lauantai 31. joulukuuta 2011

Viimeisiä viedään

Menestyksekästä Uutta Vuotta 2012!!!

Vuoden viimeinen auringonlaskukin...
Vuoden viimeisiä tunteja viedään ja aika miettiä mitä tänä vuonna tulikaan tehtyä. Mitäs sitä tavoitteita olikaan?

Hmm, tavoitteita vuodelle 2011:
- Milanille tokosta TK3/osallistumisoikeus EVL:ään


Ei sitten lähelläkään. Yhteensä viisi voittajan koetta ja yksi hikinen VOI3-tulos saaliina. Yhtä hellekatastrofikisaa lukuunottamatta aika tasaista menoa. Aika vaikea saada tulosta jos ainakin kaksi liikettä, tunnari ja kaket, menee nollille. Eka kisojen jälkeen meni enin motivaatio treenata ongelmaliikkeitä, oli nääs parempaakin tekemistä :) Tavoite pysyy, mutta vuodesta ei puhuta :) Ei stressiä.

- Lilille tokosta TK2

Ei onnistunut kolmella kokeella, viisi meni ;), viimeinen meni vähän turhan jännittäväksi.... Sen verran päteväksi tokoilijaksi Lili osoittautui, että ura jatkuu ennen pitkää myös VOI-luokassa. Ehkä jos taas selviäisi piirinmestiksiin?

- Agilityssä varsinainen kisauran aloitus, vuoden aikana ainakin yksi koira 3-luokkaan, mieluiten molemmat :)

Jep, maaliskuussa kotikisoissa startattiin molemmilla koirilla varsin mukavalla menestyksellä. Tämän jälkeen tulostehtailu jäi Lilin tehtäväksi; maaliskuun lopussa nousu kakkosluokkaan (5 starttia) ja sitten toukokuun lopussa kolmoseen (10 starttia). Kesä lomailtiin ja syyskuussa ekat kolmosen startit. 16 startista neljää nollaa (yksi tupla), paljon enempääkin olisi ollut mahdollista, mutta ihan hyvä harjoituskisoiksi. Vuodessa ollaan kuitenkin opittu paljon! Seuraava kolmosiin nousija on todennäköisesti Nomi :) Mutta ei varmaan vielä 2012, hyvä jos edes kisataan vielä virallisissa, kun kisaikäkin tulee täyteen vasta syksyllä ja eikä edelleenkään oteta mitään stressiä :)

- Voisi osallistua ainakin yhteen valjakkohiihtokisaan. Epäselvää vielä kummalla - tekisi mieli käydä parantamassa aikaa Milanin kanssa, mutta toisaalta Lili alkaa olla sellainen tykki ladullakin, että pesee Milanin mennen tullen :)

Käytännössä oli yksi mahdollinen kisa, Imatralla, mutta ei osallistuttu. Huono ajankohta agilityn kannalta ja lopulta kisapäivänä aika ikävä keli, joten ei harmittanut että osallistuttiin sen sijaan epiksiin. Muuten hyvä hiihtotalvi ja Lili tosiaan pesi Milanin vauhdissa ja kestävyydessä mennen tullen :)

Vuoden suurin muutos oli äitienpäivänä lauman kasvaminen yhdellä - Nomi Nomparellilla! Kaikkien yllätykseksi :) Haaveissa oli, että joskus, siis joskus vuosien päästä, ottais jonkun pienen "seuraksi". Mietin jo ragdolliakin, mutta kun en sitten mitenkään osannut kuvitella itseäni kissaihmiseksi, niin kääpiösnautserivaihtoehto alkoi nostaa osakkeitaan - pippuri & suola uros. Ja sitten tuleekin musta-hopea narttu sellaisella aikataululla, että hyvä että itsekään ehti asiaa tajuamaan saatikka edes ostamaan tarvittavat tavarat pennulle :) Syy miksi näin kävi oli, että Lpr:n näyttelyssä käpyköitä katsoessa totesinkin että mh:t näyttää paremmilta kuin peeässät (hah, turhamainen) ja kun sitten Kirsillä oli kaikin puolin pätevän oloinen narttupentu vielä kotia vailla niin se oli menoa se. Jos Nomi tuli yllättäin, niin pois ei anneta miljoonastakaan! Mein pieni prinsessa, oikea lellipentu ja oikein hieno ja pätevä sellainen :) Tämän päivän perusteella voi myös vahvistaa, että täysin kuuro kaikelle paukkeelle, hyvä, hyvä!


Nomi pistää vanhankin nuortumaan ja jäyhän pehmoilemaan :) Milan on ihan tosissaan innostunut Nomin kanssa leikkimään. Ja onhan tuo ainakin tärykalvoille miellyttävämpää seuraa kuin eräs vanhempi äksyräksy (sori Lili :)




Vuodesta selvitiin myös hengissä ja pääosin terveenäkin. Pääpässien kauhunhetkiä aiheuttanut hirvenmetsästysreissu aiheutti Lilillä vain pientä köhimistä ja Milanilla ontumista, jota käytiin näyttämässä lääkärisedälle. Mitään vikaa ei löytynyt ja vaivasta selvittiin reilun viikon levolla. Suurin seuraus tästä reissusta oli kaksikon ikuinen remmipakko. Metsälenkit flexeillä on vähän peestä, mutta näillä mennään. Nomi vieraili eläinlääkärissä rokotusten lisäksi silmätulehduksen takia ja vielä kaksi kertaa... Eka kerta marraskuun alkupuolella ja tästä kolmen viikon kuuri. Viikko ilman lääkitystä ja taas uusi kolmen viikon kuuri. Mitään vikaa silmistä ei löytynyt, todennäköisesti vain nuoren koiran yliaktiivinen immuunipuolustus. Kontrollikäynnillä ensi viikolla pitäisi saada kosteuttavat tipat ulkoiluun, jos se auttais.

Viime käynnillä punnittiin Nomi 6,8 kg painavaksi, säkää taitaa olla se 32,5 cm. Tuskin siitä enää kasvaa, joten sainpahan miniagilitykoiran :) Vauhti radalla ei ole kovin mini, joten irtoamistreenit on kova juttu niin selviäisi itse vähemmällä juoksemisella :) Nomi trimmattiin ekaa kertaa nakuksi marraskuun puolivälissä ja hieno karva on nyt kasvamassa. Yritys olisi saada turkista rullattava niin eipähän tarvitsisi enää nakupelleillä ja olisi helpompi piipahtaa joskus vaikka niissä missikisoissakin. Näppärän näköinen nuori neiti, vaikka itse sanonkin :) Vasemmalta alhaalta puuttuu P1-hammas, mutta ehkä se ei liikaa menoa haittaa.

Näissä pikkukoirissa on se hyvä puoli, että niitä mahtuu monta samaan tilaan. Mutta jos ensi vuonna ei porukka tästä enää lisääntyisi :)? Eikä tietenkään vähentyisi, niin se olisi hyvä se. Milan vanhin 7 v. ja nuoriso, "minimustat" Nomi Nomparelli 9 kk ja Muska Pimpula 6 kk.


Lili teki vuoden viimeisissä ryhmätreeneissä oikein tehotreeniä, kun meitä oli vain kaksi paikalla :) Kiva treeni! Tulipahan kokeiltua myös ns. jenkkikäännöstä esteelle 14, toimi hyvin!

Edellisellä viikolla otettiin revanssia parista syksyn radasta. Piirinmestisten kamala hyppyradan alkukin meni kuin vettä vaan kuin ei tehnyt mitään arkailu-varmanpäällerävellystä, vaan kuten silloin jo kävi vähän mielessä eli persjätöillä vaan ja kakkonen leijeröintinä. Mikkelin radalta hylkyä pukkasi edelleenkin, oli kyllä niin tuskaa ehtiä takaakiertoon. Loppu muutettiin niin että putkesta pussiin ja siitä okserille. Tuli sen verran yllättäen, että kynnet kolahti rimaan joka kerta. Treeninpaikka.


Alkaa Lilikin kääntyä tiukemmin niistolla, sylivekki oli aiemmin selvästi parempi vaihtoehto. Ylläpidetään tätäkin!

Mm. kontaktitreeniä, kun hypyn 17 tilalla keinu. Lilin kanssa normimenoa; Milanilla sama treeni, joka jäikin viimeiseksi ryhmätreeniksi... Saman ajan voi käyttää hyödyllisemminkin, kuten Milanin tokon treenailuun ja Nomin agiliitelyyn :)
Joulukuussa tokoilukin hieman aktivoitui, kun tuli varattua hallilta yksi tunti viikkoon. Tätä pitää jatkaa talven yli, sen verran mukavat on nuo harjoitusolosuhteet ulkokeliin verrattuna. Hyvä on ollut huomata, miten molemmat on heti tekemässä täysillä tokoa vaikka ollaan tutulla agilityhallilla ja osa esteistä on vielä kentällä. Esteet toimii myös hyvänä häiriönä (on niitä kokeessakin kenttien laidoilla), viimeeksi oli ruutu putken vieressä, Milan teki ensin pienen kaarroksen putkea kohti, mutta meni sitten suoraan ruutuun, Lilin piti käydä ekalla kerralla aivan putken suulla ennen kuin ruutu löytyi :) Ongelmaliikkeistä Milanilla alkaa olla hyvä tekniikka kakeihin, jos vielä kuuntelis että mikä vaihto on vuorossa niin hyvä :) Tunnarissa vaihdellaan makupalat keppien välissä / ilman, oikea kapula tulee lähes aina, mutta ilman makupaloja helposti maistelee kapuloita ja tuodessa voi vähän vaikka pureksiakin (aargh!). Mutta edistystä silti!

