lauantai 31. joulukuuta 2011

Viimeisiä viedään

Menestyksekästä Uutta Vuotta 2012!!!

Vuoden viimeinen auringonlaskukin...
Vuoden viimeisiä tunteja viedään ja aika miettiä mitä tänä vuonna tulikaan tehtyä. Mitäs sitä tavoitteita olikaan?

Hmm, tavoitteita vuodelle 2011:
- Milanille tokosta TK3/osallistumisoikeus EVL:ään


Ei sitten lähelläkään. Yhteensä viisi voittajan koetta ja yksi hikinen VOI3-tulos saaliina. Yhtä hellekatastrofikisaa lukuunottamatta aika tasaista menoa. Aika vaikea saada tulosta jos ainakin kaksi liikettä, tunnari ja kaket, menee nollille. Eka kisojen jälkeen meni enin motivaatio treenata ongelmaliikkeitä, oli nääs parempaakin tekemistä :) Tavoite pysyy, mutta vuodesta ei puhuta :) Ei stressiä.

- Lilille tokosta TK2

Ei onnistunut kolmella kokeella, viisi meni ;), viimeinen meni vähän turhan jännittäväksi.... Sen verran päteväksi tokoilijaksi Lili osoittautui, että ura jatkuu ennen pitkää myös VOI-luokassa. Ehkä jos taas selviäisi piirinmestiksiin?

- Agilityssä varsinainen kisauran aloitus, vuoden aikana ainakin yksi koira 3-luokkaan, mieluiten molemmat :)

Jep, maaliskuussa kotikisoissa startattiin molemmilla koirilla varsin mukavalla menestyksellä. Tämän jälkeen tulostehtailu jäi Lilin tehtäväksi; maaliskuun lopussa nousu kakkosluokkaan (5 starttia) ja sitten toukokuun lopussa kolmoseen (10 starttia). Kesä lomailtiin ja syyskuussa ekat kolmosen startit. 16 startista neljää nollaa (yksi tupla), paljon enempääkin olisi ollut mahdollista, mutta ihan hyvä harjoituskisoiksi. Vuodessa ollaan kuitenkin opittu paljon! Seuraava kolmosiin nousija on todennäköisesti Nomi :) Mutta ei varmaan vielä 2012, hyvä jos edes kisataan vielä virallisissa, kun kisaikäkin tulee täyteen vasta syksyllä ja eikä edelleenkään oteta mitään stressiä :)

- Voisi osallistua ainakin yhteen valjakkohiihtokisaan. Epäselvää vielä kummalla - tekisi mieli käydä parantamassa aikaa Milanin kanssa, mutta toisaalta Lili alkaa olla sellainen tykki ladullakin, että pesee Milanin mennen tullen :)

Käytännössä oli yksi mahdollinen kisa, Imatralla, mutta ei osallistuttu. Huono ajankohta agilityn kannalta ja lopulta kisapäivänä aika ikävä keli, joten ei harmittanut että osallistuttiin sen sijaan epiksiin. Muuten hyvä hiihtotalvi ja Lili tosiaan pesi Milanin vauhdissa ja kestävyydessä mennen tullen :)

Vuoden suurin muutos oli äitienpäivänä lauman kasvaminen yhdellä - Nomi Nomparellilla! Kaikkien yllätykseksi :) Haaveissa oli, että joskus, siis joskus vuosien päästä, ottais jonkun pienen "seuraksi". Mietin jo ragdolliakin, mutta kun en sitten mitenkään osannut kuvitella itseäni kissaihmiseksi, niin kääpiösnautserivaihtoehto alkoi nostaa osakkeitaan - pippuri & suola uros. Ja sitten tuleekin musta-hopea narttu sellaisella aikataululla, että hyvä että itsekään ehti asiaa tajuamaan saatikka edes ostamaan tarvittavat tavarat pennulle :) Syy miksi näin kävi oli, että Lpr:n näyttelyssä käpyköitä katsoessa totesinkin että mh:t näyttää paremmilta kuin peeässät (hah, turhamainen) ja kun sitten Kirsillä oli kaikin puolin pätevän oloinen narttupentu vielä kotia vailla niin se oli menoa se. Jos Nomi tuli yllättäin, niin pois ei anneta miljoonastakaan! Mein pieni prinsessa, oikea lellipentu ja oikein hieno ja pätevä sellainen :) Tämän päivän perusteella voi myös vahvistaa, että täysin kuuro kaikelle paukkeelle, hyvä, hyvä!


