana Topran Sami, joka nähdään myös useasti tuomarin hommissa. Radalla keinu ja pujottelu oli toistensa paikoilla ja mentiin myös toisinpäin.
Ratapiirrustus näytti helpolta, mutta ei tuossa ihan nyt suoraan päässyt menemään vaan joutui vekkaamaan, työntämään ja vetämään, että sai koiran oikeaan linjaan ja hyvät kaarrokset. Ja Milanhan pelitti, eikä ohjaajakaan ihan törppö ollut :) Toisinpäin mentäessä toimivin ratkaisu meille oli (jota olisin alunperin itse kokeillutkin) mennä itse radan sisäpuolta ja vedolla sitten putkeen. Kun on yksi ohjaaja ja kaksi koiraa niin todennäköisesti niitä tulee ohjattua pitkälti samalla tavalla. Samin kommentti oli, että olisi parempi jos menisin enemmän Milanin mukana kuin ohjaisin kaukaa, kun sen kanssa vielä ehtii ja kyllä tiukemmat käännökset sai. Kuulemma vierellä meneminen sopii muutenkin _nuorille_ koirille, niin saavat ohjaajasta lisää tukea ja vauhtia. Köh, nuorekas Milan, kohta 7 vee :) Joo, ei ikä paina :)

Perjantaina käytiin juoksemassa löysät pois skootterilla. Lauantaina ensin aamusta Tapikselle tokoilemaan. Pitkästä aikaa päätin kokeilla tunnaria kokeenomaisena ajatuksella jos Kouvola vahinko vaikka sattuisi uudestaan :) Ensimmäisen kokeen jälkeen ollaan treenattu tunnaria vain yhdellä piilotetulla kapulla ja toistoja max. kerran kahdessa viikossa. Jotenkin ei vaan ole napannut... Hanne hajusti väärät kapulat. Milan ei epäröinyt hetkeään vaan toi heti omansa. Oho... Jatketaan siis edelleen samalla tavalla treeniä, on nimittäin treeneissä varma onnistuminen, onnistumisprosentti 100 :) Kaketkin toimi nyt, jos tuon seisomisen etenemättömyyden saisi varmaksi kesän aikana. Luoksetulon pysäytystä taas vaihteeksi pallon heitolla. Sillä saa terävimmän stopin, jos vaan vielä osais heittää tarpeeksi pitkälle. Joten pidempiä matkoja vain apuohjaajan kanssa, joka sitten heittää pallon. Lilille erityistreeninä kakeja liikkurin häiriköidessä jollain epämääräisellä esineellä siinä vieressä. Alkuun jumitti taas kummasti, mutta totesi lopulta että antaa liikkurin olla, nyt tehdään hommia! Illalla käytiin vielä liitelemässä, lähinnä keskityttiin kontakteihin (vahvistettin namialustalla) sekä pujottelun avokulmaan.

Tiistaina tokon ryhmätreeneissä oli vain Lili Milanin hieronnan takia. Ohjatusti tehtiin AVO-hyppyä (ei ongelmaa, ei edes vinosti hyppyytettynä), paikkamakuuta, takapäänkäyttöä vasemmalle kääntymisissä, perusasentoa seuraamisessa. Sekä myös kakeja liikkurin ollessa vieressä. Voihan jumi taas alkuun. Toivottavasti kokeessa liikkuri on takana, kuten yleensä on ollut AVO-kokeissa Kouvolan viime koetta lukuunottamatta.

Torstaina oli Lilin vuoro käydä fyssarilla hierottavana, joten vain Milan pääsi treenaamaan.
Tehtiin ensin valkoisten pallukoiden treeni ja hienostihan se meni! Alku varmistettiin vielä vekkaamalla ja puolivalssilla, tosin Milan kyllä hakee A:ta aika voimakkaasti. Mentiin myös ekaa kertaa sitten viime kesän harjoituspuomi, joka on päässyt käytön myötä aika liukkaaseen kuntoon. Ei ongelmia. Toisessa pätkässä tuotti alku ongelmia ohjaajalle. Ehkä paras olisi kuitenkin ollut valssi 2. hypyn jälkeen, koska sillä olisi blokattu A näkyvistä ja saatu kääntymään aiemmin. Nyt puolivalssi/veto tahtoi mennä vekkauksesta huolimatta niin pitkälle, että sitten alkoi tulla ongelmia putken takaaleikkauksen kanssa.

