perjantai 22. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua!

Tahdon sydämeesi joulun tuoda 
puhtaan valkoisen, lämpöisen ja suloisen 
ja ruusunpunaisen. 

Tahdon helliä sua herkuilla ja 
joulusaunalla. Tahdon paijata ja 
halia sua roppakaupalla.


maanantai 4. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 päätöskisat

Puolisen vuotta sitten suunnattiin Ilsan kanssa ensimmäisiin virallisiin kisoihin Kotkaan. Lauantaina oli suuntana sama paikka ja edelleen aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen. Ei tämä aikainen herääminen vielä vuosia sitten näin vaikealta tuntunut, mutta ehkä sitä alkaa tulla itse vanhaksi sitten ;) Mukaan saatiin myös Hannele ja Merri.

Ajomatkaan varattiin hieman enemmän aikaa ettei tarvitsi Haminan rännissä liukastella. Ajokeli oli onneksi kohtuullinen ja uusittu 6-tie Lpr-Taavetti välillä vielä nopeutti matkaa, joten oltiin kerrankin hyvissä ajoin perillä. Taidettiin olla jopa ensimmäiset ilmoittautujat ;)

Mineillä ja medeillä oli tuomarina Mika Kangas; sen verran uusi tuomari ettei hänen radoillaan olla aiemmin oltukaan. Ilsan kanssa oli tähän päivään lähtiessä vain yksi tavoite - tuplanolla agilityradoilta, jolloin saataisiin SM-nollat mukavasti kasaan jo tässä vaiheessa. Agilityradat oli heti ensimmäisenä vuorossa, joten nyt ei ollut varaa harjoitella.

Ensimmäinen rata vaikutti oikein sopivalta meille. Aika moni mini teki alun toiselta puolelta; itse en edes harkinnut kyseistä vaihtoehtoa. Keinun jälkeistä hyppyä tiesin jo varoa etukäteen, mutta ehkä vähempikin varmistelu olisi riittänyt ;) Kun pääasiassa treenataan ja kisataan keinonurmella niin taas oli vähän etukäteen mietinnässä että mitä Ilsa tykkää hiekkapohjasta, se on joskus tuntunut huonommalta alustalta.

Rata lähti hyvin liikkeelle ja Ilsa kääntyi hyvin kolmoshypyn puomille. Puomilla alkoi syystä tai toisesta himmailemaan, joka tietysti toi oman jännityksensä kontaktin suhteen. Edellisen illan treeneissä otti myös muutamat lentokeinut, mutta nyt mentiin molemmat kontaktit mallikkaasti. Kepit aloitti myös todella epävarmasti, mutta yhdessä tsempattiin ne loppuun. Koko rata tuntui vähän tahmealta ja lopun olisi voinut ohjata paremminkin, mutta niin vaan radalta nolla ja päästiin vielä palkinnoillekin!



Yksi rata hoidettu, toinen vielä jäljellä ;) Toka rata oli pitkälti edellisen pohjille tehty, ansoja oli vaan laitettu matkan varrelle jokunen. Ilsan kanssa ei ole vielä kovin paljon erotteluja treenattu, kun on vielä aika kuuliaisesti mennyt minne on ohjattukin. Tokalla radalle Ilsa löysi taas normaalin menohalunsa, mutta olihan radalla tapahtumaa. Kaksi hylkyä ja yksi vitonen oli enemmän kuin lähellä, tuollaisista pelastuksista on saanut Lilin kanssa vain haaveilla :D Mutta Ilsa oli kiltti tyttö ja teki toisen nollan putkeen! Sen verran haastava rata, että tuollakin esityksellä sijoituttiin toiseksi :D Radan tapahtumat oli liikaa kameran muistikortillekin, joten kaksi vikaa estettä (putki-hyppy) jäi videolta pois.



Hyppyradalle oli kiva lähteä ilman mitään paineita, kaikki tai ei mitään asenteella. Rata olikin varsin juostava profiililtaan, Ilsa hyvässä vireessä, mutta harmi vaan pientä ohjaajan virhettä lopussa. Triplanolla oli enemmän kuin lähellä, mutta tuuri näköjään käytettiin loppuun jo edellisellä radalla.



Tavoite saavutettu, SM-nollat kasassa! Paitsi ehkä ettei sittenkään, kun selvisi että vuoden 2018 kriteereistä päätetään vasta myöhemmin?!? Sehän on kätevää kun kaudesta on jo puolet mennyt? Eiköhän nämä pitäisi päättää jo etukäteen?

Tämän vuoden osalta kisat oli tässä. Pari valmennusta on vielä joulukuussa vuorossa, kisoissa jatketaan sitten tammi-helmikuussa.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Pois mukavuusalueelta

Yksi tärkeimpiä syitä miksi ilmoitin Ilsan tälle vuodelle kahteen eri valmennusryhmään sekä viikkotreeneihin oli että joku ulkopuolinen saisi piiskattua ohjaajaa parantamaan suoritusta vaikka välillä tuntuisi turhalta pilkun viilaukselta ja toisaalta parantamaan koiran teknistä osaamistasoa eikä mennä aina helpomman kautta. Minikoiran kanssa kun pärjää yllättävän pitkälle juoksemisella ;)

Launtaina (taas aamuvuorossa) jatkettiin Marin valmennuskerralla numero 2. Viime kerran jälkeen ollaan kovasti treenattu kotiläksyjä eli puomin juoksukontaktia, mutta ei suoritusvarmuus ole vieläkään sitä tasoa mitä pitäisi. Tämän kerran valmennus aloitettiin virtuaalikoira harjoituksella eli piti suorittaa lyhyt rata kuin ohjaisi omaa koiraa ja tämä yksinjuoksentelu sitten videoitiin ja kellotettiin. Joskus aiemminkin on treeneissä pitänyt arvioida etukäteen radan suoritusaika ja yhtä lailla pieleen meni silloinkin arviointi kuin nytkin :D Ilsan kanssa kipitettiin rata noin 5 sekuntia nopeammin kuin mitä yksinäni. Tämä heitto ei sisänsä tuota ongelma kun juoksuvoimaa on ohjaajalla vielä reservissä, joten yleensä ehtii ihan hyvin joka paikkaan. Oikeasti nopean koiran kanssa ei ole ehkä varaa tehdä noin isoa arviointivirhettä tai sitten oltaisiin jossain myöhässä.

