torstai 28. helmikuuta 2013

Kenraalia

Neititrion Nomi, Lili & Kiia kera keskiviikko aamusta hallille ratatreeneihin. Tehtiin joku viikonlopun tuomarin vanha 3-luokan rata. Ja nollaa pukkasi jokaiselle :)

Nomin palkkasin ensimmäisellä vedolla puomin jälkeen, ettei tule virhettä keppien aloituksessa. Ainoa ratavirhe tuli lopun putkesta putkeen kohdassa, taisi taas ajatukset olla siinä A-esteessä. Toisella vedolla sitten hienosti nollarata! Tehtiin myös aika monta lähtöharjoitusta :) Niitä käytiin tekemässä myös edellisenä päivänä ennen tokotreenejä. Lilille kaksi vetoa ja molemmat nollalla :) Ensimmäisellä kerralla tein käännöksiä peruskäännöksellä, toisella kerralla vastakäännöksellä. Tällä radalla ei eroa saatu tekniikoiden välille. Vastakäännös ehdottomasti jos on ansaesteitä.

Ja videota...

maanantai 25. helmikuuta 2013

Viikonlopun viettoa perinteisesti

Voiko sitä viikonloppuja viettää muuten kuin koiraurheilun parissa? Nähtävästi ei. Aika moni naapurustossakin näytti pakkaavaan kamoja hiihtolomareissuja varten, myö vaan pakkailtiin laukkuja hallille treenailua varten :) Elämä on valintoja :)

Lauantai oli Lilin päivä ahkeroida Olli-Jussin koulutuksessa. Kisanomainen treeni, ensimmäinen rata kokonaan ja toisesta ajanpuutteen vuoksi vain valitsemansa pätkä. Olihan pikkaisen eri fiilis treenata nyt kuin mitä edellisellä kerralla - ei vaivannut flunssa, rata oli hyvin sujuva ja muistettava :) ja koirakin oli mainiossa vireessä. Videolta sitä ei kuulu, mutta Lili inisee lähes koko radan ajan. Yleensä ininän saa vain kepeillä oikein kunnolla vedättämällä, nyt oli siis hyvä vedätys koko radalla. Jotain vireestä kertonee sekin, että yritti varastaa radalle useamman kerran...?

Ei muuten mennyt kertaakaan alussa putken väärään päähän :) Tosin täräytti ensimmäisellä vedolla suoraan kakkoshypyltä neloselle, ohoh... Vitoselle piti vetää, että tuli oikealle puolelle, herkästi hakee takaakiertoon, jos käsi yhtään heilahtaa. Valssi keppien päähän, käden näyttö putken ulostulolla, itselle paras vaihtoehto oli juosta kasihypyn vasemmalta puolelta ja tehdä persjättö siihen sen jälkeen (kun on niin hidas). Päällejuoksu kympille tökki yllättäen. Yleensä Lili hyppää hypyt varmasti takaisin, kunhan sen vaan saa ensin takaakiertoon, Nyt joutui käskyttämään kunnolla hyppäämään. Oliskohan seuraava putki houkutellut. Koiran ollessa putkessa piti muistaa pitää ääntä ettei ajaudu ohi hypystä tai peräti ansahypylle. Muurilta kepeille mentiin sekä valssilla että leikkauksilla, jälkimmäistä testattiin vain sen vuoksi, että haluttiin nähdä kestääkö koira kepeille leikkauksen. No totta maar! Pituudelle vastakäännös toimi mainiosti, jenkkikäännöksellä meni pitkäksi. Muurin takaakierto meni sekä niistolla että päällejuoksulla, niisto kuitenkin toimivampi. Loppu sujui hyvin molemmilta puolin.  



Kakkosradalla tehtiin esteet 1-8, olihan alussa meidät niin monet kerrat käräyttänyt putken väärä pää. Enään ei moiseen halpaan menty :) Pakkovalssi kakkoselle ja persjättö muurin jälkeen. Puomin jälkeinen hyppy meni ensimmäisellä yrityksellä suoraan, kun ei lähtenyt persjättöön mukaan. Varmempi olisi ollut valssata, mutta ei treeneissä pidä ottaa aina varmaan päälle, jos haluaa edistyäkin.

















