tiistai 30. heinäkuuta 2013

Nollatilin kartutusta

Nollia tulee kisoista yksi sieltä toinen täältä, mutta pahus kun tulevat aivan vääristä starteista ;) Noh, hyllyputkilta sentään ollaan vältytty.

Aiempina kesinä ei olla juurikaan kisattu mahdollisten helteiden takia (ja on muutenkin vaan laiskottanut), mutta tänä kesänä päätettiin tehdä poikkeus. Ja jää kyllä viimeiseksi kokeiluksi... Sunnuntaina alkoi jo itsekin voida kisapaikalla fyysisesti pahoin helteestä. Vaati jo suuria ponnistuksia selvitä radalle rataan tutustumiseen ja siihen sitten vielä päälle itse suoritus sekä perässä vedettävän elukan lämmittelyt ja jäähdyttelyt.

Ensin lauantaina uhmattiin hellettä Haminassa. Anne Viitasen radat osattiin odottaa haasteelliseksi, mutta aiemmin kyseiset radat ovat sopineet meille oikein hyvin (6 startista 4 nollaa, joista 3 voitolla).

Eka rata olikin mallia, että jos tuosta nollan teet niin saat melkein juhlia jo valiota. Hannele & Kiia sen tempun medeissä sitten tekivätkin, huippua! Ei radalla oikeasti ollut kuin yksi haastavampi kohta ja aika moni sen hyvin suorittikin, mutta täytyy todeta että Lilin kanssa se olisi onnistunut vain ja ainoastaan tuurilla. Putki-puomierottelut eivät ole viime aikoina toimineet muutenkaan ja saatikka sitten tuollaisesta kulmasta (eikös kontakteille pitäisi päästä lähestymään suoraan?) ansahypyn edestä. Ei olla koskaan tuollaista edes treenattu ja kun ei ole koira näpeissä kestävää mallia, niin ei sitä voinut oikein puomille "taluttaakaan". Vastakäännös olisi kääntänyt liikaa. No can do... Mutta eipä tehnyt makseista kukaan mukaan sitä nollaa, joka on kyllä aika harvinaista. Hylky alla niin päästiin muistuttamaan kontakteista (pysähtyi liian aikaisin, jonka jälkeen loikkasi).

"Kontaktivammaisen" koiran kanssa on kiva kisata radoilla, jossa rata jatkuu taaksepäin ja tätä oli tarjolla seuraavalla radalla molemmilla kontakteilla. Puomilla joutui vähän lypsämään alaspäin, mutta eipähän enää uskaltanut loikata kontaktia. A:lla sentään painovoima teki tehtävänsä. Tältä radalta nolla.

Hypärille oli pistetty kepeille haastetta, kun sekä alussa että lopussa oli hyppy ahdistamassa ja aloitus vielä hankalasta kulmasta. Aloitus toimi hyvin, mutta ajauduin itse sen jälkeen liian eteen ettei Lili kestänyt lopun hyppyahdistusta ja lopetti liian aikaisin. Ääh... Enpä muista milloin olisin viimeksi nähnyt kisoissa noin paljon keppivirheitä.


Seuraavana päivänä Nastolaan kahdelle Heidi Viitaniemen agiradalle. Radat tuntuivat pitkiltä kuin nälkävuodet ja käännöstä toisensa perään. Ensimmäinen rata meni taas harjoitteluksi, mutta toiselta saatiin puristettua sentään nolla ettei nyt ihan hukkareissua tullut tehtyä. Puomin kontakti teettää nyt töitä. Olisi aika paljon helpompi korjata, jos ongelma esiintyisi myös treeneissä...


Tätä tahtia jos saisi ensi kesän SM-nollat kasaan jo ensi kuun aikana tai mieluiten vaikka ensi viikonloppuna, kun vaan kahta vajaa on ja tuplakin on jo. Viime kaudella nollia oli vasta kolme vielä huhtikuun puolivälissä ;) MM-karsintoja ajatellen puuttuu tietty vielä voittonolla, mutta Rovaniemelle asti tuskin lähdetään muutenkaan.