Virtuaalikoiraharjoitus toimii hyvänä lämmittelynä ja sen jälkeen päästiinkiin asiaan eli ratatreeniin. Kevyet sellaiset 30 estettä :D Rataantutustumisessa ajattelin että nyt olisi hyvä kun olisi osaava ja irtoava koira niin pääsisi testaamaan kepeille ja myöhemmin keinulle ja putkellekin leijeröintiä. Leijeröinnin treenaus on ollut pitkään suunnitelmissa Ilsan kanssa, mutta vielä se on jäänyt kun vaikeuksia tuottaa irrota edes putkeenkin kontaktin alla. Kerta harjoituksissa oltiin ja vaihtoehto leijeröinnille olisi ollut juosta ihan helkkarin paljon pidempi matka, niin ei muuta kuin minikiituri radalle ja testaamaan :) Muutenkin rata oli eurooppalaisvaikutteinen, jossa rohkealla ohjauksella homma toimi parhaiten.

Ratatreeni tehtiin kahdessa osassa, ensin kuten itse oli suunnitellut ohjaukset ja sen jälkeen käytiin vielä Marin kanssa rata läpi. Suurta eroa ei ohjausvalintoihin tullut, lähinnä itse valitsin taas ne helpoimmat vaihtoehdot ;) Mutta ne leijeröinnit, ne toimi Ilsalla heti ensimmäisestä kerrasta ja vielä joka kerran! Olin ihan hämmästynyt! Myös takaaleikkaukset hypyille toimi joka kerta. Ekalla vedolla pieniä kauneusvirheitä kuten puomin kontaktia ja joku kielto putkesta ja taisi jäädä kepitkin kerran suorittamatta loppuun. Loppuun vetäistiin kuitenkin koko rata nollalla läpi! Tästä olisi saatu vielä siistimpi pätkä jos ohjaaja ei olisi hyytynyt jo puolessa välissä rataa, mikä lie tauti iskee päälle. Mutta Ilsa oli niin hieno!

Video vielä nollaradasta:

    

torstai 9. marraskuuta 2017

Kaikkea muuta kuin päätöntä treeniä

Viime lauantai aloitettiin pirteästi heti aamusta (not...) Etelä-Karjalan Koiraurheiluhallilla Katin toisella valmennuskerralla. Viime kerralla syyskuussa opiskeltiin ohjauksen linjoja ja samalla teemalla nytkin. Tosin taaskaan ei ohjaajia ihan niin helpolla päästy että oltaisiin käyty vain rata juoksentelemassa ;)

Sehän on jo tuttua että koira seuraa ohjauksessa eniten ohjaajan liikettä ja rintamasuuntaa, vähemmän käsiä tai suullisia käskyjä. Nyt tämä teoria pistettiin ensimmäistä kertaa itsellä testiin. Rata piti suorittaa niin että joku elementeistä - liike, kädet tai ääni jätetään ohjauksesta pois. Ilsa kun ei ole kovin hyvä irtoamaan esteille luonnostaan (toki parempaan suuntaan menee koko ajan) niin tehtiin ensimmäinen suoritus niin että ohjaaja ei saanut juosta vaan piti kävellä jolloin koira piti lähettää esteille riittävän kaukaa että ehtii seuraavaan kohtaan ohjaamaan. Pienessä hallissa tämä toimi yllättävän hyvin jo ensimmäisellä yrittämällä :) Seuraavaksi sama juttu, mutta ilman käsiä jolloin rintamasuunnan merkitys korostui entisestään. Tämä oli itsellekin ensimmäinen kerta vaikka kädetön ohjaus treeneissä ei mikään uusi keksintö olekaan. Ei vaan ole saanut aikaiseksi itse kokeilla, mutta tämän kokemuksen perusteella ei jää viimeiseksi. Sangen opettavaa ja työlästä!

Pieni tauko väliin ja sitten jatkettiin taas. Videolle päätyi treeni ilman ääntä ja käsiä, viimeinen setti mentiin vielä kävellen ilman käsiä ja ääntä :D



Loppuun ehdittiin treenailla vielä yksittäisiä tekniikkajuttuja. Vihdoin saatiin Ilsalle toimimaan takaaleikkaus hypylle ilman mitään apuja ja teki vielä aika tiukasta kulmasta. Minikoiran kanssa on tullut opeteltua ihan uusia tekniikoita kuten vippausta (toimi hienosti perjantain ryhmätreeneissä) ja nyt sylkkäriä. Poispäinkäännös on edelleen vaikea. Maailmalta kantautuu myös uusia ohjauksia, jotka pitäisi ottaa myös treenilistalle. Tällä hetkellä tuntuu että suurin osa treeniajasta menee edelleen puomin kontaktin kanssa tapellessa, taitaa olla kohta paluu perusteisiin edessä.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Monenlaisia tuloksia ja vatsavaivoja

Kotka, Sipoo, Savonlinna, Jyväskylä, Joensuu, Imatra ja Kouvola - Ilsa on harrastanut kotimaan matkailua agikisojen muodossa ;) Yleensä on tuntunut turvallisemmalta aloittaa kisaaminen omissa kisoissa, mutta SM-kisoista johtuen LAU järjesti vain yhdet tavalliset kisat ja vasta syksyllä niin vieraista se oli aloitettava. Tosin ei Lilikään kisannut kuin yhdet 1-luokan kisat kotihallissa ja seuraavaksi vasta ekat 3-luokan kisat.

