maanantai 31. lokakuuta 2011

Testiä, siivousta ja huonosti nukuttuja öitä

Jos nämä otukset harrastaisivat tätä useamminkin, niin ei kämpästä löytyisi niin montaa karvalankamattoa. Olkoot nämä vahingot sitten vaikka jotain pakollisia tilastotappioita... Lili aloitti rykäisemällä haisevan läjän matolle karkureissun päätteeksi ja Milan jatkoi samasta reissusta hankitun jalkakolotuksen kipulääkkeen sivuvaikutuksena. Nomi ilmeisesti ajatteli, että mitä isot edellä niin pienet perässä. En tiedä mistä Nomin mahansa sekaisin sai, mutta ensin tiistaina siivottiin yhdet oksennukset matolta ja sitten seuraavana yönä juostiin ulkona viisi kertaa ja sisältä siivottiin vielä yhdet oksut (ehdin sentään tyrkätä maton päältä pois). Seuraavana päivänä onneksi tulikin tehtyä töitä kotona, joten sai laskettua pienen hotelli helpotukseen ulos tarpeen niin vaatiessa. Vatsa rauhoittu hyvin broikulla, mutta siirryttiin sitten liian nopeasti normiruokaan, joten taas maha sekaisin. Päätettiin sitten kokeilla Merrillä hyvin toiminutta vatsavaivaisten i/d ruokaa. Joka ei sitten Nomille sopinut yhtään... La-su välinen yö ravattiin ulkona vähintään tunnin tai jopa 20 min. välein... Sunnuntaipäivä meni sitten paastotessa ja illalla tarjoiltiin keitettyä riisiä ja kananpojanjauhelihaa (ihmiskaupasta). Vähäinen ruoka maistuikin illalla hyvin, yö nukuttiin hyvin ja aamulla oltiinkin taas pirteitä kuin peipposet :) Tuolla reseptillä mennään nyt vähän aikaa, tuli muuten tehtyä sellainen satsi, että riittää varmasti kavereillekin :) Varmuuden vuoksi matto pysyy kuitenkin pois koirahuoneesta ainakin toistaiseksi...

Torstaina Lilillä agilityä ja "putkihässäkkää" à la Mirka. Varsinkin toinen rata pisti koetukselle radan muistamisen :) Ekalla pätkällä hyvin tuli kakkosen niistolla ja takaakiertoon vasemman siivekkeen kautta. Sen verran hyvin ehti liikkeelle ettei tarvinnut putkea leijeröidä. Ansaesteenä ollut muuri ei tällä kertaa houkutellut :) 9-10 tuttu kuvio Mikkelin hyppikseltä. Taas Lili yritti etsiä putken suuaukkoa liian aikaisin. Käyttöön "mene, mene" käskyä ja itse liikkui ottamaan vastaan niin pysyi vauhti paremmin.
Muistipeliä :) En oo ihan varma tuliko piirroskaan oikein, mutta idea varmaan selvinnee.

Perjantaina Lilin kanssa pitkästä aikaan epiksiin ja eikä epiksistä näköjään voi muuta saada kuin hylkyjä. Alkaiskohan onnistumaan edes yksi rata, jos olisi se kolme rataa (tai edes kaksi) yritettävänä kuten kisoissa :) Kakkosesteellä piti tehdä pakkovalssi, mutta taas se jotenkin muuttui pakkovalssi-jaakotukseksi. Mikä lie yhteyskatkos aivojen ja kropan välillä... Sitten mentiinkin neloshyppy väärin päin, jäi ohjaamatta/oltiin myöhässä/mitä lie, katsotaan kun saadaan video käsiin. No videolta katsottuna linja kolmoselta suoraan nelosen taakse. Olisi voinut korjata linjan joko ennen kolmosta tai ainakin vetää hypyn jälkeen oikealle puolelle. Muita suoritusvirheitä ei ollut, kontakteilla vietettiin aikaa hartaasti harjoituksen vuoksi :) Puomilla ei vielä osaa etäisyyttä sivulle/taakse. Jotenkin tuntui vähän tahmealta meno, niin itsellä kuin koirallakin.



Launtaina porukalla treenailemaan. Lili ja Milan teki alkuun samaa pätkää eli putken ja hypyn leijeröintiä puomin toiselta puolen sekä vedätystä kepeillä eli piti ehtiä seuraavan hypyn kohdille kun koira vielä pujottelussa. Lili kävi ensin molemmissa ryssimässä ja Milan sen sijaan teki heti puhtaat suoritukset. No hei, osaahan se aika hyvin suoraan mennä :) Ja olihan siinä virtaa tauon jälkeen, varmuuden vuoksi hypyt vielä matalia. Lilin kanssa treenailtiin vielä suoran jälkeen hyppyä takaakiertona eli työnnöllä lähetystä. Nomikin löysi itsensä heti ensimmäisenä taas A:lta :) Tehtiin vaan lyhyt treeni, kolme hyppyä suoraan lelupalkalle. Nyt kiinnostaa "kuolleetkin" lelut, jopa siihen malliin, että tekee jo tiukkaa saada sitä irrottamaan :)

Sunnuntaina jatkui teema Lili & agility. Vuoden vaihteessa käynnistyy uusi koulutusjärjestelmä ja Lilin kanssa haettiin 1-tason ryhmiin, jonka valintakoe oli illalla. Arvioimassa kaikki 1-tason neljä kouluttajaa. Koko porukka suoraan rataantutustumiseen, kisanomaisesti 5 min. Minit aloittivat 20 min. tauon (lämmittelylenkkien jälkeen), hallissa vain yksi koirakko kerrallaan, muut odottivat vuoroaan ulkona. Alkuun paniikki, että ei kykene muistamaan rataa ja toisena että varmasti iskee vessähätä kriittisellä hetkellä. Rata pysyi päässä kun sitä koko odotteluajan kävi mielessään (jotain tunnin verran) eikä vessahätäkään tai vieläkin kipeät jalat keskiviikon fysiikkatreeneistä haitannut kun pääsi tosi toimiin. Lämmitellessä teki ikävää...

