maanantai 31. maaliskuuta 2014

Katin koulutusviikonloppu

Ei olla vähään aikaan päästykään Katin koulutuksiin, mutta nyt sellaista oli tarjolla molempina päivinä. Ratapiirrokset saatiin opiskeltavaksi jo perjantai-iltana - muutama kohta mietitytti etukäteen, mutta ei ne lopulta niin pahoja ollutkaan :)

Lauantaina oltiin vuorossa jo heti ensimmäisessä ryhmässä ja kun rata oltiin käyty yhdessä läpi, niin siinä ei pitänyt olla mitään ihmeellistä. Olin ottanut Lilille vinkupallon palkaksi, että olisi hereillä aamutuimaan. En tiedä vaikuttiko se, mutta olipahan neiti alkuun sinkoilevalla päällä. No, tulipahan treenattua koko rahan edestä.

Kakkoselle pakkovalssi, ajoissa liikkeelle, jotta ehtii persjättöön kolmoshypyn jälkeen. Neloselle takaakiertoon ja koska jatkoon ei ollut mikään kiire, niin A:lle takaaleikkaus. Muuten olisi ollut persjätön paikka tähänkin. Ensimmäisellä yrityksellä Lili leikkasi minun linjan edessä suoraan ja meni putkeen, possu! Pituudelta lähetys kepeille, katsottava ettei peitä keppejä. Keppien sijaan Lili löysi ensin itsensä putkesta nro 11… Toisella yrittämällä taisi tulla pituudestakin ohi. Koira jätettiin pujottelemaan ja itse kohti hyppyä 9 ja tälle vastakäännös. Koira itsenäisesti puomin loppuun, itse jäi putken kohdille (toimi joka kerran!). 12-13 väliin kaksi persjättöä - ensimmäisellä blokataan putken väärä pää ja toisella saadaan koira vasemmalle puolelle, jolloin päästään itse jatkamaan matkaan aiemmin kun ei tarvitse koiraa väistellä. Tää onnistu aina hyvin. Putkesta putkeen ei sitten heti onnistunutkaan, ensin houkutti kepit ja sitten tultiin putkesta ohi. Kun tämä saatiin hyvin toimimaan, niin 15 hypylle ehtikin hyvin tekemään pakkovalssi-jaakotuksen. Keinulta oli tarkoitus lähettää ensin hypylle 18 ja siitä sitten 19 putkeen (oma linja mahdollisimman suora keinulta putkeen), mutta ei vaan irronnut A:n ohi. Tämä on selvästi harjoiteltava asia, mutta tässä tapauksessa meille toimivin ratkaisu oli joka tapauksessa juosta itse pidemmän kautta eli lähetys 18 hypylle, persjättö ennen putkea ja vielä ehti pakkovalssiin kahdellekympille :) 21 niisto-sokkarilla, 22/27 hyppy oli käännetty keppien suuntaiseksi, 23 lähetys takaakiertoon ja okserin kautta lähetys 25 takaakiertoon. 26 twistillä ja 27 ennakoivalla valssilla, lähetys 28:lle ja siitä lähetys puomille leijeröitynä. Saatiin se nollakin radalta tehtyä kun ensin vähän harjoiteltiin :)


Iltapäivällä ehdittiin vielä Tapikselle kauniiseen auringonpaisteen treenaamaan. Ehkä kesällä tulee valitettua liiallista kuumuutta, mutta olipahan nautinnollista treenata kun ei sormet jäätynyt. Ohjatusta tuli huomio, että suunnat toimii jos olen itse lähempänä merkkiä, kun taas etäisyyden kasvaessa kaari muuttuu suoremmaksi (ei irtoa sivusuunnassa) jolloin hakee vaikka oikean kapulan vaikka kääntyy vasemman kautta?!? Kakejen painonsiirtoon kokeiltiin uutta kikkaa. Siinä tuleekin olemaan iso urakka ja vaivaisen parin kymmenen sentin takia. Mutta ilman painonsiirtoa taaksepäin niin tulee liikkumaan väkisinkin.

