perjantai 29. lokakuuta 2010

Kisatreeniä

Tai jotain :) Edellinen treeniryhmä oli tehnyt jonkun kisan hyppyradan kentälle ja meidän ryhmä halusi treenata sillä myöskin. Tehtiin kahdessa osassa (keppien jälkeen poikki), että pääsee sitten paremmin hiomaan ongelmakohtia.


















Milan ensin. Takki ja hihna pois ja pieni pätkä herättelyseuraamista (innokas ja hyvin kuulolla), mutta silti oli ihan koomassa kun aloitettiin. Vasta kun sai kuulla kunniansa maton haistelusta (patukasta persuksille, ei suositella herkemmille...) niin heräsi. R-A-S-I-T-T-A-V-A-A... Ajattelin ensin, etten ehdi 5 hypyn jälkeen valssaamaan, joten päätin tehdä takaaleikkaukseen ennen seiskaa, jonka takia olinkin sitten myöhässä viemään kepeille. Milan haki ne kyllä itsekin, kun lopulta tajusi että sinne pitäisi mennä seuraavaksi. Hyvä minä. Otettiin uusiksi, vipinää kinttuihin (että ehti tekemään valssin sekä viemään kepeille) ja meni oikein hienosti! Kolmoshypyn jälkeinen haltuunotto ei Lililläkään ollut tarpeeksi tehokas, joten taas ns. helppo alku uusiksi. Sitten painettiinkin menemään hienosti. Kepeille Lili vaatii, että viedään hieman kauemmas niin saa suoremman linjan. Ei muka meinaa tiukasti kääntyä vaan aloittaa tällöin toisesta välistä.

Toisen pätkän aloitti Lili ja tässä päästiin soveltamaan Rannikon Timon koulutuksissa opittuja juttuja. Helppoa, jos ei itselle iskisi joku aivosulku. Ensin jään "ihailemaan" Lilin lähetystä 14 hypylle, jonka takia olinkin hieman myöhässä putkelle viennissä. Seuraavalla kerralla vein Lilin putkelle liian pitkälle kun olisi vaarapaikan jälkeen vaan pitänyt lähettää, lopputuloksena kun minä löin jarrut niin löi koirakin juuri kun oli ehtinyt putkeen eli kääntyi takaisin. Kolmas kerta toden sanoi. Pöllö... Suurimmat haasteet Milanin kanssa taisi olla lähdössä, että sain sen nenän kohti hyppyä eikä pujottelua :) Haaltuunotto 15 hypyn jälkeen jäi liian vaisuksi, kun minulla meni plasmat siinä sekaisin, kun ei Milan tullutkaan väliä yhtä nopeasti kuin Lili. Jos nyt ensin oppis juoksemaan täysillä kun sitä tarvitaan ja sitten seuraavaksi vaikka säätelemään vauhtia :)

maanantai 25. lokakuuta 2010

Ja taas mölleillään...

Vai kenties pöllöillään... Videoltahan se paljastuu (video alkaa ensimmäisen hypyn jälkeen, kun ratahenkilöt estivät näkyvyyden). Ensin kun näin mölliradan niin ajatus oli, että putkih*lvetti. Loppujen lopuksi olikin yksinkertaisempi ja ehkä vähän turhan suoraviivainen, arvasin että jossain vaiheessa jään jälkeen ja sit ei tee hyvää. Tämä olisi ollut niin Milanin rata, mutta Lili pääsi varpaitaan telomaan. Lilin rääkäisy ekan putken jälkeen häipyy taustameluun ja onneksi ei tuon isompaa vahinkoa käynyt. Taas 5 virhepistettä ja sijoitus 7/15. Videolta näkyy hyvin kuinka Lili bongaa putken hypyn jälkeen, että hylkykin oli lähellä, nyt tuli "vain" kielto. Eipä tuollainen vaaranpaikka tullut edes mieleen rataan tutustuessa. Olisiko lähettäminen toiminut paremmin, mutta pelkäsin että jään sitten liikaa jälkeen, joka olisi aiheuttanut omat ongelmansa.