    

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Toisenlainen reissu Seinäjoelle

Seinäjoen/Vaasan suuntaan ollaan muutaman kerran aiemminkin matkailtu täältä kaakon kulmilta, mutta edelliset visiitit on aina jotenkin liittyneet uuden koiran hankintaan. Nyt sovittiin jo heti lähtiessä, että kahdella koiralla lähdetään reissuun ja kahdella myös palataan ;) Sitä ajomatkaahan riitti, joka perjantaina taitettiin kunnon sadesäässä...


Lähdettiin hyvissä ajoin matkaan, joten ehdittiin stopata niin Mikkelissä, Vaajakoskella kuin vielä Ähtärissäkin niin ei matka rasittanut liikoja. Perillä tervehti jo auringonpaiste, joten ei muuta kuin kamat hotellille ja koirien kanssa lenkille. Vaikka sänkykin olisi jo ehkä houkutellut :) Jos viime vuonna valittiin enemmän budjettimajoituksia (ei kyllä ymmärrä miksi...), niin vahingosta viisastuneena tänä vuonna ei ihan niin paljon pihistelty. Cumuluksen Superior-huone ilmastoinnilla oli aika jees valinta :)


Lenkin jälkeen olikin jo karmea nälkä, mutta kyllä se tällä aterialla talttui :) Seuraavat päivät menikin sitten jo salaattilinjalla, tosin varsin reilun kokoisilla annoksilla :)


Seuraavana aamuna kaikkea muuta kuin pirteänä huonosti nukutun yön jälkeen (nyt ei voi syyttää Nomiakaan..) Wallsport areenalle katsomaan mitä H. Huittinen oli meidän päänmenoksi suunnitellut. Hyppis ei ollut yhtään niin paha kuin mitä se olisi voinut olla :) En oikein osannut päättää miten teen alun, ettei mene ansaputkeen, ei tiputa okserin rimaa, eikä tule nelos- ja vitoshypyn välistä. Lopulta mentiin fiiliksen mukaan ja päädyin tekemään takaaleikkauksen neloshypylle, joka toimi hyvin. Olishan se ollut kohtalon ivaa, jos Lili olisi kerrankin kääntynyt liian tiukasti :) Hienoa menoa aina kepeille asti, sen jälkeen olisi pitänyt ottaa tiukemmin haltuun, ettei olisi päässyt lipsahtamaan hypylle pituuden sijaan. Ääh, tämä rata olisi ollut niin siistii vetää puhtaasti loppuun.

Iltapuhteena vielä Anders Virtasen agirata. Taas alku mietitytti, nyt sentään sain päätetty ohjausvalinnan lämppäesteillä, ettei sitä tarvinnut enää lähtökarsinoissa odotellessa arpoa :) Alun ansaesteestä selvittiin ja sen jälkeen kuuliaisesta koirasta tuli taas sikapossu kun päästiin puomille. Samperi soikoon!!! Sen verran taisi Lilikin häkeltyä, ettei lähtenyt hakemaan keppejä yhtään, joten toinen virhe heti perään. Loppuradalla olikin käskytys sitä luokkaa, että enää puuttuivat vaan ne ärräpäät. Ei olisi aika riittänyt jatkoon toiselle päivälle puhtaallakaan radalla, mutta olishan se ollut kivaa vetää hyvä suoritus reissun päätteeksi.


Mutta Hannele & Kiia menivätkin medeissä tältä radalta jatkoon, joten sehän tiesi vielä toista pitkää päivää Seinäjoella - turistin hommissa :)

Illalla ei tarvinnut nukkumattia odotella...


Lenkkeilymaastot areenan ympäristössä oli oikein mukavat. Ei ollut myöskään vaaraa eksyä, Lili kyllä tiesi missä suunnassa halli on.

Halli takana päin, en kävele...


Halli edessäpäin - fleksi pitkänä!


Esteiden sijaan kiipeiltiin kiville...


Sekä keppejä pureskeltiin...


Kisakaverit...


