maanantai 30. kesäkuuta 2014

Nollien viikonloppu

Viikonloppu meni tiiviisti läppärin äärellä kotikatsomossa jännittäen agilityn tämän vuotisia maajoukkuekarsintoja. Ihan pikkaisen olisi houkutellut olla menossa mukana ;) Livestreamin välityksellä pääsi todistamaan lukuisia aivan upeita suorituksia ja onnistumisen iloja, mutta myös hetkiä jolloin pieni virhe maksaa paljon. Maajoukkuepaikka ja maailmanmestaruuskisat voi tosiaan olla yhdestä rimasta tai pienestä ohjaajan liikkeestä kiinni.

Suurta draamaa myös tv:n välityksellä Brasiliasta. Siinä on penkkiurheilija koetuksella kun yrittää seurata yhtäaikaa agin livestreamia ja futismatsia :)

Ja tulihan sitä lauantaina käytyä taas yhdessä tokokokeessakin. Nollia keräämässä :( Ja niin kuin tähän kokeeseen oli valmistauduttu muka hyvin. No onneksi meidän toilailuilla oli aika pieni yleisö eikä panoksetkaan olleet mitenkään korvaamattomat.

Kyseessä oli samalla LPKY:n seuranmestaruuskisat ja tuomarina toimi edellisen vuoden tavoin Harri Laisi. Sää suosi tällä kertaa Haukkulaaksossa, vain vähän ripotteli vettä ja muutaman kerran jyrähti ukkonen.

Liikejärjestys oli kivasti sekoitettu ja yksilöliikkeet tehtiin kaikki putkeen. Itse asiassa tykkäsin tästä, tartte siellä kehässä nyt niin useasti rampata :)

Ja mitäs siellä säädettiinkään:
  • Paikkaistuminen: 10. Siellähän se istua nökötti koko 2 min. ajan. 
  • Paikkamakuu: 10. Tuomari "vähän" kiltti. Alas ja ylös hyvin omilla käskyillä, mutta väliaikana oli muutama ylimääräinen jänis pöksyissä. Huoh :(
Mitäköhän siellä on noin mielenkiintoista...
  • Tunnari: 0. No niin. Jos viime kertainen Pieksämäellä voidaan laittaa vielä vahingon piikkiin, niin tämä meni kyllä possuiluksi. Meni suoraan oikeaan laitaan ja nappasi ekan haistelematta muita ollenkaan. Oma olisi ollut aivan toisessa laidassa.    
Possu! Ja niin häntä ylpeenä kantelee kapulaa...
  • Ruutu: 10. Merkkikartiona matala merkki, onneksi ollaan treenattu silloin tällöin. Lilin mielestä se on edelleen kosketusalusta, jonka päälle pitää hypätä. Ei juossut ruutuun kuin tykin suusta eikä ennakoinutkaan pysäytystä, joten helppo pysäyttää oikeaan kohtaan ruudussa. Matkaltakaan ei pongattu mitään ylimääräistä.
  • Kaukokäskyt: 9.5. Ois tästä voinut vaikka kympinkin antaa ;)
  • Seuraaminen: 8. Aika monta pistettä ylimääräistä tässä arvosanassa… Jätti mm. kolme perusasentoa kokonaan tekemättä, seistä vaan toljotti vieressä ja välillä oli niin paljon väljyyttä että väliin olisi mahtunut parikin koiraa. Ei sentään jätättänyt metritolkulla :)
  • Hyppynouto: 0. Siis voi ja voi. Sain heitettyä ihan kohtuullisen pitkän heiton, joka sitten kimposi jostain vasemmalle. No ei se mitään, kyllähän Lili vinot heitot osaa. Paitsi, että tulikin sitten hypystä ohi eikä ohjaaja älynnyt antaa hyppykäskyä ajoissa. Siis niin turha nolla kuin voi olla. 
Disaster waiting to happen...
  • Luoksetulo: 10. Vauhtia olisi voinut olla enemmänkin, mutta hyvät stopit eikä ennakoinut yhtään.
  • Zeta: 7. I-S-M. Koomaili taas sitten maahanmenon kanssa kuten viime kokeessakin, nyt ei voinut kyllä syyttää epävarmaa käskytystä. Toinen käsky oli sitten siihen sävyyn annettu, että varmasti tipahti.
  • Ohjattu nouto: 10. Jos unohdetaan lopun perusasento, niin ihan kiva. Tällä kertaa jätti telomatta matalan merkkikartionkin.
Niitä onnistuneitakin suorituksia kuvissa ;)