Milan teki lopuksi tehokkaat häiriötokoharjoitukset ulkokentällä lämmittelevien/jäähdyttelevien koirakoiden keskellä :) Hyvä, hyvä!

Viikonloppuna tokoiltiin vähän enemmänkin, aika peruskamaa. Joku ilta otettiin kotona Milanin kanssa tunnaria ja vaikka niin yritin ottaa alkuun jotain muuta että kierrokset laskisi niin silti niitä oli siihen malliin, ettei haistelusta tietoakaan. Vasta kolmannella yrityksellä aivot naksahti haistelumoodin; ennen käskyä silittelin Milania "rauhoittavasti" päästä, oli just sen näköinen, että apua miks tuo lyö miuta :) Kentällä yritti ensimmäisessä hyppynoudossa kiertää takaisinpäin hypyn, tätä sitten vahvistettiin molempina päivinä. Ruutu löytyi hyvin ja pysähdyksetkin toimi. Sunnuntaina masokistina kokeiltiin myös voi-luoksetuloa lähes kokonaisena (loppu maahan pysäytykseen), matka hieman vajaa, mut sehän melkein toimi tai siis Milaniksi varsin hyvin! Vähän kun saisi vauhtia pois, niin vois olla aika bueno, edelleen tullaan täysillä. Lilikään ei keksinyt mitään omituisuuksia treeneissä; uutena ruudussa oli ruokaa (hyvä!), noudossa on siihen malliin intoa, että pitää tosissaan kiinniittää huomioita ettei pääse varastelemaan.   

perjantai 22. lokakuuta 2010

Edistystä!

Alkaakohan sitä olla jo jonkin sortin himotreenaaja, kun huomaa käyvänsä agia treenaamassa kaksi kertaa päivässä :) Mutta onhan sitä hyödynnettävä harjoittelupaikan läheisyys ja näin sitä edistymistä tapahtuu.

Aamulla otettiin ensin yksittäisenä kontakteja sekä pujottelua. Sen jälkeen hyödynnettiin kentällä valmiina ollut rata, joka oli jokseenkin tällainen:























Ensimmäisellä yrityksellä Milan hyppäsi keinulta pois, mikälie flashback iskenyt. Otettiin uusiksi alusta asti, eikä enää ongelmia. Kepitkin haettiin hienosti ilman mitään apuja, loistavaa!!! Lili löysi ekalla kerralla itsensä keinun sijaan A:lta, mutta siitä voi enempi syyttää lepsua ohjausta. Vaikka käsiavut onkin periaatteessa pannassa pujottelun kanssa, niin silti sitä piti kokeilla tuossa kohtaa, kun itse oli jo lähes valmiiksi aloituskohdassa. Pieni näyttö neidille oikeasta aloitusvälistä ja sehän toimi! Mahdollisesti olisi toiminut ilmankin, mutta tulipahan kokeiltua.

Ennen illan ryhmätreenejä Kiia kävi juoksuttamassa snakut oivaan vireeseen pellolla. Lili tykkäis että olisi kaveri jonka kanssa juosta ja eihän Milan voinut vastustaa kiusausta käydä kakaroita pöläyttämässä kun olivat vauhtiin päässeet :) Illan treeni oli kiva ja näytti suunnilleen tältä:























