maanantai 30. tammikuuta 2012

Vaihteeksi tokoa koko päivä

Jos meinaa ensikertalaisena ohjaajana harrastella tokoa ylemmissäkin luokissa ja eikä koira ole mallia oppii-kaiken-itsestään-kuin-sääntökirjaa-lukemalla sekä kestää kaikki mahdolliset ummikon ohjaajan virheet niin on varsin hyödyllistä ennen pitkää hakea sitä oppia vähän kokeneemmilta ja viisaammilta. Missäköhän sitä agissakaan olisi jos vaan itsekseen tunaroisi :)

Lauantaina oli Pulliaisen Riikan koulutuspäivä hallilla ja hommiin pääsi Milan. Jokainen sai käydä Riikan kanssa kaksi ongelmaliikettä, ei tarvinne arvata mitkä ne meillä oli :) Ongelmia on toki muissakin liikkeissä, mutta ei millään muulla ole niin tehokkasti nollia kerättyä kokeista kuin tunnarilla ja kakeilla.

Kaukokäskyllä aloitettiin. Näytettiin ensin koemainen suoritus. Meniskii edes noin kokeissa... Yhtä vaihtoa lukuunottamatta toimi yhdellä käskyllä, teki oikeat asennot, eikä askeltanut eteenpäin. Tuomio oli vaan tyly, sen tekniikka on tällä hetkellä sellainen, että tulee vähän väkisinkin eteenpäin ja kertaantuessaan aivan liikaa. Joten back-to-basics ja tekniikkatreeneihin. Maahan-seiso-maahan olisi vielä ok, mutta istu-seiso-istu pitäisi saada jotenkin peruuttamaan. Alkuopetusta ollaan tehty jokseenkin oikein, mutta ongelmat on tullut siinä vaiheessa kun pitäisi saada koira siitä kädestä irti. On vähän liian innokkaita sen namin perään. Tähän liittyen treenailtiin eilen luopumista. Voin sanoa, että on kolmen koiran jälkeen kädet kuolassa, varsinkin kun erään ahnepossun kuolaneritys varmaan monikertaistuu pelkästä ruuan ajatuksesta. Eikä ihan heti suostunut uskonaan, että sen namin saa kädestä (no, toisesta kädestä sitten) vasta kun jättää sen rauhaan. Pitäisi muutenkin treenata taaksepäin ajattelua esim. peruuttamalla (palkataan askeleista taaksepäin).

Tunnarista ei edes yritetty näyttää koesuoritusta vaan aloitettiin suoraan ns. miljoonatunnari :) Iso kassillinen tunnareita parin neliömetrin alueella ja sitten sieltä koiran pitää etsiä se yksi oma. Vääriä pitää oikeasti olla paljon. Jotain tämän tyyppistä ollaan kokeiltukin, tosin aika paljon vähemmällä määrällä ja into taisi lopahtaa nytkin ensimmäisellä kerralla nähtyyn suoritukseen. Milan lähti ensin hyvin haistelemaan kapuloita, mutta aivan toisesta suunnasta missä oikea oli (minä olin kyykyssä oikean lähellä). Nopeasti tulikin uskon puute hommaan ja sitten käytiinkin haistelemassa ihan jotain muuta (hallin matto, nuusk, nuusk) ja sen jälkeen aletaan tuomaan randomina vääriä kapuloita. Jos toi väärän niin ei saanut sanoa mitään. Toikohan Milan niitä sen viisi kappaletta, mutta tarpeeksi kauan kun yrittää niin kyllä se ennen pitkää onnistuu ja sen jälkeen on bileet pystyssä! Tehtiinköhän toistoja yhteensä viisi ja kertaakaan ei enää tuonut väärää. Jollain kerralla vähän maisteli vääriä, mutta muuten oikein hyvää työskentelyä. Oikeassa kapulassa ei ollut mitään apuhajua, eikä noilla pakkasilla kädetkään pahemmin hikoile, joten tuo harjoitus hyvin osoitti sen ettei koiran nenä mitään ns. apuja tarvitsekaan. Olihan hyvä fiilis tämän jälkeen! Katsotaan missä vaiheessa onnistutaan tämä ryssimään :)

Kun on vielä edellisetkin liikkeet levällään, niin ei ole vielä aloitettu EVL:n liikkeitä treenaamaan. Satu ja Bertta treenasi merkkiä ja ohjattua ja tätä opastusta seuraamalla saikin hyvät eväät opetuksen aloittamiseen.