Nomi pistää vanhankin nuortumaan ja jäyhän pehmoilemaan :) Milan on ihan tosissaan innostunut Nomin kanssa leikkimään. Ja onhan tuo ainakin tärykalvoille miellyttävämpää seuraa kuin eräs vanhempi äksyräksy (sori Lili :)




Vuodesta selvitiin myös hengissä ja pääosin terveenäkin. Pääpässien kauhunhetkiä aiheuttanut hirvenmetsästysreissu aiheutti Lilillä vain pientä köhimistä ja Milanilla ontumista, jota käytiin näyttämässä lääkärisedälle. Mitään vikaa ei löytynyt ja vaivasta selvittiin reilun viikon levolla. Suurin seuraus tästä reissusta oli kaksikon ikuinen remmipakko. Metsälenkit flexeillä on vähän peestä, mutta näillä mennään. Nomi vieraili eläinlääkärissä rokotusten lisäksi silmätulehduksen takia ja vielä kaksi kertaa... Eka kerta marraskuun alkupuolella ja tästä kolmen viikon kuuri. Viikko ilman lääkitystä ja taas uusi kolmen viikon kuuri. Mitään vikaa silmistä ei löytynyt, todennäköisesti vain nuoren koiran yliaktiivinen immuunipuolustus. Kontrollikäynnillä ensi viikolla pitäisi saada kosteuttavat tipat ulkoiluun, jos se auttais.

Viime käynnillä punnittiin Nomi 6,8 kg painavaksi, säkää taitaa olla se 32,5 cm. Tuskin siitä enää kasvaa, joten sainpahan miniagilitykoiran :) Vauhti radalla ei ole kovin mini, joten irtoamistreenit on kova juttu niin selviäisi itse vähemmällä juoksemisella :) Nomi trimmattiin ekaa kertaa nakuksi marraskuun puolivälissä ja hieno karva on nyt kasvamassa. Yritys olisi saada turkista rullattava niin eipähän tarvitsisi enää nakupelleillä ja olisi helpompi piipahtaa joskus vaikka niissä missikisoissakin. Näppärän näköinen nuori neiti, vaikka itse sanonkin :) Vasemmalta alhaalta puuttuu P1-hammas, mutta ehkä se ei liikaa menoa haittaa.

Näissä pikkukoirissa on se hyvä puoli, että niitä mahtuu monta samaan tilaan. Mutta jos ensi vuonna ei porukka tästä enää lisääntyisi :)? Eikä tietenkään vähentyisi, niin se olisi hyvä se. Milan vanhin 7 v. ja nuoriso, "minimustat" Nomi Nomparelli 9 kk ja Muska Pimpula 6 kk.


Lili teki vuoden viimeisissä ryhmätreeneissä oikein tehotreeniä, kun meitä oli vain kaksi paikalla :) Kiva treeni! Tulipahan kokeiltua myös ns. jenkkikäännöstä esteelle 14, toimi hyvin!

Edellisellä viikolla otettiin revanssia parista syksyn radasta. Piirinmestisten kamala hyppyradan alkukin meni kuin vettä vaan kuin ei tehnyt mitään arkailu-varmanpäällerävellystä, vaan kuten silloin jo kävi vähän mielessä eli persjätöillä vaan ja kakkonen leijeröintinä. Mikkelin radalta hylkyä pukkasi edelleenkin, oli kyllä niin tuskaa ehtiä takaakiertoon. Loppu muutettiin niin että putkesta pussiin ja siitä okserille. Tuli sen verran yllättäen, että kynnet kolahti rimaan joka kerta. Treeninpaikka.


Alkaa Lilikin kääntyä tiukemmin niistolla, sylivekki oli aiemmin selvästi parempi vaihtoehto. Ylläpidetään tätäkin!