Finaalien jälkeen olikin aika taas lähteä kotia kohti. Auto tuli ajettua kotona talliin juuri kun kello näytti 00:00. Seuraava päivä menikin reissusta toipuessa, sängystäkin selvittiin vasta vähän ennen yhtätoista. Voi sanoa, että on aika harvinaista näin koirataloudessa, mutta näköjään nukutti kavereitakin :)

Viikonloppuna taas uutta starttia putkeen...

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Tuplanolla aloitus!

Viime kesänä "juhlistettiin" kesäloman aloitusta Varkauden kisoilla, tänä vuonna puolestaan kisattiin loman alkajaisiksi helteisessä Mikkelissä sekä lauantaina että sunnuntaina. Yleensä pyrin välttämään kesällä kisaamista helteiden takia, mutta pärjäähän sitä näilläkin keleillä hyvin varustautuneena. Kookoo99:n kisoissa ollaan käyty vain Milanin kanssa tokoilemassa 2010 (eka avo1 luokkavoitolla :), mutta nyt oli korkea aika käydä korkkaamassa itse agikisatkin! Tällä kertaa kisareissussa oli mukana lauantaina koko karjalauma, mutta Milankin osasi käyttäytyä turistina oikein mallikkaasti häkissä loikoillen ja välillä käyden purossa viilentymässä :)

3-luokat oli mukavasti vuorossa vasta iltapäivällä. Paikalle saavuttua eniten jännitystä taisi herättää radalla näkynyt pöytä. Siis, toivottavasti tuota ei ole meillä radalla tai tietää miten siinä käy :) Onneksi pöytä oli vain alempien luokkien kiusana.

Hypärillä aloitettiin ja tuomarina toimi Sari Mikkilä. Kakkosesteellä voitin itseni ja kykenin tekemään oikean pakkovalssin ainaisen pakkovalssi-jaakotuksen sijaan, joka olisi kääntänyt liikaa. Seiska hypylle oli tarkoitus tehdä sylivekki, mutta menihän tuo sitten pyörittämälläkin. Loppuun pituuden jälkeen olin miettinyt puolen vaihtoja eri kohtiin ja valssilla tai persjätöllä, mutta ehtihän tuon näköjään ihan vain juoksemallakin :) Hypäriltä nolla plakkariin!

Agiradalla vaihtui tuomariksi tuomariharjoittelija Hilpi Yli-Jaskari. Radalla muutama tarkkuutta vaatinut kohta, mutta ei mitään mitä ei osattaisi. Juuri kun oli saanut laadittu hyvän sotasuunnitelman radalle minien ja medien radan perusteella niin eikö makseille menty muuttamaan kasiputki kauimmaiseen päähän ja seuraava hyppy toisinpäin. No homma olisi ollutkin liian helppoa muuten... En muuten muista milloin olisi radalle lähtö jännittänyt näin paljon. SM-kisojen finaali, plaah, ei tunnu missään... Mutta kun on mahdollisuus tehdä tuplanolla jo näin aikaisessa vaiheessa ensi kesän arvokisoja ajatelleen niin voihan kääk! Vedettiin rata niin varman päälle, mutta se kannatti tuplanollan muodossa!


Mäkkärin "juhla-aterian" kautta kotiin ja valmistautumaan uuteen päivään. Kotona oltiin yhdeksän jälkeen, mutta onneksi ei ollut seuraavana päivänä aikaista herätystä tiedossa.

Sunnuntaina matkaan lähtivät vain kisakoirat eli Lili ja Kiia. Tavoitteena oli kartuttaa nollasaldoa entisestään, mutta haaveeksi jäi. Molemmat päivän agiradat oli Yli-Jaskarin käsialaa, tosin tuomaroinnin hoiti Elina Hannikainen. Oikein kivoja ratoja, joilta olisi nollat pitäny tehdä, mutta pakko vaan töpeksiä jotain. Ensimmäisellä radalla kielto kolmoshypyllä, kun ei ohjaaja kykene ohjaamaan ja eikä koira vielä osannut lukea ajatuksia. Ihan samanlainen kuvio oli edellisen päivän hypärillä, ei olisi luullut uusinnan tuottavan vaikeuksia. Lähtökankeutta?