Lauantaina oli sitten vuorossa ensimmäiset kotikisat. Lyhyt kisamatka on aina plussaa, varsinkin jos aloitus on klo 9. Tuomarina piti olla kaikilla radoilla Salme Mujunen, mutta suuresta osallistujamäärästä johtuen mineille ja medeille vaihtui kahdelle ekalla radalle Marjo Heino. Tämä muutos ei ensi alkuun suuresti innostanut aiemman kokemuksen perusteella, vaikka Lili tuplanollan silloin tekikin ja Nomi nappasi yhden LUVAN itselleen. Jos oletuksena oli hitaita ratoja snautserin tyyppiselle koiralle, niin nyt sitä vauhtia olikin tarjolla!



Hyppyradalla aloitettiin ja siinä pidettiin vauhtia koko matka alun slalomista koko kentän mittaiseen loppusuoraan asti. Tästä olisi kiva saada uusinta. Suurin osa virheistä tuli koirakoille heti alun slalomeissa ja niin Ilsallekin. Tiesin että on riski vetää koko matka samalla puolella kun Ilsa hakee helposti takaakiertoja. Vaihtoehtoisia, varmempia ohjaustapoja olisi ollut monia, mutta joskus sitä on vaan testattava meneekö oppi perille. Hylky siis neloshypyllä (ja myöhemmin vaan huolimatonta ohjausta). Tätä käytiin treenaamassa sunnuntaina vielä hallilla ja sama virhe toistui monen monta kertaa. Ottanut pieni Lilistä mallia ;)


Ensimmäisellä agiradalla kauhua herätti puomilta putkelle vienti, kun Ilsa on taas alkanut puomin kontaktia loikkimaan. Myös keppien kulma oli haasteellinen ja radalla riitti monta muutakin hankalaa kohtaa huonosti putkiin irtoavalla kontaktihimoisella koiralla. Lopulta niistä vaikeista kohdista selvittiin paremmin, tosin eka virhe tuli heti kepeillä. Jos Ilsa olisi keskittynyt enemmän tekemiseen eikä kurkku suorana huutamiseen niin nämä olisi ollut tehtävissä itsenäisestikin. A:lta kontaktivirhe ja keinustakin tuli kerran ohi (persjättö vähän myöhässä), mutta hei, puomi onnistui ja ne putket :D Ja yksi poispäinkäännös (ihan pakko oli päästä testaamaan)! Rv 15 + yliaikaa. Hauskan haastava rata, tämä pitäisi päästä kyllä testaamaan uudestaan.




Viimeiselle radalle vaihtui tuomariksi Salme ja alkuun rata vaikutti tosi helpolta, mutta kyllähän sielläkin niitä haasteita riitti. Jotta vältyttäisiin edellisen radan "räksytän vaan ohjaajalle" menosta en leikittänyt Ilsaa yhtään ennen rataa vaan päinvastoin syöttelin nameja että pysyisi rauhallisempana. Oli sillä merkitystä tai ei niin teki kuitenkin siistin radan ilman turhempia varmisteluja esim. kepeille tai A:n jälkeiselle niistohypylle. Vauhti ei edelleenkään ole ihan parasta mahdollista, mutta toivottavasti tämä johtuu vain juoksujen jälkeisestä "masennuksesta" eikä mistään muusta. Viides nolla Ilsalle joka tapauksessa eli tuplaa vaille enää ;) Ehkä vielä joku kisa tänä vuonna kisataan.




Kisojen jälkeen käytiin vielä varmistamassa että Ilsa kisaa jatkossakin mineissä. Virallisessa SAGI mittaustodistuksessa merkintä 33-34 cm heti ensimmäisellä tuomarilla. Sama tuomari antoi Lilille osallistumisoikeuden pikkumakseihin. Onkohan Lili kutistunut kun mittaus antoi nyt tulokseksi 44-45 cm kun aiemmat mittaukset on aina ollut vähintään 46 cm? Ehkä vanhuus tekee tehtävänsä tässäkin asiassa. Lili täyttää ensi keväänä jo 11-vuotta, joten tuskin pitkää uraa tulee tässä uudessa luokassa tekemään, mutta pitäähän sitä muutama kotikisa ainakin testata kun toisella sitä intoa ja taitoa vielä riittää vaikka muille jakaa. Makseissa ei kisata enää missään nimessä vaikka hyppykorkeudet laskevatkin. Nomi mitattiin myöskin miniksi, tosin siihen vaadittiin kolmen tuomarin mittaus kun ensimmäinen laittoi rajatapaukseksi eli 34-35 cm ja samaan mittaan päätyivät muutkin. Nomi on vissiin sitten kasvanut kun olisikohan aiemmin ollut 33 cm ja sama tuomari mittasi sen alunperin kuin nyt mittaustilaisuudessa ;) Uri mittattiin myös selväksi mediksi 37-38 cm. Nomi ja Uri ei välttämättä kisaa ikinä, mutta kerta mittaustodistus kuitenkin tarvitaan jatkossa niin onpahan sekin hankittu.