Jos ensi vuodeksi lupaisi vaikka tokoilla ahkerammin myös Nominkin kanssa :)!

tiistai 27. joulukuuta 2011

Tuli ja meni...

Joulu ja lumi... Tosiaan, yllättäen ei tullutkaan mustaa joulua, vaan jouluaattona herätessä olikin satanut ihan reippaasti (nuoska)lunta.


Toista se oli viime vuonna, pääseköhän tänä talvena jäälle ollenkaan. Hiihtäminen maallakin ois ihan kivaa...

Vaakana sataneesta rännästä ei välitetty, vaan paineltiin metsään lenkille. Päästiin talsimaan ihan koskemattomalle hangelle... Nomi kävi keräämässä omat lumipallonsa:

Mutta ei ne menoa haitanneet...
Lili etsimässä heitettyjä lumipalloja terävän näköisenä...
Lahjapaketin voi avata ainakin kolmella eri tyylillä:

1. Ensisijaisesti silppua kaikki käärepaperi. Sen jälkeen katso, mitä sieltä paljastuu. Silppua myös kavereiden paperit.
2. Avaa käärettä siististi vain sen verran, että saat lahjat ulos.

3. Odota, että joku tulee kertomaan, että mitä ihmettä tuolle pitää tehdä :)
Pienen opastuksen jälkeen, alkaa jotain tapahtumaankin. Hitaasti....
Siihen ne kaikki voimat taisi mennäkin :) Hanhen räpylästä riitti herkuteltavaa koko joulun ajaksi (ahneimpien harmiksi).

Paketista löytyi myös pehmolelukoira, samanlainen joka oli sisaruksilla pentulaatikossa ja jonka Nomi ensimmäisenä pesästä lähteneenä sai mukaan.
Jolta Lili sitten söi korvat ja hännän sekä teurasti muutenkin... Kuinka käy nyt?

Aivan täysin ei ole voinut treenaamiseltakaan välttyä, varsinkin kun kontaktitreenieste löytyy nyt kotonta :) Siirtynee jossain vaiheessa pihamaalle, vie sen verran ikävästi tilaa...

Aatonattona hallilla käydessä iski laiskuus ohjureita laittaessa. Kyllähän kuusi niitä riittää jo ja onneksi Nomi oli samaa mieltä :)

Ja mitä olisi joulu ilman isoa laumaa kavereita. Niin kiire oli penskojen päästä ulos kaahailemaan, että jäi takitkin matkasta :)


Ne omat joululahjat... Varsin jouluisen näköiset, mutta toivottavasti antavat kyytiä muulloinkin :)

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Tule joulu...

Tule Joulu,
tuo pehmeää lunta
puiden oksiin hauraisiin.
Joulun rauhaa, kuin suloista unta
tuo mieliimme kiireisiin.
 
 

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Fashion Winter 2012

Starring Nomi The Vipsuttaja, Wipeltäjä!

Tyylikästä tyylikkäämpi oloasu rentoon oleiluun. Trikoohaalari by PopDog.
Lämpöiset neuleet kuuluvat talveen. Neulepaita by Äiti :)
Asusteita unohtamatta. Yhteensopivat neuleet samalta valmistajalta :)

Ei tarvitse pelätä, että pipo kestäis päässä... Lähtee heti ensimmäisestä ravistelusta.

Pakkopaita, jalkakarvojen armoton takuttaja/nuoskakelien suoja (tosin ei sillä ole enää jalkakarvojaan tästä syystä)... Vedenpitävä fleecehaalari by Hurtta.
Nomi on aivan samaa mieltä. Kuvaaminen tähän aikaan vuodesta on jostain sieltä...


Ei riitä valo missään, salama pilaa kaikki otokset, halpis objektiivi sahaa tarkennuksessa ja ennen kaikkea - penska ei kestä paikoillaan!

Voi sitä riemua kun Nomi vapautuu vaatteistaan :) Ei kannata odotella kuvia, pitää vain kuvitella pieni vipeltäjä kaahaamassa ympäri kämppää ja piehtaroimassa kuin hevoset konsanaan kaikki matot ja sängyt läpi....

maanantai 5. joulukuuta 2011

Mennään eikä meinata

Nyt on 12 viikon putkikin, joka-viikonloppu-kisoja/koulutusta, hoidettu kunnialla läpi. Viikonloppuna otettiinkin sitten viimeisetkin mehut irti. Valmistautuminen aloitettiin jo perjantaina, kun käytiin hallilla treenailemassa ajatuksella ylimääräiset energia pois, niin ovat sitten kilttejä seuraavana päivänä äitin hoivissa. Ja kun torstain treenit jäi väliin, kun oli muuta ohjelmaa. Kuten kakun ja torttujen syömistä sekä vanhenemista...

Kolme koiraa, pennusta 3-luokkalaiseen, mutta ihan hyvin niillä voi samaa rataa treenata :) Tehtiin yhden toisen blogin innoittamana penskalle sopivaa etenemistreeniä ja kaahaus tekee välillä hyvää muillekin. Olihan Nomi taas pätevä. Riman korkeudella on vissi merkitys, Nomilla rimat vielä maassa ja Lilillä/Milanilla 60 cm ja loppusuora tultiin lähes samaa vauhtia. Treenailtiin myös puomia/kontaktia sekä rengasta ja muuria. Renkaan Nomi on oppinut nopeasti. Kun oli ensin saatu vauhti päälle, niin sitten oli hyvä treenata isommilla parroilla suoran jälkeen kääntymistäkin. Kääntyy, kun aloittaa kääntämisen suunnilleen jo edellisellä esteellä :) Milankin oli yllättävän taipuisa. Kun ei odota mitään niin pääsee yllättämään.

Lauantaina olikin sitten herätys klo 03:00, ai kamala... Koirille pikapissitys ja saivat sen jälkeen jäädä vetelemään sikeitä, kun oma matka jatkui Hannelen ja Merrin kanssa kohti messaria. Ajoissa kun oltiin niin ei ruuhkista tietoa yhtään missään :) Ja toki kun itse olet kunnolla ajoissa, niin sitten kehä on myöhässä. Varsinaisesti ei tullut seurattua mitään kehää kokonaisuudessaan, pätkiä käppänä- ja snakukehistä sekä shelteistä Merriin asti. Sen jälkeen oli vuorossa ehkä päivän tärkein osuus eli shoppailu :) Parilla kassillisella selvittiin ja tarttui mukaan jotain hyödyllistäkin. Nomia varten uusia trimmaustarvikkeita sekä motivointileluja, herkkuja ja pakkohan sitä oli muutama lelukin ostaa, kun niitä on kotona niin "vähän". Nomi oli koko päivän riekkunut Muskan kanssa sekä kävellyt edestakaisin kotonta äitin luokse, joten oli aika väsynyt siinä vaiheessa kun tultiin puolen viiden aikoihin kotiin. Milan ja Lili sen sijaan olivat äitillä vedelleet vaan sohvalla sikeitä, joten jaksoivat hyvin koeajaa uudet lelutkin.

Kun tämä jäi kesän agilityn SM-kisoista ostamatta, niin ostettiin se nyt: 


Mutta tämä käärme oli ehdoton suosikki, tässä Lili saa sillä vielä yksin leikkiä:

Sunnuntaina Nomi jatkoi shelttien seurassa ja ohjelmassa oli mm. visiittiä mummolaan maalle. Kaatosade ei oikein suosinut ulkoilua ja kaikki elukatkin pysyivät visusti sisällä. Meidän muiden matka puolestaan suuntautui Kouvolaan ja tämän vuoden viimeisiin Timon treeneihin. Perjantaista tuttu "nyt juostaan" teema jatkui muutamalla pikkukäännöksellä höystettynä :)

Matkaan kakkosen takaa ja A:n jälkeen valssi ja heitto putkeen. Koira kutsulla putkesta ulostullessa oikeaan suuntaan ja oma juoksulinja 14/17 hypyn vierestä kohti keinua. Tätä tehtiin muutama kerta, kun piti päästä aloittamaan valssi kun koira vasta tulee kutoshypylle (tai muuten oli aika satana putkessa) ja saada se sitten päättymään ohi seiskahypyn kohti keinua. Piiiiiiitkä välimatka ja yritä nyt siihen saada valssi sopimaan näillä töppöjaloilla. Pujottelusta koira mukaan ja lähetys pituudelle ja oma liike ja rintamasuunta kohti seuraavaa hyppyä. Ei edes vilkaissutkaan tyrkyllä ollutta putkea ja eikä tarvittu mitään hidastavaa ohjausta kohtaan, mitä tietenkin itse ensin suunnitteli. Hypylle saksalainen, joka pitäisi muistaa aina tehdä kuten Timo opettaa. Voi hyvin mennä itse jo ohi, kun vaan tyrkkää vastakädellä koiran hyppäämään hypyn. Ennen 15 putkea ehti hyvin tekemään valssinkin, kun sai jättää koiran A:lle, 17 jaakotuksella putken keskikohdalta. Tätä seuraavaa pätkää sitten tehtiinkiin, aina vaan uudestaan ja uudestaan. Ensin että sai oman ohjauksen onnistumaan vain todetakseen, että ei toimi Lilillä. Ensin mentiin hypyt U-putken puolelta eli 18 hypylle saksalainen, muttei lähtenyt Lili persjättöön vaan hyppäsi aina hypyn 20. Seuraavaksi persjättö 17 ja 18 väliin (vitsit että sen sai tehdä ajoissa, mutta hyvin Lili malttoi aina hypätä hypyn 17 ensin vaikka ohjaaja oli menossa jo ihan muualle) ja 18 viistohyppynä. Ei auttanut vaikka oli miten liike ja rintamasuunta oikein ja koira otettu haltuun (ei siis kovinkaan onnistuneesti voisi päätellä), niin taas väärä hyppy kutsui. Eihän siinä auttanut muuta kuin kääntyä koiraa vastaan kun oli tulossa hypylle 18 ja ottaa tiukasti haltuun jo _ennen_ ponnistusta. 19 ja 20 ennakoivalla valssilla (19 oikean siivekkeen ympäri) ja taas kunnolla haltuun että sai välistä tulemaan. Heitto matkasta putkeen, välimatkaa piti olla koko ajan niin silloin onnistui putkesta putkeen hyvin, kun ei tarvinnut muuttaa enää oman liikkeen suuntaa. 24 poispäinkäännöksellä, onnistui kai jotenkuten kun ei perästä kuulunut :) Hypyn jälkeen käännös koiraa kohti, että tulee putkelle eikä päädy A:lle. Puomille ei koskaan selvitty, korjausliikkeellä tulee vaan ohi koko puomista, puomi pitäisi löytyä "itsestään" putken sijaan. Suoralla linjalla tämä jo toimii suht hyvin, mutta se että tullaan putkesta ja linja suoraan putkeen, on vielä liian vaikeaa. Mutta oikeilla jäljillä ollaan, lisää treeniä vaan!