Sunnuntaina oli sitten Nomin ensi esiintyminen epiksissä. Olin niin laskenut sen varaan, että tammikuussa olisi epikset, mutta eipäs ollutkaan, joten nämä jäi sitten ainoiksi harjoituskisoiksi ennen virallisia. Onneksi Marika oli tuomarina, niin tiesi odottaa fiksuja ratoja :)

Mölliradalla aloitettiin. Oltiin heti toisena suoritusvuorossa, joten ei hirveästi ollut aikaa neitiä viritellä sopivaan vireeseen rataantutustumisen jälkeen. Ja kuka varastaa lähdössä ja on vielä tulossa ekasta hypystä ohi? Viime hetken pelastus, mutta sitten oltiinkin myöhässä jatkoa ajatellen ja neiti meni putken suusta ohi. Loppu menikin sitten mallikkaasti, joten vitosella maaliin. Sijoitus lopulta toinen ja Nomille possunkorvaa vaivanpalkaksi :) Vinkulelu sitten vingutettiin loppuun kotona tänään :)



Tosin ennen palkinnoista nauttimista piti vielä jaksaa 1-lk:n rata, johon startattiinkin heti ensimmäisenä. Alku olikin melkein pahin mahdollinen - A-este suoraan näköpiirissä, mutta pitäisi mennä ensin putkeen. Unelma-alku olisi tyyliin yksi hyppy ja heti kontaktille :) Lisäksi ensimmäistä kertaa rataan tutustumisessa piti miettiä, että mites tämän alun ohjaisi kun koira ei kestä lähdössä tai vaikka kestäisi niin voi kiertää ekan hypyn? Ei ollut kiva fiilis, joten saa pieni lellikkiprinsessakin opetella pitämään peppunsa lähdössä kunnes toisin sanotaan :) En ollut kovin luottavainen alun onnistumiseen, olisi pitänyt päästä vastaanottamaan toisen hypyn jälkeen. Ei sentään ehtinyt A:lle asti kuitenkaan :) Toinen kielto tuli ennen keppejä olevalta hypyltä, oli juuri sen näköinen, että pitää mennä katsomaan kuka siellä radan reunalla istuukaan (ratahenkilöhän se). Keppien jälkeisellä hypyllä oli valssi auttamattomasti myöhässä, kun piti varmistella keppien lopetusta, mutta ei lipsahtanut neiti A:lle. Puomin jälkeiseltä hypyltä oli kovaa vauhtia menossa takaisin puomille ennen viime hetken korjausta putkeen. Olisi ehkä kannattanut ohjata putkeen toiselta puolen :) Putkelta hypylle ei sitten kestänytkään vedätystä vaan tuli hypystä ohi. Kolmas kielto ja hyl. Loppu taas mallikkaasti.


Ei tullut nollia, mutta neiti jaksoi hyvin molemmat radat ja alkua lukuunottamattta oli hyvin menossa mukana. Ei jumittanut kontakteille, kepit toimi sekä leikkaukset putkille. Pitää vain itse olla tarkempi noiden hyppyjen kanssa, ettei vedätä liikaa. Niin ja katsoa ennen starttia tuomarin ja ratahenkilöiden sijainti, että älyää käskyttää pikkuotuksen radan eikä henkilöiden suuntaan :) Hyvillä mielin sai käydä ostamassa kisakirjan viikonloppua varten. Tänä vuonna vielä kuitenkin enemmän harjoitellaan, käydään epiksissä ja jokunen koti- ja lähiseudun kisa. Seuraavalla vuodelle sitten voidaan asettaa tavoitteitakin?

Vielä on muuten Milanilla kunnia olla ainoa porukassa, jolla on nolla epiksistä :) Lilikin on keräillyt niitä vain virallisista, paras tulos epiksistä on vitonen. Sunnuntaina nähdään onko Milan myös ainut, jolla on heti ekalta kisaradalta LUVAkin. Tosin hyvä alku ei aina lupaa hyvää jatkoa :)

Illalla käytiin vielä hiihtämässä Ruohosaari ympäri, niin pääsi Milankin hommiin, eikä tarvitse vain katsoa kun neidit lähtee vuorotellen pitämään hauskaa. Tämän viikon keleillä voi loppua hiihtokausi jäällä vielä nopeaan. 


perjantai 22. helmikuuta 2013

Mikä on kun ei jalka nouse...?

