lauantai 27. lokakuuta 2012

Prinsessa ja sen hovi

Viikko taas vierähtänyt... Tällä viikolla olosuhteet ovat hieman häirinneet alunperin suunniteltua treenailua.

Maanantaina päästiin käymään agilityhallilla ja tehtiin nyt Lilin kanssa MM-karsintojen ekan radan kepeille tulo. Onnistuiko ekalla yrittämällä? Ei (putkessa). Tokalla? Ei (väärässä välissä). Ei kuitenkaan niin paha rasti, että olisi tarvinnut ottaa ohjurit avuksi. Toisena teemana tällä treenikerralla oli puomin kontaktia etupalkalla niin että itse voin jäädä taakse. Menee loppuun asti, mutta katsoo etupalkasta huolimatta taakse ja on näin ollen hieman vinossa ja istumassa. Mitäs lähtis korjaamaan, pelkkiä etutassuja, katsetta, asentoa? Kaikkihan nuo on pielessä oikeaoppiseen suoritukseen nähden.

Rasti seinään... Sain Nomin vietyä kaarroksessa muurilta hypylle, vaikka olis ollut puomikin aivan vieressä. Ei edes vilkaissutkaan sinne suuntaan. Muutenkin paineli menemään hyppyjä ja putkia hyvällä draivilla, sai vedättää ja pyöritellä miten halusi 30 cm:n hyppyjä. Kepeillä haki hyvin taas lievää avokulmaa etupalkalle. Tähän treeniin olikin hyvä päättää, toistaiseksi. Nomi aloitti sitten juoksut seuraavana päivänä. Aika tarkkaan "juoksee" 6,5 kk:n välein. Milaniakin kiinnostaa huomattavasti vähemmän kuin mitä viime juoksut. Ei se leikkaus sentään hajuaistia poistanut, joten eiköhän tärppeinä ihan riittävästi saa taas kitinää kuulla.

Juoksut ei onneksi tokoilua estä. Tiistaina ensin tunti työhaastattelua, koirien kanssa lenkille ja sieltä Tapikselle vielä treenailee. Lilin kanssa ensin seuraamista namiavusteisesti. Seurasi hyvin kättä, eikä saanut sormia syötyä :) Ruutumerkit oli omat vanhat oranssit, mutta nauhaksi saatiin Hannen uusi punainen ruutunauha. Lilille se oli vähän niin kuin merkki, jota ei voi ohittaa. Ja kyllä pienen blondin voi saada paiseeseen, jos sen suoritusta lähtee korjailee. Kyllä vaatii jonkinlaisia apuja, jos ei muuten syystä tai toisesta onnistu. Lopuksi saatiin rennot suoritukset ruutuun pallolle, joka kyllä hyvin upposi nurmikkoon. Ja tulipa myös testattua neidin laukasvarmuuttakin, kun pk-porukka oli samaan aikaan treenaamassa ja oli sovittu että saavat ampua ihan vapaasti, kun ei meillä yhtään paukkuarkaa koiraa ole mukana. Eikä Lilikään tässä suhteessa keksinyt mitään uutta, selvästikään ei pidä laukauksista, mutta pystyy leikkimään ja tottelemaan käskyjä ihan normaalisti. Autollekin mentiin kentältä pois vapaana pallo suussa.

Milania ei uudet ruutunauhat häirinneet, vaan teki nyt hyviä lähetyksiä vasemmalle merkistä ruutuun. Toista se oli edellisella kerralla... Tähän ehkä auttoi se, että tehtiin ensiksi ohjatun noudon alkeita eli merkiltä namikupille niin ymmärsi lähteäkin siitä johonkin. Loppuun vielä merkkiä.

