sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Monenlaisia tuloksia ja vatsavaivoja

Kotka, Sipoo, Savonlinna, Jyväskylä, Joensuu, Imatra ja Kouvola - Ilsa on harrastanut kotimaan matkailua agikisojen muodossa ;) Yleensä on tuntunut turvallisemmalta aloittaa kisaaminen omissa kisoissa, mutta SM-kisoista johtuen LAU järjesti vain yhdet tavalliset kisat ja vasta syksyllä niin vieraista se oli aloitettava. Tosin ei Lilikään kisannut kuin yhdet 1-luokan kisat kotihallissa ja seuraavaksi vasta ekat 3-luokan kisat.

Lauantaina oli sitten vuorossa ensimmäiset kotikisat. Lyhyt kisamatka on aina plussaa, varsinkin jos aloitus on klo 9. Tuomarina piti olla kaikilla radoilla Salme Mujunen, mutta suuresta osallistujamäärästä johtuen mineille ja medeille vaihtui kahdelle ekalla radalle Marjo Heino. Tämä muutos ei ensi alkuun suuresti innostanut aiemman kokemuksen perusteella, vaikka Lili tuplanollan silloin tekikin ja Nomi nappasi yhden LUVAN itselleen. Jos oletuksena oli hitaita ratoja snautserin tyyppiselle koiralle, niin nyt sitä vauhtia olikin tarjolla!



Hyppyradalla aloitettiin ja siinä pidettiin vauhtia koko matka alun slalomista koko kentän mittaiseen loppusuoraan asti. Tästä olisi kiva saada uusinta. Suurin osa virheistä tuli koirakoille heti alun slalomeissa ja niin Ilsallekin. Tiesin että on riski vetää koko matka samalla puolella kun Ilsa hakee helposti takaakiertoja. Vaihtoehtoisia, varmempia ohjaustapoja olisi ollut monia, mutta joskus sitä on vaan testattava meneekö oppi perille. Hylky siis neloshypyllä (ja myöhemmin vaan huolimatonta ohjausta). Tätä käytiin treenaamassa sunnuntaina vielä hallilla ja sama virhe toistui monen monta kertaa. Ottanut pieni Lilistä mallia ;)


Ensimmäisellä agiradalla kauhua herätti puomilta putkelle vienti, kun Ilsa on taas alkanut puomin kontaktia loikkimaan. Myös keppien kulma oli haasteellinen ja radalla riitti monta muutakin hankalaa kohtaa huonosti putkiin irtoavalla kontaktihimoisella koiralla. Lopulta niistä vaikeista kohdista selvittiin paremmin, tosin eka virhe tuli heti kepeillä. Jos Ilsa olisi keskittynyt enemmän tekemiseen eikä kurkku suorana huutamiseen niin nämä olisi ollut tehtävissä itsenäisestikin. A:lta kontaktivirhe ja keinustakin tuli kerran ohi (persjättö vähän myöhässä), mutta hei, puomi onnistui ja ne putket :D Ja yksi poispäinkäännös (ihan pakko oli päästä testaamaan)! Rv 15 + yliaikaa. Hauskan haastava rata, tämä pitäisi päästä kyllä testaamaan uudestaan.




Viimeiselle radalle vaihtui tuomariksi Salme ja alkuun rata vaikutti tosi helpolta, mutta kyllähän sielläkin niitä haasteita riitti. Jotta vältyttäisiin edellisen radan "räksytän vaan ohjaajalle" menosta en leikittänyt Ilsaa yhtään ennen rataa vaan päinvastoin syöttelin nameja että pysyisi rauhallisempana. Oli sillä merkitystä tai ei niin teki kuitenkin siistin radan ilman turhempia varmisteluja esim. kepeille tai A:n jälkeiselle niistohypylle. Vauhti ei edelleenkään ole ihan parasta mahdollista, mutta toivottavasti tämä johtuu vain juoksujen jälkeisestä "masennuksesta" eikä mistään muusta. Viides nolla Ilsalle joka tapauksessa eli tuplaa vaille enää ;) Ehkä vielä joku kisa tänä vuonna kisataan.