Radan oli suunnitellut yksi kouluttajista, Olli-Jussi Rissanen, jonka ryhmään Lilin kanssa ensisijaisesti haettiin. Harmi ettei tätä saatu videolle, olisi varmasti ollut mielenkiintoista katsottavaa. Ei mennyt ihan niinkuin suunniteltiin, mutta taito sekin että saa muutettu ohjausta lennosta :) Nyt oikein keskityin tekemään pakkovalssia kakkoselle (eikä taas pakkovalssi-jaakotusta) ilmeisesti liiaksikin, kun olin keinulle ohjauksessa myöhässä, joten Lili veti ohi. Jotenkin Lili ei aina hahmota keinua niin hyvin, jos ei ole ihan edessä. Ei ole eka kerta kun juoksee vain ohi. Putkijarrutusta ei ole harjoiteltu taas pitkään aikaan, joten ei arvannut tehdä kuin jonkinlaisen puolittaisen ja luottaa siihen että kääntyy karjumisella. Putken jälkeinen ansahyppy oli kyllä niin meitä varten. Takana oli myös kepit. Putkelta vastaanotto kutosen takanta. Valssilla 8-9, sen verran haltuun ettei lipsahda kepeille (Lilistä kun ei aina tiedä) ysin takaakierrosta. Sitten meni elämä hankalaksi. Olin alunperin ajatellut mennä puomin oikealta puolelta, kun sitten viime hetkellä päätin mennä edellisen hypyn seinän puolelta ja sitten takaaleikkaus puomille. Tämä siksi, etten välttämättä ehtisi työntämään puomille, riski mennä ohi kun oli sen verran sivussa. Lopputuloksena päässä taisi mennä nämä kaksi suunnitelmaa sekaisin ja valssi 10-11 välissä ei päätynyt oikeaan paikkaan ja Lili sujahti ohi hypylle ties miltä minun puolelta. Sen jälkeen olikin plasmat sekaisin ja jäi puomille takaaleikkaus tekemättä. Olen siis puomin vasemmalla puolella ja rata jatkuu oikealle. OMG! Lilin pysäytys kontaktille ja siitä nenän edestä puolenvaihto persjätöllä. Tarkoitus oli tehdä valssi 13-14 väliin (toinen vaihtoehto olisi ollut persjättö) kun olisi pitänyt saada hyvin etumatkaa. Nyt sellaisesta ei ollut tietoakaan, joten edestä ohjaus vaihtuikin takaaohjaukseksi. Ihmeellistä kyllä, ei päädytty A:lle ennenaikojaan. Loppu sentään meni suht sujuvasti. Lili teki itsenäisen A:n kontaktin, jolloin olin jo hyvissä asemissa lähellä putkea 17. Pysähtyneellä puolivalssilla (sekä karjumisella) oikeaan putkeen päähän 18 esteellä. Sen jälkeen mentiin. 20B päällejuoksulla, jos oikein hifistellään niin saatoin ehkä olla himppusen myöhässä :) Ei muista, eikä pääse videolta tarkastamaan. Suorituksen jälkeen tuli Pasilta jotain kommenttia puomin erikoisesta ohjauksesta. Joo näin kauniisti sanottuna :) O-J:n kanssa sitten käveltiin hallin toiseen päähän näyttämään meidän keppiosaamista. Samalla piti leikittää koiraa. No, Lilihän tykkää kun saa juoksennella narupallon perässä ja tuoda sitä sitten revittäväksi :) Kepit saatiin suorittaa kuten haluttiin. Ei tehty muuta ihmeellistä kuin vedätettiin ja hyvin malttoi Lili pujotella loppuun. Yleiskommenttina, että pirteän oloinen koira :)


Onneksi ryhmävalintoja ei tarvinnut kauaa jännittää, vaan tieto tuli jo seuraavana päivänä. Ja päästiin Lilin kanssa mihin haluttiinkin! Itselle tulee sitten myös oma koulutettavien ryhmä, joten vähän miettittävä optimaallista ajankäyttöäkin ja näin ollen Milan ja Nomi jatkaa vuodenvaihteen jälkeen toistaiseksi minun omassa koulutuksessa. Kiva oli kuulla näin jälkikäteen kouluttajien kommentteja toimivista ohjauksista. Ja kas kummaa, se minun apua, paniikki takausohjauspätkä kuului niihin toimiviin :) 8-9 pätkä olisi voinut myös olla toimiva takaaleikkauksella myöhässä olleen valssin sijaan. Takaaleikkausta olisi voinut tehdä myös 20B:llä, mikäli ongelmia ehtimisen kanssa.

