sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Pois mukavuusalueelta

Yksi tärkeimpiä syitä miksi ilmoitin Ilsan tälle vuodelle kahteen eri valmennusryhmään sekä viikkotreeneihin oli että joku ulkopuolinen saisi piiskattua ohjaajaa parantamaan suoritusta vaikka välillä tuntuisi turhalta pilkun viilaukselta ja toisaalta parantamaan koiran teknistä osaamistasoa eikä mennä aina helpomman kautta. Minikoiran kanssa kun pärjää yllättävän pitkälle juoksemisella ;)

Launtaina (taas aamuvuorossa) jatkettiin Marin valmennuskerralla numero 2. Viime kerran jälkeen ollaan kovasti treenattu kotiläksyjä eli puomin juoksukontaktia, mutta ei suoritusvarmuus ole vieläkään sitä tasoa mitä pitäisi. Tämän kerran valmennus aloitettiin virtuaalikoira harjoituksella eli piti suorittaa lyhyt rata kuin ohjaisi omaa koiraa ja tämä yksinjuoksentelu sitten videoitiin ja kellotettiin. Joskus aiemminkin on treeneissä pitänyt arvioida etukäteen radan suoritusaika ja yhtä lailla pieleen meni silloinkin arviointi kuin nytkin :D Ilsan kanssa kipitettiin rata noin 5 sekuntia nopeammin kuin mitä yksinäni. Tämä heitto ei sisänsä tuota ongelma kun juoksuvoimaa on ohjaajalla vielä reservissä, joten yleensä ehtii ihan hyvin joka paikkaan. Oikeasti nopean koiran kanssa ei ole ehkä varaa tehdä noin isoa arviointivirhettä tai sitten oltaisiin jossain myöhässä.

Virtuaalikoiraharjoitus toimii hyvänä lämmittelynä ja sen jälkeen päästiinkiin asiaan eli ratatreeniin. Kevyet sellaiset 30 estettä :D Rataantutustumisessa ajattelin että nyt olisi hyvä kun olisi osaava ja irtoava koira niin pääsisi testaamaan kepeille ja myöhemmin keinulle ja putkellekin leijeröintiä. Leijeröinnin treenaus on ollut pitkään suunnitelmissa Ilsan kanssa, mutta vielä se on jäänyt kun vaikeuksia tuottaa irrota edes putkeenkin kontaktin alla. Kerta harjoituksissa oltiin ja vaihtoehto leijeröinnille olisi ollut juosta ihan helkkarin paljon pidempi matka, niin ei muuta kuin minikiituri radalle ja testaamaan :) Muutenkin rata oli eurooppalaisvaikutteinen, jossa rohkealla ohjauksella homma toimi parhaiten.

Ratatreeni tehtiin kahdessa osassa, ensin kuten itse oli suunnitellut ohjaukset ja sen jälkeen käytiin vielä Marin kanssa rata läpi. Suurta eroa ei ohjausvalintoihin tullut, lähinnä itse valitsin taas ne helpoimmat vaihtoehdot ;) Mutta ne leijeröinnit, ne toimi Ilsalla heti ensimmäisestä kerrasta ja vielä joka kerran! Olin ihan hämmästynyt! Myös takaaleikkaukset hypyille toimi joka kerta. Ekalla vedolla pieniä kauneusvirheitä kuten puomin kontaktia ja joku kielto putkesta ja taisi jäädä kepitkin kerran suorittamatta loppuun. Loppuun vetäistiin kuitenkin koko rata nollalla läpi! Tästä olisi saatu vielä siistimpi pätkä jos ohjaaja ei olisi hyytynyt jo puolessa välissä rataa, mikä lie tauti iskee päälle. Mutta Ilsa oli niin hieno!

Video vielä nollaradasta:

    

torstai 9. marraskuuta 2017

Kaikkea muuta kuin päätöntä treeniä

Viime lauantai aloitettiin pirteästi heti aamusta (not...) Etelä-Karjalan Koiraurheiluhallilla Katin toisella valmennuskerralla. Viime kerralla syyskuussa opiskeltiin ohjauksen linjoja ja samalla teemalla nytkin. Tosin taaskaan ei ohjaajia ihan niin helpolla päästy että oltaisiin käyty vain rata juoksentelemassa ;)

Sehän on jo tuttua että koira seuraa ohjauksessa eniten ohjaajan liikettä ja rintamasuuntaa, vähemmän käsiä tai suullisia käskyjä. Nyt tämä teoria pistettiin ensimmäistä kertaa itsellä testiin. Rata piti suorittaa niin että joku elementeistä - liike, kädet tai ääni jätetään ohjauksesta pois. Ilsa kun ei ole kovin hyvä irtoamaan esteille luonnostaan (toki parempaan suuntaan menee koko ajan) niin tehtiin ensimmäinen suoritus niin että ohjaaja ei saanut juosta vaan piti kävellä jolloin koira piti lähettää esteille riittävän kaukaa että ehtii seuraavaan kohtaan ohjaamaan. Pienessä hallissa tämä toimi yllättävän hyvin jo ensimmäisellä yrittämällä :) Seuraavaksi sama juttu, mutta ilman käsiä jolloin rintamasuunnan merkitys korostui entisestään. Tämä oli itsellekin ensimmäinen kerta vaikka kädetön ohjaus treeneissä ei mikään uusi keksintö olekaan. Ei vaan ole saanut aikaiseksi itse kokeilla, mutta tämän kokemuksen perusteella ei jää viimeiseksi. Sangen opettavaa ja työlästä!

Pieni tauko väliin ja sitten jatkettiin taas. Videolle päätyi treeni ilman ääntä ja käsiä, viimeinen setti mentiin vielä kävellen ilman käsiä ja ääntä :D



Loppuun ehdittiin treenailla vielä yksittäisiä tekniikkajuttuja. Vihdoin saatiin Ilsalle toimimaan takaaleikkaus hypylle ilman mitään apuja ja teki vielä aika tiukasta kulmasta. Minikoiran kanssa on tullut opeteltua ihan uusia tekniikoita kuten vippausta (toimi hienosti perjantain ryhmätreeneissä) ja nyt sylkkäriä. Poispäinkäännös on edelleen vaikea. Maailmalta kantautuu myös uusia ohjauksia, jotka pitäisi ottaa myös treenilistalle. Tällä hetkellä tuntuu että suurin osa treeniajasta menee edelleen puomin kontaktin kanssa tapellessa, taitaa olla kohta paluu perusteisiin edessä.