Ja taas EVL2-tulos 243 pisteellä, sij. 3/7. Ei ole mikään koe ihan vähään aikaan noin paljoa harmittanut. Ei voi sanoa etteikö olisi treenattu, enkä nyt ihan menisi sanomaan että olisi ihan väärinkään treenattu.


Hyppynouto menee nyt vielä vahingon piikkiin (pakkoko niitä on sattua joka kokeeseen :(, mutta tunnari onkin sitten mielenkiintoinen tapaus. Seitsemän ekaa koetunnaria ongelmitta ja nyt yhtä äkkiä kaksi epäonnistunutta. Pieksämäellä sentään haisteli kapulat läpi, nyt kävi vaan nappaamassa ensimmäisen kohdalle osuneen. Kolmessa kokeessa aiemmin on ollut tunnari ensimmäisenä liikkeenä ja sitä on myös otettu treeneissä ensimmäisenä. On treenattu kokeenomaisena eri liikkureilla, osana temppurataa, pikahajustuksella, miljoonatunnaria, kaikki kapulat kasassa jne. Ois varmaan niitä helpompiakin liikkeitä korjata, jos tämä alkaa nyt tosiaan enemmänkin tökkiä. Ja treeneissä tuo hyvin harvoin väärää, tämä on ollut Lilille ns. helppo liike opettaa alusta alkaen.

Onneksi sentään seuranmestaruus meni oikeaan osoitteeseen eli Hannelle & Mofille! Ja vielä Bläkkiskin hoiti homman voittajaluokassa! Pitänee kohta leipoa se Mofin valiokakku, tällä menolla Liliä saadaan vielä vähän aikaa odottaa :)

Paras lääke koepettymykseen on näköjään varata heti uusi koepaikka eli huomenna illalla Imatralle! Saas nähdä kuinka paljon sen jälkeen taas harmittaa… Tai jos olisi edes vähän tuuria matkassa ja selvitään ilman rankkasadetta eikä mäkäräiset tai itikatkaan syö elävältä?

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Takuuvarmaa menoa Agin SM-kisoissa 2014

Kaksi rataa ilman ratavirheitä niin ettei suoritusta muutenkaan tarvitse jossitella, niin kisathan meni ihan hyvin?


Lauantaina lähtö Tampereelle klo 8 aikoihin, keli matkan varrella ei luvannut hyvää ja perilläkin oli alkuun aika viluisaa. Pienen etsinnän jälkeen saatiin niin auto (hieman luovuutta käyttäen) kuin telttakin parkkiin ja ei muuta kuin valmistautumaan itse joukkuekisan suoritukseen.

Jo matkan varrella kävi selväksi, että ankkuriosuudelle saataisiin lähteä ilman paineita kun ei joukkueella kahden koirakon jo hyllytettyä rata ollut mahdollisuutta enää edes tulokseen. Mutta järjestäjät olivat keksineet pientää porkkanaa joukkuekisaan, ettei nyt ihan löysäilemään radalle päästy lähtemään ;)


Maksien joukkuerata oli Mia Laamasen käsialaa, voisi sanoa että Lilin kanssa helppo mentävä. Ja pitkä loppusuora kuuluu ohjaajan ehdottomiin suosikkeihin! Kahtena edellisenä vuonna ollaan onnistuttu ryssimään joukkuerata totaalisesti liiallisella varmistelulla, joten nyt annettiin vaan mennä. Hyvä aloitus viikonlopulle, ensimmäinen nolla tuloksena ja metrilakukisan voitto :D