Eniten tässä huolestutti 7-8-9 väli. Pituus oli lähellä maksimia, jota ei olla koskaan treenattu edes suoraan, ja vaikea arvioida että kuinka pitkälle koira piti ensin viedä että saa hyvän vauhdin (ja ilman että koira on 2 hypyllä). 8 hyppy oli vaikeassa kulmassa ja keppikulmakin varsin haasteellinen meidän tasoon nähden. Milanin kanssa tehtiin ensin varman päälle, mutta varsin tökkivällä suorituksella. Ja edelleen pitäis muistaa käyttää sitä koiran nimeä huuteluun... Kepit mentiin oikein ohjaajan pöllöilystä huolimatta, jippiii!!! Sanna neuvoikin hyvän tavan viedä 8 hypylle eli koira vaan lähetetään pituudelta ja sitten "tönäistään" toisella kädellä menemään kepeille. Olin varsin skeptinen tämän onnistumiseen, mutta näköjään pitää vaan luottaa koiriin enemmän, sen verran hyvin toimi molemmilla heti ensi yrittämällä. Milanin kepeille meno oli niin hieno, että olin jo tämän jälkeen aivan ekstaasissa - ei ole mennyt harjoittelu hukkaan!!!

Lilin kanssa halusin kokeilla alkuun jotain muuta eli menin 2 hypyn taakse kättä heiluttamaan (niisto?) ja siitä sitten oikea-aikaisesti liikkeelle. Tätä pitää kokeilla Milaninkin kanssa oli sen verran kätevä. Lili meni oikein nätisti rataa, mutta pituudella kävi ilmeisesti arviointivirhe ja rysäytti viimeiset palikat nurin. Voi harmi... Edelliseltä hypyltä asti uusiksi ja mitä tekee Lili kepeillä minun epäilyksistä huolimatta, tekee ne täysin oikein ilman mitään apuja! Tuuletuksen paikka :)!!! Kontaktitkin toimi. Voipi olla, että Lili aloittaa virallisen kisauransa jo marraskuussa Hannelen kanssa, joka tapauksessa maantaina on epiksien vuoro. Toivottavasti tämä vire jatkuu!

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Sekalaista treenausta ja kunnon kohotusta

Ollaan myö edelleen jotain treenattukin :) Viime viikon keskiviikkona ottivat snautserit ja sheltit suunnakseen agilityhallin omatoimitreenejä varten. Ja mitäköhän myö taas pääasiassa treenattiin - keppejä ja kontakteja!!! Alkaa tulla jo korvista ulos, mutta valitettavasti agilityyn kuuluu aika oleellisena esteosaaminen ja _itsenäisen_ pujottelun opettaminen eri kulmista ja puolilta on aikaa vievää. Käsiohjaus on edelleen "kiellettyjen" listalla myös aloituksien suhteen, mieluummin käytän verkkoja. Tehtiin perus hyppy - pujottelu - putki pyöritystä, pääsi hyvin treenaamaan eri kulmat ja puolet vauhdissa. Loppuun otettiin vielä ilman verkkoja, että onko jotain jäänyt päähänkin ja hyvin toimi! Milanin pakkomielteinen himo keinulle jatkuu, A-esteen kontaktipysäytystä pitää miettiä uusiksi, näyttää fyysisesti aika rasittavalta. Torstain ryhmätreenit jätettiin väliin, tarkoitus oli ehtiä viikonloppuna enemmänkin treenailemaan itsekseen juuri meille tärkeitä asioita.