Perjantaina käytiin tokoilemassa Haukkisessa ensi viikon koetta ajatellen. Molemmat teki kaikki kokeen liikkeet siinä järjestyksessäkin enemmän tai vähemmän pilkottuna. Milanilla piilotin yhden tunnaripalikan ruohotupsujen sekaan. Milan lähti vauhdilla ja pysähtyi kuin seinään kun tuli kapulan kohdalle. Kyllä sillä nenä toimii, etsiskelyyn ei tarvinnut käyttää aikaa hetkeäkään :) Muuten molemmilla meni liikkeet aika normaaliin tapaan. Tähän hätään tuo riittäisi kokeessakin.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Voiko olla mitään...

...suloisempaa? Ei, jos minulta kysytään :)
Nomi harjoittelee ahkerasti oikeaa päivärytmiä eli päivät koisitaan ja aamulla/illalla touhutaan. Ei nää muut pennut ole tuohon malliin viihtyneet unten mailla, mutta onpahan vähemmän vahdittavaa. Ja sujuihan muuten eka kynnenleikkuukin helposti :) Aamuherätyksissäkin ollaan päästy lähemmäs yhteisymmärrystä, voidaan nukkua jopa puolen seiskaan. Jiihaa! Toki yöllä pitää kertaalleen käydä pissillä, mutta niin on muutkin käyneet ekan viikon tai kaksi. Tosin Milan kävi itsenäisesti papereilla pissillä niin ei tarvinnut itse nousta edes sängystä. Varsin kätevää muutenkin kun asuttiin kerrostalon 6.kerroksessa ja elettiin lokakuuta. Nomin sisäsiisteyden opetus on hyvälla mallilla, ei yhtään vahinkoa sisälle. Auttaa tietysti, että on itse tämän viikon lomalla ja ulkona on kaunis ilma.

Heräämisen jälkeen paljastuu tällainen:
Eipä uskoisi, että Nomi ei ole edes kahdeksaa viikkoa ja ollut täällä vasta muutaman päivän. On kyllä niin reipas pentu ja jo niin kotonaan. Ja lauman kesken niin rauhallista. Lilin jälkeen yksikään pentu ei ole mennyt Milania härkkimään ilman että on tarvinnut edes käskeä, eikä Milankaan ole jaksanut pennuista riehaantua ensi tutustumisen jälkeen. Pitää huolen ja on ekana tarkistamassa, että tulokas ei ole mihinkään hävinnyt ja kaikinpuolin ok, mutta muuten on niin pomosti cool :)

Maantaina oltiin vain kotosalla. Kiia ja Merri kävi tervehtimässä. Nomi säikäytti Merrin tarraamalla häntään kiinni. Mutta ei ole aikaisemmin ollut tuollaista liehuhäntää aivan tyrkyllä niin pitihän sitä kokeilla :)

Kiia ja Nomi
Tiistaina oli jo vähän enemmän ohjelmaa. Aamulla oli Milanin hieronta Eini-fyssarilla Taavetissa ja toki Nomi otettiin mukaan. Reippaasti kipitti sisälle ja Einin luokse. 10 minuuttia hereillä automatkan jälkeen ja sitten olikin hyvä taas nukkua seuraavat kaksi tuntia, että Milan oli käsitelty. Jätkä oli edelleen hyvässä kunnossa, pientä kireyttä etupäässä, mutta ei mitään jumeja tai muitakaan ongelmia. Jatketaan samaan malliin...
Illalla jätettiin Milan kotiin lepäilemään ja lähdettiin Lilin ja Nomin kanssa Tapikselle tokoilemaan. Tai no, Lili tokoili ja Nomi toimi hurmuri-maskottina. Saakohan tokokokeessa lisäpisteitä, jos käy pentuna hurmaamassa tuomarin ;)? Nomi oli niin reippaan oloinen kentällä eikä välittänyt mistään häiriöstä, joten päätin kokeilla että miten onnistuu leikki vieraassa paikassa. Joo, ei mitään ongelmia saalistaa ja taistella pikkuketusta! Tuota kun vielä vahvistetaan pienestä pitäen, niin eiköhän siitä saada sellainen moottori että :)

Nomi ison ketun metsästyksessä...