Kisojen jälkeen käytiin vielä varmistamassa että Ilsa kisaa jatkossakin mineissä. Virallisessa SAGI mittaustodistuksessa merkintä 33-34 cm heti ensimmäisellä tuomarilla. Sama tuomari antoi Lilille osallistumisoikeuden pikkumakseihin. Onkohan Lili kutistunut kun mittaus antoi nyt tulokseksi 44-45 cm kun aiemmat mittaukset on aina ollut vähintään 46 cm? Ehkä vanhuus tekee tehtävänsä tässäkin asiassa. Lili täyttää ensi keväänä jo 11-vuotta, joten tuskin pitkää uraa tulee tässä uudessa luokassa tekemään, mutta pitäähän sitä muutama kotikisa ainakin testata kun toisella sitä intoa ja taitoa vielä riittää vaikka muille jakaa. Makseissa ei kisata enää missään nimessä vaikka hyppykorkeudet laskevatkin. Nomi mitattiin myöskin miniksi, tosin siihen vaadittiin kolmen tuomarin mittaus kun ensimmäinen laittoi rajatapaukseksi eli 34-35 cm ja samaan mittaan päätyivät muutkin. Nomi on vissiin sitten kasvanut kun olisikohan aiemmin ollut 33 cm ja sama tuomari mittasi sen alunperin kuin nyt mittaustilaisuudessa ;) Uri mittattiin myös selväksi mediksi 37-38 cm. Nomi ja Uri ei välttämättä kisaa ikinä, mutta kerta mittaustodistus kuitenkin tarvitaan jatkossa niin onpahan sekin hankittu.

Oli sitten tuuria tai jotain mutta, mutta omat koirat on hyvin aina onnistuneet välttämään kaikenlaiset tautiepidemiat ja harvoin ne muutenkaan sairastelee. Torstaina Uri alkoi oksentelemaan vähän, paaston oli jo aloittanut edellisenä päivänä. Perjantaina oli jo selvästi vaisun oloinen, mutta ajattelin vielä aamusta että tämä voisi mennä vielä paastolla ja kotihoidolla ohi. Töistä tultuani kävi selväksi että nyt tarvitaan jotain muutakin kuin tassusta pitämistä niin kipeän oloinen koira oli. Onneksi onnistuttiin vielä saamaan samalle illalle aika, ettei tarvinnut päivystyksen varassa olla viikonloppua. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään erikoista ja oletuksena oli että kyseessä oli vaan ärhäkämpi vatsa- ja suolistotulehdus. Klinikalla Uri sai nesteytystä nahan alle sekä oksennuksenestolääkkeen, kotiin saatiin vielä antibiootit ja pari muuta mahan suojalääkettä. Illalla Uri olikin jo selvästi levollisempi, ruoka ei maistunut edelleenkään. Launtaina päivällä oli jo varsin pirteä ja suostui jo vähän herkkuja syömään. Illalla ei nekään enää kelvanneet. Sunnuntaina aamusta oli taas vaisumpi, maha sen kuin murisi mutta mitään ei suostunut syömään. Kakkasi kuitenkin normaalisti ne vähät syömiset. Päivän olin sitten itse agilityhallilla kisatalkoissa, vähän jännitti että missäköhän kunnossa koira olisi kun tulisin kotiin. Normimittapuulla ihan ok, Uriksi aika laama ;) Lähdettiin porukalla pienelle metsälenkille (nälkää kasvattamaan?) ja kaupan kautta kotiin jos jokin herkku vaikka maistuisi. Tämä alkaa jo muistuttaa aikaa kun Nomi oli kantavana ja ei todellakaan suostunut syömään mitään vaikka pitäisi. Tai jos jotain suostui joskus syömään niin ei sitä ainakaan toista kertaa syöty. Vyötärön vararavinnolla ja pyhällä hengellä elelee näköjään pitkään? Urille sain vähän jauhelihaa alas (enemmän tai vähemmän väkisin) sekä Nutri Plussaa on laitettu suoraan suuhun perjantaista lähtien. Onneksi sentään juo itse edes vähän. Illalla näyttikin että syöminen auttoi, mutta yö sitten menikin valvomiseksi kun ulos piti päästä puolen tunnin välein. Lääkekuuri jatkuu vielä pari päivää, mutta jos ei pian ala ruoka maistumaan niin uusi eläinlääkärireissu ja jatkotutkimukset on edessä.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Kahden nollan kisat Kouvolassa