Huomasi jo kotiin päästyä, että on tullut juostua. Vähän kolotti paikkoja ja ihan uusista kohtaa. Homeetan hallilla oli nyt myöskin keinonurmi ja minulla koeajossa Hannelen agilitykengät. Ilmeisesti aiempaan verrattuna pito oli nyt niin hyvä, että rasitti ihan eri lihaksia :) Kai ne agilitykengät joskus voisi hankkia, tähän asti ollaan menty ihan vain normilenkkareilla. Ei ollut vielä agilitypäivä ohi, koirien jättö vaan kotiin ja samantien omalle hallille pitämään palaveria ensi kevään koulutuksista. Hyvin sielläkin aikaa vierähti jutustellessa. Ehkä ne suunnitelmatkin tulee sitten joskus...

Kun Lili ja Milan oli vetäytyneet yöpuulle ja Nomi taasen oli pirteä peipponen, niin testattiin Nomin uudet motivointilelut. Oikein silmistä näki, kuinka Nomin sisäinen saalistaja heräsi, kun oli tarjolla aitoa tavaraa. En tiedä minkä elukan karvaa lelussa oli, mutta Nomin mielessä oli vain yksi ajatus - kuinka tuosta tehdään selvää... Yhden karvahännän Nomi tässä yhtenä päivänä jo teurastikin, tuunattiin sitten niillä palasilla tavallinen tylsä fleecelelu uuteen uskoon. Ei ollut tylsä enää :) Katsotaan huomenna kuinka toimii hallillakin! 

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Mattopainia

Kaljuapina vastaan TukkaJumala :)



Ottelu päättyi tuomariäänin tasapeliin. Eikä kenellekään jaettu käytösrangaistuksia :)

maanantai 28. marraskuuta 2011

Laatutreeniä

Viikolla ei pahemmin treenailtu. Torstaina ei ollut treenejä, kun oli epikset vuorossa. Ja jos ei enää tänä vuonna kisata virallisissa niin vielä vähemmin epävirallisissa... Keskiviikkona pidettiin penskojen agilitytunti eli menossa mukana Nomi ja Mofi. Nomi kirmaili hallilla onnellisesti nakuna, kun meno pakkopaitahaalarissa oli niin tahmeaa ettei mitään rajaa. No hei, liikkui se sentään, toisin kuin kotona, paitsi toki karkuun... Pitäisi varmaan alkaa keksimään muitakin treenejä, mutta tällä kertaa tehtiin taas perinteistä kuviota eli U-putki ja toisesta päästä kaksi hyppyä suoraan ja toisesta kaksi suoraan + kaksi lisänä vähän mersun merkin tapaan. Hyvin haki Nomi esteitä, eteni hyvällä vauhdilla sekä malttoi myös kestää lähdössä (kokeiltiin myös lähtöä kahden hypyn takaa). Tässä kuviossa tuli treenattu tekniikoista valssi, takaaleikkaus sekä persjättö. Puomin kontaktia treenailtiin sekä kokonaisena esteenä sekä pelkältä alasmeno-osalta. Muistuteltiin taas rengasta sekä uutena tutustuttiin pussiin, kun kerrankin oli avustaja mukana.

Viikonloppuna oli sen verran routa sulanut, että saatiin lisättyä taas keppien lukumäärää pihalle. Viimeiset kaksi saadaan lisättyä heti, kun siirrän kepit johonkin muuhun kohtaan, että ne mahtuukin (liian pieni piha). Kerta keppejä lisättiin niin jotain otettiin poiskin (korkea aikakin...) eli ohjureita. Yksi pois, ei mitään vaikutusta. Toinen pois ja vielä kolmaskin :) Jos ohjurit on alussa hankalammat niin tässä vaiheessa ne palkitsee :) Keppejä kyllä kelpaa treenata myös takki päällä. Ei tarvi mennä kun pihalle niin Nomi on kohta pujottelemassa :)

Tokoilu on viime aikoina jäänyt vähälle, kun agilitymenoja on riittänyt ja toisaalta ei ole houkuttanut treenailla jossain märällä ja kuraisella hiekkakentällä. Näin ollen viikonloppuna selvittiin vihdoin ja viimein molempina päivinä valoisaan aikaan Tapikselle ja ihanalle nurmikentälle. Sunnuntaina oltiin saatu annos räntää, mutta ei se menoa haitannut. Ei näköjään ole vaarallista pitää pidempiäkään taukoja silloin tällöin, koirat nimittäin toimi kun mitään taukoa ei olisi ollutkaan! Intoa ehkä oli vielä normaalia enemmän :) Milanin kanssa ollaan nyt keskitytty parantamaan kaukojen jumitusta eli tehdään pitkältä matkalta ja ilman mitään takaapalkkoja, palkkaus ensimmäisistä vaihdoista. Lilikin osasi hyppynoudon kuin itsestään :) Ruudusta ei mitään hajua, jos siellä ei ole mitään alustaa, vaikka ei sitä alunperin näkisikään. Oliskin ollut vähän turhan helppoa, jos olisi myös pysähtynyt pelkällä käskyllä oikeaan paikkaan, irtoaminen ei mikään ongelma. Nomin kanssa harrastetaan enemmän sisätokoilua, ehkä siinäkin pitäisi aktivoitua, hävyttömän vähän sille on mitään opetettu.

Viikon kohokohta oli Kylliäisen Katin koulutus lauantaina. Tällaista kun pääsisi tekemään vähän useamminkin...

Alkuun kokeiltiin kolmea eri vaihtoehtoa. Toimivin (takaakierto-persjättö-vekkaus) oli varmaan mitä en olisi älynnytkään ajatella ja huonoin (pakkovalssi) mikä ensiksi tuli mieleen :) Twisti + vekkaus toimi myös hyvin.Vitoselle päällejuoksu, kutoselle saksalainen (myös valssi ok), seiskalle saatiin tehtyä varmaankin vahingossa aivan mielettömän hieno vekkaus. Kymppiputki juostiin A:n puolelta niin sai keinulle paremmin vauhtia, sivuttaisetäisyyttä vaadittiin että oli jotain mahiksia ehtiä työntämään 11 takaakiertoon. Renkaalle ennakoiva puolivalssi (kääntyi tosi hyvin, ekalla kerralla oli kyllä kieltokin lähellä) ja muurille takaaleikkaus, jonka jälkeen mentiin. Hyvin ehti hypylle 17, siihen kokeiltiin muutamaakin eri vaihtoehtoa, että sai kääntymään tiukasti. Oikein ajoitettu ja rytmitetty sylivekin ja pyörityksen sekoitus toimi tosi hyvin. Tätä pitää ens kerralla treenata lisää, että saa oman liikkumisen juuri oikein, ilmaiseksi ei Lili tiukasti käänny. Keppejä kokeiltiin molemmin puolin, mutta parhaiten toimi kuten olin suunnitellutkin eli oikealta puolelta ja päällejuoksulla hypylle. Oikealla ajoituksella ei parempaa linjaa voinut saada. Heitto putkeen ja persjättö ennen pussia. Seuraavaa pätkää sitten höylättiinkin, kun haluttiin tehdä muurin leijeröinnillä. En tiedä oisko muuta ehtinytkään kun nytkin tuli aika kiire. Olikin tarkkaa oman liikkumisen suunnan ja rytmityksen kanssa, että irtosi hypylle 25. Itse piti liikkua läheltä A:ta rintamasuunta irrotettavalla hypylle. Pussin jälkeen ensin vauhdin hidastus ja siitä sitten heitto hypylle. Toimii kun vaan osaa :) Putken jälkeen persjättö ja ennakoiva valssi. Oikea putken pää löytyi hienosti vekkauksella. 31 twistillä, sekin alkaa jo nykyään itseltä sujumaan paremmin :) Vitsi, milloin olisi viimeeksi tullut noin hiki treeneissä, Lilikin ihan läkähdyksissä. Mutta se on vaan hyvän treenin merkki :D

Ei Nomi koskaan ole ollut into pinkeänä ensimmäisten joukossa lähdössä lenkille, mutta auta armias nyt kun pitäisi laittaa vaatettakin päälle. Lenkille ei päästä jos ei käy sitä ensin kaivamasta jostain vällyjen välistä tai jostain pöydän alta mihin on kuvitellut pääsevänsä karkuun. Alun nikottelun jälkeen menee kyllä ihan reippaasti lenkilläkin varsinkin jos pääsee vapaana menemään tai hihnassa riittää sekin, että pääsee yksin kävelemään ilman muita. Mikäköhän siinä on..?!? Lili puolestaan möllöttää perästä vedettävänä ilman Milania. Milan sen sijaan on helppo tämän suhteen - täyttä höyryä eteenpäin! Sitä höyryä voisi lahjoittaa välillä vähän kavereillekin niin ei tarvitisisi aina muistuttaa vetämisestä...