Viikonlopun karvaoperaation takia ehdittiin lähinnä tokoilla. Lauantaiaamuna selvittiin aina kentälle asti, joka olikin saanut lumipeitteen. Oli varsin mielenkiintoiset treenit... Milanilla oli ensin täysin ruutu kateissa, sitten kun se löytyi niin sitkeästi haki vain tolppia vaikka alusta oli koko ajan ruudussa. Sai suunnilleen ratakiskosta vääntää, että meni keskelle alustalle. Voihan kärsimys... Muuten ei ihmeempiä ongelmia. No Lili sitten... Ruututreenit pitää miettiä uusiksi, jos aikoo niitä edes huvikseen tehdä, siihen malliin alkoi nostaa jo verenpainetta. Kosketusalusta joko tapetaan ja ennakoidaan pallon heittoa tai sitten tuodaan se minulle... Noutaminen on ilmeisen kivaa?!? Ruuan käyttäminen voisi toimia rauhoittamaan hommaa. Liikkeen aloittava perusasento oli taas kiven alla ja sitä sitten hinkattiin niin keppiä ja porkkanaa hyväksi käyttäen. Treeniä on jatkettu myös kotona. Loppuun kolme toistoa kakeja ruokakupilla. Kaksi ensimmäistä toistoa ok, mutta sitten kolmas, jolla olisi saanut syödä kupin tyhjäksi, niin koiralla lyö aivan tyhjää. Katseli sen näköisenä, että joo, tämä on paikkamakuutreeni ja tästähän ei nousta vaikka tuo yksi yrittäisi miten häiriköidä. Itsehilintäharjoitusta (ohjaajalle) parhaimmillaan... Kotiin ajaessa alkoi houkuttaa koko treenauksen lopettaminen. Pihalla otettiin vielä tunnaria Milanille, kun ei ollut kapuloita kentällä mukana. Kolme kapulaa yhteensä, kaikki osittain piilotettuna. Milan löysi ensin väärät, haisteli läpi, mutta kelpuutti vasta oikean! Itse seisoin varmaan metrin päässä, mutta herra oli sitä mieltä, että tuomisen saa unohtaa ja otti ritolat aivan toiseen suuntaan kapulan kanssa. Ei auttanut muuta kuin ottaa uusiksi ja tulihan se kapula sieltä jotenkuten pitkällisen taistelun jälkeen, huoh. No, mut sentään etsiminen onnistui...

Sunnuntaina ryhmätokotreenit. Lili aloitti luoksepäästävyydellä ja lyhyellä paikkamakuulla. Harjoiteltiin myös perusasennossa pysymistä sen jälkeenkin kuin hihna irrotetaan. Katsotaan niin kokeessa pomppii taas kuin aropiru kun hihnanlukko napsahtaa. Pitääkin selvittää, että saako hihnan irrottaa jo ennen lupaa, niin ei olisi tuota ongelmaa. Tai siis olisi enemmän aikaa saada elukka takaisin perusasentoon :) Harjoiteltiin myös kaikkia jääviä liikkeitä, istuminen vielä vähän avustettuna, maahanmeno ja seisominen avo-tyyliin. Loppuun vielä omatoimisesti luoksetulon perusasentoa, noutoa ja hyppy ennen koiran vaihtoa. Tällä kertaa löytyi ruutukin ongelmitta. Hyppynoudon kanssa olisi itse pitänyt olla vähemmän laiska ja laskea korkeus, nyt Milan kolautti kerran ilkeästi kinttunsa ja veti siitä herneet nenään. Sitä saa mitä tilaa... Korjauksena otettiin noutoa yksikseen sekä hyppynoutoa pallon kanssa. Luoksetulon pysäytykset alkaa tuskastuttaa,  kun yhtään on pidempi matka niin pitkäksi menee edelleen. Sitkeästi vaan, ehkä alkaa toimimaan sen miljoonannen toiston jälkeen... Tokon jälkeen pistäytyminen hallille ja pikatreenit - pujottelua ja kontaktia :) Lili onnistui tekemään melkein lentokeinut, mutta onneksi ei tämä jäänyt mieliin kummittelemaan.

Kotona ollaan hinkattu noudon luovutuksia, Milan jää vieläkin liian taakse, mutta nyt sentään lähtee jo kiertämään eikä yritä tuoda eteen. Uusissa kakeissa pitää yrittää siirtyä takapalkan käyttöön (käytetty jo maahan-seiso kanssa), laskee vähän intoa ja säästyy omat sormetkin :)

Aamulla käväistiin agilityhallilla. Uutena Milanilla oli pienet tokotreenit alkuun oikean vireen aikaansaamiseksi, uusi mattopohja kun imee kaikki ihanat hajut itseensä ja niitä pitäisi ensin nuuskuttaa. Kentän toisella puoliskolla aidan vieressä rähjänneet perrourokset eivät sitten häirinneet keskittymistä eli varsin vaihtelevaa tuo häiriöherkkyys. A-esteen kontaktia kokeiltiin niin että lätkä on kauempana, näytti pysäytys paljon paremmalta.

