perjantai 25. helmikuuta 2011

Just relax...

Luulisi että tuon voisi jotenkin mukavamminkin toteuttaa :)
Tämä viikko on mennyt rauhallisesti. Milan kävi tiistaina fyssarilla hierottavana, jonka jälkeen pakkolepoa parisen päivää. Lili kävi tänään, joten makoilua luvassa viikonloppukin. Ensi viikon alussa voi sitten itse mennä käsiteltäväksi :) Koirat oli taasen hyvässä lihaskunnossa, joten ei muuta kuin kovaa käyttöä ensi kertaan asti!

Ei sen puoleen, että tuolla pakkasessa voisi kummenmin treenaillakaan. Eilen erehdyttiin käymään Lilin kanssa agitreeneissä. Auringon laskettua pakkanen kiristyi hyytäväksi ja itseltä paleltui sormet hanskoista huolimatta pahemman kerran. Muut paikat pysyi vielä lämpiminä, kun välillä kävi radalla juoksentelemassa, mutta sormille ei sitten enää lämpöä suotu. Loppupakkasten ajaksi lajivalinta taitaa olla ns. kalsaritokoilu :) Toivottavasti edes lomalla (viikko pitäisi vielä jaksaa) on hyvät hiihtokelit, alkaa tässä itse kullakin olla ylimääräistä energiaa varastossa.

Lilin eiliset treenit, teemana kepit, kolme pätkää (valmennusryhmän treeneistä).


Hienosti osaa Lilikin hypätä vaikka siivekettä nuollen kun oikein pääsee ohjaamaan! Sylkkäri on edelleen siellä pitäisi opettaa listalla. Leijeröintiä ollaan joskus treenattu kolmella rinnakkaisella hypyllä, toimi hyvin, mutta tässä ei toiminut käännöksen kera. Ei paljon Lili ohjaajaa väistellyt, vaan hyppäsi suoraan jaloille. Kunhan ensimmäiset kisat saadaan (kunnialla) suoritettua, niin sitten pitää taas ottaa verkot alkuun, jotta pääsee treenaamaan myös vaikeampia keppikulmia.

Ei nyt Milankaan ihan täysin ole päässyt vaan lepäilemään. Tunnarin kanssa ollaan nyt mietitty oikeaa opetusstrategiaa. Piilottaminen niin kauan hyvä kun kapulat piilossa (äänestä päätellen nenä tekee kovasti töitä :), mutta mites sitten piilotuksen häivytät oikein. Iso kasa vääriä kapuloita ja oma siihen johonkin lähelle, -> kiinnittää kaiken huomion siihen kasaan ja tuo sieltä yksitellen väärät kapulat. Ei edes huomaakaan sitä omaa... Joten ehkä me luotetaan taas siihen vanhaan kunnon maggaraan eli apuhajun käyttöön. Se on toiminut parhaiten, mutta pitää nyt vaan olla enemmän malttia mukana eikä edetä liian nopeasti. Ihan typerä liike... Milanin motto on ollut aiemmin, jälki kuin jälki kaikki ajetaan ja kaikki ihmisen hajuiset esineet tuodaan, ei niitä nyt hajujen perusteella aleta syrjimään! Tästä on hyvä lähteä :)

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Totuuden hetki

Tänään on sitten tokoiltu koemuotoisesti. Ja kärsitty - perjantaista asti aivan karmivasta koejännityksestä sekä tänään pakkasesta, koepaikalle saavuttaessa mittari näytti -26,5 astetta ja hallia ei aurinko pahemmin lämmittänyt. Oli sitten ensimmäinen ja viimeinen talvikoe, jos vaikka syksyllä olisi sopivia kelejä tarjolla.

Molemmilla oli ensi esiintymiset uusissa luokissa. Lilin AVOa en pitänyt suurena haasteena, normaali suorituksella 1-tulos pitäisi tulla. Milanin VOI tarjosi sitten jännitystä sen edestäkin. Tunnari oli aika varma epäonnistuminen ja sen myötä 1-tulokseen ei enää realistisia mahdollisuuksia. Valitettavasti muutama lapsuskin kävi perusjutuissa, joten näiden nollien myötä jäätiin kokonaan ilman tulosta. Mutta paljon oli hyvääkin, toivottavasti viimeistään syksyllä ollaan hyvässä tuloskunnossa!