Jotta Nomin ei tarvitsisi kuljeskellä vanha villasukka tai äitin säärystin päässä, niin äiti näppäränä neuloi pienelle oman myssyn. Pitäisi joskus käyttää muutakin kameraa kuin kännykän, mutta eiköhän tuosta idea käy ilmi :)


Ei tee kuva oikeutta Nomin oikeasti kaunille päälle. Otetaan uutta parempaa kuvaa sitten kun on karvatkin! Toivottavasti ehtii joulukorttikuvaan :)

tiistai 22. marraskuuta 2011

Siihen päätettiin mistä aloitettiinkin...

Nyt on kisakausi tältä vuodelta agilitynkin osalta paketissa. Lauantaina vikat kolme starttia Kotkassa, puoli yksitoista lähdettiin matkaan ja kotona oltiin puolen yhdeksän maissa. Ei vanha enää jaksa...

Kotkalaisten uusi halli oli varsin pätevän oloinen - tilava ja valoisa hyvällä pohjalla. Tai no, kivituhka aina aiheuttaa pientä koiran pesuoperaatiota, mutta aika vähän tällä kertaa ja oli vaihtelun vuoksi jalkakarvat punaisina :)

Tuomarina kaikilla maksi3:sten radoilla oli Hannele Lummeranta. Samainen tuomari oli meillä jo kun aloitettiin urakkamme ykkösissä sekä kertaalleen myös kakkosissa. Molemmilla kerroilla oli saaliina tuplanollat, joten ei kai tälle päivälle muuta tavoitetta voinut olla :)

Iso kiitos videoista Hennalle :) Kiva, että nämä nyt saatiin muistoksi, 2-luokan tupla kun jäi laiskuutta kuvaamatta.

Radoilla oli tiettyjä yhtäläisyyksiä silloisten kakkosluokan ratoihin Mikkelissä mukautettuna ylempään luokkaan. Hyppiksen alkusuora oli aika kamala - hyppy - hyppy - pituus - kepit avokulmaan ja rata jatkuu keppien takapuolelle yhden hypyn jälkeen suoralla takaakiertoon... Harvoin näkee noin paljon epäonnistuneita keppien aloituksia. Ei muuta kuin ottamaan vastaan keppien jälkeen (eli neljän esteen takaa) ja aloitus käsiohjauksella. Jouduin siis luopumaan pyhästä periaatteestani, että ei niitä käsiä sinne pujotteluun. Toiseen väliin taipuminen teki tiukkaa, mutta ihmeen kaupalla selvittiin aloituksesta. Sain jopa survottua Lilin hypyn takaakiertoonkin (oikea hylkyrysä), yhden tai kahden kerran treeni näytti tuottavan tulosta :) Matka jatkui ei millään valssilla, vaan saksalaisella (hyvä minä :). Yhden hypyn kautta lisää vauhtia ja taas oli takaakiertoa tarjolla. Sain kuin sainkin Lilin taas takaakiertoon, mutta sitten oli pakko hoppuilla ja Lili löi jarrut lukkoon nenä lähes rimassa kiinni. Voi pentele, kielto hypyltä. Selvittiin vaikeat kohdat ja sitten piti ryssiä tyhmällä tavalla tuossa kohdin. Eikä olisi ollut mikään kiire, kun oli tarkoitus takaaleikata suoran päätteeksi. Lähetin Lilin hypylle uudestaan, mutta jäi sitten haltuunotto tekemättä ja Lili meni putken sijaan toiselle hypylle. No väliäkö tuolla :) Loppu sitten lasketeltiin. Mitä me taas opimme - älä hätäile ja ota koira mukaan. Lupaavasta alusta ei jäänyt mitään käteen...



Agiradalla oli myöskin "kivoja" takaakiertoja sekä ansaesteitä. Puomilta käännös 90 astetta ja takaakierto oltiin jo yhdessä aiemmassa kisassa ryssitty, joten nyt tiesi paremmin varautua. A:lle oli helppo ottaa sivuttaisetäisyyttä ja mennä jo valmiiksi asemiin siivekkeen luokse. Sitten piti muistaa kääntyä kunnolla suoraan menosuuntaan putkelle, toisella puolella oli nimittäin rengas ja toisella A houkutuksena. Vähän oli Lili, että mihin ihmeeseen myö mennään, mutta saatiin kuitenkin putkeen asti. Putkijarrustusta ollaan viime aikoina treenailtu ja pääasiassa toiminut hyvin, mutta varmuuden maksimoimiseksi ei arvannut kisoissa käyttää, ettei vaan lyö liinoja kiinni. Renkaan jälkeen oli taas A tyrkyllä, mutta piti kääntyä sivulle hypylle. Parempi ratkaisu sujuvuuden kannalta olisi ollut vetää itsekin hypyn toiselle puolelle ja leikata sitten kepeille. Seuraavan hypyn jälkeen meni vähän pitkäksi, kun ei arvannut kääntää tarpeeksi tiukasti ettei ole päällejuoksussa myöhässä. No ei ollut odottelunkaan jälkeen meno kovin sujuvaa, mutta oikein ne esteet mentiin. Vähän Lili protestoi takaakiertoon survomista, mutta meni sinne kuitenkin. Silloin on tosi kyseessä, kun mykkä-Lilistä lähtee radalla ääntä :) Nopea pysäytys kontaktille ja maaliin nollalla! Ei ollut meno ihan sujuvaa kaikissa kohdin ja sen näki ajassakin, mutta riitti kuitenkin tarvittavaan tulokseen ja vain sillä oli nyt merkitystä.



Toinen agirata, ei mitään ihmeellisyyksiä, muutama tarkkuutta vaatinut kohta. Radalla mentäessä ei onneksi kykene tuloksia ajattelemaan, mutta etukäteisajatus oli, että nyt se tuplanolla otetaan tai ei sitten "koskaan". Sain jopa vähän vekattua keppien jälkeiselle hypylle. Suoran putken jälkeinen hyppy meni pitkäksi, kun ei arvannut kauempaa kääntää tiukasti. Jos ois ollut oikein vikkelä niin ehkä olisi voinut ehtiä tekemään persjätön renkaan jälkeen, mutta löytyi se oikea hyppy nyt muutenkin. Takaaleikkaus putkelle, ei vieläkään arvannut kokeilla putkijarrutuksella. Puomin kohdalla juostiin, eikä kontaktille jääty asumaan. Loppukuviokin sujui takaaleikkaus/sylkkärillä/millä lie, katsotaan sujuvuus vielä videolta :) Mutta nolla eli näin ollen TUPLANOLLA!



Hyvä päätös kaudelle. Alunperin oli tavoitteena vasta nousta kolmosiin, nyt on sentään neljää nollaa tienattu sekä tuplakin. Niitä menetettyjä mahdollisuuksia ei muistella :)

Ja Nomikin on trimmattu, siitä muistona kovettuma peukalossa... Uusi pohjavillakin alkaa jo pikkuhiljaa peittämään kaljua, toivottavasti se pysyy edes kohtuullisella työllä kurissa. Lenkillä tarkenee takilla / fleecehaalarilla ja villasukalla päässä :)  Sukassa oli reikä, tehtiin saksilla vähän isompi niin toimii hyvin huppuna näin tilapäisratkaisuna :)

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Lämmöstä sekaisin

Kertoisko joku neilikkaruusulle, että eletään kohta marraskuun puoliväliä? Tai Nomille, että vuodenaikaan nähden sen karvanlähtö on aika ylimitoitettua?

Miksi minua kääpiösnautserit epäilyttikään... Eilen alkoi urakka ja jatkuu varmaan koko ensi viikon. Karva irtoaa ihan jees, mutta kyllähän sitä riittää ja kerralla voi ottaa vain pienen tupon. Työvälineinä pääasiassa sormet tehoveitsien sijaan. Menee varmasti enemmän aikaa kuin noiden isompien nyppimiseen yhteensä nykyään. Ja eka täystrimmi on aina eka täystrimmi; menihän siinä Milanillakin kaksi viikkoa (!!!) tosin johtuen enemmän jätkän heikosta yhteistyöhalukkuudesta :) Kohta nakupellelle pitää käydä hankkimassa vähän muutakin vaatetusta, ulkona menee vielä hyvin näin:
Kukaan ei tiedä mitä sen alta paljastuu...