Toinen agirata sitten. Voi, voi, voi... Voiko helpompaa alkua olla kuin hyppy-puomi? Sen verran kiirettä piti kuitenkin pitää, että ehti ohjaamaan muurin jälkeisen hypyn takaakiertoon. Kaikki vaaranmerkit oli jo nähtävissä edellisellä radalla, kun Lili ei yhtään totellut pysäytyskäskyjä kontakteilla. Kiia oli jo ehtinyt ottaa puomilta alastulokontaktivirheen eikä vieläkään ohjaajalla välähdä. Ehkä olisi pitänyt syödä kokoinen aski Leijona-pastilleja puolikkaan sijaan niin olisi kontaktikäsky ärjäisty siihen malliin, että se olisi mennyt snautserillekin kaaliin. Kauniisti käskytettynä kontaktit toimii vain treeneissä, kisoissa ei näköjään enää mitään reaktiota. Ja näin puomin alastulolta virhe. Voi p**ka! Loppu tietysti meni oikein mukavasti, mutta mitäpä sillä vitosella tekee, ei yhtään mitään. Eikä jossittelut auta. Mutta tulosten jälkeen teki mieli ensin mätkiä itseä vähän sateenvarjolla päähän ja sen jälkeen vähän koiraakin sikailusta, olisi ollut taas ns. tuhannen taalan paikka tehdä se nolla ja napata viimeinen serti.


Mutta niin sertin metsästys jatkuu tulevissa kisoissa, mutta ei kuitenkaan vielä ensi viikonloppuna Seinäjoella. MM-karsinnoissa nautiskellaan fiiliksestä ja juostaan siinä lomassa muutama ratakin ;)!

Huomenna tosin käydään treenailemassa epiksissä kisakontakteja...

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Biisonin oma karsina

Kaikkein mukavinta autolla matkustaminen on kun erään hyvin äänekkään riekkujan voi jättää kotiin. Mutta välillä herra biisoninkin joutuu ottamaan kyytiin. Vielä kun saisi äänieristyksen ja vaikka räkimissuojan (ikkunoiden takia), niin alkais olla homma jo mallillaan. Pitkän pohdinnan jälkeen tuumasta toimeen ja niin meillä on uusi häkki autossa ja biisonilla ihan oma karsina! Ei tarvitse enää neitien jäädä riekkujan jalkoihin ja Nominkin uskaltaa laittaa taakse matkustamaan.

Siis mikäs juttu tämä nyt on...

Aah, ihanuutta...

Variocage III Double XL - Astra on tilaihme :)
Vanha häkki onkin nyt sitten myynnissä, kun ei se äitin "uuteen" autoon mahtunutkaan. Autot senkun kasvaa kokoa, mutta tavaratilat senkun pienenee linjakkan muotoilun takia?!? Itseäkin houkuttelis kovasti autonvaihto, mutta maksellaan nyt ensin tuo häkki pois ja katsotaan sitten ;)

Hyvin palvellut vanha häkki etsii uutta kotia.
Tänään käytiin treenailemassa keppejä H. Huittisen radoilta MM-karsintoja ajatellen. Kannattaa ehkä treenata vielä toistekin :) Tai koira ehkä osais, mutta milloin oppis ohjaajakin olla häiritsemättä koiraa? Videokuvaa treeneistä:

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Treenit ON!

SM-kisojen jälkeen ollaan pidetty taukoa treenailusta, mutta nyt onkin aika taas aktivoitua. Sunnuntaina tehtiin Hannen kanssa reissu Pieksämäelle tokon SM-finaalia seuraamaan. Sovittiin, että joku vuosi ollaan itsekin menossa mukana, mutta ei välttämättä vielä ensi vuonna. Jos ei muuta, niin Poriin on aika pitkä matka :)

Eilen käytiinkin Huhtarissa tokoilemassa "pikatreenit". Suurin tuska taisi olla saada Lili autosta ulos vinkumatta. Aargh, miksi noitten pitää alkaa iän myötä vinkumaan kun vähänkin kierrokset nousee! Milaniin verrattuna Lili on vielä aika hiljainen tapaus (niin oli Milankin nuorena), mutta ei tarvitsisi aloittaa sitä vinkumista yhtään. Kentällä oli sitten hiljaa.