Keskiviikko pideltiin sadetta ja istuttiin koneella, eikä missään huvimielessä. Torstaina pidettiin "vapaapäivää" ja kauniissa auringonpaisteessa tyhjennettiin 3 kpl komposteja :) Se mihin ne sitten tyhjennetään onkin vähän haasteellisempaa, kun sen verran se sisältö kuitenkin koiria kiinnostaa :) Torstaina antoi myös talvikin kuulla itsestään, yöllä kolmisen astetta pakkasta ja hieno kuura pihallakin.

Milan yrittää komentaa neidit leikkimään, Liliä ei nyt oikein huvita ilmeestä päätellen :)


Nomi yrittää tehdä jäiselle pallolle saman minkä se on tehnyt viime aikoina kaikille pehmoleluillekin eli täytteet pihalle! Mutta pallo onkin vahvempi :)


Perjantaina lähdettiinkin Lilin kanssa Nomin ryhmätunnille. Olikin Lilillä ihan privaat-tunti, kun ei kukaan ryhmäläisistä päässyt tällä kertaa tulemaan. Hallille käveltiin lumisateessa ja matkalla todistettiin myös yksi peltikolari risteyksessä. Niin ja yksi autoilija yritti olla väistämättä meitä suojatiellä. Sopii pysähtyä vaikka olisi miten kesärenkaat alla, ei se väistämisvelvollisuus siitä mihinkään muutu...

Kuvat otettu juuri ennen hallille lähtöä. Milan ja Lili nähjää keskenään ja Nomi pallon kanssa.


Mutta Lili tahtoo pallon...


No etkä kun leikit miun kanssa tuumii Nomi!


Sen verran on piha viidakoitunut, että on pitänyt jokunen puska poistellakin (ja kaikki omenapuut, ähäkutti...). Mutta vielä niitä riittää, joiden alla on niin mukava pistää toista pataan. Etsi kuvasta kaikki koirat?


Hallilla tehtiin mitäs muuta kuin kontakteja ja keppejä Lilin kanssa :) Tuntuu kuin oltais menty ajassa jokunen vuosi taaksepäin. Ehkä ei kontakteilla oteta sitä riskiä, että pienen ongelman korjaamisyrityksellä saadaan isompi ongelma aikaiseksi. Istutkoot kontaktilla ja tapittakoot niska vääränä taaksepäin, jos siltä tuntuu, kunhan etujalat on suorassa. Tietysti, jos katsois eteenpäin niin etujalatkin olis helpommin oikeaan suuntaan. Mutta muuten liian paljon korjattavaa ja kun neiti ei ymmärrä mitä siltä halutaan niin sitten sitä ollaankin totaalisen paiseessa ja eikä uskalleta tehdä enää yhtään mitään. Joten vahvistetaan vain pikkuhiljaa loppuun asti menemistä etupalkalla eikä oteta liikaa stressiä asiasta. Harvemmin niitä tilanteita kuitenkaan kisoissa on, että pitäis koiran mennä itsenäisesti loppuun asti, kun ohjaaja jää taakse.

Tänään lauantaina olisi ollut tokotreenit, mutta kun maisema näytti tältä ja autossa kesärenkaat alla... Ehkä tehdään jotain huomenna pihalla.

Pitäisiköhän ottaa suosiolla pallo sisälle välillä sulamaan :) Lili äheltää palloa suuhun ja Milan komentaa vieressä.



Ja niinhän siinä aina lopulta käy, että pallon vie Nomi...


Lumiparta nro 1.


Lumiparta nro 2.


Ja vielä kolmaskin...


Ja kun päivä on ensin touhuttu, niin johan taas uni maittaa. Kuka sängyssä, kuka sohvalla ja kuka prinsessapedillä. Prinsessalle prinsessapeti, mutta kukas se prinsessa onkaan?

Nomille tämä oli vähän suunniteltu, mutta ei se neidille kelpaa...


Lili sen sijaan tykkää pesämäisestä pedistä kummasti.


Mutta eilen illalla saunasta tullessa piti hetken miettiä, että näenköhän nyt ihan oikein...?!? Mutta kyllä se kännykkäkamerakin jotain samansuuntaista näki :)


lauantai 20. lokakuuta 2012

Positiivinen kontaktiongelma?