Sunnuntaina treenattiin vasta viimeisenä koirakkona. Rata näytti alkuun paljon pahemmalta mitä se lopulta olikaan. Mutta varmuuden vuoksi jätettiin vinkupallo alkuun reppuun odottelemaan :)

Ainoa omasta suunnitelmasta poikennut kohta oli 5-6 väli (ja 13) eli ei pyöritetäkään kutosen ekan siivekkeen kautta vaan otetaan kauemman siivekkeen kautta pakkovalssilla. Näin saadaan vauhti pysymään maksimaalisena, kun ei tarvitse välistä kääntyillä ja sitten pyöriä siivekettä ympäri. Ensimmäisellä kerralla Lili hyppäsi hypyn suoraan ja minun jaloille vielä kun olin aavistuksen myöhässä. Toisella yrittämällä vedeltiin jo loppuun asti puhtaasti, muutamin kohdin tuli hieman kaarroksilla, joita sitten höylättiin loput 17 minuuttia treeniajasta :)

Kakkonen toimi sekä vastakäännöksellä ja rytmityksellä. Kolmosputkesta piti hieman odottaa koiraa, että sai sen lähetetty neloselle eikä ajaudu itse liian pitkälle ja ole sitten myöhässä kutosen pakkovalssista. Muurin jälkeen kaarratti ja tähän kokeiltiin vaikka mitä vaihtoehtoja. Mutta jotta esim. vastakäännöksellä saisi oikeasti tiukan käännöksen, niin pitäisi palkata niitä käännöksiä. Jos vinkupalloa käyttää palkkana, niin palkan pitää olla valmiina oikeassa kohdassa - kädestä heitto saa koiran sinkoamaan ihan toiseen suuntaan vingun kuultuaan :D Persjättö 8-9 väliin ja ysille takaakiertoon. Lähetys 11 hypylle ja itse kohti 12 hyppyä, jolle takaakierron jälkeen persjättö ja hypylle 13 pakkovalssia tekemään. Pakkovalssin tekemisen voi aloittaa jo aikaisemmin mitä olen aina tehnyt eli ei ensin kuljeta koiraa ja sitten vasta käännetä vaan käännöstä aletaan tekemään jo kulmalla niin tulee tiukemmin. Vaikea selittää, mutta hyvin tämä toimi, eipä vaan ole tullut mieleen aiemmin. 11-12 välin tuli vähän kaarella, joten kokeiltiin lopuksi vielä vaihtoehtoa, että ensin kävi kääntämässä hypyllä 11 ja 12 hypylle japanilainen. Vähän ehkä tulee kiire tehdä pakkovalssia kolmelletoista, mutta mahdollista kun pistää tossua toisen eteen. 15 hypylle poispäinkäännöksellä, otin kyllä joka kerta haltuun ensin kahdella kädellä :) Tässä ei saanut ajautua liian lähelle hyppyä, jolloin oma liike tukee askeleen verran pituudelle irtoamista ja putken leijeröintiä. Putkeen pakkovalssilla ja tiukka käännös muurille rytmityksellä (sekä sopivalla äänenkäytöllä :) 20 takaaleikkauksella ja puomilla itse kontaktista ohi ja siitä lähetys putkeen niin ei tule kilpajuoksua 23 hypylle. Rytmityksellä käännös ja 24 merkkaus, 25 pakkovalssilla. Hyvin ehdittiin vielä toinenkin kerta vetää koko rata nollalla läpi, eikä edes hapottanut! Lili voi olla toista mieltä, kun joutui kuitenkin enimmän työn tekemään :)


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Forever young


Nomi täytti viime viikolla jo 3 vuotta! Ehdittiin juhlia kyllä ihan oikeana päivänä eli tiistaina :) Toiset ne vuosien saatossa vanhenee ja viisastuu tai sitten pysyy ikinuorina. Nomi taitaa olla tuota kaikkea vuodesta toiseen - rauhallinen, viisas ja leikkisäkin. Kun ei ole koskaan oikein ollut pentu sanan rasittavassa merkityksessä, niin ei sitä aikuistumistakaan huomaa :)

Nomi on viime kuukaudet päässyt helpolla, kun Muska on keskittynyt äitiyden vastuulliseen tehtävään. Nyt kun on Mimmi lentänyt pesästä pois, niin voi taas palata arkipuuhiin, joihin kuuluu ehdottomasti Nomin höykkyyttäminen. Illan aikana ehdittiin hyvin purkaa patoutumat pois. Nomi oli jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen ihan puhki :D Mutta välillä kun kävi pihalla jäähdyttelemässä ja vetämässä rundia niin kyllä sitä taas jaksoi. Toivottavasti mini-mustat pysyvät jatkossakin kakaroina joille leikki maistuu!

