sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Nomi kakkosluokkaan!

Luvattoman vähiin on jäänyt tänä vuonna Nomin agilitystartit - milloin on ollut juoksuja, leiriä tai Lilin tokokisoja esteenä. Tälle vuodelle oli tavoite nousta kakkosluokkaan ja kovin montaa vaihtoehtoa ei enää ollut. Nyt oli kerrankin kotikisoissa ykkösilläkin kaksi agilityrataa tarjolla eli jos ei ensimmäisellä vielä tärppää niin jos vaikka toisella. Hyppyradalle ei edes ilmoittauduttu, koska sieltä ei puuttuvaa LUVAa ollut enää saatavilla.

Treeneissä Nomi on kulkenut mukavasti 3-luokan ratoja pitkän kesätauon jälkeenkin, mutta yksi piipahdus epiksissä riitti kertomaan että edelleen sama ongelma vaivaa eli ei kestä häiriötä, kepeillä varsinkaan. Viimeinen viikko oikein treenattiin häiriköityjä keppejä, mutta ei se ole sama asia kuin itse kisoissa.

Tuomarina ykkösillä Kari Jalonen, joten vauhdikasta menoa oli luvassa. Nomille oikein sopiva rata, alusta asti pääsi luukuttamaan mm. kaksi suoraa putkea ennen kepeille menoa ja ratahenkilöt ja tuomari riittävän kaukana. Hyvin lähti Nomi radalle ja parin ekan hypyn jälkeen löysi uuden vaihteenkin kun huomasi että hemmetti tässähän pitää ihan juosta kun ohjaaja painelee menemään sen minkä kerkeää :) Hyvin tuli kontaktit, ei himmaillut yhtään. Ennen kepeille menoa meinasi ohjaaja kompastua omiin jalkoihinsa kun piti varmistaa ettei Nomi sinkoa toiseen putkeen suoraan. Senkin se nykyään osaa... Kepit alkoi hyvin ja sitten alkoi taas uhkaavasti hidastamaan. Ei kai taas! Tsempattiin kepit loppuun asti ja niin päästiin virheettä jatkamaan loppusuoralle! Loppusuorat on kivoja, jos koira osaa irrota ja eikä ohjaaja ole vielä ihan flunssainen. Kunto meinasi loppua mutta väliäkö tuolla, Nomille kolmas LUVA ja näin ollen SERT ja siirto kakkosluokkaan! Jiihaa!



Ja vielä voitettiinkin rata :)  


Pienen koiran isot ruusukkeet :)


Olisi päästy korkkaamaan kakkosluokkakin heti iltapäivällä, mutta otin sitten toisen startin lahjakorttina takaisin niin ehti päivän aikana tekemään muutakin. Vähän meinasi harmittaa kun näin rataprofiilin, vaikutti aika kivalta! No mutta, ehtipä haravoimaan pihaa ennen lehtiä alkaa ovesta tulla sisälle enemmänkin sekä käydä kaupungilla vähän herkuttelemassa äitin synttäreiden ja Nomin luokkanousun kunniaksi :)




Viikolla ehti Nomi käydä vihdoin virallisessa silmätarkastuksessakin. Täysin terve myös niiltä osin! Työläs reissu sekin kun ensin piti pummia kyyti eläinlääkäriin, kun omasta autosta oli jäätynyt käsijarru (!?!) ja sitten sai odotella eläinlääkärissä lähes tunnin ylimääräistä kun oli iskenyt vähän ruuhkaa... 

Tämän päiväisten kisojen perusteella ehkä se silmätarkki olisi pitänyt sittenkin tehdä Lilille?

Pitkästä aikaa osallistuttiin kaikille kolmelle radalle. Eikä muuten ihan heti enää osallistuta tuolla osallistujamäärällä ja kaikki säkäluokat peräjälkeen...

Kahden ekan radan tuomaroi eilisen tapaan Kari Jalonen. Agirata oli kyllä aika ilkeä nopealla koiralla mentäväksi. Hypyt 65-60-55. Meillähän ei sitä ongelmaa ole ja onneksi käytiin viikolla treenaamassa putki-puomierottelua niin oli toivoa selvitä kyseisestä kohdasta. Kaikki vaikeat kohdat kyllä selvitettiin hienosti, mutta sitten - keinusta ohi?!? Oikeasti!!! Muita esteitä mailla eikä halmeilla ja persjättökin tehty niin ajoissa, mutta ei niin ei. En kyllä tiedä miksi tein persjätön siihen kohtaan, kun en ollut sitä rataantutustumisessa edes siihen suunnitellut. Olinko sitten jo niin edellä ja käskytin huonosti, ettei Lili tajunnut koko estettä vaan juoksi aivan vierestä ohi. Pitäisi vissiin itsekin keskittyä hieman enemmän. Radalta tuli yhteensä vain neljä tulosta (yksi nolla), joten Lili vitosella kolmanneksi. Kyllähän syletti noin typerä virhe.