Milan kävi testin aikana äitin kanssa juoksemassa uudessa sporttilookissaan :) Tehokas karvanpudotus viikonloppuna. Sakset eivät antaneet armoa edes koristekarvoille. Milan tosin kasvattaa niitä aina siihen malliin, että kohta ne on taas samanlaiset pehkot. Seuraava vapaampi viikonloppu on varattu Nomin nyppimiseen. Jotenkin se tuntuu niin suurelta urakalta. Hyvin karva irtoaa, ainakin selästä. Nomille ei ainakaan näin alkuun tehdä mitään nykymuodin kääpiösnautseritrimmiä vaan partaa ja kulmakarvoja lukuunottamatta otetaan kaikki irti mikä vaan nyppimällä lähtee. Jaloissa ja vatsassa on sellaiset höttökarvat että takkuuntuu ja kerää kaikenmaailman risut vähän turhan tehokkaasti. Toivottavasti karkeentuvat nyppimisen myötä. Nomillakin on nyt ToppaPomppa niin ei tarvitse palella, kun karvat lähtee ja talvi tulee! Lilin kanssa ovat aivan samanlaisia p*skahalvauksen saaneita kun pistetään jotain uutta niskaan :)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Lepoa yhdelle...

...ja treeniä toisille. Viime sunnuntain hirvenmetsästys sai Lilin köhimään aina maanantaiaamuun asti. Sai ihan kunnon köhäkohtauksia. Vertailun vuoksi, jos vedetään puoli tuntia skootterilla täysiä niin saattaa yskähdellä yksittäisiä kertoja vartin verran. Niin että oli sitä juostu. Teräsvatsakin oli mennyt sekaisin ja toki lopputulos löytyi karvamatolta. Haju tuli vastaan, kun avasi ulko-oven töistä tulessa. Kiva... Oli vaan sellainen vartti aikaa, kun piti jo taas rientää eli söiskö vain siivoaisi p*skat pois. Ikkuna vielä auki kun lähdettiin, niin oli vähän paremmat aromit vastassa kun tultiin takaisin :)

No tiistaina aloin sitten kiinnittämään huomiota, että Milan ei varaa painoaan vasemmalle etujalalle. Liikkeessä ei ollut nähtävissä vielä ontumista, mutta aina jos istui tai seisoi, niin paino oli toisella jalalla ja vasenta nosteli koko ajan. Myöskään makuulla ei tahtonut jalalle löytyä hyvää asentoa. Kääntelin, vääntelin ja puristelin jalkaa vähän joka asentoon, mutta ei mitään kipeää kohtaa löytynyt. Keskiviikkona näytti vaiva hieman pahentuvan, joten päätin soittaa eläinlääkärille. Sille päivälle ei enää aikoja saanut, mutta sain haettua kipulääkettä. Torstaiaamuna sitten vastaanotolle. Ei löytynyt kopeloituna eikä laserakupunktiolla selvää kipukohtaa. Hoitona sitten laseria sekä "niskahierontaa", kipulääkettä ja rajoitettu hihnaliikunta. Kehuja tuli, että on koira muuten hienossa kunnossa, ei jumeistä tietoakaan, näkee että on hoidettu. Pari viikkoa sitten käytiinkin juuri Einillä hierottavana. Mutta ei siis treeniä Milanille vähän aikaan... Jalka on jo parempi, mutta ei vielä täydessä terässä. Jos ensi viikon vielä lepäilisi. Tänään lopetettiin kipulääke (Loxicom), se nimittäin pistää Milanin mahan niin sekaisin, että parempi pieni kolotus kintussa kuin jatkuva ripulointi ja oksentelu, jotka ovat lääkkeen tunnetut sivuvaikutukset.

Agitreeneihin pääsi sitten Lili ja Nomi juoksutauon jälkeen. Lilille kontaktitreeniä niin, että jos possuili niin samantien takaisin seinään kiinni odottamaan vuoroaan. Keskiviikkona sai viedä eräänkin kerran jäähylle, mutta sen jälkeen ollaan oltu niin kuuliaista. Välillä jopa hidastelua havaittavissa, joka ei myöskään kovin suotavaa. Nomikin treenaili kontakteja tai ainakin esteitä sekä ohjatusti että omatoimisesti. Treenailtiin lähdössä odottamista yhdellä hypyllä, kun Nomi pongasi vierestä paljon mielenkiintoisemman esteen. Kerta makuun pääsi niin ei sitä heti lopettanutkaan vaan veteli A:ta edestakaisin eräänkin kerran ennen kuin tulin siihen tulokseen, että parempi siirtyä kentän toiselle puolelle lähtöharjoittelua tekemään :) Tämä onnistuu vain minikoiralta uskoisin; puomillekin voi mennä niin, että ensin hypätään sen alla olevan putken päälle ja siitä sitten puomille, hmm... No, eipähän ainakaan arastele esteitä :) Ehkä se hallittavuuskin tulee joskus perästä :) Pidettävä visusti ainakin keinusta erossa. Ihan mielenkiinnosta piti treenata Nomin kanssa Lilin jälkeen välistävetoja ja slalomia ja oho, sehän meni. Kotona kepitkin ovat edistyneet, tosin piti laitaa tuplaohjurit, että päästiin eroon hyvin alkaneesta toispuoleisuudesta. Nyt sai kokeiltua myös etupalkkaa. Hakee myös aloitusta vähän lähetettynäkin ja kestää myös takaaleikkauksen. Sen verran vauhtiakin, että alkaa crocseilla tehdä itsellä tiukkaa :)