Tehtiin vähän kaikkea. Paikkamakuuta Mofin kanssa, ei ollut ihan sfinksimäistä meininkiä. Päätä ylös ja alas, takajalkojen asentojen vaihtelua. Ja milläköhän tähän puuttuisi ilman että saa tuon otuksen täysin paiseeseen? Seuraamisessa en nyt taaskaan tiedä kummin päin kääntyisi täyskäännöksen, tiiviyttä pitäisi saada lisää. Askelsiirtymisessä ei kestä perusasento, jos yhtään hyydyttää. Luoksetulossa jää helposti seisomaan maahanmenossa (käskysanat testissä "maa" vai "maahan"). Ruutu toimi nyt hyvin - pysähtyi oikeaan paikkaan hyvin eikä yrittänytkään etsiä puuttuvaa alustaa tai ihmetellyt kosketuskohtaa. Edellisellä treenikerralla Satun kanssa tunnari tuottikin suuria ongelmia, nyt oma löytyi taas hyvin vaikka näytti ettei tuo paljoa viitsi kapuloita haistella. Puree edelleen kalikkaa. Kakeissa pitäisi opetella kuuntelmaan käskyjä, eikä vain arpoa asentoja -> näitä pitää nyt treenata päivittäin! Paineistuu huomauttamisesta, jonka jälkeen ei tee enää yhtään vaihtoa. Armonaikaa kokeeseen reilu kuukausi!

Milanin kanssa aloitettiin ohjatun noudon treenaus kapulan kanssa. Koira merkille ja toisella puolella 5 m päässä kapula ja toisella puolen betonikiven palanen. Tässä kohtaa ei vielä ihmetellyt noutoa yhtään ja toi kapulan hyvin heti käskystä. Merkiltä ruutuun tuotti alkuun ongelmia kun luoksetulon tötsät oli sopivasti siellä takana.

Nomin kanssa oli tarkoitus treenata rallytoko liikkeitä, mutta kun en itse sitten enää muistanut mitä niitä liikkeitä olikaan, niin piti sitten tyytyä vain tokoon :) Intoa piisaa armottomalla hännänvispauksella varustettuna, malttia ei sitten niinkään :)

Tokotreenit jatkuu taasen huomenna!

Tänään reippailtiin jo aamusta hallille testaamaan Agirodun Open Class -rataa. Joka siis näyttää tältä (meillä tosin kakkosputki oli hyvänä ansana 10-11 välillä ja 14-putken päät samalla tasolla):


Lilille heti ensi yrittämällä nolla kunnon vedätyksellä! Sen jälkeen lähinnä härkittiin kontakteja persjätöillä, mutta malttaahan tuo yleensä treeneissä pysähtyäkin :) Nomi puolestaan pongaili putken vääriä päitä :) Ensimmäiseen onnistuin viemään vahingossa, toiseen meni taas kun en ohjannut. Alkaa pikkuotuskin sen verran irtoilemaan jo ettei voi enää luottaa, että tulee vaan kiltisti perässä. Ekalla vedolla oikein hyvä vauhti, sai itsekin juosta ihan tosissaan ja hyvin sai esim. heittää takaakiertoon ja vaihtaa sitten puolta persjätöllä (este 11). Moottorissa siis olisi tehoja, saisi vaan olla vähän pitkäkestoisempi ja vähemmän oikutteleva :) Mutta toivon mukaan Lili ei ole ihan heti eläkkeelle jäämässä, niin ehtii Nomi vielä kerätä niitä tehoja.

Seuraavat agitreenit viikonloppuna, kun Lili kävi tänään taas Einillä hierottavana. Loppupäivä siis rentoa oleskelua!