Pääsi kaverukset myöhemmin viikolla myös aksailemaankin yhdessä. Haettiin Muskalle vauhtia puomille ja A:lle kun pistettiin Nomi menemään edellä. Seuraavaksi voikin keskittyä treenaamaan sitä itse kontaktia :)

Varsinaisesti treeneissä oli Lili ja Merri, kun siirryttiin nyt Lilin kanssa ryhmätreeneistä omatoimitreenailuun. Ja päivän haaste näytti tältä:

Eipä siinä paljon haastetta ollut kun ei koira kulkenut mihinkään. Ei sitä enää jaksa normitreeneihin oikein syttyä, ainakaan ilman vinkupalloa. Narupallo on so last season... Ens viikonloppunakin onkin puolestaan Katin koulutus, kivaa!!!

Keskiviikkona yritettiin tokoilla takatalven keskellä, mutta meni lähinnä jäätymiseksi. Nyt sitten odotellaan taas lumien sulamista ja kenttien kuivumista. Ohjattu nouto hajosi aika kivasti, kun alettiin tekemään enemmän liikkurin kanssa. No onhan tässä vielä aikaa sitä korjata, jos vaan pääsis treenaamaan.


maanantai 17. maaliskuuta 2014

Se toisenlainen kisakirja

Ostin kyseiseen vihkon jo vuonna 2004 ja siihen oli tarkoitus kirjata Milanin kasvukehitystä sekä muita pennun elämän tärkeitä asioita. Piti tyytyä tavalliseen vihkoon, kun Minun koirakirjani -kirjaa ei silloin sattunut kirjakaupasta löytymään. Neideille sellaiset sitten saatiin (ensimmäisen ostin, toisen sain palkinnoksi).

Milan osoittautui jo pentuna sen verran aktiiviseksi pikkupiruksi, ettei siinä arjen kaaoksessa ehtinyt mitään kirjailla. Jutun aiheita olisi riittänyt varmaan romaaniinkin asti. Ja kasvoihan tuo hyvin isoksi pojaksi ilman viikoittaista seurantaakin :)

Vihko lojui kaapin perukoilla käyttämättömänä vuodesta toiseen, kunnes se vihdoin otettiin käyttöön vuodenvaihteessa. Ja vielä ihan alkuperäisen ajatuksen mukaiseen käyttöönkin eli seuraamaan viikoittain  paino- ja mittakehitystä. Tosin seurannan kohde vaihtui koirasta omistajaan ja lukemat mieluiten laskusuuntaisia.

Uusi vuosi ja uudet elämäntavat, näinhän se monella on. Itsellä tosin ensimmäistä kertaa ja jos jotain lähdetään tekemään niin tehdään se sitten kunnolla :) Alkuperäinen tavoite oli vaan mahtua vanhoihin farkkuihin maaliskuun alkuun mennessä. Mutta jos farkut on juuri Milanin pentuajoilta, niin ei ihan niin helppo juttu olekaan…

Olen joskus vitsaillut että Milanin pentuaika oli rasittavuudeltaan kaikkien muiden koirien pentuajat yhteensä ja kerrottuna vielä kahdella. Ja siinä tuskin on yhtään liioittelun makua. Erittäin älykäs ja aktiivinen pikkupiru, joka purki kaiken energiansa omistajaansa. Ja aivan kaikesta piti vääntää kättä lällättelevän kakaran kanssa, joka suorastaan nautti kaikista haasteista (=kielloista) ja huomiota haettiin aivan väkisin (vaikka nappaamalla persuksista ohimennen). Samalla kun koiran kasvukäyrät näytti ylöspäin niin nääntyneen omistajan käyrät näytti alaspäin. Ei asiaan muuten olisi niin kiinnittänyt huomiota, mutta kummasti vanhat vaatteet alkoi roikkumaan päällä ja kun meni ostamaan uusia niin vaatteista pieninkin koko oli liian iso… Tuolta ajalta kun katselee kuvia, niin posketkin on melkein jo lommoilla ja kireitä vaatteita ei pahemmin päällä näy, päinvastoin kaikki näyttää teltoilta. Paitsi ne farkut. Olin juuri ehtinyt ostaa uudet farkut ennen kuin Milan tuli, mutta vähiin jäi niiden käyttö kun oli käytävä ostamassa uudet, jotka ei kyllä roikkuneet enää mistään...