Muita yleisiä Riikan opetuksia:
  • Treenaa palkkaamattomuutta! Esim. aina treenin alkuun kaikki luokan liikkeet (ei tarvitse tehdä täysimittaisina/kokonaisina) ensin läpi ilman palkkaa ja sitten vasta aletaan treenata yksittäsiä liikeitä/osia palkan kera. Näin rakennetaan mielikuva palkasta kuitenkin lopussa.
  • Palkkatempun opettaminen. Opetetaan jokin temppu, jota voidaan käyttää kokeessakin kertomaan koiralle että hyvin meni. Treeneissä palkataan ensin tällä tempulla ja sitten varsinaisella palkalla. No Lili hyppii päin ilman opettamistakin ja Milan sukeltaa jalkojen väliin möyhennettäväksi :)
  • Jo yhden virheen jälkeen koiraa autettava. Ei siis tehdä toistoja virheestä vaan toistoja oikeasta suorituksesta!
  • Jos koira pysähtyy käskyn jälkeen väärään paikkaan (esim. luoksetulon pysäytys) niin koira ensin ohjataan oikeaan paikkaan ja sitten vasta uusiksi.
  • Liikkeiden väliset siirtymät pitäisi myös treenata. Pitää paikkaansa varsinkin Milanin kanssa, jota kiinnostaisi vain haisteleminen jos ei ole selvää käskyä.
Toki näitä oppeja piti päästä heti seuraavana päivänä testaamaan. Molemmat teki ensin voittajan liikkeet läpi (ilman tunnaria) kokonaan tai osittain. Vireen kanssa ei ongelmia eikä isompia virheitä muutenkaan. Tämän jälkeen normipalkkatreeniä. Lilin kanssa otettiin ruutua ensin pari toistoa alustalla ja sitten alusta pois. Tämä toimi nyt hyvin, kun lähettelin vaan vapaasti ruutuun enkä ottanut vierestä perusasennosta. Tosin kannattaa katsoa mihin sen pallon palkaksi heittää, aika nopeasti saadaan liikkeestä "pysähdyn ruutuun sekunnin murto-osaksi ja sinkoan saman tien sivusuuntaan pallon perään". Sitä saa mitä vahvistaa :) Miljoonatunnarissa Milan yritti ensin tuoda ns. kaikki ennen kuin tyytyi kohtaloonsa ja alkoi tehdä töitäkin. Lilin kanssa ollaan treenattu tunnaria hyvin vähän, mutta ei se ole koskaan tuonut väärää. Enemmän on ihmeissään, että mitä ihme juttu tämä on. Ihan hyvä vaan ettei pidä tehtävää (ainakaan vielä) noutona. Tehtiin 3-4 toistoa Lilin kanssa ja edelleen onnistumisprosentti 100 :)

Nomia ei voi päästää edes tunnareiden lähellekään, käy varmasti nyysimässä ensimmäisen kohdalle osuvan ja viipottaa häntä pystyssä karkuun järsimään sitä... Saa nähdä millä sille noudon opettaisi. Ei tosiaan ole ongelmana etteikö olisi kiinnostunut kapulasta. Nomi tykkää omia aivan kaiken eikä ihan heti suostu vaihtoonkaan.

Ei viikkoa ilman agilityä. Keskiviikkona käytiin treenailemassa Rannikon treenien keppikuviota. Jälkimmäinen keppikulma ja leikkaus tuotti edelleenkin tuskaa, aloittaa oikein mutta ei kestä puolenvaihtoa...  Nomikin treenaili alun hypyt :) Onko helppoa minikoiran kanssa kääntyminen... Ja kun neidit olivat joutuneet olemaan koko päivän lauantaina kotona nyhjöttämässä niin pitihän sitä taas päästä hallille. Molemmat olivat edistyneet keppien kanssa. Nomi haki kepit itse selvästi aiempaa paremmin, saatiin ottaa muiden esteiden yhteydessäkin kuten vauhdista putkesta. Lilillä oli kaksi ohjuria (alussa ja lopussa) Nomin jäljiltä, mutta näytti muutenkin varmemmalta meno kun toistettiin edellistä harjoitusta. Nomilla myös vauhdikas noin 10 esteen radanpätkä, jossa päästiin treenaamaan mm. niistoa, ennakoivaa valssia sekä valssia. Keinun päätä nostettiin ylemmäs, mutta reippaasti hyppäsi kyytiin heti kaikilla neljällä tassulla vaikka alumiininen este pitääkin aika kovaa räminää.