Hellekesä aiheutti itse kullekin kunnon repsahduksen. Koirien kunnon kohotus alkaa olla nyt hyvällä mallilla kun ollaan käyty vähintään pari kertaa viikossa skootterilla kaahailemassa. Voi sitä vauhdin hurmaa! Ei uskoisi minkä vauhdin kaksi snautseria saa aikaiseksi ja vielä jaksavat pitää sitä yllä, tai jos piiputtaa niin sopivasti menevä juna kirittää hyvin :) Toiset tykkää vapaana metsässä ja pellolla kirmailusta, mutta nää syttyy (sellain lievästi sanottuna) vaan jos saa jotain vetää. Oliskohan tämä jotain "metsästetään yhdessä" juttua?

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Lunta ja karvoja

No niin, saatiinhan sitä ensilumi tännekin. Lili maistoi valkoista ihmettä kerran, mutta muuten ei tuo aiheuttanut sen kummempia reaktioita.

Aamulla jaksaa muutenkin painia lenkin jäähdyttelynä:
































































Pitäisiköhän tälle turjakkeelle vihdoin tehdä jotain...?






















Lumi suli pihalta itsekseen, mutta karvojen poisto oli vähän työläämpi operaatio. Mutta niin vaan karvakasan alta paljastui kaunis, komea Milan:













































Ensi viikolla on epäilemättä pihan haravoinnin vuoro :)?

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Timo Rannikon agilityvalmennusviikonloppu

No niin, kolmas kerta kun päästiin Timon oppiin. On sitä aika paljon ensimmäiseen kertaan (heinäkuun alussa) verrattuna opittu, mutta on nuo kiemurat vaan niin haastavia tällaiselle aloittelevalle ohjaajalle. Ensinnä on jo vaikeuksia muistaa rata, vielä enemmän ne kaikki jutut mitä missäkin pitäisi tehdä tai jos jotain muistaa ennen kuin antaa koiralle lähtöluvan ensimmäiselle esteelle niin liikkeelle päästyä kaikki haihtuvat taivaan tuuliin... Suorittaahan koira radan töks-töks-töks ohjauksellakin, mutta en minä sitä varten tarvitse ulkopuolista kouluttajaa, sen osaa jo valmiiksi :)

Koska näissä pääasiassa koulutetaan ohjaajaa niin Lili on päässyt minun kanssa radalle paremman ohjattavuuden takia. Riitti kun kerran aiheutettiin harmaita hiuksia Milanin kanssa :) Launtain rata ohessa.