Milankin rauhoittui pahimmista ajoistaan (tai ainakin suuntasi energiansa muuhun) ja sai neitejä kavereikseen, jotka omistajan näkökulmasta oli helppoja jo alusta alkaen. Urheiluharrastukset vaihtui koiraharrastuksiin ja edes agilityä ei voi pitää kovin rasittavana lajina kunnon kannalta tokosta puhumattakaan. Ja ainaisessa kiireessä oli niin paljon kätevämpi ajaa autolla lyhyetkin matkat ja ostaa ruuaksi jotain nopeaa ja maittavaa (=lihottavaa). Tähän päälle vielä istumatyö. Joku kilo per vuosi ei ole paljon, mutta mitä se tekeekään viidessä tai vaikkapa kymmenessä vuodessa…

Kummasti sitä sai alkaa laittamaan vanhoja vaatteita kierrätykseen kun eivät enää mahtuneet päälle. Ja parhaimmassa tapauksessa kävit ostamaan uuden juoksupuvun elokuussa niin kuukautta kahta myöhemmin se olikin jo aika tiukka. Lopullinen herätys taisi tulla marraskuussa kun halusin kokeilla yhtä vanhaa juhlapukua (hmm, vuodelta 1997 :). Se näky on varmaan palanut loppuiäksi verkkokalvoille, niin ei tarvinnut erillistä valokuvaa ottaa muistutukseksi :D

Jouluun asti mentiin niin että jätettiin vain ruokavaliosta kaikki herkut pois. Ensimmäiset viikot oli yhtä tuskaa, sen verran paljon oli tottunut makeaa mussuttamaan. Mutta kun jatkuvan makean syömisestä pääsee eroon, niin ei sitä enää niin kaipaakaan. Jouluna syötiin "vanhaan malliin" ja valmistauduttiin pistämään ruokavalio täysin remonttiin 1.1.2014 alkaen.

Siitä alkoi myös vihkon täyttäminen. Kerran viikossa punnitus ja mittanauhalla mitat kriittisimmistä kohdista. Olihan lukemat karua luettavaa… Liikunnan määrääkin oli tarkoitus lisätä, mutta ennen kaikkea muutos lähtisi ruokavaliosta. Ensimmäiset viikot olin vielä flunssassa, joten näki hyvin mikä sen ruokavalion merkitys on. Kuukauden tai kaksi jaksaisi varmaan vaikka mitä ihmedieettiäkin, mutta tarkoitus oli saada muutoksesta pysyvää. Alkuun lähdettiin hieman soveltaen näillä opeilla - alkuun oli jo vaikeuksia syödä niin paljon mitä "dieetillä" kuuluisi. Joten jos syö oikein, niin ei nälkää tarvitse todellakaan nähdä - enemmän proteiinia ja hyviä rasvoja, vähemmän hiilareita, sitähän se. Ensimmäinen kuukausi meni hyvin 1 kg / viikko eli neljä kiloa lähti nopeasti, mutta sen jälkeen kehitys tyssäsi. Joten jotain uutta oli keksittävä, sillä motivaatio on aika vahvasti riippuvainen tuloksista. Netistä löytyi ohje Jutan 4 vkon GoFatGo-dieettiin, joka sisälsikin selvästi vähemmän rasvoja. Ja ei muuta kuin kokeilemaan saisiko rasvat tuolla kyytiä. No, jotain ainakin lähtee vieläkin puolisen kiloa viikossa :) Punttitreenillä olisi tarkoitus ehkäistä lihasten lähtemistä.

Kaksi ja puoli kuukautta on tietysti lyhyt aika korjata monen vuoden "tuhoja", mutta enpä olisi uskonut että tässäkin ajassa voi saada tällaisia tuloksia - painoa lähtenyt 6 kiloa, keskivartalon ympärysmitta lähes 10 cm pienempi ja reidetkin 5 cm kapeampia. Ja mikä tärkeintä, olo on aivan loistava! Juoksi sitä sitten lenkillä tai agiradalla niin kyllähän kulkee mukavammin hieman kevyempänä. Ja sitä turvonnutta oloa ei ole ikävä yhtään. Farkutkin mahtuvat jo hyvin jalkaan ;) Tosin taas alkaa olla kaapissa vino pino väärän kokoisia vaatteita…