Tuomarina jo kertaalleen molemmilla tutuksi tullut (sekä hyvällä menestyksellä :) Anne Nokelainen.

Milanin pisteet ja kootut selitykset:
  • Paikalla makaaminen: 8. Levoton ja vinkunut kuten kaveritkin, tärisi kun palasin luokse. Kylmä :(
  • Seuraaminen taluttimetta: 8,5. Alkuun vähän haaveili taas luoksetulomerkkejä, mutta sen jälkeen ei hullumpaa :) Paitsi vähän äänteli, muttei tuomari tästä sanonut mitään...
  • Istuminen seuraamisen yhteydessä: 9. Oiskohan taas vähän haikaillut luoksetulomerkkejä, joten edisti seuraamisessa.
  • Luoksetulo: 0. Tässä oli voinut olla itsekin vähän paremmin kartalla eli antaa vähän enemmänkin niitä käskyjä kuin vain yksi eikä antaa vaan tulla läpi kun ei ekaan seisomiskäskyyn reagoinut (olihashan siinä vielä ollut maahanmenokin). Oppirahoja... Ensimmäinen kerta kun kokeessa kokeilin käsimerkkiä ja siihen taisi jäädäkin. Äänteli myös paikalle jätettäessä.
  • Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo: 9. Tähän minä luotinkin :) Luoksetulossa tuli ensin väärälle puolelle, korjasi sitten oikein.
  • Noutaminen esteen yli hypäten: 8. Ei siihen perusasentoon voi tulla kokeessa oikein vaikka miten harjoittelisit! Hieman näytti ottavan häiriötä yleisöstä videon perusteella ja ehkä sen takia jäi liian taakse. Ei pureskellut.
  • Metalliesineen noutaminen: 0. Hyi, yäk, en tuo vierasta kapulaa kuin vasta kolmannella käskyllä. Ja taas jäi luovutus liian kauaksi.
  • Tunnistusnouto: 0. Ei oikein edes yritystä haistella kunnolla, ei ilmaissut yhtäkään...
  • Kauko-ohjaus: 5. Vaihdot S-I-S-M-I-M. Toisella seisomisella kiinnitti huomiota ovella kolisijaan, jonka takia vaatii toisen käskyn sekä eteni tässä vaihdossa myöskin. Muuten tason mukainen suoritus, voi olla tyytyväinen.
  • Kokonaisvaikutus: 8. Ei maininnut mitään ääntelystä? Ei kyllä perustellut muutenkaan.
Pistemäärä yht. 173, ei tulosta. Uusi yritys vajaan kuukauden päästä Kouvolassa.





Lilille sanoin kokeeseen lähdettäessä, että kun saat saman pistemäärän kuin Milan niin se riittää. Se ois tosiaankin riittänyt :) Lili sai saman pistemäärän kuin voittaja, mutta huonommilla pisteillä seuraamisesta ja luoksetulosta niin jäätiin kakkoseksi. Pah, neljäs kisa ja Lili kohtasi ensimmäistä kertaa voittajansa. No, 1-tulos kuitenkin, joka oli päätavoitteena, muusta viis. Neitiä palelsi ja häiritsi ties mikä niin että ihan pahaa teki katsoa :(
  • Paikalla makaaminen: 10. Vähän oli haistellut, mutta tässä luokassa siitä ei vielä pistemenetyksiä.
  • Seuraaminen taluttimetta: 8,5. Tuomari taisi katsoa jotain ihan muuta esitystä? Järkyttävää edistämistä, ei todellakaan noiden pisteiden arvoista seuraamista.
  • Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8. Häh, nousi vasta toisella istumaan. No, eipähän ennakoinut...
  • Luoksetulo: 7. Vauhtia riitti :) Reagoi _suulliseen_ käskyyn (viime hetken vaihto) suht ok, mutta noilla pitkillä loikilla kyllä myös eteni.
  • Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9. Edisti seuraamisessa...
  • Noutaminen: 6. Tätä pidinkin etukäteen heikoimpana liikkeenä. Ei varastanut kapulalle, mutta tarvitsi lupaankin kaksi käskyä. Takaisin tullessa hyppäsi päin ja istui ihan jossain muualla missä piti....
  • Kauko-ohjaus: 10. :)
  • Estehyppy: 10. :)
  • Kokonaisvaikutus: 8. Ei kommentteja.
Pistemäärä yht. 172 eli olisi kannattanut saada ne Milanin pisteetl :) Toivon mukaan Lilillä enää kaksi AVO-koetta käytävänä ja sen jälkeen olisi TK2 plakkarissa ja voidaan keskittyä agiliitelyyn!!!