Voittajan on helppo hymyillä :)
Itse pitäisi pikku hiljaa muistaa, että on pentu talossa ja olla jättämättä Crocseja lojumaan pitkin lattioita. Ne nimittäin vilahtaa sen saman tien Nomin kyydissä pihalle. Hyvin kulkee "isokin" kenkä pienellä pennulla, kun on riittävästi tahtoa!

maanantai 9. toukokuuta 2011

Yllätyksiä

Alkuun yksinkertaista matematiikkaa...

1 + 1 = 2
1 + 1 + 1 = 3
1 + 2/3 + 1/3 = 2

Simppeliä, eikö?

Mikäs yhtälö tähän kuvaan sopii? :)


"Ei ole tulossa kolmatta koiraa." Ne kuuluisat viimeiset sanat... Mut tää on ihan miten sen laskee :)?

Nomi eli Doctor's Order Nomina, musta-hopea kääpiösnautseri narttu, tuli eilen "äitienpäiväyllätyksenä". Aika hyvä yllätys olikin, itse kullekin :)

Nomi tuli kasvattajan kyydissä Ylöjärvelle, jonne huristeltiin Milanin ja Lilin kanssa anivarhain sunnuntai-aamuna. Koirat puhku energiaa kun kello soi kolmelta - jee, anna ruokaa, jee, lenkille!!! Ylöjärvellä tavattiin niin Nana-äiti, grey Soolo sekä snautserit Staffan ja Sumi. Hyvin oli siis pieni tottunut isompien koirien laumaan. Milan ja Lili toivottivat häntä heiluen innostuneena pikkuisen heti tervetulleeksi :) Kotimatka meni hyvin sujuvasti unten mailla yhdellä pysähdyksellä. Ensimmäisen kerran kun Milan rähjäsi kunnolla (hmm, moottoripyörälle) niin pää nousi, mutta sen jälkeen ei enää jaksanut välittää. Hyvä, hyvä.

Hetken ehdittiin olla kotona ennen kuin lähdettiin "mummolaan". Joka paikassa Nomi oli oikein reipas, mutta vähän rauhallisen ja kiltin oloinen ja unta vedeltiin sikeänä vähän väliä. Tämähän on helppo tapaus, ajattelin. Totuus alkoi paljastua seuraavana aamuna... Ja todellinen aamun virkku ja illan torkku! Nomin mielestä aamu alkaa siinä puolen kolmen aikoihin... Protesteista huolimatta joutui tyytymään vaan pissillä käymiseen ja selvittiin jopa viiteen asti ennen kuin oli pakko nousta. On se pieni, mutta siltikin oikea riiviösnautserin alku! Nurtsilla on kiva juoksennella minkä pienistä jaloista lähtee, lelut saa kyytiä (mitä isompi sitä parempi), housun lahkeet ja aamutossut kuuluu myöskin leluvalikoimaan. Matot härskiinnyttää, keittiön karvamatto varsinkin on ihana. Sitä voi ruopata ja repiä lankoja irti. Käsien pureskelu kelpaa myöskin paremman puutteessa. Mutta onneksi suurin osa ajasta menee vielä unten mailla ja syli on paras paikka nukkumiseen! 

Ja toki kuvia... Osaa muuten olla haastava kuvattava :)

Lili vahtii tarkkana vieressä, että hänen lelulla leikkiminen onnistuu.
Pieni tuumaustauko....
Uutta lelua putkeen!
Egon kokoinen lelu?
Sammuu kuin saunalyhty...

Snautserin riiviö...?

Vai pikkuprinsessa?

torstai 5. toukokuuta 2011

Pantsu Pantteri iskee jälleen!

Tunnetaan myös Lilinä :)

Eilen luovuttiin periaatteesta "ei kisoja Kouvolaa-Mikkeli-Imatra/Ruokolahtea pidemmällä". Tuomari Esa Muotkan aiemmat radat näytti sen verran kivoilta, joten näitähän sitten lähdettiin Orimattilaan iltakisoihin testaamaan. Ohjelmassa oli kaksi agilityrataa ja kivoja molemmat.

Nyt ei ollut Kouvolan eka radan laamailusta tietoakaan. Harmaa pantteri esitteli vauhtiaan ja komeita (pitkiä...) loikkiaan. Hyvin irtosi kaukaa putkiin. Myös mustiin. Myös silloin kun ei pitänyt...