Keskiviikkona hallille tekemään pienet vauhtitreenit... Lisää vauhtia ilmeisestikin ohjaajalle :) Kun sitä ei itse ole selvästikään pikajuoksutyyppiä, niin panostettava siihen, että saisi koirat juoksemaan pidemmän matkan ja itse pääsisi vähemmällä. Lili kyllä irtoaisi, mutta se mihin neiti irtoaa onkin aina sitten vähän kyseenalaista. Nomi taas irtoaa kontakteille vaikka puolesta kentästä, muille esteille ei vielä ihan niin hyvin. Ja jos liikaa vedättää, niin voi tulla esteistä ohi eli ei voi itse siinäkään tilanteessa vain luukuttaa.

Video treeneistä. Tavoite oli ehtiä tekemään persjättö viimeisen suoran putken jälkeen, mutta ei sitten onnistunut kummankaan kanssa, kun joutui päädyissä varmistelemaan. Lili pongaili vääriä esteistä/väärään suuntaan, Nomi taas kääntyy liikkeen mukana vähän turhan hyvinkin :) Videota kun katselee niin näyttäisi ohjaajakin vain hölköttelevän, mutta kyllä sitä ihan oikeasti juoksiin. Ei vaan pääse kovempaa...



Illalla Nomille kisanomainen 1-lk:n ratatreeni tähän malliin!




tiistai 19. helmikuuta 2013

Aah, rapsuttaa!




Ei riitä Lilille enää sisäseinät omatoimiseen rapsutteluun vaan pitää jo siirtyä ulos! Mutta sieltähän löytyy niin tiili- kuin lautaseinää ja nautinto on taattu!

Omistaja oli sunnuntaina tosi ahkera. Ensin Nomi pöydälle ja pohjavillan nyppiminen. Ruskean hötön alta paljastuikin musta kiiltävä parin millin turkki, ois muuten tuollaisena helppohoitoinen :) Ja onneksi ei tarvitse ens viikon kisoissa (apuva!) nakuilla.


Milan selvisi vähän vähemmällä siistimisellä, suurin urakka olikin sitten erään kuulemma jo tunnistamattoman turjakkeen täystrimmaus. Siisti tyttö tuli taas :)


Kolme koira putkeen, rakkuloita kädessä enemmän kuin kolme. Ei kannata harkita tästä uutta ammattia :)

Tosiaan, kohta alkaa taas olemaan agikisat ajankohtaisia, jos vaan muistaa vielä huomenna viimeistään ilmoittautua. Perinteisesti kausi on aloitettu omista kisoista ja niin nytkin. Lauantaina Lilille kaksi starttia ja sitten sunnuntaina Nomin ensi esiintyminen. Siitä voipi tulla mielenkiintoista :) Tämän viikon sunnuntaina käydään testaamassa pikkuotuksen virettä epiksissä. Pitäähän sitä nyt edes kerran päästä mölleissä starttaamaan :)

Treenit on mennyt hyvin. Tällaista pätkää vedettiin perjantaina (15.2) ryhmätreeneissä. Kun minä en edelleenkään osaa tehdä takaakierto-valsseja tarpeeksi nopeasti niin parempi opettaa koirille takaakierto-persjätöt :) Onneksi Nomikin oppi ne nopsaan, tällä radalla niitä päästiin testailee hypyille 2, 9 ja 11. Puomilta poispäinkääntö putkeen oli vielä vähän turhan haastava.


Keskiviikkona (13.2) päästiin käymään Kiitorekun valmennuksessa Hannen & Mofin vuorolla. Hyvää perustreeniä, tärkeintä oli nyt nähdä, että mitä Nomi tuumaa vieraasta paikasta/ihmisistä/koirista. Kerran piti käydä Sampoa moikkaamassa, mutta muuten keskittyi hyvin tekemiseen. Ensin treenattiin alun hypyillä tiukkaa kääntymistä, kokeiltiin niin ennakoivalla valsilla, jaakotuksella, jenkkikäännöksellä ja vielä peruskäännöksellä. Ja kyllähän Nomi kääntyy pienesti! Voisi vähän lahjoittaa sitä taitoa Lilillekin :) Vain yhdellä jenkkikäännöksellä saatiin kielto aikaiseksi. Irtoaminen keskihypylle olikin sitten hieman haasteellisempaa, kun käännöshyppyjen linjaa ei saanut ylittää. Loppuun jaksettiin vetää vielä koko pätkä, kerran tuli putkelta kielto lopussa ohjaajan hätäilyn takia. Hyvä Nomppis!