lauantai 19. helmikuuta 2011

Fiilistelyä

Kyllä se kesä sieltä vielä tulee!!! Aurinko pistää jo tosissaan kampoihin paukkuville pakkasille! Onneksi tänään ei ollut mihinkään menoa, joten saatiin tehtyä "aamulenkki" jäällä nautiskellen pitkän kaavan mukaan. Moottorikelkatkin olivat tehneet vaan hyvät kävelyurat, eivät muuten tarjonneet mitään juoksutusapua koirille :) Pakkasen takia ollaan jouduttu ottamaan vähän hissukseen ja kyllähän koirissa alkaa sitä virtaa olemaan - pieni treenipätkä ja koirat on aivan liekeissä :)

Huomista koetta varten piti valmistella videokamerakin ja vihdoin sain ladattua Lilin ensimmäisen tokokokeenkin näytille :) Huomenna on varmaan saman verran pakkasta kuin tuolloin oli lämmintä. Ei voi uskoa miten paljon ihminen voi hikoilla tuollaisen noin 10 minuutin suorituksen jälkeen. Ja kello 9 aamulla... Tästä kokemuksesta viisastuneena halusin välttää pahimmat helteet ja varasin kokeet talvelle/keväälle, mutta ei sitä nyt tarvitsisi siihen toiseen ääripäähän mennä. Mutta toivotaan, että Lili tarkenee trimmatulla turkillaankin paikkamakuun eikä metallikapula tee Milanille tepposia. Ja intoa on juuri se sopiva määrä :)



Harmi ettei tullut kuvattua Lilin toista koetta Haukkiksessa. Siellä tuomari ja liikkuri (sekä muut toimitsijat) oli neidin mielestä riittävän hajuraon päässä niin eivät häirinneet suoritusta. Kelikin oli aika optimaalinen. Saa nähdä minkälaista suoritusta videolle huomenna tallentuu. Tai suorituksesta viis, kunhan riittää tarvittavaan tulokseen :)

Talven sininen hetki...

maanantai 14. helmikuuta 2011

Kiristyvää

Pakkanen ainakin :) Myös kokeetkin lähestyy uhkaavasti. Sunnuntain tokokokeen aikataulukin tuli - Milan pääsee tositoimiin heti aamusta eli klo 9, VOI-luokassa peräti 10 koirakkoa. EVL välissä (ja itselle hengähdystauko) ja Lilin AVO-debyytti klo 14, vain 4 koirakkoa. Viime kokeen tavoin AVO ja ALO yhtäaikaa hallissa, toivottavasti nyt selvitään vähemmällä häiriöllä. 

Torstai-ilta meni agilityn parissa, kun ei kärsinyt lähteä hiihtämään. Lilillä oli ohjelmassa persjättöä. Pidempi radanpätkä hyppyjä ja putkia ja putkien jälkeen persjättö. Helppoa kuin mikä :) Toisella kierroksella hieman vaikeutettiin ja nyt piti saada tehtyä ko. liike myös hypylle. Iiiks, kilpajuoksua... Onnistui aika mageesti, mutta eipä sitä paljon jääty katselemaan tuleeko edelliset esteet, kirjaimellisesti siis sokea leikkaus. Ihan heti en kyllä uskaltaisi kisoissa vielä kokeilla...