Lilin torstain ryhmätreeneissä kouluttajana vuorossa Sanna ja kivat oli treenit! Ensimmäisellä radalla höylättiin eniten pätkää 6-7-8 käännösten valumisen takia. 6-7 meni parhaiten vekkauksella, mutta sitten tahtoi olla ongelmia kasin kanssa. Minen osaa ohjata eikä Lili pysy ohjauksessa vaan hakea hyppyä itse, idea oli tehdä vekki kasille + poispäinkäännös. Jälkeenpäin tuli mieleen, että oliskohan ehtinyt valssaamaan 7-8 välissä. Hannahan näytti Vanin kanssa kuinka valssi tehdään nopeasti. Ei voinut kuin pyöritellä silmiään, ei ihan heti tule itseltä onnistumaan :) Eli siis tekniikassa itsestään ei mitään vikaa, omassa suorituksessa vaan...

Toisella radalla yritettiin hioa kohdilleen 11-12 väliä. Lili meni herkästi 11 pitkälle kun jäin ihailemaan sen menoa sen sijaan että olisin kipittänyt menosuuntaan. Puolenvaihto takaaleikkauksella hypylle 14.


Edellisen viikon treenit kun jäi sattuneesta syystä kirjaamatta. Lilin kanssa keskityttiin ennakoivaan valssiin.


Milan yhtä notkea kuin rautakanki käännöksissä, mutta muuten jätkä oli aika vireessä :) Hyppäsi parhaimmillaan ehkä vaan sen 1,5 m ennakoivalla valssilla...


Lauantaina Lilin kanssa Kouvolaan taas Rannikon Timon oppiin. Kummasti näistä treeneistä saa nyt enemmän irti vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. En tiedä mennäänkö kerralla yhtään pidempää pätkää, mutta osittain eri syystäkin :) Kepit leijeröitiin kertaalleen molempiin suuntiin onnistuneesti :)

Vastaanotto muurin takana, itse menin A:n oikealta puolen. Ensimmäisellä kerralla Lili ei pysähtynyt A:lle, joten pienten sadattelujen saattelemana takaisin alkuun. Alkoi muisti ja maltti taas pelaamaan :) Valssi nelosen jälkeen ja ennakoiva valssi vitoselle, jolloin saada koira kääntymään suoralle linjalle kohti keppejä, koira radan sisäpuolella eli ohjaajan vasemmalla. Jos kaarratti yhtään niin helposti kääntyi putkeen. Putki löytyi hyvin myös, jos ohjaaja yhtään ennakoi käännöstä. Piti vaan juosta aivan suoraan kohti seinää ja antaa koiran hakea kepit käskyllä. Ekalla kerralla ei malttanut pujotella loppuun asti leijeröitynä, mutta toisella kerralla onnistui hyvin. Enempää ei koeteltu onnea :) Kasilta ysille liikkuen riman suuntaisesti. Heitto kympille ja putkeen ja vipinää kinttuihin. Oletusarvoisesti koira aina puomille, jos ei muuta ohjata, ei siis mitään käsi ylös ohjauksia. Näin ollaan vähän harjoiteltukin. Putki-puomierottelu on koiralle vaikeampi kun tullaan hypyn sijaan putkesta (pussista puhumattakaan) kun näkee tilanteen sen verran myöhään. Avain onnistumiseen oli jälleen kerran juokseminen. Jos ehti juosta houkutusputken ohi niin koira tuli hyvin perässä puomille, kun taas ollessa putken kohdilla niin putki houkutteli. Neljätoista poispäinkäännöksellä, Lili piti viedä vähän pidemmälle (vekkiä) kun ei käänny niin hyvin. Tämä kohta meinasi tuottaa tuskaa. Poispäinkäännös ei muutenkaan kovin vahva tekniikka meillä (milloinkohan viimeeksi taas treenattu) ja liikuin itse koko ajan sivusuunnassa liikaa, kun varoin ettei hyppää hyppyä väärin päin. Oikeat linjat löytyi kun kouluttaja piirsi ensin viivan mitä pitkin kulkea ja sitten vielä ympyrän, mistä koiran tulisi ponnistaa. Hih :) 15-16 olisi kuulemma nopein vekkauksella, mutta me nyt tyydyttiin treenaamaan sitä varmempaa tapaa. Tänne ehti kuitenkin hyvin, joten käännös koiraa kohti vähän ennen hyppyä, oikea käsi riman yli merkkaamaan ja vasemmalla tyrkkäystä taakse. Lilillä oli aluksi vaikeuksia hahmottaa hyppyä, kun A oli aivan vieressä. Ei mennyt A:lle, mutta ei tajunnut hypätäkään eli vasemman käden ohjausta todellakin tarvittiin. Lähetys takaakiertoon kuudelletoista (hyvin Lili irtosi) ja sittenhän mentiin. Kertaalleen Lili taas kynti nurin pussissa, mutta ei se menoa haitannut. Juuri ja juuri ehdin 21:selle valssamaan ja sitten menosuunta riman 22 suuntaisesti. Heitto putkeen ja puolivalssilla (itse pysähdyksissä) oikeaan putkeen päähän. Tämän jälkeen Lililtä hieno keppien aloitus ja leijeröinti! Okserille 28 vekkaus ja valssi.