Seuraavan hyppyradan tapahtumia ei edes uskoisi, jos ei niitä videolta itse näkisi. Myöskään tällä radalla ei ollut keppejä agiradan tavoin. Ois ollut hyvä rata Nomille ;) Vauhtia olisi taas tarjolla! Mutta sitä ennen pitäisi selvittää ensimmäinenkin este kunnialla... Varastaa, tajuaa viime hetkellä ettei saisi, jää aivan ekan hypyn eteen kytiksiin ja tulee sitten sen ALI?!? Mitään noin typerää ei ole agikisoissa vielä koskaan tehnyt, samaa luokkaa sen punaisen kortin tokokokeen kanssa. Olisi edes varastanut kunnolla niin siitä olisi vielä selvitty. Tehtiin rata loppuun, mutta sen verran epävarmaa menoa läksytyksen jälkeen että vielä yksi kielto radalta ihan helposta kohtaa. Tämän radan jälkeen ei enää vaan sylettänyt vaan ketutti aika ankarasti. Kaksi kivaa rataa tarjolla ja sitten tuollaiset esitykset...     



Agiradalle vaihtui tuomariksi Anne Viitanen ja tälle radalle lähdettiin tekemään pakkonollaa. Kolmea rataa ei kyllä sössittäisi! Jos edelliset radat oli vauhdikkaita niin tämä ei ja muutaman kohdin piti olla tarkkana, mutta ei mitään mahdotonta. Kepitkin löytyi tällä radalla, siellä putken ja A-esteen välistä. Perussuorituksella nolla ja neljäs sija.


Hannelle ja Elinalle kiitokset videoista!

Että sellaiset kisat tällä kertaa! Kun ei ole mitään pakkoa tehdä tulosta, niin helposti alkaa lipsahdella. SM-nollillakaan ei niin väliä, kun ei välttämättä jaksa edes Ouluun asti lähteä. On niitä nollia joka tapauksessa neljä seitsemästä startista, joten ei mitään paniikkia niiden suhteen. Vielä olisi yhdet kisat tälle vuodelle tarjolla ja se on sitten siinä kevääseen asti.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kylässä

Koirat ja kamat kyytiin ja menoksi! Tosin ilman aikaista aamuherätystä tai yleensäkään minkäänlaisia kisa- tai treenivarusteita. Ohoh. Pitkästä aikaa täysin vapaa viikonloppu tiedossa ja sehän tultaisiin viettämään kylässä Hannelen uudessa kämpässä Siuntiossa.

Mutta ennen kuin ehdittiin Siuntioon asti, niin käytiinpä kävelemässä ja lounastamassa toissa vuoden SM-kisoista tutuissa maisemissa eli Kirkkonummella! Subin antimet maistui edelleen yhtä hyvältä orastavasta flunssasta huolimatta, mutta kylläpäs kisapaikka näytti nyt niin autiolta :)

Kohta alkoikin olla jo kiire, että ehdittäisiin päivän retkikohteeseen eli Porkkalanniemeen, joka sijaitsi aivan lähistöllä. Jo matka sinne oli elämys - kapeaa ja mutkittelevaa tietä kauniissa maalaismaisemassa. Ja Kehä III oli aivan vähän matkan päässä...


Olishan tuolla ollut enemmänkin nähtävää ja koettavaa, mutta tähän vuoden aikaan pimeys tulee nopeasti ja toisin kuin meillä päin niin täällä kaupat menivät kiinni jo klo 18 ja sinnekin piti vielä ehtiä.

Alkuun metsämaisemaa rannikolta...



Ja kohta oltiinkin jo meren rannalla. Kukaan ei kyllä himoinnut uimaan :)




Aurinko lämmitti vielä mukavasti, ei tuuli tuntunut missään...







Lintutornista olisi varmaan ollut hienot maisemat, mutta eipä sinne enää ehditty. Nomi oli kyllä kovaa vauhtia jo rappusia menossa :D



Loppuilta menikin sitten Siuntion maisemissa - iltalenkkiä, aivan varmasti riittävin määrin hyvää syömistä sekä saunomista :D

Seuraava päivä olikin sadepäivä, mutta ei se menoa haitannut. Aamulenkki heitettiin tällä kertaa Siuntion maalaismaisemissa.