Milan treenasi lähtö- ja loppusuoria. Alussa hyppy-rengas-suora putki-hyppy, hyvin sai otettua lähdön että itse oli putken suulla. Loppusuoralla hyppyjä ei niin suorassa linjassa :) Tiukkoja käännöksiä, kun välit oli aika lyhyet, mutta toimi tuokin. Tähän liittyen pitää treenata viikonloppuna Varkauden 1-luokan kisoissa esiintynyt pätkä eli alkusuoran jälkeen U-putki, jossa vääräpää on aivan suoralla linjalla. Hieman harmaita hiuksia aiheuttava pätkä yhtään nopeammalla/irtoavalla koiralla :)

Lauantaina hallille yhdistettyihin agi- ja tokotreeneihin. Alkuun ratakaahailua, sain Milaninkin tyrkättyä takaakiertoon :) Varsinaisesti treenattiin 180 asteen käännöksiä pujotteluun sekä A:lle ja A:lta pois. Milanilla oli pientä malttamuutta pujottelussa etupalkalle, ei yhtään kestänyt vedättämistä tai jätti viimeisen välin pujottelematta, meinasi vissiin et käyn syömässä hänen nakkinsa :) Tokoilussa piilopaikkamakuuta ohjaajan vessassakäynnin ajan :) Milanille käskytettynä liikkeessä istumista, ruutu ja kaket. Treenattiin myös luoksetuloa, että metallinoutoa. Lilille luoksetuloa ja noutoa erityisesti. Kokeeseen käytävä ostamassa uusi noutokapula, alkaa vanha olla siihen malliin pureskeltu (tosi kiva) ettei sitä ilkeä ottaa mukaan :) Kapulan asiallista pitoa ollaan harjoiteltu erikseen, mutta kyllä jäystäminen on aika herkässä. Rotumääritelmäkin tai tulkinta taitaa puhua vahvoista leuoista...? 

Sunnuntaina Milanin viimeinen tokokurssikerta. Alkuun ruutu kokeenomaisesti, ei valittamista lainkaan :) Lopun seuraaminen ei nyt ehkä 10 arvoista, mutta varsin hyvää kuiteskin. Seuraavaksi seuraamista, haahuilusta ei tietoakaan, mutta ei vire vieläkään kohdillaan kun nyt sitten alkoi ääntelemäään muutamin kohdin. Tässä riittääkin haastetta, että saadaan innokkaasti ja tarkasti työskentelevä, mutta myöskin hiljaa. Oikea virealue tuntuu olevan aika kapea. Teknisesti peruutuksen jälkeinen perusasento ei aivan suora, mutta muuten ei hullumpaa. Luoksetulossa katsotiin parasta käskynannon kohtaa. Käsky siinä mielessä aikaisemmaksi, että alan antamaan sitä jonkin verran merkkiä aiemmin niin että oman viiveen ja nopean koiran takia, käsky tuli oikeasti merkin kohdalla. Kouluttajan silmiin Milan kuitenkin reagoi käskyyn hyvin ja vauhtia riittää taas vaiheeksi :) Tässä kohtaa olisi sitten kannattanut lähteä kotiin... Loppuun ohjelman mukaisesti tunnaria ja siitä touhuilusta olisi kyllä pitänyt saada jo miinuspisteitä!!! Kurssilla viimeisenä otetut liikkeet eivät ole tähänkään asti kovin hyvin toimineet ja tunnaria ei ole nyt muutenkaan otettu hetkeen, kun halusin nähdä että miten se toimii enemmän kokeenomaisesti. Se todettiin, että osaa herra nenäänsä käyttää, mutta kovin paljon se ei auta, kun tulee tehtyä kaikkea mahdollista muutakin sen lisäksi. Edes paikallaan ei voinut istua... Tämä viikko tehotreeniä, auttaa mitä auttaa (tod.näk. ei) ja sen jälkeen pistetään mietintämyssy vähäksi aikaa päähän. 