Kokeiltiin alkua vähän uudella tavalla eli itse valmiiksi kakkoshypyn keskikohdalle ja käsi pitkälle näyttämään mistä päin pitää hypätä, oiskohan tämä sitten niistoa. Lilille pitää erikseen opettaa tulemaan sinne asti missä käsi oli, nyt tuli niin siivekettä nuollen että hyppykulma meni aika vaikeaksi. Muutaman kerran tuli hypyn ali, kun rima koiraa korkeammalla. Kolmoshypylle pakkovalssi, oma liikkuminen oli taas hankalaa kun kakkoshypyltä piti ensin peruuttaa, sitten kääntyä menosuuntaan ja taas kääntyä peruuttamaan sekä liikkua siivekkeen suuntaisesti hyppypuolella juuri oikea aikaisesti ettei koira mene a) putkeen, b) hyppää hyppyä väärästä suunnasta. Kuvaan verrattuna kolmoshyppy oli lähempänä putkea, joten ahdasta oli. Oikeaa kättäkin piti muistaa käyttää :) Oman kropanhallinta vielä hieman puutteellista, mutta sentään pystyssä pysyttiin. Muurin jälkeen koiran linjan korjaus renkaalle, jotta näkisi puomin suoraan eikä putken päätä kuten jos oltaisiin tultu kaarteessa. Kymppihypylle olisi ollut oikein hyvä, jos olisi voinut tehdä poispäinkäännöksen. Ikinä aiemmin harjoiteltu, mutta nyt saatiin hyvät neuvot kuinka opettaa ensin ilman esteitä. Oikealle Lili kääntyi aluksikin ihan hyvin, vasemmalla taipuisuus ratakiskon luokkaa :) Parin päivän harjoittelun jälkeen alkaa sekin kääntyminen sujua. Putkelle harjoiteltiin putkijarrutusta, ettei koira ensin ammu 10 metriä suoraan ja sen jälkeen ala miettimään kääntymistä. Varsin loogista, että koiralle kerrotaan jo _ennen_ putkeen menoa että jälkeen tulee käännös... Keppien jälkeen vipinää kinttuihin, että sai tehtyä 13-14 välin päällejuoksuna. Pituudelta kääntyi hyvin 18 hypylle kun oli tekemässä laskeutumispuolella valssia. Nyt vaan valssi piti tehdä suht paikoillaan, että sai koiran parhaiten putkeen. Esteet 23-24-25 tais muuten onnistua ihan ensimmäisellä yrittämällä, wow :) Persjätöllä kuvio aloitettiin, 26:selle kiireesti tekemään niistoa ja loppuun kiero loppusuora :)

Lili oli hyvässä vedossa, jaksoi hyvin loppuun asti toistoista huolimatta. Toimi vieraassa paikassa ja vierailla esteillä kuin kotonaan ja puomilla muisti ottaa kontaktinkin oikeaoppisesti. Lupaa hyvää!

Sunnuntain harjoitukset, tehtiin vain valkoiset pallukat ja valkoiset neliöt. Tietysti jos olisi ollut taitavampi niin olisi voinut ehtiä tekemään kaikki :) Nämä harjoitukset valitsin, kun ne jotenkuten muistin rataantutustumisen jälkeen ja eiköhän kaikki ole meille vielä erityisesti harjoiteltavia asioita :)


Valkoiset pallukat harjoitus.... Koiran sai sujuvimmin kolmoshypylle kun otti koiran vastaan kakkosputken menosuulta. Hypyn jälkeen oma menosuunta ensin suoraan kohti puomia (ettei osoiteta esim. läheiseen putkeen), lähetetään koira neloshypylle ja sitten taas juostaan ja kovaa. 4-5 väli osoittautuikin hankalaksi kun Lili hyppää niin pitkälle että tiukka kääntyminen olikin sitten hieman hankalaa kun ei ollut tarkoitus että itse jään vitoshypyn jälkeen odottelemaan kääntymistä. Tämä toimi hyvin kun käännettiin koira heti neloshypyllä eli juoksin itse tämän jälkeen yläkroppa kääntyneenä koiraan päin ja vastakkaista kättä peliin, ihme kyllä en vauhdissa onnistunut kaatumaan tai edes törmäämään esteisiin :) Pujottelu ei toiminut keskellä rataa (vaikka yritin neitiä jarruttaa) eikä puomin kontaktikaan onnistunut ensimmäisellä yrityksellä. Hmph! Menin pujottelun koira vasemmalla puolella ja kääntyi tosi hyvin hypylle jollain poispäinkäännöksen tyyppisellä, irtosi loistavasti hypylle ja puomille, itse vaan tulin perässä sen minkä ehti :)