Edellisellä viikolla (8.2.) mentiin näin. Slalomit toimi nyt oikein hyvin. Pätkästiin treeni ennen keppejä, vähän turhan haasteellinen keppien aloitus radan keskellä. Parin metrin päästä lähetettynä toimi hyvin.


Vauhdikasta menoa 1.2. treeneissä. A-este teki tepposet, kun se oli edellisten treenaajien jälkeen vahingossa jäänyt normaalia jyrkemmäksi. Kuulin tästä vasta jälkikäteen, treeneissä ihmettelin, että mites Nomi nyt noin jarruttelee alastulolla. Joka tapauksessa tämän treenin jälkeen lähdettiin muuttamaan kontakteja vauhdikkaimmaksi, 2on2off on vaan Nomilla liian hidas. Vielä ongelmia aloitushypyn kanssa, miksi hypätä kun sen voi kiertääkin?!? Lopuksi palkkailtiin vaan yhtä hyppyä.

"Aargh, tästä ei tuu mitään" -treenit 25.1. Puomin leijeröinnit onnistuu hyvin, mutta ei voi hypätä ekaa hyppyä, eikä puomin jälkeistäkään (nro 8) tai mennä pussia tai tehdä paljon muutenkaan mitään... Kun ei huvita niin ei huvita... Sentään suostui menemään kakkosputkeen puomin sijaan.

Viikkoa aiemmin 18.1. 2/9 hypyn tilalla okseri ja 7/4 pituus. Loppusuora (10-11-12) tuotti ongelmia, oli tulla ensin aina muurista ohi ja kun luulisi että namikupille oli helpointa mennä hyppäämällä viimeinen hyppy niin ehei...senkin voi vielä kiertää :) Muuten hyvää menoa.


Ryhmän bortsujen takaaleikkaustreeni 11.1., Nomin kanssa vielä ehti valssailemaan alussa :) Keppien aloitus oli haastava, kun putki oli takana houkutuksena. Ei riitä ohjaajan juoksukapasiteetti suoralla putkella, eikä koiran irtoavuus hypylle 12 :)


Kuukauden tauon jälkeinen eka treeni. Nomi menee huomattavasti kiltimmin putken "vääriin" päihin kuin isosiskonsa - ainakin vielä!

Taitava pieni!


tiistai 12. helmikuuta 2013

Moniottelija

Lajit vaihtuu Lilillä lennosta kuin paremmallakin 10-ottelijalla :)

Sunnuntaina matkattiin Joutsenoon Martinpuron Tarjan oppiin. Alun perin koulutus piti olla tuossa agihallilla, mutta koska alkuperäistä aikataulua jouduttiin muuttamaan niin eipäs halli ollutkaan enää vapaana. Mutta hyvä se on vaihdella treenipaikkoja muutenkin, hieman vaan epäilytti, että mitä Lili tykkää maneeseista pakostakin löytyvistä herkuista... Tai no, tiedän minä kysymättäkin, että Lili syö ihan himona hevonshittiä, jos vaan tilaisuus annetaan :) Mutta joutaako nyt sitä moista, kun kerran pääsee tokoilemaankin!

Edellisestä kunnon treenikerrasta olikin vierähtänyt aikaa, sieltä marraskuun puolivälistä... Mutta jos kerta osaa muutenkin, niin tarvinneeko sitä treenatakaan :)

Ensimmäisenä "ongelmana" oli ruutu, merkiltä lähetettynä. Jota ollaan treenattu ehkä sen kaksi kertaa aiemmin. Kerran Tapiksella ennen kuin oli vielä lumiakaan tullut ja sitten lauantaina agitreenien jälkeen hallin pihassa... Ruutu ja merkki oli käyty jo tekemässä valmiiksi maneesiin. Otettiin ensiksi normaali voittajan ruutuun lähetys. Milanille kun hokee virittelysanoja niin se kohdistaa katseensa jo valmiiksi minne pitääkin, mutta Lili katsoo aina vain minua. Joten se onkin sitten täysi arvoitus aina, että tietääkö neiti mihin sitä pitäisi mennä. Lähti heti käskystä ensin hieman hitaammin, mutta ruudun pongattuaan vauhti parani ja kaikin puolin nappisuoritus loppuun! Seuraavaksi merkille lähetys...jota alettiin treenata edellisellä viikolla kotona eteisessä. Reilu peli :) Hämmästys olikin melkoinen, kun Lili teki taas mallisuorituksen. Niin, että luota vaan koiraan :) Sitten se lähetys merkiltä ruutuun. Koira jätettiin merkille ja itse menin lähelle ruutua. Tämän jälkeen koira muuttuu kaikista käskyistä suolapatsaaksi, ei edes nykäisekään mihinkään suuntaan. Mennään koiran lähelle ja siitä uusi yritys, ei tapahdu edelleenkään mitään. Käyn taputtamassa ruutua, Tarja heiluttelee palloa ruudussa, mutta kun jumi iskee niin ei voi mitään :) Lopulta sitten pallon avulla saatiin neiti ymmärtämään, että se merkki on oikeasti sallittua jättää :) Kun lukko oli auki, niin ruutuun lähetykset toimi hyvin molempiin suuntiin.