Oli sitten tuuria tai jotain mutta, mutta omat koirat on hyvin aina onnistuneet välttämään kaikenlaiset tautiepidemiat ja harvoin ne muutenkaan sairastelee. Torstaina Uri alkoi oksentelemaan vähän, paaston oli jo aloittanut edellisenä päivänä. Perjantaina oli jo selvästi vaisun oloinen, mutta ajattelin vielä aamusta että tämä voisi mennä vielä paastolla ja kotihoidolla ohi. Töistä tultuani kävi selväksi että nyt tarvitaan jotain muutakin kuin tassusta pitämistä niin kipeän oloinen koira oli. Onneksi onnistuttiin vielä saamaan samalle illalle aika, ettei tarvinnut päivystyksen varassa olla viikonloppua. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään erikoista ja oletuksena oli että kyseessä oli vaan ärhäkämpi vatsa- ja suolistotulehdus. Klinikalla Uri sai nesteytystä nahan alle sekä oksennuksenestolääkkeen, kotiin saatiin vielä antibiootit ja pari muuta mahan suojalääkettä. Illalla Uri olikin jo selvästi levollisempi, ruoka ei maistunut edelleenkään. Launtaina päivällä oli jo varsin pirteä ja suostui jo vähän herkkuja syömään. Illalla ei nekään enää kelvanneet. Sunnuntaina aamusta oli taas vaisumpi, maha sen kuin murisi mutta mitään ei suostunut syömään. Kakkasi kuitenkin normaalisti ne vähät syömiset. Päivän olin sitten itse agilityhallilla kisatalkoissa, vähän jännitti että missäköhän kunnossa koira olisi kun tulisin kotiin. Normimittapuulla ihan ok, Uriksi aika laama ;) Lähdettiin porukalla pienelle metsälenkille (nälkää kasvattamaan?) ja kaupan kautta kotiin jos jokin herkku vaikka maistuisi. Tämä alkaa jo muistuttaa aikaa kun Nomi oli kantavana ja ei todellakaan suostunut syömään mitään vaikka pitäisi. Tai jos jotain suostui joskus syömään niin ei sitä ainakaan toista kertaa syöty. Vyötärön vararavinnolla ja pyhällä hengellä elelee näköjään pitkään? Urille sain vähän jauhelihaa alas (enemmän tai vähemmän väkisin) sekä Nutri Plussaa on laitettu suoraan suuhun perjantaista lähtien. Onneksi sentään juo itse edes vähän. Illalla näyttikin että syöminen auttoi, mutta yö sitten menikin valvomiseksi kun ulos piti päästä puolen tunnin välein. Lääkekuuri jatkuu vielä pari päivää, mutta jos ei pian ala ruoka maistumaan niin uusi eläinlääkärireissu ja jatkotutkimukset on edessä.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Kahden nollan kisat Kouvolassa

Sunnuntainen kaatosadepäivä vietettiin Kouvolassa agikisoissa. Vaikka itse radat sai kirmailla hallissa niin ei kastumiselta voinut välttyä. Mutta ei ollut hukkareissu, sateli muutakin kuin pelkkää vettä ;)

Hieman epäilytti heti juoksujen jälkeen kisaaminen. Nomin kanssa ei voinut edes treenata juoksujen jälkeen kisoista puhumattakaan ja keväällä Ilsakin haahuili ekoissa treeneissä. Mutta ensimmäinen vuosi nyt harjoitellaan muutenkin, joten kolmelle Allan Mattssonin radalle ilmo lähti.

Edellinen ilta vietettiin kotosalla (joskus pitää siivotakin?!?), illasta käytiin hallilla pikaisesti treenailemassa kontakteja ja keppejä. Urikin on päässyt nyt treenailee, alkuun ihan omaksi iloksi kun pojallakin sitä intoa ja virtaa riittää. Sunnuntaina kisat alkoivat vasta puoliltapäivin (jes!), joten ei ihan niin paljon ärsyttänyt viettää taas yhtä vapaapäivää kisoissa ;)

Agiradalla aloitettiin ja Ilsa oli heti toisena lähtövuorossa intoa puhkuen. Radan profiili oli oikein sujuva, lähinnä muutamassa kohdin mietin että kummalta puolen estettä menisi. Valitsin sitten itselle sen helpomman puolen ja Ilsa saisi jo luvan osata mm. putken takaaleikkaukset kisoissakin. Oli vähän hitaan oloinen putkissa ja keinulla, mutta muuten sujuva rata nollan arvoisesti! Hyvä aloitus siis.


Toka rata oli pitkälti samalle pohjalle, muutamalla hieman hankalammalla kohdalla. Vaikein oli ehkä kepeille vienti, ihan en siihen luottanut että hakisi vauhdissa tuollaisesta kulmasta, mutta ehkä olisi pitänyt kokeilla varsinkin kun puomilta tuli jo virhe (!?!). Lopussa Ilsalta vielä taisi kärsivällisyys loppua kun piti jäädä putken suulle huutamaan. Mutta olisi kohdan voinut muutenkin ohjata, harmi vaan että nämä tuli mieleen vasta radan jälkeen. 15 vp + yliaikaa korjauksista.