Saa nähdä mitä tällä viikolla kyetään enää tekemään. Eipä ollut yllätys viime sunnuntain treeneissä kuukahtamisen jälkeen, että flunssahan sieltä tulee. Ja yksi päivä kylmässä hallissa ei varmaan hirveästi parantanut tilannetta. Ei oo kivaa...

maanantai 23. tammikuuta 2012

Happi loppuu ja heikottaa

"Rannikon rääkki" oli oiva nimitys eiliselle koulutukselle... Onneksi kisaradat kestää kerrallaan sen max. 1 minuutin, jaksaahan niitä nyt juoksennella vaikka useammankin. Eilinen 27 esteen rata tehtiin kahdessa osassa (muuten olisi kuukahtanut jo aiemmin) - eka 10 minuuttia meni aika kevyesti vaikka puomilta haettiin vauhtia useammankin kerran - tokalla pätkällä alkoi jo pettämään ja ei niin hyvä idea yrittää ottaa loppuun koko rata alusta alkaen... Vaikka koira lukeekin ensisijaisesti jotain muuta kuin suullista ohjausta, niin olisi se silti hyvä että käskytys olisi selkeää eikä mitään apua mä kuolen kun happi ei kulje läähätystä ja liman kakomista :) Jalat pelasti tälle päivälle illalla suoritettu venyttely, harvoin tulee tehtyä, mutta ei nyt arvannut jättää väliinkään. Mutta miten ihmeessä voi saada keuhkot kipeäksi?!?

Ja asiaan... Tällä kertaa ei saatu valmista ratapiirosta, mutta piirsin tuon paprulle jo paikan päällä, niin ei vääristäne totuutta liiaksi:
Kolmoselle ennakoiva valssi, jossa ei saanut ottaa askeltakaan taaksepäin! Joutui ihan keskittymään... Ennakoivaa myös neloselle ja siitä lähetys kepeille. Leikkaus kun koira kolmannessa välissä (vaihtoehto leikkaukselle peruuttelu neloselta ja sitten valssi). Tämä onnistui jopa toisella yrittämällä eli Lili kesti leikkauksen ja pujotteli myös loppuun asti vaikka itse jäin selvästi taakse. Tällaiset kuviot olivat vasta "pitäisi-alkaa-harjoittelemaan" listalla :) Heitto takaakiertoon ja sen jälkeen tyylikkäästi tuplapersjättö ennen A:ta :) En edes halunnut yrittää muita vaihtoehtoja, vaan olin päättänyt että tuo pitää saada pakosti onnistumaan (persjätöt siis 8-9 ja 9-10 väleihin). Lili onneksi hakee esteet hyvin, kun edes jotenkin sinne päin osoittaa, ei kyllä itse kykene kääntämään päätä niin paljon että olisi itse nähnyt että tuleeko varmasti, jos meinasi johonkin ehtiä. Valssi 11-12 väliin aivan 11 siivekkeen kohdalla, ei valuteta! 12 niistolla oikean siivekkeen kautta niin että astutaan itse yksi askel toiselle puolelle, niin auttaa kääntymisessä. Muurille kokeiltiin ensin, että menen keppien ja putken väliin ja sieltä tyrkkäämällä sais linjan korjattua. No ei toiminut, joten ei auttanut muuta kuin käydä puomin jälkeen hieman tekemässä kulmaa (ehkä johonkin puoliväliin max.), ja sitten vetämällä putkeen. Putkijarrutus meni hankalaksi kuten piti käydä niin pitkällä itsekin juoksemassa, mutta kääntyihän tuo putkesta hyvin myös huutamalla. Ei lipsahtanut kertaakaan hypylle :) Hypyn 17 taakse vekkiä, että olisi ollut suora linja lähettää putkeen. Tätä kohtaa sitten uusittiin eräänkin kerran ja aina puomilta asti vauhtia hakien. A vetää Liliä kuin magneetti, joten oman kropan kanssa piti olla ylitarkkana, mikäs sen helpompaa... Lopulta ei arvannut käyttää enää käsiä ollenkaan, oma juoksulinja vekkauksen jälkeen vain kohti puomia. Valssi 19 jälkeen ja sitten kepeille. Tais Liliäkin jo väsymys painaa, ei nimittäin saatu keppejä toimimaan leikkauksella. Lopetti viimeistään siinä vaiheessa, kun Timo ehti hihkaisemaan "hyvä"... Mennään sitten toistapuolen ja päällejuoksu loppuun, ei sekään kelvannut. Ei sitten jäänyt muita vaihtoehtoja kuin heittää kepeille putkeen ja vauhdilla itse toiseen päähän, että ehti kääntämään muurille. 25 saksalaisella ja koiran lähetys taakse niin pääsi hyvin alta pois. 26 niistolla yksi askel yli astuttuna.