Valkoiset neliöt harjoitus... Oli kyllä hyödyllinen, päästiin harjoittelee kuljetusta, jota ei yllätys, yllätys, olla aiemmin pahemmin harjoiteltu. Kepeiltä koira tiukasti haltuun (vastakäsi kropan yli) ja vauhtia, yhtään jos epäröi niin sitten oli koira taas pujottelussa. Kolmoshypyn siivekkeen vieressä terävä käännös, niin koirakin kääntyi hyvin. Kuutoshypyltä koira oikealla kädellä vastaan ja taas napakka kuljetus vauhdilla seuraavalle hypylle (käsi koko ajan kropan yli) ja terävä käännös keinulle. Harjoituksen lopussa Lili oli selvästi väsynyt, ei oikein löytynyt sitä normaalia terävyyttä, mutta onhan tällainen viikonloppu rankka itse kullekin. Milankin nukkui osan ajomatkasta kotiin ja se on sen verran harvinaista, että pitää ihan erikseen mainita :)

Milan teki molempina päivinä Lilin treenien jälkeet hyvät häiriötokoharjoitukset (seuraamista, ruutua, luoksetulon pysäytyksiä, istumista, kakeja) hallin parkkiksella.

Seuraavan kerran Timon opissa vasta joulukuussa, kun marraskuun valmennuskerta jää nyt väliin Adamin konsertin takia. Mutta ehkä minä kestän :)

perjantai 8. lokakuuta 2010

Vipataan tai sitten ei...

Eilen oli taas agilitypäivä, aamulenkillä hallilla kontakteja sekä pujottelua, illalla oli vuorossa ryhmätreenit. Harjoituksen aiheena oli vippaus, tätä ei olla koskaan harjoiteltukaan. Mitäköhän sitä juuri opetettiin koulutusohjaajakurssilla tekniikkatreenit vs. ratatreenit :)? Tätä pitää jossain vaiheessa käydä itse treenaamassa, ei tuo vielä oikein auennut...
























Koirat kyllä suoritti koko radan, mutta ei tuo putken jälkeiselle hypylle (9/13)vienti ollut mitenkään sujuvaa. Tyylipisteet aika nihkeät :) Milan meni radan kuin juna ja mukavalla vauhdilla, "virhepisteet" 0. Viimeisillä hypyillä itseä laiskotti ja annoinkin (hyi, hyi) estehakuisen koiran hakea itse esteet :) Otettiin kyllä loppuun uusiksi ohjauksen kera, että saatiin käännöstä pienemmäksi. Yksi kerta keinua ei Milanille riittänyt, vaan sitä piti mennä yhä uudestaan niin kauan kun vain makkaraa riitti (harjoitukset loppuivat meidän suoritukseen), siihen minä siis lopetin, Milanille ois kelvannut vieläkin :)

Lilillä oli kaahausvaihde päällä. Pujottelu alkoi ja loppui oikein, mutta sekosi välillä. Keinun kontaktin otti, mutta hyppäsi heti pois. 9 hypyn sijaan hyppi muita (kun otettiin uusiksi), renkaasta hyppäsi sivusta (ei ole vähään aikaan tapahtunutkaan), putken jälkeinen kaarros oli varsin reilu, ei oikein jarru vielä toimi :) Viimeisillä hypyillä alkoi olla kierrokset sillä mallin, että onneksi sinne ei tarvinnut rannetta tarjota... Pihalla harjoiteltiin vielä ohjauskäteen tuloa lelun kanssa.

Ollaan sitä tokoiltukin... Pitäisi joku päivä selvitä kentällekin asti, nyt ollaan vain viilailtu pihalla. Milan muuten osaa sujuvasti peruuttaa istualtaan :) Ylimääräiset kierrokset on hyödynnetty metallinoudon kanssa, harmi että kokeessa tuskin koskaan nähdään tuota vauhtia. Tunnarikapulaa ollaan etsitty vaahteranlehtien alta/pimeästä. Ruudun pysähdystä (alkaa liiaksi ennakoimaan) sekä erikseen maahan-käskyä (ei voi oikein yhdistää ettei ala taas ennakoimaan). Luoksetulon pysäytykset toimii käsimerkillä varsin hyvin tuolta matkalta mitä pienellä pihalla voi nyt kokeilla. Pientä edistymistä kaukokäskyissä, mutta vielä on pitkä matka koevalmiiksi. Lili on selvästi hiffannut avoimen kaket ja nouto edelleen yhtä innokas. Avoimen jäävät liikeetkään ei näytä tuottavan ongelmia.