Ah, agility ja kontaktiesteet... Jottei elämä olisi liian helppoa :)

Silloin ensi yrittämällä 90-luvun alkupuolella ei asiasta turhia stressailtu - tassu osui kontaktille tai sitten ei. Ja kun katsoo meidänkin tuloslappuja siltä ajalta (joo, ne on kaikki vielä tallella :) niin onnistumisprosentti ei ollut kaksinen. Mutta kun 75 cm rimoja tuli pahimmillaan kaikki (?) alas, niin ei siinä yhdet kontaktivirheet missään tuntunut. Jos joku tekniikka silloin oli, niin se oli tyyliä sormella osoittaminen. Itsenäiset kontaktit, mitä ne on :)

Seuraava yritys kontaktienopettamisesta reilu 15 vuotta myöhemmin... Vielä ei ollut meidän harrastus päässyt kunnolla edes käyntiin, kun olin katsomassa kisoja, 2- tai 3-luokan. Muistan ihmetelleeni kontaktivirheiden suurta lukumäärää. Aivan typerää ajattelin, jos sitä  nimittäin jaksaa kaiken maailman kuviot opettaa niin kai sitä nyt jaksaa yhdet kontaktitkin. Minun koirat eivät tulisi kontaktivirheitä tekemään, näin tuli päätettyä siinä samassa :) Pian päästiin myös tuumasta toimeen ja menetelmäksi valikoitui 2on2off tai ehkä enemmän jotain sinne päin... Namialustan kanssa aloitettiin, stoppas kyllä hyvin, etupään ainakin. Siivekkeiden avustuksella alkoi myös takapääkin kestää kontaktilla ennen pitkää. Ajan myötä alusta häivytettiin pois ja koira pysähtyi kontatille edelleen, ainakin johonkin kohtaan. Niin ja vielä istuen. Ai mitä, pitäiskö tässä olla joku vapautuskäskykin?

Lilin ensimmäiset epikset on onneksi tallella vain kuvina, ei videona... Mölliradalla oli kontakteista tietysti vain puomi ja A. Ensimmäisenä radalla vuorossa puomi ja juuri ennen alastulokontaktia koira on sinkoamassa ties minne sivusuunnassa, mutta pahaksi onnekseen törmään suoraan ohjaajan jalkaan ja kimpoaa takaisin kontaktille. Ja kehtas antaa tuomari vitosen tuosta :) No, A-este sitten - ei tuu kontaktivirhettä kun hyppää harjan toiselta puolelta suoraan kontaktille ja siitä vauhdilla eteenpäin. Yleisö kohahti ja ohjaaja kiroili mielessään...


Milan taas löysi tiensä ennen aikojaan esteelle, se kuuluisa A:n vetovoima taas puuttui peliin :) Käsiohjaukseen taidettiin luottaa tässäkin kontaktilla.


Palasimmekin takaisin harjoittelemaan ja nyt vähän yritettiin perehtyäkin asiaan. Etupalkkakin otettiin harjoittelussa mukaan ja saatiin Milan tippumaan puomilta x 2 kun palkalle oli niin kiire. Lilillä pysätyksestä pidettiin kiinni, mutta ei aina ihan paikasta... Vielä 1- ja 2-luokissa oli varaa pysäytellä kunnolla myös kisoissa, ainakin suurimmaksi osin :) Kolmosissa ei enää kärsinyt, se saatiin karvaasti kokea...