Tuota keppikuviota harjoittelemme heti kun seuraavan kerran hallille selvitään eli siis keskiviikkona! Etupalkka ja tutut kepit niin varmasti onnistuu helpommin.

Edellisellä kerralla treeneissä oltiin myös jo keppiteemassa, kun treenailtiin avokulmia (sekä ennakoivaa valssia). Nomi treenaili rengasta ja kun neiti ei sitä näköjään tykkää treenata erillisenä esteenä niin pistettiin se sitten "radalle". Kaksi U-putkea vastakkain ja toiseen väliin rengas ja toiseen muuri. Ei vois olla helpompaa :) Puomi houkutti Nomia taas siihen malliin, että kokeiltiin nyt ekaa kertaa kontaktiopetuksen aloituksen jälkeen kokonaista puomia. Vauhti ei ollut päätä huimaava tällä kertaa, mutta ehkä siitä johtuen malttoi tehdä hienon 2on2offin vaikka oli kentän laidalla häiriötäkin. Hieno pieni otus :) Keppejä hinkattiin myöskin.

Lauantaina oli taas tokon vuoro. Uusi päivä, uudet ongelmat...? Lilillä oli nyt istuminen hukassa ja ruutu oli ison neidin mielestä noudampa nuo tuolla vähän matkan päässä olevat kapulat yksitellen ensin... Ruutu löytyi vasta kun noudettavat oli loppu. Nyt on pohdinassa, että jatkanko ruutua Lilin kanssa kontaktialustalla, sen verran pahasti näyttää olevan fiksoituneen siihen. Milan on opetettu alustalla, mutta kyllä se silti jo nopeasti hahmotti ne merkitkin. Voishan sitä kokeilla naksutella oikeaa paikkaa. Milanin luoksetulon pysäytysongelma jatkui tälläkin kertaa, jostain on nyt keksinyt että ensimmäinen pysäytys on maihin... Mutta kakeissa ei jumittanut, eikä arponut vaihtoja! Tunnarikin oli oikein mainio, jos ei kiinnitä liikaa huomiota pikkuseikkaan, että se oikea kapula oli mehustunut muutaman minuutin makkarapussissa :) Mutta kun aiemmin ei sekään toiminut, kun ei malttanut haistella yhtään, joten edistystä sekin. Kapulan pitotreeniä kyllä luvassa, onnistunut suoritus houkuttaa tekemään kapulasta taas tulitikkuja...

Arkistojen kätköistä... Lili viimeisessä alo-luokan kokeessa syksyllä 2010 Kiurun Veeran kuvaamana:






Kun kenttä oli kerran jo tyhjä esteistä, niin sinne oli hyvä rakennella Nomille vauhdikas aksailurata. Kolme putkea isoon "ympyrään" ja väliin aina muutama hyppy, rengaskin sinne eksyi. Itse kun juoksi sisäkurvissa niin olisi ehtinyt hyvin koko matkan vedättämään, mutta ensisijaisesti tehtiin pätkissä irtoamistreeniä etupalkalle. Loppuun vielä onnistuneet keinun paukuttelut.

Kuten viimeeksi vähän lupailin, niin hiihtokausi on nyt käynnistetty myös koirien osalta. Tai no Nomi oli Muskan kanssa leikkimässä... Hiihtohulluus on selvästi tarttuvaa, kun mykkä-Lilikin alkoi jo ääntelehtimään kotona varusteet nähtyään. Miellyttävä automatka kera kiljuhanhen. Ei voinut hiihtää vähempää kuin kolme kierrosta näin alkuun, vaikka viimeisellä kierroksella alkoi lumipaakut tassujen välissä haittaamaan. Mutta kerta eivät malttaneet pysähtyä sen vertaa, että olisi otettu pois, niin sitten ei auta muuta kuin kärsiä. Huominen hiihtokerta jää valitettavasti väliin, mutta ehkä tämä kroppa on jo sen hierojakäynnin ansainnut? Tänään pääsee Milan ja Nomi (sentään erikseen) potkukelkkailemaan, kun saivat eilen tyytyä kotimiehen ja -tytön osaan Lilin viilettäessä radalla. Lilille pakollinen lepopäivä.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Lunta, lunta ja lunta...