Mm. kontaktitreeniä, kun hypyn 17 tilalla keinu. Lilin kanssa normimenoa; Milanilla sama treeni, joka jäikin viimeiseksi ryhmätreeniksi... Saman ajan voi käyttää hyödyllisemminkin, kuten Milanin tokon treenailuun ja Nomin agiliitelyyn :)
Joulukuussa tokoilukin hieman aktivoitui, kun tuli varattua hallilta yksi tunti viikkoon. Tätä pitää jatkaa talven yli, sen verran mukavat on nuo harjoitusolosuhteet ulkokeliin verrattuna. Hyvä on ollut huomata, miten molemmat on heti tekemässä täysillä tokoa vaikka ollaan tutulla agilityhallilla ja osa esteistä on vielä kentällä. Esteet toimii myös hyvänä häiriönä (on niitä kokeessakin kenttien laidoilla), viimeeksi oli ruutu putken vieressä, Milan teki ensin pienen kaarroksen putkea kohti, mutta meni sitten suoraan ruutuun, Lilin piti käydä ekalla kerralla aivan putken suulla ennen kuin ruutu löytyi :) Ongelmaliikkeistä Milanilla alkaa olla hyvä tekniikka kakeihin, jos vielä kuuntelis että mikä vaihto on vuorossa niin hyvä :) Tunnarissa vaihdellaan makupalat keppien välissä / ilman, oikea kapula tulee lähes aina, mutta ilman makupaloja helposti maistelee kapuloita ja tuodessa voi vähän vaikka pureksiakin (aargh!). Mutta edistystä silti!

Jos ensi vuodeksi lupaisi vaikka tokoilla ahkerammin myös Nominkin kanssa :)!

tiistai 27. joulukuuta 2011

Tuli ja meni...

Joulu ja lumi... Tosiaan, yllättäen ei tullutkaan mustaa joulua, vaan jouluaattona herätessä olikin satanut ihan reippaasti (nuoska)lunta.


Toista se oli viime vuonna, pääseköhän tänä talvena jäälle ollenkaan. Hiihtäminen maallakin ois ihan kivaa...

Vaakana sataneesta rännästä ei välitetty, vaan paineltiin metsään lenkille. Päästiin talsimaan ihan koskemattomalle hangelle... Nomi kävi keräämässä omat lumipallonsa:

Mutta ei ne menoa haitanneet...
Lili etsimässä heitettyjä lumipalloja terävän näköisenä...
Lahjapaketin voi avata ainakin kolmella eri tyylillä:

1. Ensisijaisesti silppua kaikki käärepaperi. Sen jälkeen katso, mitä sieltä paljastuu. Silppua myös kavereiden paperit.
2. Avaa käärettä siististi vain sen verran, että saat lahjat ulos.

3. Odota, että joku tulee kertomaan, että mitä ihmettä tuolle pitää tehdä :)
Pienen opastuksen jälkeen, alkaa jotain tapahtumaankin. Hitaasti....
Siihen ne kaikki voimat taisi mennäkin :) Hanhen räpylästä riitti herkuteltavaa koko joulun ajaksi (ahneimpien harmiksi).

Paketista löytyi myös pehmolelukoira, samanlainen joka oli sisaruksilla pentulaatikossa ja jonka Nomi ensimmäisenä pesästä lähteneenä sai mukaan.
Jolta Lili sitten söi korvat ja hännän sekä teurasti muutenkin... Kuinka käy nyt?

Aivan täysin ei ole voinut treenaamiseltakaan välttyä, varsinkin kun kontaktitreenieste löytyy nyt kotonta :) Siirtynee jossain vaiheessa pihamaalle, vie sen verran ikävästi tilaa...

Aatonattona hallilla käydessä iski laiskuus ohjureita laittaessa. Kyllähän kuusi niitä riittää jo ja onneksi Nomi oli samaa mieltä :)

Ja mitä olisi joulu ilman isoa laumaa kavereita. Niin kiire oli penskojen päästä ulos kaahailemaan, että jäi takitkin matkasta :)


Ne omat joululahjat... Varsin jouluisen näköiset, mutta toivottavasti antavat kyytiä muulloinkin :)

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Tule joulu...

Tule Joulu,
tuo pehmeää lunta
puiden oksiin hauraisiin.
Joulun rauhaa, kuin suloista unta
tuo mieliimme kiireisiin.
 
 

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Fashion Winter 2012

Starring Nomi The Vipsuttaja, Wipeltäjä!

Tyylikästä tyylikkäämpi oloasu rentoon oleiluun. Trikoohaalari by PopDog.
Lämpöiset neuleet kuuluvat talveen. Neulepaita by Äiti :)
Asusteita unohtamatta. Yhteensopivat neuleet samalta valmistajalta :)

Ei tarvitse pelätä, että pipo kestäis päässä... Lähtee heti ensimmäisestä ravistelusta.

Pakkopaita, jalkakarvojen armoton takuttaja/nuoskakelien suoja (tosin ei sillä ole enää jalkakarvojaan tästä syystä)... Vedenpitävä fleecehaalari by Hurtta.
Nomi on aivan samaa mieltä. Kuvaaminen tähän aikaan vuodesta on jostain sieltä...