Lilillä ei ole juurikaan kisoista kontaktivirheitä, niitä voisi olla enemmänkin ottaen huomioon opetuksen ja kriteerien epäloogisuuden. Pitäisi pysähtyä kaksi tassua maassa kaksi kontaktilla ja jatkaa vasta vapautussanalla, mutta käytännössä kisoissa tämä on stop (osui kontaktille) ja saa (samalla loikalla jatketaan matkaa). Saa nähdä missä vaiheessa alkaa kusemaan kintuille :)

Mutta kolmas kerta toden sanoo, eikös? Helpommalla pääsee, kun opettaa kerralla oikein ja pitää kiinni kriteereistä. Nomi oppikin kontaktit nopeasti ja hyvin helpolla, mutta, mutta... Kun on koira, joka ei ole niin ohjaajan perään, tykkää kiipeillä muutenkin ja oppinut että kontakteilta saa hyvin palkkaa, niin yritäpäs saada se tekemään jotain muutakin radalla kuin niitä kontakteja!?! Jos on Milan hieman A-estehakuinen, niin sehän on oikea enkeli kuuliaisuudessaaan "näen vain kontakteja" Nomiin verrattuna.

Toki sopivalla rataprofiililla tätä pystyy hyvin hyödyntämään. Ei tee putki-puomierottelu tiukkaakaan vaikeammastakaan kulmasta, siis jos pitää puomille päätyä :) Lilin kanssa piti tehdä jo vähän enemmän töitä, että sai 15 puomille putken sijaan. Omatoimitreenailua 8.10.


Tämän seuraavan treenin jälkeen (12.10.) tekikin mieli jättää pikkuotus ikuisiksi ajoiksi vaan SSSC:ksi (=supersöpö sohvachampion) ja unohtaa kaikki muu. Aloitus 2 hypyltä, ei voi hypätä, eikä kolmostakaan ja kaikkein vähiten mennä nelosputkeen vaikka ottais aivan suoralla lähestymisellä kahden metrin päästä. Tai jos sai koiran putkeen, niin siellä voi kääntyä ympäri ja tulla taas puomille. Ja mikäs vitoshyppy, kun voi mennä A:llekin... Loppu sentään meni ok, suostui jopa tulemaan 12 hypyn vaikka vähän piti vilkaista sinne A:n suuntaan :)


Mutta ei niin vähästä luovuteta, tehdään nyt toistaiseksi pääasiassa hyppyratoja ja lyhyitä pätkiä, niin pääsee kasvattamaan myös muiden kuin vaan kontaktiesteiden arvoa. Että sitten tällainenkin ongelma voi kontaktien kanssa olla :)

Viikolla treenailtiin Nomin kanssa vain hyppyjä ja putkia, niin ja pujottelua etupalkalla. Nyt malttoi hyvin pujotella koko matkan eikä vaan rynniä ensimmäisen kahden välin jälkeen palkalle. Muistettava treenata tätä säännöllisesti. Kerran tehtiin puomi etupalkalla. Hyvä motivaatio hypyillekin, saatiin tehtyä myös monta onnistunutta toistoa päällejuoksusta, joka on aiemmin ollut vaikea. Muutaman kerran onnistui saksalainenkin :)

Lilille pistettiin haastetta pujotteluun. Ensin niin, että kepit loppuu päin pussin koteloa. Tätähän treenattiin jo viime syksynä ja olihan silloinkin vaikeaa. Nyt viimevuotinen etäisyys sujui hyvin, mutta siinä vaiheessa kun väliä oli joku 30 cm, niin ei enää pystynyt pujottelemaan loppuun asti. Jäi aina vaan seisomaan toiseksi viimeiseen väliin että mitä hemmettiä... Ohjurit vähäksi aikaan apuun ja johan uskonpuute selätettiin. Toisella treenikerralla pistettiin putken suun aivan aloitukseen kiinni ja siitä J:nä kaartumaan keppien myötäisesti. Tämä ei ollut läheskään niin paha, varsinkin jos pääsi viemään aloitukseen niin ei ongelmia. Lähetettynä pyrki hakemaan väärää väliä, putki ei niinkään houkutellut (katotaan sit joskus taas kisoissa...). Ohjurit taas paikoilleen muutamaksi kerraksi, ei niitä päin montaa kertaa viitsi juosta :), ja homma pelitti taas ilman apujakin. Pujottelusta tehtiin myös poispäinkäännöstä putkeen, ajoituksen kanssa piti olla tarkka, ettei tee ylimääräistä käännöstä oikean kautta.