Viime viikko alkoi jo pahasti muistuttaa kahta edellistä talvea eli lumitöitä aamuin ja illoin... Lunta tuli viikon aikana sen verran, että siihen on jo vaarassa upota niin pienet kuin vähän isommatkin snautserit...

Se lumipallo meni varmasti tuonne ja minä menen perässä!








Ei löytynyt, joten digging deeper...











 Apua, mää putosin!











Pääset sää ylös, jos mää vähän autan?










Kuis täs nyt näin kävi...


No eiks muka onnistu?











Punnertaa, punnertaa...











Ai et niinku tulis sitä kautta?










Sitkeä snautseri ei mene siitä mistä aita on matalin!

Taistelu lumivalli vastaan Lili päättyi 1-0 ja Lili joutui tulemaan käskytettynä helpomman kautta :)








Lumityöt haittasi jo treenailua, mutta jotain sentään ehdittiin tekemään. Keskiviikkona aksailemaan omatoimisesti, tehtiin pikkupätkä Cruftsin KV-rataa (harjoitus vanhasta ASB-lehdestä, jota jaeltiin ilmatteeksi agirodussa :)

Erityishaasteena tässä oli kolmosen takakierto, kun putkesta tullessa oli ensiksi näkyvissä kaksi muuta hyppyä. No, tämä ei tuottanut kertaakaan ongelmia, mutta pituus sen edestäkin. Yritin ekaksi takaaleikkauksella, mutta ei oikein toiminut noin ahtaassa välissä, jossa ei päässyt itse vauhtiin. Joko meni putkeen, hyppäsi vitosen tai kääntyi pituudelta väärään suuntaan. Kolmosella takaakierto-valssi ja lähetys pituudelle kroppa käännettynä jo vitoselle. Johan pelitti! Kutosen taaksen mentiin varmaan jollain ihmisnuolityyppisellä :) Hyvin taipui väliin niin ei tarvinnut kierrättä kauimmaisen siivekkeen kautta.

Nomi treenaili suoraputki-rengas yhdistelmää ja samassa treenisssä sai harjoiteltua putken pimeän pään hakemista, hienosti toimi. Yhdistettiin myös keppeihin putki, aloitukseen pitää vielä viedä tarkasti.

Lauantaina tokoiltiin. Alkuun Milan teki liikkeestä istumiset hyvin, mutta sen jälkeen tuli totaalijumi ja jäi aina seisomaan. Jumitusta esiintyi taas "pitkästä aikaa" kakeissa. Ja perusasennot on jotenkin lipsahtaneet vinoiksi... Lili taas edistää seuraamisessa, parempi tietysti sekin kun seilaaminen sivusuunnassa kun tsemppi lopahtaa. Luoksetulon stopissa yritti hipsiä. Ruudussa pitäisi alkaa häivyttämään alustaa, lähtee ruutuun kuin tykin suusta vaikka missään vaiheessa viriteltäessä ei edes vilkaisekaan ruudun suuntaan. Mutta jostain se näyttää tietävän, että missä ruutu sijaitsee :) Kakeja pitäisi alkaa nyt ihan tosissaan treenaamaan, että saisi kädestä irti. Ja vai se kammotus tunnarikin on joskus aloitettava jos meinää vielä tänä vuonna kokeeseen selvitä :) Tokotreenien päätteeksi Nomi liiteli ns. mersun merkkiä putken kautta sekä neljän hypyn viistosuoraa.