Pakkasten myötä aurinkokin on tullut esiin (eikä lunta ole satanut ainaskaan pariin päivään...). Joten sunnuntaiaamuna lähdettiin koirien kanssa jäälle kävelemään. Aurinko lämmitti ilman siedettäväksi, joten päätettiin tepastella aina Ruohosaareen asti latupohjaa pitkin. Ihana ilma, kauniit maisemat ja ketään ei missään, paitsi... Oltiin päästy lähes Ruohosaareen, kun molemmat koirat sähköistyy varsin huolestuttavasti. Mitä hemmettiä ne nyt pongasi...?!? No, mitäs muuta kuin moottorikelkkoja, jotka päristeli kauempana rannan läheisyydessä. Olosuhteet oli tällä kertaa suosiolliset ja kelkkojen varsinainen jahtaus jäi kun sitä varten olisi pitänyt poistua latu-uralta hankeen ja varpaita jo palelsi. Minä sain ihan rauhassa karjua vieressä kaikki mahdolliset mieleen tulevat käsky- ja kirosanatkin, ei mitään vaikutusta. Se siitä rentouttavasta lenkistä, kun koirat vaan kyttäsivät josko tulisi lisää moottorikelkkoja. Jo aiemmin on kokeiltu kuinka pitkältä nuo kelkat pongaa ja kuinka pitkälle lähtevät myös perään. Päästiin jo lähes takaisin meidän lähtörantaan, kun huomaan että sieltä tulee hiihtäjiä jäälle, joten mennäänpäs myö juuri siitä sopivasti lähtevältä kelkkauralle, joka vielä oikaiseekin kotimatkaa. Ja mitä tekee Milan, lähtee juoksemaan aivan täysiä hiihtäjiä kohtia!!! Ja taas pääsee joku karjumaan. Syyllinenkin näkyi kohta eli maalla latu-uralla kiitävä moottorikelkka! Onneksi hävisi metsän siimekseen hetkeksi, että sain Milanin tottelemaan ah niin kaunista karjuntaa ja ennen kuin hiihtäjämummot sai totaalisen sydänkohtauksen punaisen paholaisen juostessa kohti ja omistajan karjuessa perään... Loppumatkan  kelkkakiihkoilija sitten kärvistelikin hihnassa kiroillen kun piti vierestä katsoa kuinka kelkka tuli jäälle latuja tekemään :) Lilillä oli mielessä vain ajatus nopeasta kotiinpääsystä sekä lämpöisästä sängystä :)

torstai 10. helmikuuta 2011

Kesä-talviharrastus

Näin kesällä...
Melkein sama asia talvella :)
Lunta riittää kotipihallakin ihan tarpeeksi. Pihapolku on aikamoinen ränni jo...
Lumivallejakin löytyy...
Ero kesäharrastukseen, Milankin suostuu tätä tekemään, jos ei nyt ihan pahasti joudu hankeen rämpimään. Lilillä ei moisia estoja ole :)

maanantai 7. helmikuuta 2011

Pää kylmänä

Viime viikolla saatiinkin sitten tunnariongelmia, taas vaihteeksi. Muutat yhtä asiaa ja taas pakka hajoaa. Tunnarin tehotreeneissä tuli paljolti harjoiteltua sitä yksittäisenä liikkeenä esim. aamulenkin jälkeen. Yhtenä iltana sen kummenkin asiaa ajattelematta, otin ensin paria muuta liikettä ja vasta sen jälkeen tunnarin. Ja kuinkas ollakaan, ensin tuodaan väärä, toisella yrityksellä tulee oikea, kun on ensin käyty maistelemassa ties kuinka montaa. Sama ongelma toistuu seuraavana ja sitä seuraavanakin päivänä - alkuliikkeet nostaa sen verran kierroksia, että tunnarikin menee sen jälkeen väärässä mielentilassa. Ei mitään paniikkia, eihän se koe ole kuin vasta kahden viikon päästä :) Pää kylmäksi (ohjaajalla) ja samalla taktiikalla jatkettiin eli jos tuo väärän niin siihen mitään reagoimatta otetaan uusiksi ja aina palkataan oikean tuomisesta vaikka olisi sitä ennen tehnyt kapuloilla vaikka mitä (lähinnä siis maistellut).

Viikonloppu meni ohjaajan osalta agilityn koulutusohjaajan jatkokurssilla omalla tutulla hallilla ja koirat nököttivät päivät pitkät kotona. Koirien käytös kotiin tullessa paljasti niiden tienneen, että nyt ei ollut työpäivä kyseessä. Harvemmin tosiaan tulee lähdettyä töihin toppavaatteissa ja reppu selässä :) Lauantai-illalla lähdetiinkin koirien kanssa heti takaisin hallille. Ohjelmassa poispäinkäännöstä, sylkkäriä, pöytää sekä kaahailua. Tarpeeksi tehokkaat treenit niin koirakin läähättää pakkasessa, tosin Milanilla olisi varmasti helpottanut, jos olisi pitänyt turpansa kiinni Lilin treenatessa, mutta pakko louskuttaa... Koska tiesin, ettei koirilla moottori lopu niin hyödynnettiin loppupuolituntinen hallilla tokotreenailuun. Piilopaikkamakuuta, seuraamista, jääviä, luoksetuloa, kakeja ja Milanilla, kuinkas muuten kuin tunnaria. Oli ainakin treenillä kierroksia nostettu :) (ja ehkä ylimääräiset höyryt päästetty pois) ja ai kun vihreällä matolla kapulat loistavat kilometrin päähän lumeen verrattuna. Oliko muuten luottavainen olo... Mut niin vain homma toimi, kuten toimi myös seuraavanakin päivänä vaikka treenattiin sitä vasta viimeisenä liikkeenä. Pienen pieni (sellainen hippunen) toivonkipinä elää :)