Viikonloppu on taas agilitypainoitteinen, tällä kertaa hakemassa oppia koiran kera Valkealassa! 

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Vaaleanpunaista

Kun ei muuten näyttelyistä vaaleanpunaista irtoa, niin sitten piti hommata sellainen rahalla eli Lili sai uuden tytölle sopivan "bling, bling" pannan. Oikea koko tuli jälkitoimituksena, ilmeisesti näitä hankitaan enemmän pikkukoirille :) Milan sai _punaisen_ monitoimihihnan, joka on helppo agitreeneissä pistää seinän koukkuihin kiinni.

Arvostaakohan Lili tätä kovin :)?

maanantai 4. lokakuuta 2010

Erittäin hyvä ellei täydellinen :)

Tuomarit ovat näköjään varsin yksimielisiä Lilin ulkoisista avuista. Tällä kertaa arviointi oli tiukkuudessaan uudessa luokassaan, tiukaksi tiedetty tuomari ja vielä erikoisnäyttely kyseessä. Urosten arvosteluja katsellessa piti jo alkaa henkisesti valmistautumaan siniseen nauhaan, mutta eipä Matti Luosokaan löytänyt Lilistä pahempia puutteita, joten punainen nauha taas saaliina. Arvostelu varsin jees:

"Erittäin hyväntyyppinen, kokoinen narttu. Hyvä päänpituus. Kuono-osa voisi olla hieman täyteläisempi ja päänlinjat yhtenäisemmät. Oikea purenta. Hieman isot silmät ja korvat. Sopiva kaulanpituus. Hyvä luusto & käpälät. Hyvä runko. Sopivat kulmaukset. Liikkuu hyvällä askeleella. Edestä hieman käpälät ulospäin. Hyvä väri ja karvanlaatu. Hyvä käytös."

AVO EH3 (luokassa 6 narttua).

Mukava tuomari ja näyttelypaikka mitä parhain :)

Lili ja Sade-mummo kehän jälkeen:














Sade teräsmummo 11-v. (Milanin emä siis, Lilin mummo)






















Lili kotiinlähtötunnelmissa

perjantai 1. lokakuuta 2010

Lili mölleilee

Normaali agitreenien sijaan olikin eilen vuorossa epikset, osallistuttiin vain Lilin kanssa ja vain mölleihin. Jos ensi kerralla (kuukauden päästä) osalllistuisi myös kilpailevien radalle. Möllirata Olli-Jussi Rissasen käsialana oli oikein kiva, pääsi tekemään muutakin kuin vain juoksemaan suoraan päästä päähän, mutta ei ollut möllitasoon nähden liian vaikeaa. Siitä huolimatta vain yksi möllikoirakko sai 0-tuloksen. Lilin kanssa kämmättiin _viimeinen_ este, takaaleikkaus käänsi neidin varsin tehokkaasti :) No, virheistä oppii ja tietää taas mitä treenata erityisesti. Puomin kontakti jees, A:lla otti kontaktin, mutta 2on-2off jäi kyllä tekemättä, ei sentään nyt hypännyt harjan toiselta puolelta kontaktille kuten viimeeksi :) 5 virhepistettä, aika jotain 14 sekuntia alle ihanneajan, sijoitus 2., joten sekä ohjaaja että koira pääsi herkuttelemaan kotiin päästyä. Milanille annettiin possukorva henkisestä tuesta, muuten joutui tyytymään hallilla vain harkkaesteisiin :)

Kyllä sitä itse on jotenkin kömpelön oloinen radalla...



Huomenna sama paikka, mutta vuorossa Lilille misseilyä!