Sen sijaan tätä tehdessä lämmöt oli kohdillaan eli sunnuntaina Kouvolaan katsomaan mitä Timo tällä kertaa oli meille keksinyt. Onneksi rata ei loppujen lopuksi ollut niin paha kuin mitä aluksi näytti. Helpottaa ihan hemmetisti kun joku kertoo mitä kannattaa tehdä ja miten se tehdään. Jos ja kun ohjaaja osaa edes jotenkin noudattaa annettuja ohjeita niin pieni nakusterihan tekee vaikka mitä!
Vastaanotto kolmosen takaa ja heitto putkeen. Yllättäen Lili irtosi aika huonosti putkeen, piti vähän katsoa peräänkin, ettei tule ohi kun oli jo kiire jatkoa ajatellen. Vitoselle vastakäännös (käännös vasempaan, poispäin ansasta). Kepeille olikin sitten monta vaihtoehtoa riippuen kuinka hyvin koira osaa itsenäisesti pujotella. Vielä ei olla siinä pisteessä, että voisi vaan heittää Lilin tuollaisessa kohtaa pujotteluun, vaihtaa puolta ja kipittää jo seuraavalle esteelle leijeröiden. Oma liike kohti kolmos keppiä niin ei pussia edes nähtykään. Puolenvaihto keppien päässä niin, että tyrkätään koira mennessä oikealla kädellä toiseksi vikaan väliin sisään. Tätä puolenvaihtoa päässä ei niinkään tehty vaan keskityttiin, että pujottelee varmasti loppuun vaikka putki lähestyy. Ei onnistunut ihan ensi yrittämällä, mutta aika nopeasti kuitenkin. Ysille takaaleikkaus ja pientä vekkiä kympille. Koira itsenäisesti suorittamaan A:ta ja itse 12 hypyn taakse (ei pysähtynyt 2on-2offiin ekalla yrityksellä). Hypylle 14 tiukasti kääntävä takaaleikkaus (koira ensin haltuun aivan lähellä hyppyä ja siitä vasta leikkaus). Taas oli vähän putki hakusessa, meinasi mennä ohi, löytyi kun jäi pituuden eteen odottamaan. Hyppy 18 koiran heitto taakse, persjättö ja määrätietoisesti sivuille vilkuilematta kohti kolmoskeppiä taasen, tyrkkäys kepeille kun vaara ohitettu. Ja toimihan taas heti ensi kerrasta! Loppuun asti pujotteleminen olikin sitten vaikeaa, onnistui lopulta vasta käsiohjauksella, aargh! No hei, jos ei MM-kisoissakaan koirakot tuota osaa niin ei meidänkään sitä heti tarvitse osata :)  (Keskiviikkona käytiin treenailemassa ongelmitta.) 21 vasemman siivekkeen kautta ja 22 sylkkärillä (!), joka piti muistaa viedä tarpeeksi pitkälle ja pitää koira näpeissä siihen asti (miten niin Lili meinaa mennä esteelle omiaan...). 24 pakkovalssilla ja 25 ennakoivalla valssilla olan yli heittäen :) Loppusuoralla takaaleikkaus heti renkaan kehikon jälkeen. Joulukuun ekalla viikolla jatketaan!
Viikon Nomin muodonmuutosta kännykkäkuvin:

Alun järkytys, siitä tulee kalju!
Meissä jokaisessa asuu pieni punkkari :)
Kalju pää, mutta hyvin KARVAISET korvat!

Sitten joskus lopputuloksesta kuvia kunhan sinne asti päästään...

maanantai 7. marraskuuta 2011

Pienet virheet maksaa paljon - Show Must Go On!

Ei varmaan suuri yllätys, että Imatralta oli saaliina hylky, ja eikä sertiä... Tosin se serti nollavoitolla jäi 0,25 sekunnin päähän. Ei kilin ketut!!!!! Jo toinen kerta kun agisertiä oikein tarjotaan, mutta ei niin ei... Ekalla kerralla rata oli aika pelastelua, joten ei yliaika ollut suuri yllätys. Nyt hartaat pysäytykset kontakteille, yksi mihin se koira katosi ja yksi hieman huono takaaleikkaus lipsautti ajan yliajan puolelle, kuten vähän pelkäsinkin. Neljännesosa sekunnin... Mieti... Bye bye, nolla ja serti. Lilin ei onneksi tarvinnut moista harmitusta tietää, vaan juoksenteli into pinkeänä radan jälkeen narupallon kanssa maneesin viereisellä kentällä sekä iloitsi uudesta isosta tiksuraatolelusta Nomin kanssa. Jänis onkin jo aika limaisen mussutettu...

Kolmosluokkalaiset kisasi Imatralla illasta. Onneksi oltiin aikataulusta edellä niin selvittiin kotiin jopa puolen yhdeksän aikoihin. Tuomarina molemmilla radoilla Minna Räsänen.

Hyppyradalla aloitettiin ja teki mieli jo lähteä kotiin :) Tiukat 180 asteen käännökset ansaesteiden edessä, ei ole ihan meidän vahvuuksia. Alusta vielä ehkä selvitään sylivekillä/ennakoivalla valssilla, mutta muurilta kääntyminen, apua... Alku menikin yllättävän kohtuullisesti ja ehkä siitä häkeltyneenä en oikein saanut tehtyä kunnollista päällejuoksua muurin jälkeiselle hypylle. Ois siihen voinut tehdä saksalaisenkin. Seuraavalle hypylle se olisi ainakin kannattanut tehdä, kun Lili pongasi sivusta pituuden kun olisi pitänyt mennä vaan suoraan putkeen. Ja HYL. Keppien aloituskaan ei onnistunut. Ne vähän epäilyttikin, kun avokulma ja lyhyt matka pituudelta sekä tummansiniset kepit hieman pimeässä maneesin nurkassa. Ois toki voinut olla tarkempi ohjauksessa (mutta ei työntää käsiä pujotteluun) kuin myös ottaa etumatkaa niin olisi saanut tyrkättyä takaakiertoon. Sitä vastakkaistakin olisi voinut käyttää työntöön. Taas olisi ollut yksi paikka treenailla saksalaista, mutta mikä se on kun pitää olla laiska ja mukavuudenhaluiden ja jättää tekemättä kaikki missä pitää vähän tsempata. Hyppärillä eka ja vika rima 65 cm, muut 60 cm. Maneesin pohja oli nyt hyvä, toisin kuin keväällä, joten ei mittään ongelmaa.



Agirata sitten. Josta ei yhtään ihanneajan alittanutta nollaa. Muutama tarkkuutta vaatinut kohta, mutta ei mitään älyttömän pahaa. Mekin melkein selvittiin... Omaan ohjauksensuunnitteluun (melkein toteutukseenkin) olin tyytyväinen, näki nimittäin joitain kokeneita ja menestyneitä ohjaajia mielestäni hyvin erikoisilla ratkaisuilla liikenteessä ja huonosti näytti toimivankin. Lili ei edes vilaissut putkea vaan tuli A:lle kuten pitikin. Loistava kontakti, olisi ehkä kannattanut vapauttaa ainakin sen kaksikymmentäviisisadasosaa aikaisemmin. Kun ei olisi itse himmannut niin olisi ehtinyt hyvin asemiin seuraavalla hypylle. Tuolla ohjauksella Lili tuli hyvin perässä putkeen, vaikka normisti A vetää Liliä aika voimakkaasti. Välistävetokin toimi jees ja hyvin lähdettiin menosuuntaan. Olin suunnitellut takaaleikkausta muurin jälkeen, mutta en arvannut tehdä sitä niin tiukasti että olisi saatu myös tarvittava tiukka käännös. Videolta ei näy niin hyvin, että kuinka pitkäksi menee ja vauhti hidastuu. Siinäkin olisi saanut aikaa nipistettyä hyvin. Ois saattanut vaikka valssi olla parempi. Keppien päässä oli tarkoitus tehdä valssi ja vekata oikealla linjalle hypyn kautta putkeen. En todellakaan luottanut siihen, että saisin vasta hypyn jälkeen käännettyä Lilin putken oikeaan päähän. Nyt en hätäillyt valssin kanssa, vaan odotin että Lili varmasti pujottelee loppuun. Ja sitten valssia ja vekkaamaan. Mutta missä pirussa se koira on? Haltuunotto ei ilmeisestikään ollut riittävän tehokas, jolloin Lili meni minun selän takanta ja kävi hyppäämässä seuraavan hypyn itse, joka sattui olemaan jopa oikea. Pienen ihmettelyn jälkeen ehdin itsekin mukaan ja matka jatkui oikein putkeen. Aikaa vaan paloi se X x 0,25 s. Hieno pysäytys puomille (niin pysäytys), seuraavan hypyn kanssa piti olla tarkka että saa käännettyä pois ansaesteeltä. Tämä onnistui hyvin kuten myös takaakierto putken suun edessä. Wow! Rataan mahtui siis paljon hyvää, niistä olisi voinut rauhassa iloita joukossa ynnä muut, mutta nyt vaan harmittaa.



Lili on pakko jatkossakin pysäyttää kontakteilla, koska muuten on hyvin pian loikkija radalla. Tilanteesta riippuen pysäytys on joko nopeampi tai sitten perusteellisempi. Lili antaa koollaan tasoitusta muille vauhdissa, mutta ei se myöskään käytä koko vauhtipotentiaaliaan radalla. Sellainen etenemisen raivo puuttuu ja nyt sitä pitää lähteä tekemään omalla "raivokkaammalla" ohjauksella, vedättämällä sekä palkata treeneissä enemmän noista käännöksistä että lähtee niistä vauhdilla. Ei pikkunätti suoritus vaan riitä, katsotaan mihin sitä sinkoillaan sitten Kotkassa :)

Nomilla oli taas aamupäivästä pentujen kokoontumisajot. Pojista Nomi on vieläkin niin ihanan tuoksuinen... Jos joku päivä sais viime kerralta kuvatun videonkin julkaisuun. Illalla kisoissa pääsi Nomikin näkemään mistä se ihana hevonpeekin oikein tulee :) Milan veteli sitä taas kitaansa niin että hyvä ettei siihen tukehtunut. Njam, njam. Mutta siitä kätevää tavaraa, ettei se sotke edes partaa!