Sunnuntainen kaatosadepäivä vietettiin Kouvolassa agikisoissa. Vaikka itse radat sai kirmailla hallissa niin ei kastumiselta voinut välttyä. Mutta ei ollut hukkareissu, sateli muutakin kuin pelkkää vettä ;)

Hieman epäilytti heti juoksujen jälkeen kisaaminen. Nomin kanssa ei voinut edes treenata juoksujen jälkeen kisoista puhumattakaan ja keväällä Ilsakin haahuili ekoissa treeneissä. Mutta ensimmäinen vuosi nyt harjoitellaan muutenkin, joten kolmelle Allan Mattssonin radalle ilmo lähti.

Edellinen ilta vietettiin kotosalla (joskus pitää siivotakin?!?), illasta käytiin hallilla pikaisesti treenailemassa kontakteja ja keppejä. Urikin on päässyt nyt treenailee, alkuun ihan omaksi iloksi kun pojallakin sitä intoa ja virtaa riittää. Sunnuntaina kisat alkoivat vasta puoliltapäivin (jes!), joten ei ihan niin paljon ärsyttänyt viettää taas yhtä vapaapäivää kisoissa ;)

Agiradalla aloitettiin ja Ilsa oli heti toisena lähtövuorossa intoa puhkuen. Radan profiili oli oikein sujuva, lähinnä muutamassa kohdin mietin että kummalta puolen estettä menisi. Valitsin sitten itselle sen helpomman puolen ja Ilsa saisi jo luvan osata mm. putken takaaleikkaukset kisoissakin. Oli vähän hitaan oloinen putkissa ja keinulla, mutta muuten sujuva rata nollan arvoisesti! Hyvä aloitus siis.


Toka rata oli pitkälti samalle pohjalle, muutamalla hieman hankalammalla kohdalla. Vaikein oli ehkä kepeille vienti, ihan en siihen luottanut että hakisi vauhdissa tuollaisesta kulmasta, mutta ehkä olisi pitänyt kokeilla varsinkin kun puomilta tuli jo virhe (!?!). Lopussa Ilsalta vielä taisi kärsivällisyys loppua kun piti jäädä putken suulle huutamaan. Mutta olisi kohdan voinut muutenkin ohjata, harmi vaan että nämä tuli mieleen vasta radan jälkeen. 15 vp + yliaikaa korjauksista.


Medien suorittaessa hyppyrataa kävi mielessä epäilys, että nyt ei taida käydä hyvin. Ensinnäkin rataprofiilista ei tahtonut saada tolkkua kun koirakot yksi toisensa jälkeen meni hieman omavaltaisessa järjestyksessä päädyn hyppyjä. Mutta lopulta ei siellä ollut kuin yksi hankalampi kohta ja siihenkin keksin ratkaisun ennen rataantutustumista. Tosin osaisiko Ilsa kyseisen ohjauksen vielä kisoissa olisi eri asia. Alku ei niinkään huolettanut kun Ilsa yleensä kääntyy kuuliaisemmin toisin kuin Lili.