Ai niin, meidän uudet lenkkivarusteet:
8 metriset flexit... Jälkiliinoja löytyisi tietysti 15 metrisinä, mutta ne on jatkuvasti jaloissa. Ei varmaan käytetä noita kovin julkisilla paikoilla tai sitten vasta niitä ruumiita alkaisi tulemaankin :) Milanille oli tilauksessa harmaa, mutta pahus oli mennyt loppumaan, joten punaista pojalle. Ei tarvi arvata mikä noista on Nomin :)

Nomi kävi tänään tapaamassa uutta kaveria, Mofia, Hannen 8 viikkoinen musta-valkoinen, ei käppänä :) Jonkinlaista videonpätkää ohessa:

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Painajainen, suojelusenkelit ja Hanne

Ei mennyt tämä päivä ihan niin kuin suunniteltiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta ei taida tämä päivä ihan heti unohtua. Enkä ikinä enää valita huonoa tuuria tai muista pikku asioista...

Nukuttiin taas pitkään ja tarkoitus oli käydä heittämässä aamupäivästä vain pieni metsälenkki ennen päivän muita hommia. Auto hiekkakuopalle ja siinä enimmät höyryt jo pois. Käydäämpä vielä kävelemässä pieni metsätien pätkä ennen pois lähtöä. Ei ehditty pikkutietä edes puoleen väliin kun Milan ja Lili ottavat hatkat metsän puolelle. Meikä karjuu perään, ei mitään vaikutusta. Nomi kiinni ja perään. Nomi ottaa selvän hajun karkulaisista ja lähdetään sitä sitten seuraamaan. Mitään ei näy eikä kuulu missään vaikka näkyvyyttä on pitkät pätkät hakkuuaukion takia. Ei hemmetti, mihin ne on ehtineet noin nopeasti kadota. Kävellään metsässä edes takaisin koko ajan Milania ja Liliä huutaen. Palataan karkupaikkaan ja siitä sitten hiekkakuopalle ja autolle. Hiekalla näkyi hirvenjälkiä sekä yksi nurin juostu mikälie lautaviritelmä. Lähdetään kävelemään kohti autotietä pahinta peläten. Tie ei ole kovin lähellä, mutta ei sinne montaa minuuttia juokse suorinta tietä täysiä paahtaen. Koko ajan kutsuhuudot raikaa, mutta hiljaisuus vain vastaa. Saavutaan tielle, ainakaan siinä kohdin ei näy oranssiin verhottuja raatoja. Molemmilla huomioliivit päällä. Takaisin autolle, pienelle metsätielle ja metsää ristiin rastiin. Ei mitään. Kun ei Nomi oikein pysty kävelemään ryteikössä niin palattiin autolle ja päätettiin lähteä ajamaan teitä pitkin. Välissä panikkisoitto äitille, joka oli Hannelen, Merrin ja Muskan kanssa agilitykisoissa (Kiia oli meidän matkassa). Ensin vielä pieni metsätie, josta lähtivät karkuun, tööttiä painaen. Pohja kolahti pariin otteeseen pahasti tiehen, edelleen ei ole Astra mikään maastoauto. Ajeltiin myös mökeille vievä tie, joka lopussa muuttui niin huonoksi (tosi jyrkkä alamäki) ettei sitä voinut pidemmälle ajaa. Autoa ei saanut myöskään missään ympäri, joten oli pakko yrittää peruuttaa kapea, mutkainen mäki alas. Toki onnistuin peruuttamaan jossain vaiheessa yhden pyörän ojaan ja auto aivan kalleellaan. Ei helvetti, nyt on kyse elämästä ja kuolemasta, tähän ei jäädä. Kaasu pohjaan kirosanojen saattelemana ja niin vaan Astra punnersi takaisin tielle käryn kerä. Nyt et auto hajoa, prkl. Kohta saatiinkin auto taas ympäri ja matka jatkui.