Lilikin pääsi lopulta flexistään ja nauttimaan vapaudesta peltoaukeamalla. Kiian iloksi Lili päätti käyttää tilaisuutensa Kiian höykkyyttämiseen :D Viime kerrasta onkin jo aikaa, eihän me aikuiset enää tuumii eräs huumorintajuton otus...


Reilun tunnin reippailun jälkeen oltiin kohtuullisen märkiä. Ja sehän vasta Nomia härskittääkin. Mikäs sen parempaa olisi ollut kun olisi voinut käydä kuivaamassa itsensä ensin sängyssä, sen jälkeen sohvalla ja vielä kaikilla matoilla. Ja joutui tyytymään ensimmäisen vaihtoehdon sijaan kylppärin mattoon... Mutta saatiin tehtyä kasa siitäkin!


Sekä sohvalla miehnattiin ennen kuin oli aamupäivälevon aika :) Omistajat istukoot muualla...


Viikonloppu on lyhyt aika, joten kohta oli taas edessä ajomatka kotiin. Maalaismaisemista ei kotona enää tietoakaan...

Milan oli viettänyt taas laatuaikaa äitin ja Muskan seurassa ja hyvin oli herra viihtynyt. Mutta kukapa ei kun pääsee lenkkeilemään Vuoksen varrella, nukkumaan sohvalla ja sängyssä ja vielä kaiken huipuksi tokotreeneihin Tapikselle!

Ensi viikonloppuna paluu arkeen ja viisi agistarttia luvassa. Vielä kun selviäsi siihen mennessä tästä flunssasta niin voisi ehkä tulla jotain tulostakin. Nyt ei tunnu kovin lupaavalta...

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

FI TVA

Kun vaan jaksaa uskoa ja tehdä töitä :) Siihen malliin Lili on tokokentillä tänäkin vuonna esiintynyt, että se oli vaan ajan kysymys milloin valiotitteli saataisiin. Aina ei voi vaan lipsahdella ;)

Kaikki odotukset oli ladattu eiliseen Parikkalan tokokokeeseen, kun enempää kokeita ei olisi tarkoitus tänä vuonna enää käydä. Parikkalassa oli myös iso, hyvä pintainen kenttä, joten kaikki oli niin valmiina huippusuoritukseen. Ei edes sumu tai kriittisellä hetkellä kolistellut tavarajunakaan tulisi tätä koetta pilaamaan.

Kokeen arvosteli Anne Nokelainen. Annehan oli tuomarina myös Lilin ensimmäisessä EVL:n kokeessa, joten kiva myös nähdä miten ollaan vapun ajoista kehitytty.

EVL oli suoritusvuorossa heti ensimmäisenä klo 9 alkaen, joten kiva aamuherätys taas tiedossa työviikon päätteeksi. Perillä odotti ei niin mukava yllätys, nimittäin sumu! Sumu haittasi jo matkantekoakin ja nyt oli kenttäkin aivan sumun peitossa. No niin, laitapas Lili tuonne etsimään taas niitä ruututötsiä. Ja kas, Lili olisi taas luokkansa ensimmäinen. Hyvä fiilis alkoi kummasti rapistumaan... Onneksi sumu sitten hälveni juuri ennen kuin päästiin koe aloittamaan lopulta mukavassa auringonpaisteessa.

Normaali järjestys, ruudusta poikki. Kuvat kokeesta Mirkka Kalmari. Videota ei saatu, kun Hanne & Mofi oli heti Lilin jälkeen suoritusvuorossa.

  •    Paikkaistuminen: 10.
  • Paikkamakuu: 9. Jäi taas toinen tassu huonosti ja oli sen loppuvaiheessa ojentanut suoraksi. Muuten kintut pysyi paikoillaan ;) Omilla käskyillä alas ja ylös.