Off topic. Viikonloppuna tuli fiilisteltyä sattumalta Queeniä. Queen vaan on The King. Mutta The Next Best Thing - Adam + Queen! Video tämän päivän lohdutukseksi: http://www.mjsbigblog.com/adam-lambert-to-sing-with-queen-at-mtv-european-music-awards.htm Annettakoon nyt anteeksi uudenlainen sovitus :)

lauantai 5. marraskuuta 2011

Putki päällä

Normi mittapuulla varmaan pitää paikkaansa, mutta en ole silti pitänyt itseni minään hard core agilityharrastajana. Tavoitteellisena vaan :) Ja erittäin laiskana vain lähikisojen kiertäjänä. Mutta silti kun katsoo kalenteria niin nyt on menossa 12 viikon putki, jolloinka joka viikonloppu on joko kisoja tai sitten jonkun ulkopuolisen koulutusta. Seuraava vapaa viikonloppu itsenäisyyspäivän jälkeen, hmm... Haloo 12 vkoa eli 3 kk! Kisataukoa sentään tulee kohtapuoliin, kun Kotkan jälkeen kahden viikon päästä startataan seuraavan kerran vasta omissa kisoissa maaliskuussa (sen jälkeen niitä sitten riittääkin). Jos ei tule himopakkasia tai sopivia hiihtokelejä niin sitten "vaan" treenataan.

Tänään meitä Lilin kanssa oli saapunut kouluttamaan Emilia Rainetoja. Tehtiin valkoisten pallukoiden mukaan rata. Kakkosen merkkaus ja sitten päällejuoksu (kuten vähän aikaa sitten Rannikon treeneissä), kolmonen saksalaisella (hyvä Lili, hyvä ohjaaja :), vitoselle ennakoiva valssi (ajatellulle ponnistusviivalle) jolla linja suoraksi kutosen takaakiertoon. Tänne asti meni kuin vettä vaan, mutta odotetusti pakkovalssi keskellä rataa tuottaa tuskaa. Räpylät menosuuntaan ja vimmattu käden heilutus. Tämä on selvä opetettava asia. Kutoselle pakkovalssi ja kasille taas sujuvasti saksalainen. Hypylle 11 kokeiltiin ensin niistosokkaria, mutta ei Lili käänny niin hyvin siivekkeen ympäri. Sylivekki se on Lilin juttu, näytti siltä kuin olisi jarruttanut ilmassa :) Vastaanotto neljältätoista vastakkaisella, ja seitsemälletoista (ponnistusviivalle!) ennakoiva valssi kahdella kädellä (tehokkampi kuin yhdellä). Putkijarrutus jäi vähän joka kerta tekemättä, mutta sentään mutkaputkesta löytyi aina oikea pää ilman ongelmia. Otin vähän pujottelussa etumatkaa, jolloin meni ihan vaan vetämällä. Vastaanottamaan valssilla 21 taakse ja heitto 22:selle, jonka jälkeen hanaa että ehti tekemään persjättöä 24-25 väliin. Merkki persjätöstä jo siinä vaiheessa kun ollaan hypyn 24 kohdin. Päällejuoksut ja saksalaiset toimii Lilillä tosi hyvin. Niitä siis jatkossa jos vaan mahdollista hitaiden valssien sijaan. Loppuun vetäistiin sitten koko rata nollalla läpi :) Eli huomenna siis voi kerätä Imatralta hyllyjä...

Torstaina oli Lilillä Hannan suunnittelema takaakiertohässäkkä. Päästiin myös treenailemaan tiukkoja käännöksiä (tosin ilman muurin täyskaatoja à la Vani) sekä backlappiä (kerta se on ensimmäinenkin). *Piirros tulossa* Kakkoselle tosiaan huvin ja urheilun vuoksi backlap, saman asian olisi toki ajanut pakkovalssi. Toimi Lilllä heti alusta asti. Kuuliaiset A:n kontaktit edelleen (katsotaan kuin kauan). Muurin jaakotus, että kääntyi ansaesteeltä. Vedolla oikeaan putken päähän valssin kanssa kompuroinnin sijaan. Muurille taas ennakoiva valssi ja sitten liikettä, että sai tyrkättyä takaakiertoon. Ennakoiva valssi ennen putkea olevalle hypylle, vitsi et kääntyi hyvin. Harjoittelun jälkeen koko pätkä virheittä.

Milanille ansaestetreeniä. Ei muuten tainnut mennä väärälle esteelle kuin kerran, mutta on se kääntyminen vaikeaa... Kepit ei meinannut alkuun löytyä oikein, kerran aloitti tokasta välistä ja kerran juoksi minut kumoon tantereeseen kun yritin suoristaa linjaa. Meni sitten oikein alkup. suunitelmallakin eli ohjaan hyppyjen vasemmalta puolen, lähtö lähempäntä kakkosta (ei jälkeen). Toisella kierroksella halusin kokeilla kuten tehtiin Rannikon treeneissä viimeeksi Lilin kanssa eli juoksenkin itse oikealta puolelta suoraan ja annan hakea itse kepit. Toimi vallan mainiosti! Milania on ihan turha edes yrittää kääntää tiukasti hypyillä, vaan mieluummin peruuttaa itse alta pois muutaman askelen ja antaa hypyn valua kuin että menee selän taakse. Ekalla kerralla menikin näin puomille putken sijaan sen verran epävarmasti kuitenkin, että rämpi ylösmenon ja tippui sitten päältä pois. Voihan samperi... Tällä kertaa Milan ei onneksi vetänyt aiheesta palkokasvia keuhkorakkuloihin asti. Hyvin irtosi suorien putkien jälkeisille hypyille. Jos Milan on käännöksissä hidas niin ei se sitä suorilla ole ja kun ei itse käännöksissä saa etumatkaa kun pitää odottaa... Eikä eksynyt A:lle, ihmeiden aika ei ole ohi. Loppuun puhtaasti läpi.
Keskiviikkona käytiin omatoimitreenailemassa sunnuntain testiradan paria kohtaan. Ekaksi hypylle pakkovalssi, siitä muurille ja keinulle. Kun vaan ei jää jumiin pakkovalssiin niin hyvin ehtii ohjaamaan keinulle. Toisena pätkänä mutkaputken jälkeiset neljä hyppyä neliössä ennen puomia. Kokeiltiin tokahypylle takaaleikkausta. Ei hyvä, Lili olisi mennyt vaan suoraan ja Milan taas kielsi sitten koko hypyn. Ja mielestäni minä ehdin ihan hyvin valssaamaan välissä, ainakin helpommalta tuntui kuin armoton vääntäminen takaaleikkausta varten hypylle. Ongelma oli enemmänkin testissä takaakierron jälkeinen kompurointi. Kepit sattui olemaan samalla tavalla takana ja sieltähän Milan aina kaarratti... Nomilla oli ohjelmassa mm.yksittäisistä esteistä babymuuri ja pituus sekä rengas. Niin ja keinu. Vain sentään puoliksi kun sain sen huudolla kääntymään takaisin. Kannattaa siis aina kantaa lähtöpaikkaan ja takas ja katsoa ettei ole houkuttevia esteitä vieressä :) Tehtiin myös muutamien hyppyjen "rataa". Keppejä on nyt kahdeksan, pitäisi tänä viikonloppuna lisätä kymmeneen. Nyt ei tarvita enää edes tuplaohjureita vaan yhdet riittää.

Huomenna Imatralle! Viimeeksi sertin kanssa takaisin, nyt saa olla tyytyväinen jos tulee muutakin kuin vain hylkyjä :)

maanantai 31. lokakuuta 2011

Testiä, siivousta ja huonosti nukuttuja öitä

Jos nämä otukset harrastaisivat tätä useamminkin, niin ei kämpästä löytyisi niin montaa karvalankamattoa. Olkoot nämä vahingot sitten vaikka jotain pakollisia tilastotappioita... Lili aloitti rykäisemällä haisevan läjän matolle karkureissun päätteeksi ja Milan jatkoi samasta reissusta hankitun jalkakolotuksen kipulääkkeen sivuvaikutuksena. Nomi ilmeisesti ajatteli, että mitä isot edellä niin pienet perässä. En tiedä mistä Nomin mahansa sekaisin sai, mutta ensin tiistaina siivottiin yhdet oksennukset matolta ja sitten seuraavana yönä juostiin ulkona viisi kertaa ja sisältä siivottiin vielä yhdet oksut (ehdin sentään tyrkätä maton päältä pois). Seuraavana päivänä onneksi tulikin tehtyä töitä kotona, joten sai laskettua pienen hotelli helpotukseen ulos tarpeen niin vaatiessa. Vatsa rauhoittu hyvin broikulla, mutta siirryttiin sitten liian nopeasti normiruokaan, joten taas maha sekaisin. Päätettiin sitten kokeilla Merrillä hyvin toiminutta vatsavaivaisten i/d ruokaa. Joka ei sitten Nomille sopinut yhtään... La-su välinen yö ravattiin ulkona vähintään tunnin tai jopa 20 min. välein... Sunnuntaipäivä meni sitten paastotessa ja illalla tarjoiltiin keitettyä riisiä ja kananpojanjauhelihaa (ihmiskaupasta). Vähäinen ruoka maistuikin illalla hyvin, yö nukuttiin hyvin ja aamulla oltiinkin taas pirteitä kuin peipposet :) Tuolla reseptillä mennään nyt vähän aikaa, tuli muuten tehtyä sellainen satsi, että riittää varmasti kavereillekin :) Varmuuden vuoksi matto pysyy kuitenkin pois koirahuoneesta ainakin toistaiseksi...