Tarkoitus oli ajaa Mikkelintietä (Vt 13) vähän matkaa edes takaisin, jos ovat tulleet tielle ja huonosti on käynyt. Iitiän lavan pihassa olikin auto, joka sitten paljastuikin tutuksi. Hanne oli vähän aikaa sitten laittanut viestiä tokokokeesta, mutta enhän minä siihen ollut vastannut. Kun päästin Hannen luokse niin Hanne kysyi että onko minulla koirat kateissa. No helvetti... Oli juuri nähnyt linja-autopysäkin kohdalla Milanin tiellä. Ainakin toinen siis vielä mahdollisesti hengissä, tunnin olivat jo olleet kateissa. Ajettiin autot pysäkille parkkiin ja huutelemaan Milania sekä pitämään tietä silmällä. Vähän ajan päästä Milan tulikin Hannen luokse ja Hanne sai napattua kiinni. Yksi siis kiinni, mutta missä Lili. Hanne jäi tielle autojen luokse, kun Milan pistettiin jäljestyshommiin. Hirven jäljet olivat selvät kun juostiin Milanin kanssa pitkin peltoja ja metsiä. Yhdessä kohtaa tultiin takaisin lähelle Mikkelintietä, Milan yritti pariin otteeseen mennä siitä ryteiköstä läpi, mutta ei sitten mennyt. Matka jatkui määrätietoisesti ja seuraavaksi mentiin Lemin tienkin yli. Nyt näkyi hiekalla jo koirankin jäljet, mutta oliko se Lili. Vaikka Milan onkin periksiantamaton jälkikoira niin sillä on paha tapa vaihtaa jälkiä kesken kaiken sekä ajaa myös jälkiä väärinpäin ja niitä hirviä varmasti on nyt liikenteessä. Ja nytkin oli vain oletus, että Lili on saman hirven perässä. Tajusin myös matkalla, että hitsi puhelin jäi autoon, mutta ei voitu takaisinkaan kääntyä, jos vaan Milan onkin oikeilla jäljillä. Painettiin kyllä menemään sellaista ryteikköä, hakkuuaukiota sekä ojanylityksiä että molemmat kengät olivat aivan täynnä vettä. Mutta mitä vaan että Lili löytyy, periksi ei anneta. Suuntavaisto oli jo pahasti hukassa ja jossain vaiheessa tultiin takaisin Lemin tien varteen ja Milan lopetti jäljestämisen. Päätettiin kävellä autolle. Oikaistiin pikkutien kautta ettei tarvitse risteyksestä asti kiertaa. Yhdessä kohdin Milan kiinnostui taas jälkistä. Päästiin Mikkelintiellä, kun tulikin ilouutinen, Lili oli löytynyt ja Hannen kyydissä. Siinä kohdin pääsi itku. Ei voi olla totta, ei vaan yksi vaan molemmat olivat selvinneet ja Lili taisi olla karussa lähemmäs kaksi tuntia. Jonkin aikaa sen jälkeen kun oltiin lähdetty Milanin kanssa, niin Hanne oli nähnyt jonkun oranssin Iitiän lavan pihassa. Ei muuta kuin juoksujalkaa sinne. Vaikka Hanne on Lilille tuttu niin eipä ollut antanut heti kiinni. Lopulta Hanne oli saanut napattua Lilistä kiinni ja karkulaisen talteen. Todennäköisesti Lili oli mennyt taas siitä kohtaa tien yli mistä Milan vähän siltä näytti. Missä lienee ehtinyt käydä kaikessa siinä ajassa. Puhelinkin olisi kannattunut olla matkassa niin olisi helpottanut vähän aiemmin.

Kuinka todennäköistä on, että jos kaksi koiraa on karussa tunnin tai kaksi, ylittävät suht vilkasliikenteisen valtatien usempaan kertaan eivätkä jää alle. Ja että Milan sattuu juuri tielle kun Hanne on tulossa tokokokeesta, että siitä saadaan näköhavainto. Ja on niin tuttu henkilö, että kykenee ottamaan karkulaiset kiinni. Nyt oli kyllä sellaiset suojelusenkelit matkalla ja Hannelle sekä onnettarelle ikuisessa kiitollisuudenvelassa, ei noiden henkiä voi mitata missään. Ei kykene edes ajattelemaan sitä pahinta vaihtoehtoa. Aikoinaan kun harrastettiin jälkeä kisamielessä, niin vitsailtiin saksanharmaistahirvikoirista. Ei naurata enää.

Kaikki on nyt kotona onnellisesti täysissä sielun ja ruumiin voimissa, eräät idiootit on sitä mieltä, että mitäs tässä, myö vaan vähän lenkkeiltiin. Molemmat pääsi suihkuun, sen verran rapasia olivat. Milanin jalkakarvoista kiskottiin kasa risuja ja Lili kohii juoksulenkistä keuhkojaan pihalle. Ei säälitä yhtään. Tuolla tempauksella hankkivat itselleen IKUISEN remmipakon. Eiköhän onnettaren kiintiö tullut jo käytettyä.

Hmm, lenkin ja pesun jälkeen voisi vielä nuoleskella varpaatkin. Idiootti nr1.
 Hohhoijaa, jos kävis vaikka nukkumaan. Idiootti nr2.
Samperin idiootit, ei ollut kiva lenkki yhtään. Kilttityttö (toistaiseksi, vaikkakin juoksukauden jälkeen alkoikin tihutyökausi; jalkalistaa, oven karmia, tapettia, sängyn jalkaa, lelukoria...).
Jos veis autonkin viikolla huoltoon, niin nähdään että selvisikö sekin vain säikähdyksellä. Kyllä sillä ainakin kotiin asti päästiin. Tosin Hanne ajoi meidän perässä vielä, että jos vaikka leviää.

Jäi sitten päivän liikkuritreenit väliin, molemmat olisi ollut harjoituskoirakkoina uusille liikkureille. Milan kävi eilen tekemässä seuranmestiksissä vähän omiaan (no puolet radasta meni ok), Lili ei päässyt osallistumaan kun kävi juuri perjantaina hierojalla. Nyt sille varmaan olisi tarvetta? Nomi pujotteli tänään ekaa kertaa kuutta keppiä ohjureiden kera ja hienosti menee. Harmi vaan kun tulee niin aikaisin aina pimeää, että viikolla ei juurikaan ehditä treenaamaan.

Mutta ehkä toko, agi yms. ei ole aina niin tärkeää?

Ja taas sitten lenkille. Kaikki remmissä. Ja ei kolmea tuntia...

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Let it rain!