Medien suorittaessa hyppyrataa kävi mielessä epäilys, että nyt ei taida käydä hyvin. Ensinnäkin rataprofiilista ei tahtonut saada tolkkua kun koirakot yksi toisensa jälkeen meni hieman omavaltaisessa järjestyksessä päädyn hyppyjä. Mutta lopulta ei siellä ollut kuin yksi hankalampi kohta ja siihenkin keksin ratkaisun ennen rataantutustumista. Tosin osaisiko Ilsa kyseisen ohjauksen vielä kisoissa olisi eri asia. Alku ei niinkään huolettanut kun Ilsa yleensä kääntyy kuuliaisemmin toisin kuin Lili.

Videota ei hyppyradalta enää saatu, joten tässä hyvin suuntaa antava piirros, mutta idea käynee selville vaikka etäisyydet ja esteiden sijoittelut eivät ihan kohdillaan olekaan. Mutta kaikin puolin sujuva rata kun ahtaista 9-10 hypyistä selvisi. Mutta kyllähän minit taipuu ;) Kakkoselle takaakiertovalssi ja valssi myös pituuden jälkeen. Hyvin haki kepit, suoritti kyllä ne varsin hitaasti. Keppien jälkeen persjättö ja siitä okserille ja putkeen. Muurin jälkeen pakkovalssilla ysihyppy vaikka hyppyjen väli oli ahdas. Suurin osa taisi kierrättää takimmaisen siivekkeen kautta, mutta silloin tahtoi mennä seuraava hyppy väärin kun välissä ei turhaa tilaa ollut. Ilsa tuli hienosti pakkovalssiin ja loppu sitten vaan lasketeltiin :) Hyvin irtosi uudestaan suoraan putkeen, joten hyvin ehti valssilla ohjaamaan mutkaputkeen. Loppusuoran putkikin poimittiin hyvin vauhdissa persjätön jälkeen. Nolla siis hyppyradalta! Vauhti ei ollut paras mahdollinen, mutta sen verran haasteellinen rata taisi olla että sijoitus tällä suorituksella 3. yli 20 minin joukossa. Palkintojen jaossa tuomari kommentoi jotain "että intoa kyllä piisaa". Taisi viitata jotenkin äänenkäyttöön :D Voisihan senkin energian käyttää muuhunkin, mutta eipähän tarvitse omistajan enää huutaa radalla ;)

Kouvola 8.10.2017 hyppyrata. Tuomari Allan Mattsson. 

Ilsalla on nyt takana kolmet kisat 3-luokassa kahden kuukauden sisään ja näistä saldona yhteensä neljä nollaa (kaksi agi, kaksi hyppy). Voisi niitä olla enemmänkin, mutta toisaalta aivan huippusuoritus noin nuorelta koiralta kun rotukaan ei ole mikään agilityn valtarotu. Loppukuusta päästään Ilsan kanssa kisaamaan ensimmäistä kertaa omassa hallissa. Jännää :)

maanantai 2. lokakuuta 2017

LAU:n valmennuksen startti: puomin ja pussin testausta

Sunnuntaina oli ensimmäinen kerta LAU:n valmennuskurssia. Valmennuskertoja on n. kuukauden välein aina toukokuun tuplaviikonloppuun asti. Valmentajana meillä toimii Lukkarisen Mari Savonlinnasta. Marin kanssa ollaan oltu monet kerrat samoissa kisoissa, mutta ei vielä koulutettavana. Odotusarvot valmennuksen suhteen on korkealla. Lähinnä tämä toimii itselle ns. perseelle potkimisena että tulisi opetettua tietyt perusasiat kunnolla eikä kompensoisi puutteita muulla tavoin. Laiska mikä laiska, mitään ei tehdä ennen kuin pakko ;)

Kolmosluokkalaisten ryhmä oli vuorossa tällä kertaa vasta iltapäivästä. Aina kun valmennuksessa saa eteensä paperin ja kynän alkaa epäilyttämään :D Jo ennen valmennusta oli pitänyt kirjoittaa Marille esittelyä itsestään ja oletuksena oli että näitä vastauksia tultaisiin hyödyntämään kurssin runkona. Esteosaamisen osalta taisin itse kirjoittaa jotain liittyen keppeihin ja puomiin ;) No tällä kertaa laitettiin sitten Ilsan juoksipuomi todelliseen testiin!

Iltapäivän aikana tehtiin kolme eri treeniä ja näistä tehtiin myös muistiinpanot että mikä toimii ja mikä ei. Jälkimmäisistä tuli sitten kotiläksyä ;) Myöskään se ei riittänyt että esteet mennään numerojärjestyksessä vaan muitakin sääntöjä oli. Ensimmäisenä tehtiin valkoisten pallukoiden treeni ja se piti suorittaa seuraavasti a) koira lähtöön ja ohjaaja kävelee kolmoshypyn taakse vastaanottamaan pakkovalssissa, pussi merkattava matkalla (Klumps! Miten ihmeessä Ilsa kestää paikoillaan lähdössä noin kauan) b) ennen puomia puolenvaihto valssilla tai persjätöllä c1) juoksukontakteilla ohjataan koira putkeen päällejuoksulla eli pitää olla riittävän edellä (Saattaapi vedätys tuottaa ongelmia) c2) 2on2off -> juostaan ohi putken ja vasta sitten vapautetaan koira d) pussille "putkijarrua" käännökseen e) 13-14 väliin eli puomin jälkeen puolenvaihto valssilla/persjätöllä; samalla katsottiin ylösmenokontakti vedätyksellä.