  • Seuraaminen: 6.5. Teki sentään kaikki perusasennot tällä kertaa ja on sitä huononpaakin kokeessa esitetty. Pitkä kaavio, sama zeta ensin normaalikäyntiä, sitten hidasta ja lopuksi juoksua. Hidas oli taas vaikein, kerran jäi seistä toljottamaan kun piti keskittyä kuuntelemaan jonkun koiran haukkumista/vinkumista?!? Lisäkäskyllä heräsi mukaan. Juoksuosuus oli paras. Itsellä oli koko ajan ajatus päässä, että toivottavasti tätä ei tarvitse tehdä enää koskaan. Harjoituksissa edistää ja kokeessa jätättää. Tuli käveltyä itse ainakin reippaasti.
  • Zeta: 9. S-I-M. Kaikki asennot varmasti ja tassutkin pysyi paikoillaan. Ei seuraaminenkaan ihan luokatonta ollut.
  • Luoksetulo: 8.5. Seisominen olisi saanut olla terävämpi tuomarin makuun ja ilmeisesti lopussa vino perusasentokin. 

  • Ruutu: 9. Eikä sitten jännittänyt yhtään :) Jo valmiiksikin. Ja siinä vaiheessa kun liike alkaa, niin eikös kentän takaa kulkevalta junaradalta ala kuulua tavarajunan kolinaa. Olihan sitten pitkä ja äänekäs juna. Siinähän yrität saada koiran kuulemaan omat käskyt ja itse kuulla liikkurin käskyt. Apua! Mutta tästä selvittiin kunnialla, mikä helpotus. Viime viikkojen ruudun keskikohta treenit ovat tuottaneet tulosta. Vielä kääntyi hieman liian laitaan, mutta parempi selvästi kuin aiemmin. Tätä työtä pitää vaan jatkaa. 
  • Ohjattu: 9. Arpaonnella vasen kapula. Ensin Lili katsoi ihan johonkin muualle kuin liikkurin suuntaan, mutta pongasi juuri kapuloiden laitot. Varmasti merkille ja varmasti vasen kapula. Eikä pientä kunniakierrosta takana unohdettu :)
  • Hyppynouto: 9. Voi sitten näinkin yksinkertainen liike ahdistaa. Parkkipaikalla muutama harjoitusheitto ja käsi rennoksi, niin johan kapula lentää. Lensi aivan suoraan ja niin pitkälle, että alkoi jo arveluttamaan että löytääköhän Lili koko kapulaa edes kun on tottunut kokeissa niihin alimittaisiin heittoihin ;) Joo, ei ongelmia.
  • Tunnari: 9. Tämäkin varma liike on sitten joskus onnistunut pettämään. Tuli ainakin hajustettua kapula sen verran hyvin että ihan käsiin sattui kun oli vähän teräväreunaisempi kapula. Kapulat rivissä ja Lili aloitti haistelun tyypillisesti oikealta. Rivi toiseen päähän läpi ja toinen vasemmalta heti mukaan. Olin aika varma tässä kohtaa, että oikea tuli. Lilin tultua viereen olikin yllätys, kun kapulassa ei näkynytkään mitään merkkiä. Mutta huh, se olikin merkattu vain toisesta päästä. Enää jäljellä kaukot ja niitä ei olla koskaan kyllä nollattu.
  • Kaukot: 9. I-S-M-S-I-M. Ei nollattu nytkään, Lili palasi taas omalle tasolleen! Kaikki vaihdot varmasti yhdellä käskyllä ja hyvällä tekniikalla. Muistuttelutreenit tekniikasta tepsi nopeasti.
Sehän oli sillä selvä 1-tulos ja uusi Suomen Tottelevaisuusvalio! Hip hei! Lopulta vielä voitettiinkin luokka pistein 281.5. Luokan neljästä koirasta kolme sai ykköstuloksen, joten hyvätasoinen kisa.

Ennestään snautsereita on kolme TVA:ta ja yksi TK4:sen tehnyt, Lilille kunnia olla rotunsa viides tuohon saavutukseen yltänyt. Ja muuten rotunsa ensimmäinen AVA & TVA tuplavalio ;)

On se Lili vaan huippu! Saa nähdä missä vaiheessa itsekin tajuaa mitä kaikkea ollaan ehditty saavuttamaan. Eikä ole mitenkään selvää, että näihin saavutuksiin tulisi itse vielä toistamiseen pääsemään minkään koiran kanssa. 


Kaikki tavoitteet on nyt Lilin kanssa saavutettu, mutta ei ole silti aikomus jäädä vaan sohvalle makoilemaan. Nyt vaan jatkossa maltillisesti kisoja ja treenejä ilman paineita rennoin, hyvin mielin niin agia kuin tokoakin. Jos Lililtä kysytään niin enemmän sitä agia kiitos :)

Meidän supertiimi :) Kokeesta kaksoisvoitto ja vihdoin päästään se valiokakkukin leipomaan :D