Kun tavoitteet alkaa olla jo saavutettu, niin oliko tämä jo tässä? Ei. Painonpudotuksen jälkeen olisi tavoitteena alkaa parantamaan lihaskuntoa, joka on edelleen kaukana vanhoista hyvistä ajoista (ranteenmurtuma katkaisi hyvän treeniputken ja sitten tulikin jo Milan). Eikä ruokavaliossakaan ole paluuta entiseen, ei vaan elimistö enää kestä hiilareita kuin pienissä määrin. Sama koskee myös herkkuja eli herkuttelupäivät erikseen. On sitä nytkin käyty välillä Mäkkärissä ja syöty laskiaispullia. Tai syöty kisoista saatu suklaalevy yhdellä istumalla :D Välillä on hyvä löysäillä. Eikä vielä ole näköjään kiintiö tullut täyteen broilerista, tonnikalasta, rahkasta tai raejuustosta ;)

Suurin haaste on ollut sovittaa kalenteriin omat treenaamiset ja ruuan laitot (kunnolla syöminen vie enemmän aikaa) koirien treenaamiseen. Ei vaan voi olla joka ilta seisoskelemassa jossain kentällä koiraa treenaamassa. Tämä ongelma on vielä ratkaisematta. Tietysti iltoja vapautuisi sillä, jos kykenisi aamu-aerobiseen. Harkitaan asiaa toukokuussa, ehkä tuohon voisi kyetä kauniissa kesäaamussa, nyt pelkkä ajatuskin puistattaa… Agilityssä, jos fiksusti treenaisi, niin voisi riittää yhdet treenit per viikko. Tokoon pitää kyllä seuraavina kuukausina panostaa enemmän.

Tulihan raapustus. Kuvia on turha odottaa kevennykseksi ;)

 

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kuuliainen koira vauhdissa tuomarin tarkan valvovan silmän alla

Vuoden 2014 ensimmäiset kisat takana! Taidettiin nyt kerrankin jättää kauden aloituksen tahmeus väliin. Tämän päivän suorituksiin voi olla tyytyväinen, tuloksiin ei ihan niinkään. Onneksi ei ollut aamulla kiire mihinkään, sai ihan rauhassa heräillä :)

Ai, tarvitaanko miutakin siellä kisoissa?
Tämän päivän tuomarina Anders Virtanen. Ensimmäiselle radalle ei edes osallistuttu ja kun tuloslistaa kävi katsomassa, niin ei siellä pahemmin nollilla juhlittu vaikka osallistujia oli nelisenkymmentä. Ensimmäisenä meillä oli suoritusvuorossa hyppyrata, joutui keskittymään ihan tosisaan jo rataantutustumisessa että muisti radan. Ja olihan niitä ansaesteitä taas tarjolla... Äänetöntä ohjausta voisi ihan mielenkiinnosta kokeilla treeneissä suoraviivaisemmalla radalla, mutta nyt ei ollut sen paikka todellakaan. Lili tuli hienosti käskytyksiin ja pelasti vielä lopun hypynkin putkesta tullessa (unohtuiko joltain putkijarru...), joten ekalta radalta nolla! Lopputuloksissa se riitti kolmanteen sijaan, hyvä Lili! Ehkä olisi kannattanut lahjoittaa palkinnoksi saatu suklaalevy jollekin, niin selviäisi illalla hieman lyhyemmällä juoksulenkillä ;)


Agilityrata oli jo loogisempi, niin ei tullut niin paljon paineita muistamisen kanssa rataantutustumisessa. Kaarroksiin ei pahemmin kiinnitetty huomiota, annettiin mennä vaan :) Kontaktit muistettiin ottaa maltilla ja keinukin oli hieno. Vasta maaliin tullessa selvisi, että tuomari olikin ollut tarkkana puomin ylösmenolla ja antanut sieltä vitosen. No eikä! Video on kuvattu takaapäin, joten siitä näkee vähän huonosti, mutta aika pienestä jäi kiinni suuntaan tai toiseen. Tulee edellinen askel maahan juuri puomin alkuun. Mutta eipä ole jatkossakaan tarkoitus tehdä noille ylösmenoille mitään, se on sitten huonoa tuuria jos ei osu ja sattuu silloin tarkempi tuomari radalle.