Ilsa tuli halliin aika into pinkeänä päästäen oven suussa sellaisen huudon kuin olisi päätä leikattu, joten päädyttiin vielä hetkeksi ulos lenkkeilemään että edellinen koirakko sai suorittaa oman ratansa rauhassa ilman kiljukaulaa radan reunalla. Tämä vire lupaisi hyvää lähdössä pysymiseen :D Yllättävän hyvin Ilsa kuitenkin hillitsi itsensä, mutta taisi olla sen verran uusi tilanne noin pitkältä vastaanotto että tuli kutsuttaessa suoraan luokse suorittamatta yhtään estettä. Hups! Toisella kerralla varasti sitten lähdössä pussin merkkauksessa, mutta kolmas kerta onnistui kun piti katsekontaktin koiraan koko matkan. Pakkovalssikin onnistui vaikka tämä on ollut "pitäisi treenata" listalla. Päällejuoksu puomin alastulokontaktille aiheutti odotetusti loikkauksen; pussista sen sijaan kääntyi hyvin vaikka putkijarrua ei ole harjoiteltukaan (pitäisi, pitäisi). Ylösmenolla ei minillä ongelmia; valssilla teki nätin juoksarin, persjätöllä taas loikkasi. Ei välttämättä virheen arvoisesti, mutta ei kriteerien mukaisesti kuitenkaan.

Toinen treeni mustat pallot ja sen säännöt: a) kolmoshyppy pakkovalssilla (joo, menee ihan varmasti loppuun asti yksin, not)  b) ysihyppy vastaanotettiin myös hypyn takaa (heh, heh), ja kirsikkana kakussa c) ohjaaja ei ylitä puomin nro 13 linjaa puomille lähetettäessä eli koira menee koko puomin yksin ohjaajan seistessä takana. Kaikki treenit tehtiin niin, että ensimmäisellä kerralla ei käytetty mitään apuja kuten etupalkkaa, vasta sitten toistokerroilla jos ei onnistunut ensimmäisellä yrityksellä.

Ensimmäisen puomin Ilsa meni määrätietoisesti loppuun asti, tosin taisi luulla puomin vieressä ollutta numerokylttiä alustaksi kun hyppäsi puomin lopusta väärälle puolelle. Mutta tuli heti kutsusta pakkovalssiin! Seuraava puomi onnistui yllättävän siististi vaikka ei täysin kriteerien mukainen ollutkaan. Mutta eipä näitä taaksepäin käännöksiä ole vielä treenattukaan. Lopun testissä ei Ilsalla ihan usko riittänyt loppuun asti ja kääntyi juuri ennen alasmenoa takaisin. Etupalkalla viipotti koko puomin yksinään. (Sama testattiin Lilillä päivän päätteeksi ja yllättäen ei ongelmia ;)

Kolmannessa treenissä (valkoiset neliöt) piti keksiä kolme eri ohjausta estekuvioon ja näiden suoritukset sitten kellotettiin. Ensimmäisenä oli se varmin vaihtoehto eli valssi kolmosen jälkeen ja kutoselle puolivalssi. Tämä sujui ongelmitta. Toisena vaihtoehtona persjätöt kyseisiin kohtiin. Tässä oli ohjaajalla hieman ajoituksen kanssa ongelmia ettei ohjannut koiraa kolmosen ohi liian aikaisella käännöksellä. Mutta kun tämä saatiin onnistumaan niin oli se myös nopein vaihtoehto yli puolen sekunnin erolla. Persjätöt kunniaan! Kolmannessa vaihtoehdossa vippaus tai poispäinkäännös kolmoselle ja valssi vitosen jälkeen. Vippausta ja poispäinkäännöstä ollaan vasta alettu harjoittelemaan mutta kyllä ne näköjään hätätapauksessa toimii jo radallakin. Neljäntenä kokeiltiin vielä Marin ehdotus japanilainen kolmosen ja nelosen väliin. Maksin kanssa voi ollakin hyötyä että kierrättää nelosen kauimmaisen siivekkeen kautta, minin kanssa ei niinkään.    


Hyvät oli treenit huippuporukassa! Näillä eväin sunnuntaina kisaamaan ja sitä ennen muistetaan treenata puomia lisää ;)


 

maanantai 25. syyskuuta 2017

Juoksutauolla

Ilsa oli kiltti tyttö ja aloitti syksyn juoksunsa kahden agilityn valmennuskerran väliin. Ilsan menoa ei juoksut hirveästi haittaa, mutta jätettiin silti yhdet kisat, seuranmestikset ja ryhmätreenit niiden takia väliin. Ehkä pieni taukokin tekee hyvää, vaikka itsekseen ollaan pöksyt jalassa käytykin vähän hallilla treenailemassa.

Päivää ennen juoksujen aloitusta käytiin ensimmäisessä Katin pitämässä agilityn valmennuksessa. Katin koulutuksissa ollaan käyty Lilin kanssa useastikin aiempina vuosina ja Ilsankin kanssa kevään ja kesän aikana tuuraamassa viikkotunneilla. Valmennuskertoja on yhteensä 5 reilun kuukauden välein.

Ensimmäisen kerran aiheena oli koiran linjat. Ehkä aihe on tullut väkisinkin tutuksi tässä vuosien varrella harrastellessa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun aiheeseen keskityttiin kunnolla myös teoriatasolla. Sen ensimmäisen maksikoiran kanssa tämä oppi olisi ollut erityisen hyödyllistä, minin kanssa pääsee vähän helpommalla ;) Laukanvaihdot oli itselle ihan uutta ja niiden merkitys erityisesti S-linjoja ohjatessa, mutta kokeneet koirat hoitaakin ne itsenäisesti. Mutta tämä selittää joka tapauksessa ohjaajan mielestä koiran omituisia esteen ohituksia.