Tästä keinusta en sano mitään :D Ei onneksi videolta näytä yhtä pahalta.
Suut makiaksi ja hyvä mieli :)





Koirakuvien ylhäältä päin kuvaamalta videolta suoritus näkyy paremmin - huomaa myös selostus :) Suorituksen aikana ehdittiin ihmetellä snautseria agilitykoirana, muistella kaiman koiria, kehua Lilin hyppytekniikkaa ja todeta aplodien arvoiseksi suoritukseksi jos saa snautserin koulutettua noin mahtavaksi :D http://youtu.be/TR1vLAMumsg?t=4h22m36s

LAU:n maxijoukkue vuosimallia 2014 (ohjaajat ja Lili), ei se menestyskään kauaksi jäänyt, pahuksen väärä putken pää ;)


Illaksi hotelliin rättiväsyneenä - pikainen koirien lenkitys, hotellin ravintolaan syömään ja vielä äkkiä saunaan ja uimaankin niin ei tarvinnut nukkumattia kauan odotella. Scandic Rosendahl oli kyllä nappivalinta koirien kanssa. Vain 10 minuuttia kisapaikalta, mutta silti luonnon helmassa.





Seuraavana aamuna taas aikainen herätys. Lilin rataantutustumiserä oli vasta klo 11:20, mutta eikös Hannelen ja Kiian ollut heti klo 8, joten koko porukalla ajoissa kisapaikalle. Viime vuonna päästiin molemmat finaaliin, mutta tänä vuonna Hannelelle & Kiialle harmittava hylkäys hyppyradalta ja omat odotuksetkaan ei ollut kovin korkealla kun kuuli ihanneaikaan vaadittavan etenemän - 4.1 m/s. Edellisinä vuosina on ollut suht vauhdikkaat radat ja etenemät 3.9 m/s luokkaa ja nyt rata oli takaakiertoa ja käännöstä toisen perään, missään vaiheessa radalla ei pääsisi oikein vauhtiin. Ja kun näki millaisia aikoja nopeatkin koirat teki, niin tiesi jo etukäteen että yliaikaiseksi menee. Muutenhan Katariina Virkkalan rata oli Lilille helppo, jos näin uskaltaa SM-kisojen radoista sanoa :)



Yhtäältä päin kuvattuna: https://youtu.be/Ii6ark7MYuk?t=12496 

Takuuvarmaa menoa, ei ratavirheitä ja eikä tuosta kovin paljon kovempaa olisi päästy, siihen malliin Lili jo radalla vinkui. Yliaikaa 2.88 s, sijoitus 60./211. Finaalipaikasta jäätiin vajaat puolitoista sekuntia. Ehkä sen verran olisi voinut puristaa, mutta hyvä näinkin. Mutta kehuja Lili sai taas suorituksestaan. Jos ei menestystä irtoa, niin sympatiapisteitä ainakin :)

Että sellaiset kisat tällä kertaa. Hyvä mieli jäi, mutta toisaalta hieman haikeat kun ei tiedä jäikö nämä nyt viimeisiksi tällä tasolla. Ouluun asti kun ei viitisisi ajella yliaikanollia hakemaan?

tiistai 10. kesäkuuta 2014

SM-treenit

Agin SM-kisat sen kun lähestyy, milloinkohan saisi vaihdettua tämän tokomoodin agilitymoodiin :)?

Helatorstain tokokokeen jälkeisenä päivänä (siis lähes puolitoista viikkoa sitten...) ehdittiin osallistua seuran järjestämiin SM-treeneihin. Kouluttajana toimi oman seuran kokenut arvokisakävijä Marjut Pulli.