Sunnuntaina oli tyttöjen agilitytunti eli suunnattiin taas hallille Lilin, Nomin, Kiian ja Muskan kanssa. Harjoituksen teemana irtoaminen (Merrin ryhmätreeni ed. viikolta). Ensin mustat pallukat. Kolmosputki löytyi hyvin joka kerta, myös niin että itse oli lähellä A:n toista päätä. Hyvin toimi muutenkin paitsi oma juokseminen, kun ensin kolotti polvea ja sitten vielä nilkkaa. Nomi teki tästä 1-4 (putken suu käännettynä) sekä 8-10 (hieno takaakierto-valssi ja kääntyminen 9-10). Valkoiset pallukat treeni. En tiedä mitä tapahtui eka yrityksellä, kun Lili kolautti lahjakkaasti päin rengasta. Tarkoitus oli kyllä ensin hypätä läpi ja kääntyä vasta sitten... Kerta tarkoitus oli harjoitella irtoamista niin ei saanut mennä vastaanottamaan renkaan taakse vaan ohjata kauempaa A:n alapuolelta. Hyvin löytyi A putken sijaan joka kerta, tosin johan tämä ollaan kertaalleen käyty kisoissa ryssimässä :) Oi niitä aikoja, Orimattila ja 2-luokan kisat... A:n jälkeen valssi ja muurin oikealta puolelta oli toimivin jatkoon. Lähetys kepeiltä putkeen ja loppusuoralle hanaa, ei saanut jäädä suoralla jälkeen :)

Nomin treenikiintiö tuli taas täyteen (ja kakkoskentälle häiriötä) rengasta harjoitellessa, joten jäi loppusuorakin tykittämättä, kun haluttiin testata keinulle uutta treenitapaa. Tarpeeksi makkaraa tarjolla niin ei ole treenimotivaatiosta puutetta ja ihan sama mitä viereisellä kentällä tapahtuu :) Kotona tätä jo kokeiltiin omalla keinuviritelmällä ja hyvin toimi. Eli ideana nostaa keinun alkupää lähes kokonaan ylös ja sitten naksutellaan, että koira käy itse painamassa hieman koholla olevan toisen pään alas ja lopulta nousee kyytiin. Tällä tyylillä jatketaan, sen verran toimivalta Nomille näytti! Ohessa huonolaatuinen kännykamerakuva ensimmäisestä harjoituskeinusta :)

Itse ehti viikolla kertaalleen hiihtämään, vetoapua olisi kyllä kaivattu... Mutta eiköhän parratkin kohta pääse lempipuuhaansa! Sunnuntai kun oli vihdoin vapaa lumitöistä niin käytiin taas porukalla juoksemassa. Totesin että juoksulenkit hihnassa on niinkuin satakertaa miellyttävämpiä kuin hihnalenkit kävellen. Juostessa Milanilla ja Lilillä on ikään kuin tärkeä tehtävä suoritettavana, niin ei jouda turhanpäivisiä hyörimään. Ja vauhti on kärsimättömille sopivampaa ja mikä ehkä tärkeintä, valjaat päällä mentäessä saa vähän vetääkin!Agilitykengät (jotka ovat siis maastojuoksukengät oikeasti) toimivat hyvin lumella juostessa, on pitoa ihan eri tavalla kuin tavislenkkareilla.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Juoksua

Tälle vuodelle ollaan taas aktivoiduttu juoksuharrastuksen kanssa, käyty peräti jo kaksi kertaa juoksemassa :) Siitä on hyvä lähteä. Ei mikään uudenvuodenlupaus vaan yksinkertaisesti kelit muuttuivat inspiroivammaksi ulkoliikuntaan ja "syypää" juoksutaukoon on kasvanut sen verran isoksi, että sen voi ottaa mukaankin. Ekalla kerralla juostiin vain Milanin ja Lilin kanssa, mutta eilen otettiin pienikin mukaan. Ja reippaastihan tuo meni, vaikka vähän ensin epäilytti. Nomikin pystyi hyvin ravaamaan normaalissa vauhdissa ja liikarasitusta tuskin tarvitsee pelätä kun ei me todellakaan treenata mihinkään maratoonille :) Jos vielä suksille päästään niin sitten jää Nomi kyydistä pois (ellei oteta reppuun :), juostessa minä toimin vielä sen verran hidastavana tekijänä, että on vauhti sopivaa pikkukoirallekin.

Eikä haittaa jos tuolla tavalla saisi purettua Nomin ylimääräistä energiaa. Mein pikku tihutyöläinen, argh... Varastojen kätköistä löytyi vielä Lilin kulmista pureskeltu matto, katsotaan mihin kuntoon Nomi ehtii sen saada. Kannatti remontoida kaikkiin huoneisiin parketti...

Metsälenkeillä sitä energiaa ei hirveästi pääse purkamaan, jos ei ole Muska mukana Nomia juoksuttamassa. Milan ja Lili ei huvikseen juoksentele; silloin kun Lili oli pentu niin Milan jaksoi sitä edes alkumatkasta lennättää. Sen jälkeen neitien juoksutus toimi niin että Milan meni kauempana edellä ja ahmatit juoksi minun (hakemassa herkkuja) ja Milanin väliä. Nyt mennään näin, tulee mieleen kolme pientä elef... eiku snautseria marssi näin...