Lyhyen teorian jälkeen ei vielä päästetty koiria radalle vaan ohjaajille annettiin maalarinteippiä ja villalankoja. Tehtävänä oli merkata esteille koiran ponnistus- ja laskeutumispaikat sekä linja seuraavalle esteelle. Itse pääsin merkkailemaan Ilsan linjoja esteille 1-8. Ja toki tämä sitten testattiin koiran kanssa että kuinka hyvin arviot osui kohdilleen. Aika hyvin oli kaikilla linjat oikein arvioitu. Itse arvioin että Ilsa ponnistaisi lähempää estettä kun lopulta teki, mutta laskeutumiset meni oikein.

Lopulta koko rata, joka mentiin yleisesti ottaen varsin sujuvasti :) Kakkoselle hyvin ajoitettu valssi (opittu jotain kesän treeneissä ;), kääntyi hyvin. Neloselle lähetys, kuten myös kutosen takaakiertoon ja siitä päällejuoksulla hyppy. Kasille takaakiertovalssi, linjan kääntäminen jo ysille ja irrotus kympille. Putkijarruja ei olla vielä treenattu ollenkaan, joten Ilsa oli hetken hieman ihmeissään että mihin nyt oltiinkaan menossa vaikka kääntyikin hyvin. Keinulle halusin testata vedätystä, mutta Ilsa onnistui ottamaan taas lentokeinun. Kun koira huutaa niin pitää huutaa itse käskyt vielä kovemmin niin ehkä menee perillekin ;) Mutta ei muuta kuin uudestaan vähemmällä vedätyksellä, valssi 17 hypylle ja valssi 19-20 välille. Tämä toimi hyvin kepeille viennissä. Kokeiltiin lopussa kepeille menoa myös poispäinkäännöksellä. Ihme kyllä toimi vaikka ei Ilsa kyseistä tekniikkaa vielä osaakaan. Keppien jälkeen hyppy 23 houkutteli kovasti mutta putkeen mentiin joka kerta kiltisti. Hyppy 23 myös nätisti oikealta puolelta pienellä vastakkaisen vedolla (joskus tarjoilee takaakiertoa omiaan), pelkällä vastakkaisella tuli myös 29 hypyn niin ei tarvinnut tehdä taas saksalaista, jolla ollaan kisoissa vastaavia kohtia varmisteltu. Mutta ehkä tuohonkin tekniikkaan pitäisi alkaa luottaa, viimeeksi sunnuntaina toimi treeneissä taas hyvin.


Onnellinen pieni :) Agility on parasta!


Sunnuntaina jatketaan LAU:n valmennusryhmän ensimmäisellä treenikerralla. Siitä viikko eteenpäin niin olisi taas kisojakin suunnitelmissa!

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Ilsan matka agilityn alkeista 3-luokkaan

Onneksi muuten ei olla oltu yhtä saamattomia kuin tämä blogin kirjoittamisessa... Viime kirjoituksessa juhlittiin synttäreitä - Milan 12-vuotta ja kakarat vuoden - sekä Ilsa aloitteli agilityn treenaamista. Uusia synttäreitäkin on tänä vuonna vietetty - Nomi 6-vuotta, Lili 10-vuotta, Milan 13-vuotta, Ilsa & Uri 2-vuotta. Niin, ja Ilsa kisaa 3-luokassa...

Lilin kanssa kisattiin vielä viime syksynä parit omat kisat ilman suurempaa menestystä. Piirinmestaruuskisojen hyppyradalta siisti nolla joka tapauksessa.


 

Keväällä jatkettiin pääsiäiskisoilla Imatralla. Pikkuvirheitä tuli kisoissa jatkuvasti ja päätinkin että tämä vika rata olisi jäänyt Lilin viimeiseksi kisaksi. Hyvään rataan olisi hyvä lopettaa? Rata oli Salme Mujusen käsialaa.




Viimeisenä iltana päätin kuitenkin ilmoittaa Lilin vielä SM-kisojen iltakisoihin perjantaille, jotka olivat samalla LAU:n 20-vuotisjuhlakisat. Ei sovi Lilille lopettaa jossain kyläkisoissa ;) Lili oli helteestä (ne kesän ainoat...) aivan puhki, mutta kyllähän sitä intoa tuttuun tapaan löytyi kun radalle päästiin :) Tällä nollalla Allan Mattssonin radalta saatiin myös taas yksi kisakirjan sivu täyteen ;) Jääkö siihen, jää nähtäväksi. Hieman houkuttelisi pikkumaksi-luokka ensi vuonna yksittäisten kisojen muodossa ainakin.





Ilsan kanssa treenattiin syksystä lähtien omatoimisesti pari kertaa viikossa. Treenivideoita löytyykin YouTubesta useampi aina syksyn alkeista alkukesän ratatreeneihin ennen halliremonttia. Kontakteja aloitettiin treenaamaan vasta loppuvuodesta kun arvoin pitkään millä metodilla lähtisi juoksukontakteja opettamaan kun aiempaa kokemusta aiheesta ei ollut. Tätä pähkäillessä Ilsa ehti jo opetella lähes itsekseen keinun eli sen alkeiden opettamiseen ei sen enempää aikaa tarvinnut tuhrata. Kontaktihimoinen koira kuten äitinsäkin ;) Kiirettä ei treeneissä pidetty kun kisaaminen oli tarkoitus aloittaa vasta keväällä 2018.