Antaa vettä tulla vaan, myö ollaan varustauduttu :) Isoille pojille vintagemuotia ja pienille tytöille sporttimallistoa. Kaikki tykkää varmaan yhtä paljon :)

 Little Lady in Red...

maanantai 10. lokakuuta 2011

Rajoja hakemassa

Agilityä koko elämä tai viime viikonloppu ainakin... Onneksi ei ollut aikaisia aamuherätyksiä, lyhyet ajomatkat ja kiva sää ja seura, niin mikäs siinä oli päivää viettäessä. Lemmentuskainen Milankin jätettiin kotiin, niin oli autossakin kerrankin hiljaista :) Jotain muutakin saatiin saaliiksi kuin vain kokemusta ja hyvää mieltä!

Lauantaina kotkalaisten kisat Haminassa. Tuomarina aina Seinäjoelta asti Sari Mikkilä. Olihan kivat radat!

Muutamin kohdin olisi saanut itse liikkua rivakammin niin olisi jäänyt nuo Lilin "oota et ohjaaja ehtii täältä perästä" pyörimiset pois ja olisi aikaa säästynyt. Varsinkin putkella näytti että oli menossa niin väärään päähän että oli vähän pakko varmistella. Ei virhepisteitä ja ajalla neljänneksi. Jäätiin Marikasta ja Waarasta (onnea!) joku kaksikymmenystä :)



Toka rata ja eniten siinä jännitti putki-puomierottelu. Lili hakee aika vahvasti putkea, mutta hirtolla on mennyt harjoituksissa hyvin puomille. Nyt vaan oli niin tehokas hirtto että tuli puomistakin ohi ja ehti sitten sujahtaa putken toiseen päähän :) Ja hyl. Ehkä tuohonkin tekniikkaan pitää hakea vähän sitä tasapainoa kokemuksen myötä. Muuten varsin asiallista menoa.



Päivän päätteeksi vielä hyppyrata ja dääm, sinne putkeenhan se sujahti kaikesta huolimatta. Eikä ollut edes pahasti houkuttimena. Lisää ansaestetreeniä! Radalla pääsi hyvin treenailemaan persjättöjä ainaisten valssien sijaan, tosin ehti niitäkin kyllä vielä tekemään :)



Päivän saldona yksi nolla, joten nollatili kolmosissa avattu. Lähellä olisi ollut vähän enemmänkin...

Sunnuntaina jatkettiin Kouvolassa. Päivän teemana oli "ei Lili ole koskaan"... Ekalla radalla tuomarina Pertti Siimes. Lähtihän nihkeesti liikkeelle taas. Kepeiltä piti kääntyä tiukasti keinulle ettei lipsahda renkaalle, mutta jotenkin itse ennakoi ja Lili tuli kepeiltä yhden välin liian aikaisin pois. Taisin sanoa ennen starttia ettei Lili ole koskaan lopettanut pujottelua kesken, alku se on mikä tökkii jos tökkii. Noh... Pujottelu uusiksi ja keinulle, josta sitten lipsahti hypylle kun olisi pitänyt mennä A:n alle putken kauimpaan päähän. A:lta kun jatkettiin niin loppu sujui mukavasti. Puomin alastulolla oli jo vaaranmerkit ilmassa, tosin videolta näin vasta kotona että miten pahasti siinä possuili. Ois pitänyt päästä puuttumaan.



Lopuilla radoilla tuomarina tuttuakin tutumpi Sami Topra :) Uusi teemakin oli jo tuttu, nyt päästiin itsekin kaasuttelemaan kisoissa pitkillä esteväleillä. Lilille ollaan haettu kontakteille ja etenkin keinulle vauhtia ja kai se oli ajankysymys että milloin homma leviää. Varsinkin kun nyt oli kahdet kisat peräjälkeen. Harjoituksissa on ollut lentokeinu jo lähellä, kun on paahtanut sitä menemään sillä vauhdilla, mutta kontaktivirheiltä ollaan säästytty. Ja kisoissa ei aiemmin yhtään. No nyt sitten otettiin ensin puomin alastulolta kontaktivirhe ja sitten lentokeinu. Koska otettiin keinu uusiksi niin hyl. Harmi että jäi lopun kuviot testaamatta.



Loppuun vauhdikas hyppyrata. Porukalla mietittiin, että mitäköhän nyt sattuu mitä ei olla vielä koskaan onnistuttu tekemään. Varastaa lähdössä? Tulee ekan hypyn ali? Tiputtaa ekan tai vikan riman? Karkaa radalta? Ohjaaja unohtaa radan? Onneksi tyydyttiin lopulta vain mukavaan menoon :) Keskiosan hypyille jäi ennakoiva ohjaus ennemmän ajatuksen tasolle ja epämääräiseksi käden heilutteluksi. Kun ois vähän käyttänyt kroppaakin ja rytmittänyt liikettä niin oisi toiminut paremmin, varsinkin tokalla kiekalla meni hyppy pitkäksi. Nykytasolla hyvä suoritus, mutta jatkoa ajatellen noissa kohdissa niitä metrejä ja aikaa säästää. Nolla, ja aika riitti 43 koirakon joukossa sijaan 7. Ei jääty odottamaan tuloksia, niin ei tietoa että kuinka paljon hävittiin.



Nominkin juoksut alkaa olemaan ehtoopuolella, joten ensi viikolla varmaan päästään taas normaaliarkeen. Lili ainakin on parin päivän leponsa ansainnut!

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Toko on kivaa!