Toki ollaan pyöritelty Lilillä myös erilaisia hyppykuvioita. Jos esteitä on useampi näkökentässä, niin silloin takaakierrot pitäisi ohjata melkein ilman kättä (tai ainakin hyvin pienellä liikkeellä) niin ei pääse sinkoilemaan. Ja suhinoita pitäisi muista käyttää, toimii putkijarrutukset ja kauempaa ohjatut hypyt paremmin niin. Lopuksi erittäin tärkeä oppi - jos meinaa ottaa enemmän kuin kahta estettä, niin agilitykengät on aina muistettava ottaa mukaan. Viimeeksi oli yritys tehdä pätkää maksien MM-finaaliradasta, mutta jäi kyllä persjätöt ja pakkovalssit tekemättä, kun ei hait oikein purreet keinonurmeen...   

Ryhmätreenit 19.10. oli ihan vaan Nomia varten suunnitellut eli hyppyrataa. Kun ei jaksa tehdä uutta ratapiirrustusta, niin keinun tilalla oli pussi ja A:n tilalla pituus ja okseri. Nämä on just hyviä Nomille :) Joka kerta löytyi oikeat putken päät ja hieno aloitus keppien lievään avokulmaan. Ja mikä parasta, kesti keppien jälkeen persjätön/japanilaisen, että sai vietyä 6 hypylle. Kiva treeni ja kivempi lopetus Nomin mielestä kun pääsi treenien jälkeen Ruusan kanssa ulos spurttailee. Nyt eivät jaksaneet ihan niin kauaa juosta kuin viimeeksi, jolloin molemmat vain makoilivat viileässä hiekkakasassa kieli pitkänä :)


Tokoilemassakin ollaan jaksettu käydä varmasti vaihtelevassa syyssäässä. Lili opettelee Nomin kanssa seuruuta ihan alkeista imuttamalla. Kunhan molemmat ensin oppisivat seuraamaan sitä namikättä... Nomi saisi olla sen parikymmentäsenttiä korkeampi, Lilillä taas edistäminen oli niin vahvana mielessä. Lilin kanssa on tietysti vielä se ongelma, miksi imuttaminen on alunperin niin nopeasti lopetettukin. On ehkä "pieni" koira, mutta leuat on vahvat eikä mitään käsitystä että namin voisi ottaa sormista sellain nätistikin (Milan sen osaa). Ei, pakko rouhasta ennen kuin joku muu ehtii... Oiskohan tarjolla sellaisia siroja työturvallisuushanskoja?

Joskus pitäisi investoida uusiin ruutumerkkeihin, sellaiset hieman matalammat punaiset. Pinkit ja v.punaiset on niistä paljon siistimmät, mutta ai että kun ne punaiset maastoutuu hyvin nurmikenttään ja niitä on alkanut kokeissa näkymään. Ja koirat ei niitä näe... Yhtenä päivänä päästiin onneksi treenaamaan Satun merkeillä, ensimmäisellä yrityksellä Lili lähti juoksemaan varsin varovaisesti niin että mihinköhän asti hänen muka pitäis nyt juosta. Mutta nyt on hyvin muistanut jäädä seisomaan eikä painu suoraan maahan. Milan taas pongasi ruudun sekä merkinkin hyvin heti vaikka vähän olikin tukka silmillä :) No, ehkä  saan sen tulevina viikkoina turjakkeen trimmattuakin... Metallinoutoa Lili teki häiriössä niin, että kapula heitettiin aivan ihmisjoukon keskelle. Ei mitään ongelmia, paitsi ohjaajalla olla tiputtamatta sitä kapulaa...