Torstaina Lilillä agilityä ja "putkihässäkkää" à la Mirka. Varsinkin toinen rata pisti koetukselle radan muistamisen :) Ekalla pätkällä hyvin tuli kakkosen niistolla ja takaakiertoon vasemman siivekkeen kautta. Sen verran hyvin ehti liikkeelle ettei tarvinnut putkea leijeröidä. Ansaesteenä ollut muuri ei tällä kertaa houkutellut :) 9-10 tuttu kuvio Mikkelin hyppikseltä. Taas Lili yritti etsiä putken suuaukkoa liian aikaisin. Käyttöön "mene, mene" käskyä ja itse liikkui ottamaan vastaan niin pysyi vauhti paremmin.
Muistipeliä :) En oo ihan varma tuliko piirroskaan oikein, mutta idea varmaan selvinnee.

Perjantaina Lilin kanssa pitkästä aikaan epiksiin ja eikä epiksistä näköjään voi muuta saada kuin hylkyjä. Alkaiskohan onnistumaan edes yksi rata, jos olisi se kolme rataa (tai edes kaksi) yritettävänä kuten kisoissa :) Kakkosesteellä piti tehdä pakkovalssi, mutta taas se jotenkin muuttui pakkovalssi-jaakotukseksi. Mikä lie yhteyskatkos aivojen ja kropan välillä... Sitten mentiinkin neloshyppy väärin päin, jäi ohjaamatta/oltiin myöhässä/mitä lie, katsotaan kun saadaan video käsiin. No videolta katsottuna linja kolmoselta suoraan nelosen taakse. Olisi voinut korjata linjan joko ennen kolmosta tai ainakin vetää hypyn jälkeen oikealle puolelle. Muita suoritusvirheitä ei ollut, kontakteilla vietettiin aikaa hartaasti harjoituksen vuoksi :) Puomilla ei vielä osaa etäisyyttä sivulle/taakse. Jotenkin tuntui vähän tahmealta meno, niin itsellä kuin koirallakin.



Launtaina porukalla treenailemaan. Lili ja Milan teki alkuun samaa pätkää eli putken ja hypyn leijeröintiä puomin toiselta puolen sekä vedätystä kepeillä eli piti ehtiä seuraavan hypyn kohdille kun koira vielä pujottelussa. Lili kävi ensin molemmissa ryssimässä ja Milan sen sijaan teki heti puhtaat suoritukset. No hei, osaahan se aika hyvin suoraan mennä :) Ja olihan siinä virtaa tauon jälkeen, varmuuden vuoksi hypyt vielä matalia. Lilin kanssa treenailtiin vielä suoran jälkeen hyppyä takaakiertona eli työnnöllä lähetystä. Nomikin löysi itsensä heti ensimmäisenä taas A:lta :) Tehtiin vaan lyhyt treeni, kolme hyppyä suoraan lelupalkalle. Nyt kiinnostaa "kuolleetkin" lelut, jopa siihen malliin, että tekee jo tiukkaa saada sitä irrottamaan :)

Sunnuntaina jatkui teema Lili & agility. Vuoden vaihteessa käynnistyy uusi koulutusjärjestelmä ja Lilin kanssa haettiin 1-tason ryhmiin, jonka valintakoe oli illalla. Arvioimassa kaikki 1-tason neljä kouluttajaa. Koko porukka suoraan rataantutustumiseen, kisanomaisesti 5 min. Minit aloittivat 20 min. tauon (lämmittelylenkkien jälkeen), hallissa vain yksi koirakko kerrallaan, muut odottivat vuoroaan ulkona. Alkuun paniikki, että ei kykene muistamaan rataa ja toisena että varmasti iskee vessähätä kriittisellä hetkellä. Rata pysyi päässä kun sitä koko odotteluajan kävi mielessään (jotain tunnin verran) eikä vessahätäkään tai vieläkin kipeät jalat keskiviikon fysiikkatreeneistä haitannut kun pääsi tosi toimiin. Lämmitellessä teki ikävää...

Radan oli suunnitellut yksi kouluttajista, Olli-Jussi Rissanen, jonka ryhmään Lilin kanssa ensisijaisesti haettiin. Harmi ettei tätä saatu videolle, olisi varmasti ollut mielenkiintoista katsottavaa. Ei mennyt ihan niinkuin suunniteltiin, mutta taito sekin että saa muutettu ohjausta lennosta :) Nyt oikein keskityin tekemään pakkovalssia kakkoselle (eikä taas pakkovalssi-jaakotusta) ilmeisesti liiaksikin, kun olin keinulle ohjauksessa myöhässä, joten Lili veti ohi. Jotenkin Lili ei aina hahmota keinua niin hyvin, jos ei ole ihan edessä. Ei ole eka kerta kun juoksee vain ohi. Putkijarrutusta ei ole harjoiteltu taas pitkään aikaan, joten ei arvannut tehdä kuin jonkinlaisen puolittaisen ja luottaa siihen että kääntyy karjumisella. Putken jälkeinen ansahyppy oli kyllä niin meitä varten. Takana oli myös kepit. Putkelta vastaanotto kutosen takanta. Valssilla 8-9, sen verran haltuun ettei lipsahda kepeille (Lilistä kun ei aina tiedä) ysin takaakierrosta. Sitten meni elämä hankalaksi. Olin alunperin ajatellut mennä puomin oikealta puolelta, kun sitten viime hetkellä päätin mennä edellisen hypyn seinän puolelta ja sitten takaaleikkaus puomille. Tämä siksi, etten välttämättä ehtisi työntämään puomille, riski mennä ohi kun oli sen verran sivussa. Lopputuloksena päässä taisi mennä nämä kaksi suunnitelmaa sekaisin ja valssi 10-11 välissä ei päätynyt oikeaan paikkaan ja Lili sujahti ohi hypylle ties miltä minun puolelta. Sen jälkeen olikin plasmat sekaisin ja jäi puomille takaaleikkaus tekemättä. Olen siis puomin vasemmalla puolella ja rata jatkuu oikealle. OMG! Lilin pysäytys kontaktille ja siitä nenän edestä puolenvaihto persjätöllä. Tarkoitus oli tehdä valssi 13-14 väliin (toinen vaihtoehto olisi ollut persjättö) kun olisi pitänyt saada hyvin etumatkaa. Nyt sellaisesta ei ollut tietoakaan, joten edestä ohjaus vaihtuikin takaaohjaukseksi. Ihmeellistä kyllä, ei päädytty A:lle ennenaikojaan. Loppu sentään meni suht sujuvasti. Lili teki itsenäisen A:n kontaktin, jolloin olin jo hyvissä asemissa lähellä putkea 17. Pysähtyneellä puolivalssilla (sekä karjumisella) oikeaan putkeen päähän 18 esteellä. Sen jälkeen mentiin. 20B päällejuoksulla, jos oikein hifistellään niin saatoin ehkä olla himppusen myöhässä :) Ei muista, eikä pääse videolta tarkastamaan. Suorituksen jälkeen tuli Pasilta jotain kommenttia puomin erikoisesta ohjauksesta. Joo näin kauniisti sanottuna :) O-J:n kanssa sitten käveltiin hallin toiseen päähän näyttämään meidän keppiosaamista. Samalla piti leikittää koiraa. No, Lilihän tykkää kun saa juoksennella narupallon perässä ja tuoda sitä sitten revittäväksi :) Kepit saatiin suorittaa kuten haluttiin. Ei tehty muuta ihmeellistä kuin vedätettiin ja hyvin malttoi Lili pujotella loppuun. Yleiskommenttina, että pirteän oloinen koira :)


Onneksi ryhmävalintoja ei tarvinnut kauaa jännittää, vaan tieto tuli jo seuraavana päivänä. Ja päästiin Lilin kanssa mihin haluttiinkin! Itselle tulee sitten myös oma koulutettavien ryhmä, joten vähän miettittävä optimaallista ajankäyttöäkin ja näin ollen Milan ja Nomi jatkaa vuodenvaihteen jälkeen toistaiseksi minun omassa koulutuksessa. Kiva oli kuulla näin jälkikäteen kouluttajien kommentteja toimivista ohjauksista. Ja kas kummaa, se minun apua, paniikki takausohjauspätkä kuului niihin toimiviin :) 8-9 pätkä olisi voinut myös olla toimiva takaaleikkauksella myöhässä olleen valssin sijaan. Takaaleikkausta olisi voinut tehdä myös 20B:llä, mikäli ongelmia ehtimisen kanssa.

Milan kävi testin aikana äitin kanssa juoksemassa uudessa sporttilookissaan :) Tehokas karvanpudotus viikonloppuna. Sakset eivät antaneet armoa edes koristekarvoille. Milan tosin kasvattaa niitä aina siihen malliin, että kohta ne on taas samanlaiset pehkot. Seuraava vapaampi viikonloppu on varattu Nomin nyppimiseen. Jotenkin se tuntuu niin suurelta urakalta. Hyvin karva irtoaa, ainakin selästä. Nomille ei ainakaan näin alkuun tehdä mitään nykymuodin kääpiösnautseritrimmiä vaan partaa ja kulmakarvoja lukuunottamatta otetaan kaikki irti mikä vaan nyppimällä lähtee. Jaloissa ja vatsassa on sellaiset höttökarvat että takkuuntuu ja kerää kaikenmaailman risut vähän turhan tehokkaasti. Toivottavasti karkeentuvat nyppimisen myötä. Nomillakin on nyt ToppaPomppa niin ei tarvitse palella, kun karvat lähtee ja talvi tulee! Lilin kanssa ovat aivan samanlaisia p*skahalvauksen saaneita kun pistetään jotain uutta niskaan :)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Lepoa yhdelle...