Ilsa edistyikin treeneissä nopeasti, lähinnä ongelmia tuotti juoksukontakti puomilla. Metodi oli ehkä lähinnä Trkmannia eli säädettävällä puomilla etupalkalle kovalla vauhdilla. Voi vaan todeta että kyllä pienikin mini osaa loikata kontaktin iloisesti... Keväällä harkitsin jo 2on2offin opettamista kun tuntui ettei asia vaan edisty. Mutta onneksi ei annettu periksi vaan tehtiin toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja. On muuten hikistä puuhaa ohjaajallekin ;)

Vappuna alkoi olla kontaktitkin jo siinä kunnossa että uskaltauduttiin ensimmäisiin epiksiin LAU:n hallille. Ilsalle sekä mölli- että kisaavien radoilta nollavoitot!

Möllirata: Kisaavien rata:

Tästä innostuneena käytiin vielä muutamat muutkin epikset Imatralla ja Kouvolassa hyvin tuloksin.



Imatran ensimmäisiä epiksiä (videolla) lukuunottamatta ne eivät oikein palvelleet tarkoitusta kun kisaavienkin radat oli lähinnä mölliratoja ilman keppejä tai puomia. Parempi siis ilmoittaa suoraan virallisiin kisoihin!



Toukokuun lopussa matkattiinkin Kotkaan Jalosen Karin radoille. Onneksi oltiin juuri saatu pussi toimimaan treeneissä ilman avustusta kun pussihan oli sitten jokaisella radalla :D Haastetta oli radoilla muutenkin 1-luokkalaisille ihan sopivasti ;)

Ekalta radalta virhe keppien aloituksessa (jäi itse vähän jälkeen) ja lopussa vielä kääntyili putkessa kun testasin takaaleikkausta. Mutta ei huonompi aloitus.



Toisella radalla oli nolla jo niin lähellä, mutta päätti sitten meidän aloittelija kääntyä aivan putken suulta ohjaajan perään toiseksi viimeisellä esteellä...



Hyppyrata otettiinkin sitten varman päälle putkien suhteen ja tältä myös ensimmäinen nolla ja LUVA!



Hieno pieni! Kukkaiskisoista roudattiin aika monta kukka-amppelia kotiin tuliaisena ;)



Seuraavana viikonloppuna ajeltiin aikaisin aamusta Sipooseen asti seuraviin kisoihin. Voi sanoa että väsytti. Osallistuttiin vain kahdelle agiradalle, tuomarina Ritva Herrala. Ekalla Ilsa ei malttanut lähdössä ja tiputti ekan rimaan, voihan... Muuten virheetön rata. Seuraavalta radalta tykitettiin sitten nollavoitto ja toinen LUVA! Ohjaaja oli loppusuoralla jo aivan puhki väsymyksestä ;)





Juhannuksena jatkettiin Tanhuvaarassa Jussin Juoksuissa. Totesinkin että saavat nämä olla viimeiset 1-luokan kisat, nimittäin minien eka rataantutustuminen oli jo klo 7, joka tarkoitti että ajamaan piti lähteä jo klo 4...

Tuomarina ekalla agilityradalla oli Harri Huittinen. Ilsan mielestä kepit radalla olivat niin omituiset ettei niitä voinut pujotella kuin korkeintaan pari väliä. Hylky siis kepeiltä!?! Tässä kohtaa alkoi ohjaajaa hieman jännittää että mitenköhän kävisi seuraavilla radoilla.

Välissä juostiin toisella kentällä Jari Suomalaisen hyppyrata. Kepeillä ei mitään ongelmaa, mutta pieni arviointivirhe viimeisellä hypyllä ja rima alas. Onneksi LUVA oli jo hyppyradalta, muuten olisi voinut harmittaa ;)



Anne Huittisen agilityradalle riittikin sitten painetta. Seuraavana päivänä nimittäin jatkettaisiin ja klo 4 lähtö ei ihan hirveästi houkutellut. Katsoin rataantutustumisessa että kentän keppien jalusta oli normaalia paksumpi, olisiko se sitten sekoittanut Ilsan rytmin ekalla radalla. Aamun ongelmat olivat muisto vaan, ei virheitä kepeillä eikä muillakaan esteillä, joten Ilsalle nollavoitto, kolmas LUVA ja SERT kakkosiin!

 



2-luokassa oli tarkoitus viihtyä pidempäänkin. Mukavat iltapäiväkisat, pienillä osallistujamäärällä, joten tuloksella lähes varma palkintopallisijoitus ;) Ilsa oli suunnitelmasta toista mieltä. Päivän saldo kaksi LUVAa nollavoitolla ja ainoastaan hyppyradan muurinpalikoiden pudostus vei suoran nousun kolmosluokkaan :D

Päivän eka agilityrata, tuomarina Jari Suomalainen:


Anne Huittisen hyppyrata:


Päivän päätteeksi Harri Huittisen agilityrata:



Viimeisen LUVAn metsätykseen lähdettiin heinäkuun puolessa välin Jyväskylään. Kolme rataa tuomariharjoittelija Marko Mäkelän ratoja olisi ollut tarjolla, mutta päätettiin hoitaa homma heti ensimmäisessä radalla ;) Nollavoitto, kolmas LUVA ja SERT kolmosiin!




Huh, mikä aloitus! Kolmosen kisoilla jatketaan - seuraavassa postauksessa! Radoilta on ekat nollat hankittukin ;)

Lisää kisoja ja valmennuksia (kaksin kappalein) on luvassa syksylle, yritetään pitää nyt blogikin ajantasalla. 

Arjen touhuja tulee päivitelty enemmän Instagramiin, blogi toimikoon enemmän treeni- ja kisapäiväkirjana.