Videota ei hyppyradalta enää saatu, joten tässä hyvin suuntaa antava piirros, mutta idea käynee selville vaikka etäisyydet ja esteiden sijoittelut eivät ihan kohdillaan olekaan. Mutta kaikin puolin sujuva rata kun ahtaista 9-10 hypyistä selvisi. Mutta kyllähän minit taipuu ;) Kakkoselle takaakiertovalssi ja valssi myös pituuden jälkeen. Hyvin haki kepit, suoritti kyllä ne varsin hitaasti. Keppien jälkeen persjättö ja siitä okserille ja putkeen. Muurin jälkeen pakkovalssilla ysihyppy vaikka hyppyjen väli oli ahdas. Suurin osa taisi kierrättää takimmaisen siivekkeen kautta, mutta silloin tahtoi mennä seuraava hyppy väärin kun välissä ei turhaa tilaa ollut. Ilsa tuli hienosti pakkovalssiin ja loppu sitten vaan lasketeltiin :) Hyvin irtosi uudestaan suoraan putkeen, joten hyvin ehti valssilla ohjaamaan mutkaputkeen. Loppusuoran putkikin poimittiin hyvin vauhdissa persjätön jälkeen. Nolla siis hyppyradalta! Vauhti ei ollut paras mahdollinen, mutta sen verran haasteellinen rata taisi olla että sijoitus tällä suorituksella 3. yli 20 minin joukossa. Palkintojen jaossa tuomari kommentoi jotain "että intoa kyllä piisaa". Taisi viitata jotenkin äänenkäyttöön :D Voisihan senkin energian käyttää muuhunkin, mutta eipähän tarvitse omistajan enää huutaa radalla ;)

Kouvola 8.10.2017 hyppyrata. Tuomari Allan Mattsson. 

Ilsalla on nyt takana kolmet kisat 3-luokassa kahden kuukauden sisään ja näistä saldona yhteensä neljä nollaa (kaksi agi, kaksi hyppy). Voisi niitä olla enemmänkin, mutta toisaalta aivan huippusuoritus noin nuorelta koiralta kun rotukaan ei ole mikään agilityn valtarotu. Loppukuusta päästään Ilsan kanssa kisaamaan ensimmäistä kertaa omassa hallissa. Jännää :)

maanantai 2. lokakuuta 2017

LAU:n valmennuksen startti: puomin ja pussin testausta

Sunnuntaina oli ensimmäinen kerta LAU:n valmennuskurssia. Valmennuskertoja on n. kuukauden välein aina toukokuun tuplaviikonloppuun asti. Valmentajana meillä toimii Lukkarisen Mari Savonlinnasta. Marin kanssa ollaan oltu monet kerrat samoissa kisoissa, mutta ei vielä koulutettavana. Odotusarvot valmennuksen suhteen on korkealla. Lähinnä tämä toimii itselle ns. perseelle potkimisena että tulisi opetettua tietyt perusasiat kunnolla eikä kompensoisi puutteita muulla tavoin. Laiska mikä laiska, mitään ei tehdä ennen kuin pakko ;)

Kolmosluokkalaisten ryhmä oli vuorossa tällä kertaa vasta iltapäivästä. Aina kun valmennuksessa saa eteensä paperin ja kynän alkaa epäilyttämään :D Jo ennen valmennusta oli pitänyt kirjoittaa Marille esittelyä itsestään ja oletuksena oli että näitä vastauksia tultaisiin hyödyntämään kurssin runkona. Esteosaamisen osalta taisin itse kirjoittaa jotain liittyen keppeihin ja puomiin ;) No tällä kertaa laitettiin sitten Ilsan juoksipuomi todelliseen testiin!

Iltapäivän aikana tehtiin kolme eri treeniä ja näistä tehtiin myös muistiinpanot että mikä toimii ja mikä ei. Jälkimmäisistä tuli sitten kotiläksyä ;) Myöskään se ei riittänyt että esteet mennään numerojärjestyksessä vaan muitakin sääntöjä oli. Ensimmäisenä tehtiin valkoisten pallukoiden treeni ja se piti suorittaa seuraavasti a) koira lähtöön ja ohjaaja kävelee kolmoshypyn taakse vastaanottamaan pakkovalssissa, pussi merkattava matkalla (Klumps! Miten ihmeessä Ilsa kestää paikoillaan lähdössä noin kauan) b) ennen puomia puolenvaihto valssilla tai persjätöllä c1) juoksukontakteilla ohjataan koira putkeen päällejuoksulla eli pitää olla riittävän edellä (Saattaapi vedätys tuottaa ongelmia) c2) 2on2off -> juostaan ohi putken ja vasta sitten vapautetaan koira d) pussille "putkijarrua" käännökseen e) 13-14 väliin eli puomin jälkeen puolenvaihto valssilla/persjätöllä; samalla katsottiin ylösmenokontakti vedätyksellä.