Koska Milanista ei ollut kameramieheksi niin nyt pitää tyytyä vain selityksiin. Ratapiirrokset tuomarin omilta sivuilta, kopsasin ne vielä tähän niin on helpompi käydä rataa läpi. Kaikki esteet ei minusta ollut aivan kuten piirroksessa, vähän oli kulmissa eroavaisuuksia. Kenttä oli aika pienen oloinen.

Eka rata:
Huomioin kyllä radan alun vaarakohdan ja olin ottavani Liliä haltuun ja aloitin käännöstä jo ennen estettä neljä, mutta niin neitikin lukitsi putken aikaisessa vaiheessa ja paineli sinne häntä tötteröllä kaikista vastalauseista huolimatta. Ei siis päästy tätä rataa pitkälle, kun oli jo hylky :) Jatkettiin kuitenkin matkaa. Ei pysähtynyt A:n kontaktille, käskin takaisin. Huono alku, parempi loppu :) Kepit haki hienosti ilman mitään apuja, tähän luotinkin. Keinu mentiin vauhdilla, ikävä vaan tehdä alastulokontaktia kun keinu sen kun jatkaa pomppimista, mutta hyvin malttoi Lili mielensä. Puomillekin päädyttiin varmasti vaikka putken pää oli enemmän houkuttimena kuin piirroksessa. Hypyn 16 hyppäsi tosi pitkälle ja sen jälkeen hyppäsikin pituuden sivusta ulos. Ja olihan muuten pituudella pituutta! Vain yhdelle maksikoiralle tältä radalta 0-tulos.

Toka rata, onneksi ei ollut nollaa enää lopussa alla:
Nyt hypättiin pituuskin oikein :) A:lla käskytys oli sitä luokkaa, ettei varmasti uskaltanut hypätä kontaktilta vaan pysähtyi kuin seinään. Kepeille oli suunnitelma viedä valssilla ja päähän kirkkaasti taottu ajatus "vie rauhassa, suorista linja kunnolla, ei ole vaikea kulma". Hyvä suunnitelma, mutta koira varastaa kepeille kesken viennin ja toki siihen toiseen väliin. Ja vitonen. PRKL! Karjaisin koiran aika närkästyneenä pois pujottelusta. Kerta ei avut kelpaa, niin opetelkoot sitten hakemaan itsenäisesti myös avokulmasta. Oli se aloitus vaikeaa aikoinaan suorallakin aloituksella, joten ei mitään uutta. Treeniä, treeniä. Tämän jälkeen ei mitään ongelmia, pomppiva keinu ei onneksi häirinnyt vieläkään ja puomikin löytyi houkutusputken sijaan. Puomin jälkeisille hypyille en oikein rataantutustumissa keksinyt miten kannattaisi viedä. Kolme hyppyä tuntui olevan varsin lähekkäin ja kuvasta poiketen suoremmin. Jos irrotit koiran hypylle 16 niin pelkona oli, että hyppää samantien aloitushypynkin. Valssien kanssa kiire. Takaaleikkaus hypylle 18 olisi kääntänyt liikaa. No mihin sitten päädyttiin? Puomi ulkoradan puolelta, joko valssi tai sylkkäri seuraavalle hypylle ja sitten sisäradan puolelta työntö viimeiselle hypylle. Toimihan se Imatrallakin, miksei nytkin paremman puutteessa :) Vähän Lili haki kuuttatoista sylkkärillä, mutta kääntyi loistavasti seuraavalle esteelle ja sitten taas mentiin. Ja kuka jäi jälkeen.18 oli suoremmin ja Lili oli edelleen sitä mieltä, että rata jatkuu tästä taas putkeen. Ei ollut minusta edes mitenkään houkuttimena, so did not see that coming :) Lilikin teki putken suun sisällä U-käännöksen ja ilmekin oli näkemisen arvoinen "ai, ei siis tänne" :). Makseille ei yhtään 0-tulosta tältä radalta, joten ei oo helppoo...

Hylyistä huolimatta ei vieläkään luuserifiilis. Tärkeintä oli nähdä, että Lili oli nyt vieraassakin paikassa heti alusta lähtien täydellä täpinällä menossa mukana eikä vierastanut esteitä yhtään. Moni perusasia alkaa olla kunnossa ja eikä ne tulokset niin kaukana ole. Mikkelissä jatketaan! Siellä pääsee Milankin muillekin kuin vain harkkaesteille :)