Seuraavat kisat onkin vasta kuukauden päästä. Tarkoitus on kisata jatkossakin varsin maltillisesti - ei houkuttele kisaaminen vaan huvin vuoksi ja pysyy kontaktitkin paremmassa kunnossa tällä tahdilla :)

Eka tokokoepaikkakin on nyt varattu! Tämän viikon treenit on jäänyt täysin väliin, sen verran surkeat olosuhteet on ollut tuolla ulkona. Mutta eiköhän viimeisetkin lumet saa kyytiä ensi viikon aikana ja jos aurinko paistaa ja on lämmintä, niin voi ne lätäkötkin sieltä kuivua.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Etsivä löytää

Pistää pienenkin koiran pään pyörälle kun pitää ihmetellä vallitsevaa säätilaa maaliskuun ensimmäisen päivän treeneissä… Missä ne lumet on?


Normaalisti tähän aikaan vuodesta on paras hiihtokausi meneillään, tänä vuonna ei olla hiihdetty metriäkään. Se on siis otettava pyörä kohta esiin koiran juoksuttamiseksi, että saadaan kuntopohjaa tehtyä agikisoihin. Omistajan kanssa juoksentelu ei oikein riitä korvaamaan koko talven vetohiihtoa…

Nomia ei välttämättä haittaa lumien vähyys. Koetapa itse juosta näillä jalkapainoilla tunnin lenkki, kun on satanut pari senttiä nuoskalunta. Matkan varrella vielä poisteltiin paakkuja pariin otteeseen.


Karvanlaadulla on väliä, kaverin (yhtä pitkät) jalkakarvat samalta lenkiltä.



Tähänkin ongelmaan on tietysti ratkaisunsa, muukin kuin lumien sulaminen ;) Tuon verran lähti Nomin jalkakarvoista sunnuntaina ja vielä niitä jäi...


Uusimman Kääpiösnautseri-lehden mukana tuli hienosti tehty trimmausliite. Valitettavasti minä en vaan jaa nykymuodin mukaista ihannetta käppänien trimmistä. Kaikki mikä vaan irtoaa niin pois snautseri-look on enemmän minun mieleen niin ulkonäön kuin käytännöllisyyden takiakin. Vielä kun saisi jostain sen oikeasti päästä varpaisiin superkarkeakarvaisen snautserin/käppänän. Harmittavasti yksikään näistä omista ei ole saanut samoja karvageenejä kuten esim. Milanin velipuoli Hugo. Säästyisipähän taas Milanin hurjaa vauhtia kasvavien kinttukarvojen nyppimiseltä...

Itse tokotreeneissä viikonloppuna Lililtä oli kateissa milloin mikäkin - tai ainakin valitsi usemmasta vaihtoehdosta itsepintaisesti aina sen väärän. Tarvittaessa myös parkkipaikalle jonkun heittämä pahvimukikin käy ruudun korvikkeesta. Kaikki koirat myös varoi lumen alta paljastunutta alustaa, tuntui vissiin jäinen hiekka inhalta tassujen alla.

Sunnuntaina ei varmaan ehditty tehdä muuta kylmässä kelissä kuin ohjattua, kun joku ei suostunut siis mitenkään hakemaan oikeanpuolista kapulaa. Lopulta oli niin paiseessa, että yritti lähteä aina käskystä liikkurin taakse luimimaan. Joo, meillä ei treeneissä piestä koiria vaikka siltä Lilin olemus ehkä näyttikin. Mutta periksi ei annettu, nössöilemällä ei pinteestä pois pääse, ainoastaan tekemällä oikein. Ratkesihan se pattitilanne ennen pitkää ja lopputreenit tehtiin taas iloisella ilmeellä.

Lauantaina käytiin vielä illalla treenailemassa yhtä Anders Virtasen viime kisojen ratapohjaa tulevaa viikonloppua ajatellen. Alkaa kisavire nostaa Lililläkin päätään, kun alkaa jo treeneissä possuilla keinua. Tietty hyvä juttu, että pääsee treeneissäkin huomauttaa, mutta minkälaistakohan suoritusta on sitten kisoissa odotettavissa?

Rankkaa tää treenaaminen, tuumii Nomikin, hyvä että jaksaa edes leluilla leikkiä. Mutta jos lepäilis lelu suussa, niin sehän on melkein sama asia?!?