Ilsa tuli halliin aika into pinkeänä päästäen oven suussa sellaisen huudon kuin olisi päätä leikattu, joten päädyttiin vielä hetkeksi ulos lenkkeilemään että edellinen koirakko sai suorittaa oman ratansa rauhassa ilman kiljukaulaa radan reunalla. Tämä vire lupaisi hyvää lähdössä pysymiseen :D Yllättävän hyvin Ilsa kuitenkin hillitsi itsensä, mutta taisi olla sen verran uusi tilanne noin pitkältä vastaanotto että tuli kutsuttaessa suoraan luokse suorittamatta yhtään estettä. Hups! Toisella kerralla varasti sitten lähdössä pussin merkkauksessa, mutta kolmas kerta onnistui kun piti katsekontaktin koiraan koko matkan. Pakkovalssikin onnistui vaikka tämä on ollut "pitäisi treenata" listalla. Päällejuoksu puomin alastulokontaktille aiheutti odotetusti loikkauksen; pussista sen sijaan kääntyi hyvin vaikka putkijarrua ei ole harjoiteltukaan (pitäisi, pitäisi). Ylösmenolla ei minillä ongelmia; valssilla teki nätin juoksarin, persjätöllä taas loikkasi. Ei välttämättä virheen arvoisesti, mutta ei kriteerien mukaisesti kuitenkaan.

Toinen treeni mustat pallot ja sen säännöt: a) kolmoshyppy pakkovalssilla (joo, menee ihan varmasti loppuun asti yksin, not)  b) ysihyppy vastaanotettiin myös hypyn takaa (heh, heh), ja kirsikkana kakussa c) ohjaaja ei ylitä puomin nro 13 linjaa puomille lähetettäessä eli koira menee koko puomin yksin ohjaajan seistessä takana. Kaikki treenit tehtiin niin, että ensimmäisellä kerralla ei käytetty mitään apuja kuten etupalkkaa, vasta sitten toistokerroilla jos ei onnistunut ensimmäisellä yrityksellä.

Ensimmäisen puomin Ilsa meni määrätietoisesti loppuun asti, tosin taisi luulla puomin vieressä ollutta numerokylttiä alustaksi kun hyppäsi puomin lopusta väärälle puolelle. Mutta tuli heti kutsusta pakkovalssiin! Seuraava puomi onnistui yllättävän siististi vaikka ei täysin kriteerien mukainen ollutkaan. Mutta eipä näitä taaksepäin käännöksiä ole vielä treenattukaan. Lopun testissä ei Ilsalla ihan usko riittänyt loppuun asti ja kääntyi juuri ennen alasmenoa takaisin. Etupalkalla viipotti koko puomin yksinään. (Sama testattiin Lilillä päivän päätteeksi ja yllättäen ei ongelmia ;)

Kolmannessa treenissä (valkoiset neliöt) piti keksiä kolme eri ohjausta estekuvioon ja näiden suoritukset sitten kellotettiin. Ensimmäisenä oli se varmin vaihtoehto eli valssi kolmosen jälkeen ja kutoselle puolivalssi. Tämä sujui ongelmitta. Toisena vaihtoehtona persjätöt kyseisiin kohtiin. Tässä oli ohjaajalla hieman ajoituksen kanssa ongelmia ettei ohjannut koiraa kolmosen ohi liian aikaisella käännöksellä. Mutta kun tämä saatiin onnistumaan niin oli se myös nopein vaihtoehto yli puolen sekunnin erolla. Persjätöt kunniaan! Kolmannessa vaihtoehdossa vippaus tai poispäinkäännös kolmoselle ja valssi vitosen jälkeen. Vippausta ja poispäinkäännöstä ollaan vasta alettu harjoittelemaan mutta kyllä ne näköjään hätätapauksessa toimii jo radallakin. Neljäntenä kokeiltiin vielä Marin ehdotus japanilainen kolmosen ja nelosen väliin. Maksin kanssa voi ollakin hyötyä että kierrättää nelosen kauimmaisen siivekkeen kautta, minin kanssa ei niinkään.    


Hyvät oli treenit huippuporukassa! Näillä eväin sunnuntaina kisaamaan ja sitä ennen muistetaan treenata puomia lisää ;)