Etukäteen oli saanut esittää treenitoiveita ja meidän listoilta löytyi kaikki kontaktit (keinu erityisesti), kontakti-putkierottelut, täysmittaiset okseri ja pituus sekä haasteelliset keppien aloitukset ja lopetukset. Aika hyvin saatiin toiveiden mukainen rata treenattavaksi :)


Ensimmäisellä vedolla esteet 1-25. Hieman vaatii 65 cm rimat vielä totuttelua, mutta okseri ja pituus liideltiin hyvin yli ekalla yrityksellä! Kakkoselta lähetys putkeen, putken ja keppien jälkeen persjättö. Kasi ja ysit hypyt meni parhaiten radan sisäpuolelta juostuna (ajattelin ensin persjättöä ennen pituutta). A:lle oli hieman hankala kulma, mutta pakkovalssilla sinne kiivettiin (putkenpää välissä ei houkutellut ihme kyllä). Ekalla yrittämällä 13 hypyn rima alas. Keinu joka kerta niin maltilla. 16 ja 17 hyppy oli lähekkäin toisiaan, joten piti muistaa kääntyäkin ettei tullut ohi :) Keinulta lähetys hypylle ja persjättö 17-18 väliin. 18 hypylle ennakoiva valssi (persjättö ei kääntänyt tarpeeksi) ja sitten maltilla puomille lähetys. Ekalla vedolla unohdin mitä oli tekemässä hypylle 18 ja takaaleikkaus kalastelut kostautui sitten  putki-puomierottelussa… Lopussa ei mitään ihmeellistä. Sen verran sukkelaan selvittiin tästä treenistä ettei ehtinyt tulla edes hiki :)

Toinen pätkä numerot 31-48. Kepeiltä puomille oli putki tosi tyrkyllä, mutta hienosti Lili klaarasi tämän. 44-45 välin halusin ehdottomasti treenata välistävedolla, mutta edelleen vanha ongelma vaivasi että jos on pitkä väli ja vauhtia niin veto kyllä vielä onnistuu, mutta ei enää käänny hypylle. Joten toistaiseksi kannattaa jos mahdollista miettiä kisoissa toiselta puolelta menemistä. Tässä se vaihtoehto toimi hyvin eli 43 sylivekillä siivekkeen ympäri pyöritys ja hypyt puomin puolelta. Ihme kyllä putki A:n alta löytyi oikein eikä pongannut viereistä hyppyä. Ainoastaan yksi 65 cm rima (hyppy 44) tuli alas.

Viikonloppuna käytiin iltalenkillä pomppimassa 65 rimoja sekä pituutta ja okseria. Lili oli selvästi innoissaan kun pääsi taas välillä aksailemaan :) Pomppua riitti hyvin eikä yksikään hyppy edes kolahtanut saati sitten että olisi rima tippunut. Ehkä kertaalleen käydään vielä tällä viikolla muistuttelee näitä korkeampia hyppyjä, mutta muuten seuraava koitos onkin jo lauantaina SM-kisoissa. Ei mitään paineita startata ankkurina joukkuekisassa ;)

Muuten valmistelut on painottunut levon puolelle, jo valmiiksi rennon letkeä otus hierottiin kisakuntoon viime viikon keskiviikkona. Ihanaa ettei tarvinnut lähteä viemään mihinkään hierontaa varten vaan hieronnan sai tilattua ihan kotiin asti :)


Viikonloppuna vuorostaan pestiin mattoja ja koirat piti laiturilla vahtia ja kävivät "uimassa". Toisin sanoen Milan keikkui laiturilla siihen malliin että tippui jo ennen kuin ensimmäinen mattokaan oli kasteltu :) Nomin huumori laiturilla oloon loppui siihen, kun onnistuin tiputtamaan sen alas harjalla tönäisemällä (piti olla edessä). Lili sekä tippui laiturilta että kävi muuten vaan uimassa :) Turkkia oli hyvä kuivatella pihalla auringonpaisteessa ja seurata rikkaruohojen kitkemisoperaatiota. Ei tarvitse montaa viikkoa vaan kisata ja treenata, kun piha ja kämppä on sitten sen näköinen.

Näihin kesäisiin tunnelmiin! Ei taida helle vaivata tulevana viikonloppuna?