Ei riitä valo missään, salama pilaa kaikki otokset, halpis objektiivi sahaa tarkennuksessa ja ennen kaikkea - penska ei kestä paikoillaan!

Voi sitä riemua kun Nomi vapautuu vaatteistaan :) Ei kannata odotella kuvia, pitää vain kuvitella pieni vipeltäjä kaahaamassa ympäri kämppää ja piehtaroimassa kuin hevoset konsanaan kaikki matot ja sängyt läpi....

maanantai 5. joulukuuta 2011

Mennään eikä meinata

Nyt on 12 viikon putkikin, joka-viikonloppu-kisoja/koulutusta, hoidettu kunnialla läpi. Viikonloppuna otettiinkin sitten viimeisetkin mehut irti. Valmistautuminen aloitettiin jo perjantaina, kun käytiin hallilla treenailemassa ajatuksella ylimääräiset energia pois, niin ovat sitten kilttejä seuraavana päivänä äitin hoivissa. Ja kun torstain treenit jäi väliin, kun oli muuta ohjelmaa. Kuten kakun ja torttujen syömistä sekä vanhenemista...

Kolme koiraa, pennusta 3-luokkalaiseen, mutta ihan hyvin niillä voi samaa rataa treenata :) Tehtiin yhden toisen blogin innoittamana penskalle sopivaa etenemistreeniä ja kaahaus tekee välillä hyvää muillekin. Olihan Nomi taas pätevä. Riman korkeudella on vissi merkitys, Nomilla rimat vielä maassa ja Lilillä/Milanilla 60 cm ja loppusuora tultiin lähes samaa vauhtia. Treenailtiin myös puomia/kontaktia sekä rengasta ja muuria. Renkaan Nomi on oppinut nopeasti. Kun oli ensin saatu vauhti päälle, niin sitten oli hyvä treenata isommilla parroilla suoran jälkeen kääntymistäkin. Kääntyy, kun aloittaa kääntämisen suunnilleen jo edellisellä esteellä :) Milankin oli yllättävän taipuisa. Kun ei odota mitään niin pääsee yllättämään.

Lauantaina olikin sitten herätys klo 03:00, ai kamala... Koirille pikapissitys ja saivat sen jälkeen jäädä vetelemään sikeitä, kun oma matka jatkui Hannelen ja Merrin kanssa kohti messaria. Ajoissa kun oltiin niin ei ruuhkista tietoa yhtään missään :) Ja toki kun itse olet kunnolla ajoissa, niin sitten kehä on myöhässä. Varsinaisesti ei tullut seurattua mitään kehää kokonaisuudessaan, pätkiä käppänä- ja snakukehistä sekä shelteistä Merriin asti. Sen jälkeen oli vuorossa ehkä päivän tärkein osuus eli shoppailu :) Parilla kassillisella selvittiin ja tarttui mukaan jotain hyödyllistäkin. Nomia varten uusia trimmaustarvikkeita sekä motivointileluja, herkkuja ja pakkohan sitä oli muutama lelukin ostaa, kun niitä on kotona niin "vähän". Nomi oli koko päivän riekkunut Muskan kanssa sekä kävellyt edestakaisin kotonta äitin luokse, joten oli aika väsynyt siinä vaiheessa kun tultiin puolen viiden aikoihin kotiin. Milan ja Lili sen sijaan olivat äitillä vedelleet vaan sohvalla sikeitä, joten jaksoivat hyvin koeajaa uudet lelutkin.

Kun tämä jäi kesän agilityn SM-kisoista ostamatta, niin ostettiin se nyt: 


Mutta tämä käärme oli ehdoton suosikki, tässä Lili saa sillä vielä yksin leikkiä:

Sunnuntaina Nomi jatkoi shelttien seurassa ja ohjelmassa oli mm. visiittiä mummolaan maalle. Kaatosade ei oikein suosinut ulkoilua ja kaikki elukatkin pysyivät visusti sisällä. Meidän muiden matka puolestaan suuntautui Kouvolaan ja tämän vuoden viimeisiin Timon treeneihin. Perjantaista tuttu "nyt juostaan" teema jatkui muutamalla pikkukäännöksellä höystettynä :)