Tylsää... Pilkunviilausta... Pah! Eiks tuo nyt käy kuvasta ilmi mitä mieltä me asiasta ollaan :) Toki voittajan on helppo hymyillä :)


Tietämättämme olimme päässeet Hölsän Katjan linssin taltioimaksi elokuun lopun tokokokeessa. Nyt näitä on hyvä fiilistellä. Silloin oli k-u-u-m-a, nyt ei todellakaan...

Etsi kuvasta Lili. Ei ole vielä edes maastoutunut :)

Ohjaajat piilossa juoruilemassa.

Lili seuraa:

Valmiina uuteen liikkeeseen:
Siellä se seisoo...
Ja noutaa...
Kakeja:
Kisakirjaa noutamassa:
Pakolliset poseeraukset vielä loppuun.

Lisätään Lili vielä Mikkelissä menossa Pitkäsen Eevan kuvaamana. Näyttääkö siltä että saadaan takaakierto onnistumaan seuraavalle esteelle :)
Nomikin treenaili eilen ekaa kertaa pujottelua. Kun ei ole aiemmin saanut aikaiseksi laittaa keppejä pihalle takaisin. Ja ne verkot, ei jaksa... No nyt pistettiin neljä keppiä ja kaksi ohjuria. Kokeillaanpa nyt suoraan ohjureilla, varsinkin hallilla ne on niin paljon mukavammat käyttää. Kun ei tässä treenissä ole vielä mitään kuvattavaa, niin videolla tallentui perinteistä painia ja keppileikkiä :)



Nyt sitten kitinää, kitinää ja vielä kerran kitinää... Eikä välttämättä jää siihen.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Kisaa pukkaa!

Lauantaina Mikkelissä, välillä hyisessä viimassa, lopulta alkoi aurinkokin paistaa... Taisi suorituskin parantua loppua kohden. Nyt ei turhia varmisteltu, joten hylkyä pukkasi. Ei muuta kuin lisää treeniä!

Tuomarina Jari Tienhaara. Vauhdikkaat ja sujuvat rataprofiilit, sopivasti vaikeuttakin. Mukana koirakoita aina MM-tasolta asti. Lilin kanssa startattiin numerolla 1. Koska aamupäivästä oli kisaamassa vain maksit, niin ohjaajalle 10 pistettä ja papukaijanmerkki että muisti yleensä radat :) Yleensä kun on päässyt ensin seuraamaan pienemmät säkäluokat niin on jo osannut radan rataantutumiseen mentäessä ja saanut vähän vinkkiä ohjaukseen. Nyt oli vähän orpo olo sen suhteen.

Ensimmäinen rata. Kuinka monta hylkyä mahtuu yhteen rataan... Kahdessa kohtaa jäi takaakierto tekemättä, eikä slalomin viimeisen hypyn välistävetoakaan jaksanut enää väkisin vääntää kun ehti jo sen verran edelle. Ei onnistunut ensi yrittämällä keppien aloitus ja keinun jälkeen kun ei tullut ohjeita (ja mikä haltuunotto), että hyppy pitäisi mennä ensin niin putkihan se sieltä löytyi. Tippui myös toka rima... Alku olisi ollut parempi jaakottaa toisen siivekkeen kautta niin olisi saanut hyvän linjan jatkoa ajatellen.


Mikäköhän vahinko Lilille kävi keinulla? Kontaktivirheellä tuosta olisi selvitty, mutta kun otettiin alusta asti niin hylkyhän siitä tuli. Ei löytynyt kepit nytkään oikein. Hieman meni hankalaksi puomin jälkeinen elämä, varmaan miljoona eri tapaa tehdä tuo sujuvammin vaikkei virhettä tullutkaan.


Vielä hyppäri, pääsi taas ihan juoksemaan. Ennen keppejä olisi kannattunut juosta vähän vähemmän... Toisaalta tuota on juuri treeneissä tehty, kuten agiratojen aloituskulmiakin varsin varmasti, mutta eipä sitten vaan toiminut kisoissa.


5 virhepistettä ja yliaikaa +0,18 s. Pikkasen pisti tuo aika ensin masentamaan, pingottiin sen minkä ehdittiin ja eikä edes selvitä alle ihanneajan. Video toi sitten vähän lohtua, keppien virhe vie sen 5 s, muurin jälkeen ennen putkea Lili pyörähtää kun ei tiedä mihin ollaan menossa, mustan putken kierrossa vauhti hidastuu kun etsii liian aikaisin putken päätä ja ohjaa himmailee, vauhti hidastuu myös molemmissa takaakiertopyörityksissä. Eli paremmalla ohjauksella voisi olettaa, että ainakin sen 6-7 sekkaa olisi päästy ihanneajan alle. Huippujen vauhtiin ei ehditä, mutta onhan harrastus vähän mielekkäämmällä pohjalla kun ei tarvitse miettiä että ehditäänkö edes nappisuorituksella ihanneaikaan.

Ensi viikonloppuna jatketaan. En tiedä onko kovin pätevä syy kisata molempina päivinä sen takia, ettei tarvitse olla kotona juoksuhöyrypäiden kanssa :) Pari päivää vielä "rauhaa" hyvässä lykyssä. Jos ja kun lattialla on märkä läntti niin ei kenellekään ole vahinkoa käynyt, se on vaan kuolaa...

Lisätty edelliseen postaukseen Milanin tokovideot.