Oma lukunsa on sitten viedä herkkähipiäiset vilukissat lumiseen metsään pikkupakkasella... Paleltaa, lunta varpaiden välissä, ei pysty...

Pieni, mutta sitäkin sissimpi :) Ei ole vielä Nomia haitannutta keliä kohdattu :)

Sunnuntaina käytiin treenailemassa Lilin, Kiian ja Merrin kanssa (Nomi treenaili pikaisesti vain rengasta ja keinua). Vuoden vaihteen jälkeen alkoi uusi koulutusjärjestelmä ja meille se sitten tarkoitti, että ohjatut treenit loppuivat toistaiseksi ja koulutusvelvollisuus alkoi. Kuis täs nyt näin kävi... Itse ei oltu aiheuttamassa kyseistä sotkua millään, osuudeksi jäi vain kärsiä muiden riitelystä. Ehkä meillä jotain treeniä vielä myöhemmin keväällä on, mutta ei ihan tällaiseen haettu tai käyty näyttöjä antamassa... Mutta ei jäädä itkemään ja ihmettelemään. Pari agility-DVD:tä on taas tilauksessa ja tässä treenissä hyödynnettiin tietotaidon siirtoa netin välityksellä. Avain onnistumiseen oli a) juokseminen piiiitkillä askelilla b) koiran lähettäminen esteille & persjätöt. Estekorkeus Lililläkin oli vain 35 cm, mutta kummasti sitä ehtii kun pistää ehtimään :) Persjätöt 4-5, 6-7, 10-11 väleihin. 2-3 väli oli tosi lyhyt, joten välistävetoa sai suunnilleen aloittaa ennen kakkoselle ponnistusta että toimi hyvin. Hyvä treeni, parempi mieli :)

lauantai 7. tammikuuta 2012

Nomi aksailee jälleen

Pidettiin perjantaina penskojen oma agilitytunti ja siitä pieni video. Seuraavaa saa vähän aikaa sitten odottaakin :)

Nomilla treeneissä vielä pääpaino vauhdikkaassa etenemisessä, tekniikkaa aletaan treenaamaan pikkuhiljaa. Hypyt 20-25 cm, jälkimmäinen ekaa kertaa. Kontakteilla ollaan juuri aloitettu ohittamisen harjoittelu.

torstai 5. tammikuuta 2012

Kepitystä

Eilen tsempattiin sen verran, että otettiin jopa kamera treeneihin mukaan. Ja oli vielä ihan kuvaajakin, luksusta :) Lähinnä kuvattattiin Nomin keppitreenejä. Videolle päätyi myös bonusmateriaalia :)

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Taisteluhalua vai sen puutetta?

Viimeisimmässä Kääpiösnautserimme lehdessä luonnetestituomari analysoi kääpiösnautsereiden taisteluhalun suuruutta testitulosten perusteella. Eroteltiin ns. todellinen taisteluhalu ja opittu taisteluhalu (=taistelee raivokkaasti vain omasta lelusta). Yleisesti ottaen taisteluhalu näillä entisillä rottakoirilla todettiin riittämättömäksi, enemmän ollaan kallistumassa pienen tai riittämättömän taisteluhalun puolelle kuin että lähenneltäisiin suurta, joka olisi toivottua tai vähintäänkin pitäisi päästä kohtuulliseen.

Nomikin toki menee luonnetestiin, kunhan ikää on edes säällisesti. Samat tuomarit ja paikka kuten Milanilla ja Lilillä niin saadaan hyvää vertailukelpoista tietoa omista koirista. Ja vielä kun tuomarit ovat osoittaneet pätevyytensä ja tuomioista voi olla samaa mieltä. Saas nähdä kuin neitin käy :) Toistaiseksi tällä tasolla ollaan vielä pärjätty, riittänee ainakin kotitarpeisiin ja ehkä treeneissäkin :)



Samassa lehdessä jalostustarkastaja kritisoi erityisesti musta-hopeiden luonteita pehmeiksi vailla itsetuntoa, joilla usein on ongelmia ukonilman ja ilotulitusten kanssa. No, ei sitä tiedä vielä, uusi vuosi ja uudet kujeet kenties...