Matkaan kakkosen takaa ja A:n jälkeen valssi ja heitto putkeen. Koira kutsulla putkesta ulostullessa oikeaan suuntaan ja oma juoksulinja 14/17 hypyn vierestä kohti keinua. Tätä tehtiin muutama kerta, kun piti päästä aloittamaan valssi kun koira vasta tulee kutoshypylle (tai muuten oli aika satana putkessa) ja saada se sitten päättymään ohi seiskahypyn kohti keinua. Piiiiiiitkä välimatka ja yritä nyt siihen saada valssi sopimaan näillä töppöjaloilla. Pujottelusta koira mukaan ja lähetys pituudelle ja oma liike ja rintamasuunta kohti seuraavaa hyppyä. Ei edes vilkaissutkaan tyrkyllä ollutta putkea ja eikä tarvittu mitään hidastavaa ohjausta kohtaan, mitä tietenkin itse ensin suunnitteli. Hypylle saksalainen, joka pitäisi muistaa aina tehdä kuten Timo opettaa. Voi hyvin mennä itse jo ohi, kun vaan tyrkkää vastakädellä koiran hyppäämään hypyn. Ennen 15 putkea ehti hyvin tekemään valssinkin, kun sai jättää koiran A:lle, 17 jaakotuksella putken keskikohdalta. Tätä seuraavaa pätkää sitten tehtiinkiin, aina vaan uudestaan ja uudestaan. Ensin että sai oman ohjauksen onnistumaan vain todetakseen, että ei toimi Lilillä. Ensin mentiin hypyt U-putken puolelta eli 18 hypylle saksalainen, muttei lähtenyt Lili persjättöön vaan hyppäsi aina hypyn 20. Seuraavaksi persjättö 17 ja 18 väliin (vitsit että sen sai tehdä ajoissa, mutta hyvin Lili malttoi aina hypätä hypyn 17 ensin vaikka ohjaaja oli menossa jo ihan muualle) ja 18 viistohyppynä. Ei auttanut vaikka oli miten liike ja rintamasuunta oikein ja koira otettu haltuun (ei siis kovinkaan onnistuneesti voisi päätellä), niin taas väärä hyppy kutsui. Eihän siinä auttanut muuta kuin kääntyä koiraa vastaan kun oli tulossa hypylle 18 ja ottaa tiukasti haltuun jo _ennen_ ponnistusta. 19 ja 20 ennakoivalla valssilla (19 oikean siivekkeen ympäri) ja taas kunnolla haltuun että sai välistä tulemaan. Heitto matkasta putkeen, välimatkaa piti olla koko ajan niin silloin onnistui putkesta putkeen hyvin, kun ei tarvinnut muuttaa enää oman liikkeen suuntaa. 24 poispäinkäännöksellä, onnistui kai jotenkuten kun ei perästä kuulunut :) Hypyn jälkeen käännös koiraa kohti, että tulee putkelle eikä päädy A:lle. Puomille ei koskaan selvitty, korjausliikkeellä tulee vaan ohi koko puomista, puomi pitäisi löytyä "itsestään" putken sijaan. Suoralla linjalla tämä jo toimii suht hyvin, mutta se että tullaan putkesta ja linja suoraan putkeen, on vielä liian vaikeaa. Mutta oikeilla jäljillä ollaan, lisää treeniä vaan!

Huomasi jo kotiin päästyä, että on tullut juostua. Vähän kolotti paikkoja ja ihan uusista kohtaa. Homeetan hallilla oli nyt myöskin keinonurmi ja minulla koeajossa Hannelen agilitykengät. Ilmeisesti aiempaan verrattuna pito oli nyt niin hyvä, että rasitti ihan eri lihaksia :) Kai ne agilitykengät joskus voisi hankkia, tähän asti ollaan menty ihan vain normilenkkareilla. Ei ollut vielä agilitypäivä ohi, koirien jättö vaan kotiin ja samantien omalle hallille pitämään palaveria ensi kevään koulutuksista. Hyvin sielläkin aikaa vierähti jutustellessa. Ehkä ne suunnitelmatkin tulee sitten joskus...

Kun Lili ja Milan oli vetäytyneet yöpuulle ja Nomi taasen oli pirteä peipponen, niin testattiin Nomin uudet motivointilelut. Oikein silmistä näki, kuinka Nomin sisäinen saalistaja heräsi, kun oli tarjolla aitoa tavaraa. En tiedä minkä elukan karvaa lelussa oli, mutta Nomin mielessä oli vain yksi ajatus - kuinka tuosta tehdään selvää... Yhden karvahännän Nomi tässä yhtenä päivänä jo teurastikin, tuunattiin sitten niillä palasilla tavallinen tylsä fleecelelu uuteen uskoon. Ei ollut tylsä enää :) Katsotaan huomenna kuinka toimii hallillakin!