Ensi viikolla treenailut jatkuu!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kotikatsomossa

Milloinkohan ois niin luksusta et sais seurata agilityn arvokisoja ihan telkusta sohvalla löhöillen? Tietysti onhan tämäkin jo huippua et saa seurata MM-kisoja koneen välityksellä. Oma työtuoli ei vaan ole ergonomian huippuja (haa, paljollakohan oisivat myyneet säästötalkoissa sen miun vanhan tuolin töistä...) ja varsinkaan kun eräs ylikasvanut sylikoira änkee siihen myöskin. Ja sitten minä selkäkumarassa yritän pitää rentoa koirakerää sylissä, ettei tipu maahan. Selkä ja niskat tykkää hyvää, eikä pääse edes hierojalle... Mutta jos tämän finaalin huipennuksen saisi katsottua ihan yksikseen, ainakin tällä hetkellä Nomi paineli sänkyyn nukkumaan :)

On kyllä ollut kivoja ratoja kisoissa, tekis mieli käydä vetämässä niistä jokainen. Ja pienestä kiinni on noilla huipuillakin. Seuraavat kuukaudet taitaa ollakin teemalla pätkiä MM-radoista :) Yhtään snautseria ei ole kisoissa näkynyt (siis mikä yllätys...), jokunen käppänä kyllä ja ainakin yksi pippuri varsin pätevän näköisesti.

Lili pääsi perjantaina Nomin treeneihin. Kun veteli mini/medikorkeuksilla, niin tuntui kuin vauhtia olisi ollut vähintään MM-koirakoiden tasoa :) Ja onneksi ei ollut kelloa kertomassa totuutta...

Olihan hyvä treeni keppien aloituksen suhteen. Piti olla ihan simppeli, ei nyt ehkä mölleille, mutta Lilille ainakin. Mutta ei vaan millään meinannut kääntyä takas kakkosväliin, jos treenattiin lähetyksenä. Hyvin kesti tällä kertaa Nomikin toistot kepeillä vaikka epäonnistumisia tuli. Ja Nomin riemuksi kentällä oli myös kaikki kontaktiesteet, joihin piti oikein kiihdyttää. Kerran täräytti kyllä ilkeän kuuloisesti A:lle... Harjoitus oli viikolla vissiin tehnyt tehtävänsä, kun nyt kelpasi mennä myös 13 putkeenkin :)  


Torstaina tokoiltiin porukassa aamupäivästä. Lili teki ensin paikkamakuun namipurkkia vahtien :) Seuraaminen tehtiin kokeenomaisesti ja siinä näkyi kyllä ne meidän kaikki ongelmat. On niin väljää varsinkin käännökset... Kunnon treenin puutetta ja käännöksissä pitää itse vähän hidastaa niin kestää Lili paremmin mukana. Zeta tehtiin ensi kertaa ihan kylmiltään, fiksua :) Kaikki asennot oikein (istu-maa-seiso), mutta ei älynnyt lähteä seuraamaan mukaan. Yhtä hölmistynyt oli kun treenattiin ekaa kertoja ruudusta kutsuakin. Kaavoihin kangistunut katsos :)

Milan teki kentällä hienoa merkkiä, meni hyvin merkin taakse ja vielä suht suoraankin ilman mitään apuja. Eilen sitten kotona kiersi yli, pitää siis vielä oikeaa paikkaa vahvistaa. No kai se ois ollut liikaa vaadittua, että olis oppinut tuon varmasti kahden treenikerran jälkeen :)

Nomin kanssa treenattiin tokohyppyä kotona ilman mitään apuja, halusin että alkais tarjoamaan itse hyppyä. Tähän asti ollaan tehty vain alustalle (ja sitäkin harvoin). Sehän olikin aluksi perusasennosta vaikeaa, kun kyttäs vain namikättä ja hyppykäskyllä vaan paranteli perusasentoaan :) Mutta ei siinä kauaan mennyt kun hokas mitä haetaan.

Ja nyt se alkaa, maksien finaali siis!