Treenataan siis jatkossakin merkkiä ja merkiltä ruutuun lähetystä erikseen (unohtamatta voittajan ruutua), alussa ruudussa esim. pallo ja myöhemmin yritetään vaihtaa se esim. taputukseen. Mahdollisimman nopeasti avut pois. Ruutuja voi myös laittaa merkin molemmin puolin. Hakeutumista ruutuun voi treenata myös siten, että viedään koira esim. johonkin sivulle, käydään taputtamassa ruutua (katse maahan, ei koiraan) ja ohjaus ruutuun vaihtelevista paikoista.

Väliin tauko, jonka jälkeen jatkettiin toisella ongelmalla eli seuraamisella :) Tekniikassakin on sanomista, mutta suurin murhe on, ettei tahdo jaksaa koko kaaviota pitää paikkaansa vaan alkaa enemmän elää niin sivusuunnassa kuin eteenkin. Tarja käskytti meille ensin pidemmän pätkän seuraamista, Lili teki normaalitasoonsa nähden hyvä seuraamisen, muutaman kerran huomautin hihnalla väljyydestä. Tehtiin sama pätkä myös ilman hihnaa, ei kummempia eroja. Hieman Lilillä on seuraamisessa paikka edessä, mutta en ota siitä stressiä, jos vaan muuten pitää paikkaansa. Ohjeeksi saatiin tehdä liikkurin kera myös ylipitkiä seuraamisia, äänellä/hihnalla huomautus, jos alkaa löysäilemään. Perusasentoja pitää treenata erikseen ensin ihan perusasentoon tulemista eri kulmista (kun ei tahdo ekalla käskyllä aina onnistua) ja sitten mitä ollaan tehtykin eli pari askelta seuraamista, käännös ja heti pysähdys.

Loppuun vielä tunnarin pureskeluongelmaa. Kun tehdään tunnaria (tai muuta noutoa) liikkeenä, niin silloin ei pureskelusta huomauteta, ettei pilata liikettä. Näin ollaan toimittukin, hyvä minä :) Pitoharjoituksia liikkeessä juoksemalla yhtä matkaa, kierrättämällä tolppia jne. Näissä jos puree niin huomautus.

Koulutus antoi hyvää vahvistusta sille, että oikeilla jäljillä ollaan. Pitäis vaan treenata :) Hallissa on aina nurmi vihreää, sitä olisi tarkoitus varata tokoiluun ainakin jokunen kerta. Kotona voidaan treenata hyvin ainakin kakeja ja perusasentoja. Ensimmäiset kokeet on suunniteltu vasta kesälle, joten varsinainen treenaus ehditään aloittamaan kunhan kelitkin on vähän miellyttävämmät. Sitä on vanhemmiten tullut mukavuudenhaluiseksi :)

Illan laji onkin sitten puolestaan hiihto!

lauantai 9. helmikuuta 2013

Kiltti tyttö

"Kiltti tyttö, vilkaisi vaan ansaesteitä, mutta tuli sitten kuuliaisena perässä." Hei, kuka on varastanut mein Lilin :) Ehkä sille ei vaan sovi nämä aamupäivätreenit, mieluummin makailis omassa sängyssä, kun rehkis hulluna jollain radalla. Minä en nimittäin usko tuon sen kiltteyden olevan kovinkaan pysyvää laatua, sen verran lahjakkaasti Lili on omissa treeneissä pongaillut niitä ansoja. Tai voihan sille joskus vaikka joku oppikin mennä perille, kun tarpeeksi monesti asiasta motkottaa :)

Pitkästä aikaa oli tänään Kylliäisen Katin vetämät treenit. Flunssakin alkoi jo helpottamaan ja aikaa oli hyvin opetella ratakin, joka nyt muutenkin oli varsin looginen.