perjantai 4. helmikuuta 2011

Lili kaahailee jälleen

Koska tiistaina ei muiden menojen takia päästy hiihtämään (juuri kun oli oikein upea keli), niin torstaina olikin tiukka pohdinta, että mennäänkö hiihtämään ja jätetään taas agin ryhmätreenit väliin. Päädyttiin kompromissiin eli käytiin Lilin kanssa alkuillasta treeneissä ja sitten hiihtämään. Milan tuskin pistää pahakseen, että pääsee liitelemään vasta viikonloppuna :)

Ja olihan neiti taas liekeissä :) Saa aika tiukasti käskyttää, ettei sinkoile mihin sattuu. Lilin koko herätti taas ihmetystä, että tuoko muka maxi-koira. No on (46 cm) ja aika tykki sellainen :) Kouluttaja ei päässyt tällä kertaa paikalle, joten muokattiin olemassa olevasta radasta kaahailuun sopivaa. Näin mentiin ensin:

Wow, esteelle 2 hieno jaakotus :) Lähtöön uskaltaa kokeilla vaikka mitä, kun ei ole niin suurta vaaraa itse kompuroida. Ensimmäisellä kerralla jätti pujottelun kesken, kun oli jo niin kiire putkelle. Tähän ongelmaan ollaan törmätty aiemminkin. Hyvin malttoi kontaktitkin, vaikka koko olemuksesta näki et mennään jo :)!

Loppuverryttelyksi tällaista:


Ja ohjaaja nurin ekan putken jälkeen :) Ehkä ne lompsin lompsin talvikengät ei ole parhaimmat mahdolliset treenikengät... Eipä ollut paljon varaa jäädä ottamaan putken suulta (hyvin lähti perään, eika hypännyt hyppyä suoraan), että ehti viemään puomille eikä niin että käydään hyppäämässä sivulla ollut hyppy ensin. Pöytää pitää edelleenkin treenata, vaikkea ottaa muuten niin paljon vauhtia pois ettei tule saman tien alas. Esteelle 7 pakkovalssi, hienosti haki kepit tämän jälkeen. Keinu piti käskyttää jo pujottelun viimeisessä välissä, ettei ehtinyt singota ihan johonkin ihmeelliseen...

Milan matkaan ja sitten hiihtämään. Ladulla oli pari senttiä lunta ja nuoskalumi olikin varsin haasteellinen aurata, että selvisi tiukista mutkista ja alamäistä. Lumipaakut koirien tassuista lensi suoraan päin hiihtäjän näköä, kuten myös taivaalta sataneet isot "löntit". Välillä siis suunnilleen hiihdettiin silmät kiinni, kun ei millään pystynyt kesken kaikein hakemaan autosta pyöräilylaseja. Skootterin kanssa ne onkin pakolliset, jos ei ole lumi silmässä kivaa niin vielä vähemmän kivet :)

torstai 3. helmikuuta 2011

Korkattu pokaali

Milan sitten palkittiin KaaSun Vuoden Tokokoirana 2010, hip hei :) Ensimmäinen kerta historiassa kun kyseinen palkinto päästiin edes jakamaan, eipä ole tämän alueen SnaPit olleet kovin ahkeria näissä karkeloissa... Mutta pidetään me nyt huoli, ettei tällaista virhettä vähään aikaan pääse tapahtumaan ja niin että pysti pysyy tässä osoitteessa :) Huonosti menee, jos kahdella "ässällä" ei nyt koko vuoden aikana kertaakaan onnistu... Kohtahan se tuloksen metsästys taas alkaa! Glumps...

Milan on todella otettu palkinnostaan :)

















Hmm, kelpaiskohan tämä vaikka ruokakupiksi...?