Ja mikäs sitä on kiltin tytön kanssa mentäessä :) Ei oikein tullut edes hiki. Noita käännöksiä pitää alkaa treenaamaan ihan tosissaan makupalojen avustuksella, näyttäisi olevan viimekertaisten omien treenien perusteella ainoa toimiva konsti.



Nomikin on ollut oikein pätevä viime aikoina treeneissä, pitäisikin kirjoitellut niistä joskus tarkemmin. Mutta onko Nomi ollut myös kiltti? Asiasta voidaan olla montaa eri mieltä, mutta touhukas neiti ainakin on. Sillä aikaa kun minä piipahdan lähikaupassa niin matot ehditään pistää kasaan, kaataa vesikuppi ja silputa myös yksi lelukin...

Kuvassa itse pahantekijä, joka ei muuten yritä edes näyttää syyttömältä!


Huomenna jatkamme tokoilulla...

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Dopingia ja krapulaa

Jos viimeeksi blogia tuli päiviteltyä reippaissa tunnelmissa, niin nyt ei ole reippailusta tietoakaan... Enemminkin selviäisikö täältä sohvalta ylös... Harvoin kun sairastaa niin se on tehtävä sitten kunnolla!

Toki sitten "vuosisadan flunssa" iski juuri, kun oli pitkästä aikaa kunnon treenit luvassa eli OJ:n treenirinkiä, johon mekin nyt liityttiin syksyn tauon jälkeen. Aamulla ensin apteekkiin täydentämään lääkevarastoja, sen jälkeen droppia naamaan niin että norsukin kestäisi niillä hereillä ja sitten hallille tosi hyvällä fiiliksellä toivoen, ettei ole mitään juoksurataa luvassa. Ei tarvinnut radalla juoksennella, mutta yhtään parempi vaihtoehto ei ollut "mennään samoja esteitä sen miljoona kertaa". Normaalistikaan en muista tuollaisia ratoja, vielä vähemmän nyt lääkepöllyssä ja vielä kun startattiin sitten meidän ryhmän ensimmäisenä. 28 esteen radasta muistin just kymmenen ensimmäistä... :)

Ensimmäinen yritys oli kyllä sellaista räpeltämistä... Ohjaaja ei muista rataa, eikä koirakaan kulkenut mihinkään. Ei lähtenyt vetoon mukaan, vaan paineli A:lle. Valssilla ok. Tosin vasta sitten kotona muistin, että olin tehnyt vedon vanhalla väärällä tavalla. Aargh! Old habits die hard... Ehkä jos ens kerralla sitten muistaisi. Käännöksetkin valui, pahin oli suoran putken jälkeinen hyppy suoraan ja siitä takaakierto (10-11-12). Ei vaan hidastanut tarpeeksi valssilla, lopussa sitten kokeiltiin viemistä toisen siivekkeen kautta. Oli kyllä niin menossa putkeen, ettei hyvä sekään :) 16 hypylle saksalainen, jonka jälkeen koira mukaan napakasti, ettei hyppää viereistä hyppyä. Myös hyppy 23 tuotti vaikeuksia putkesta tultaessa, kun pyrki vaan hyppäämään sitä suoraan edessä olevaa. Ei siis mitään uutta auringon alla...

Toisella kierroksella oli sitten vain yksi yritys, mutta sehän riitti, kun olin siihen mennessä jo ehtinyt oppia radankin :) Yhden hypyn kääntyi väärään suuntaan, mutta ei siinä mitään vahinkoa sattunut, joten nollalla rata läpi :)


Heti kotimatkalla saikin jo karvaan muistutuksen, että kannattaako sitä flunssasena rehkiä. Tässä olisi nyt sitten viikko aikaa toipua ennen uusia koitoksia, ensi viikonloppuna olisi nimittäin ohjelmaa molempina päivinä niin aksaa kuin tokoakin! Onneksi on digiboxi täynnä mm. Games of Thrones uusintoja (ja kohta uusia jaksoja!) ja kaiken maailman leffoja niin ei käy heti aika pitkäksi!