...ja treeniä toisille. Viime sunnuntain hirvenmetsästys sai Lilin köhimään aina maanantaiaamuun asti. Sai ihan kunnon köhäkohtauksia. Vertailun vuoksi, jos vedetään puoli tuntia skootterilla täysiä niin saattaa yskähdellä yksittäisiä kertoja vartin verran. Niin että oli sitä juostu. Teräsvatsakin oli mennyt sekaisin ja toki lopputulos löytyi karvamatolta. Haju tuli vastaan, kun avasi ulko-oven töistä tulessa. Kiva... Oli vaan sellainen vartti aikaa, kun piti jo taas rientää eli söiskö vain siivoaisi p*skat pois. Ikkuna vielä auki kun lähdettiin, niin oli vähän paremmat aromit vastassa kun tultiin takaisin :)

No tiistaina aloin sitten kiinnittämään huomiota, että Milan ei varaa painoaan vasemmalle etujalalle. Liikkeessä ei ollut nähtävissä vielä ontumista, mutta aina jos istui tai seisoi, niin paino oli toisella jalalla ja vasenta nosteli koko ajan. Myöskään makuulla ei tahtonut jalalle löytyä hyvää asentoa. Kääntelin, vääntelin ja puristelin jalkaa vähän joka asentoon, mutta ei mitään kipeää kohtaa löytynyt. Keskiviikkona näytti vaiva hieman pahentuvan, joten päätin soittaa eläinlääkärille. Sille päivälle ei enää aikoja saanut, mutta sain haettua kipulääkettä. Torstaiaamuna sitten vastaanotolle. Ei löytynyt kopeloituna eikä laserakupunktiolla selvää kipukohtaa. Hoitona sitten laseria sekä "niskahierontaa", kipulääkettä ja rajoitettu hihnaliikunta. Kehuja tuli, että on koira muuten hienossa kunnossa, ei jumeistä tietoakaan, näkee että on hoidettu. Pari viikkoa sitten käytiinkin juuri Einillä hierottavana. Mutta ei siis treeniä Milanille vähän aikaan... Jalka on jo parempi, mutta ei vielä täydessä terässä. Jos ensi viikon vielä lepäilisi. Tänään lopetettiin kipulääke (Loxicom), se nimittäin pistää Milanin mahan niin sekaisin, että parempi pieni kolotus kintussa kuin jatkuva ripulointi ja oksentelu, jotka ovat lääkkeen tunnetut sivuvaikutukset.

Agitreeneihin pääsi sitten Lili ja Nomi juoksutauon jälkeen. Lilille kontaktitreeniä niin, että jos possuili niin samantien takaisin seinään kiinni odottamaan vuoroaan. Keskiviikkona sai viedä eräänkin kerran jäähylle, mutta sen jälkeen ollaan oltu niin kuuliaista. Välillä jopa hidastelua havaittavissa, joka ei myöskään kovin suotavaa. Nomikin treenaili kontakteja tai ainakin esteitä sekä ohjatusti että omatoimisesti. Treenailtiin lähdössä odottamista yhdellä hypyllä, kun Nomi pongasi vierestä paljon mielenkiintoisemman esteen. Kerta makuun pääsi niin ei sitä heti lopettanutkaan vaan veteli A:ta edestakaisin eräänkin kerran ennen kuin tulin siihen tulokseen, että parempi siirtyä kentän toiselle puolelle lähtöharjoittelua tekemään :) Tämä onnistuu vain minikoiralta uskoisin; puomillekin voi mennä niin, että ensin hypätään sen alla olevan putken päälle ja siitä sitten puomille, hmm... No, eipähän ainakaan arastele esteitä :) Ehkä se hallittavuuskin tulee joskus perästä :) Pidettävä visusti ainakin keinusta erossa. Ihan mielenkiinnosta piti treenata Nomin kanssa Lilin jälkeen välistävetoja ja slalomia ja oho, sehän meni. Kotona kepitkin ovat edistyneet, tosin piti laitaa tuplaohjurit, että päästiin eroon hyvin alkaneesta toispuoleisuudesta. Nyt sai kokeiltua myös etupalkkaa. Hakee myös aloitusta vähän lähetettynäkin ja kestää myös takaaleikkauksen. Sen verran vauhtiakin, että alkaa crocseilla tehdä itsellä tiukkaa :)

Lilin torstain ryhmätreeneissä kouluttajana vuorossa Sanna ja kivat oli treenit! Ensimmäisellä radalla höylättiin eniten pätkää 6-7-8 käännösten valumisen takia. 6-7 meni parhaiten vekkauksella, mutta sitten tahtoi olla ongelmia kasin kanssa. Minen osaa ohjata eikä Lili pysy ohjauksessa vaan hakea hyppyä itse, idea oli tehdä vekki kasille + poispäinkäännös. Jälkeenpäin tuli mieleen, että oliskohan ehtinyt valssaamaan 7-8 välissä. Hannahan näytti Vanin kanssa kuinka valssi tehdään nopeasti. Ei voinut kuin pyöritellä silmiään, ei ihan heti tule itseltä onnistumaan :) Eli siis tekniikassa itsestään ei mitään vikaa, omassa suorituksessa vaan...

Toisella radalla yritettiin hioa kohdilleen 11-12 väliä. Lili meni herkästi 11 pitkälle kun jäin ihailemaan sen menoa sen sijaan että olisin kipittänyt menosuuntaan. Puolenvaihto takaaleikkauksella hypylle 14.


Edellisen viikon treenit kun jäi sattuneesta syystä kirjaamatta. Lilin kanssa keskityttiin ennakoivaan valssiin.


Milan yhtä notkea kuin rautakanki käännöksissä, mutta muuten jätkä oli aika vireessä :) Hyppäsi parhaimmillaan ehkä vaan sen 1,5 m ennakoivalla valssilla...


Lauantaina Lilin kanssa Kouvolaan taas Rannikon Timon oppiin. Kummasti näistä treeneistä saa nyt enemmän irti vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. En tiedä mennäänkö kerralla yhtään pidempää pätkää, mutta osittain eri syystäkin :) Kepit leijeröitiin kertaalleen molempiin suuntiin onnistuneesti :)

Vastaanotto muurin takana, itse menin A:n oikealta puolen. Ensimmäisellä kerralla Lili ei pysähtynyt A:lle, joten pienten sadattelujen saattelemana takaisin alkuun. Alkoi muisti ja maltti taas pelaamaan :) Valssi nelosen jälkeen ja ennakoiva valssi vitoselle, jolloin saada koira kääntymään suoralle linjalle kohti keppejä, koira radan sisäpuolella eli ohjaajan vasemmalla. Jos kaarratti yhtään niin helposti kääntyi putkeen. Putki löytyi hyvin myös, jos ohjaaja yhtään ennakoi käännöstä. Piti vaan juosta aivan suoraan kohti seinää ja antaa koiran hakea kepit käskyllä. Ekalla kerralla ei malttanut pujotella loppuun asti leijeröitynä, mutta toisella kerralla onnistui hyvin. Enempää ei koeteltu onnea :) Kasilta ysille liikkuen riman suuntaisesti. Heitto kympille ja putkeen ja vipinää kinttuihin. Oletusarvoisesti koira aina puomille, jos ei muuta ohjata, ei siis mitään käsi ylös ohjauksia. Näin ollaan vähän harjoiteltukin. Putki-puomierottelu on koiralle vaikeampi kun tullaan hypyn sijaan putkesta (pussista puhumattakaan) kun näkee tilanteen sen verran myöhään. Avain onnistumiseen oli jälleen kerran juokseminen. Jos ehti juosta houkutusputken ohi niin koira tuli hyvin perässä puomille, kun taas ollessa putken kohdilla niin putki houkutteli. Neljätoista poispäinkäännöksellä, Lili piti viedä vähän pidemmälle (vekkiä) kun ei käänny niin hyvin. Tämä kohta meinasi tuottaa tuskaa. Poispäinkäännös ei muutenkaan kovin vahva tekniikka meillä (milloinkohan viimeeksi taas treenattu) ja liikuin itse koko ajan sivusuunnassa liikaa, kun varoin ettei hyppää hyppyä väärin päin. Oikeat linjat löytyi kun kouluttaja piirsi ensin viivan mitä pitkin kulkea ja sitten vielä ympyrän, mistä koiran tulisi ponnistaa. Hih :) 15-16 olisi kuulemma nopein vekkauksella, mutta me nyt tyydyttiin treenaamaan sitä varmempaa tapaa. Tänne ehti kuitenkin hyvin, joten käännös koiraa kohti vähän ennen hyppyä, oikea käsi riman yli merkkaamaan ja vasemmalla tyrkkäystä taakse. Lilillä oli aluksi vaikeuksia hahmottaa hyppyä, kun A oli aivan vieressä. Ei mennyt A:lle, mutta ei tajunnut hypätäkään eli vasemman käden ohjausta todellakin tarvittiin. Lähetys takaakiertoon kuudelletoista (hyvin Lili irtosi) ja sittenhän mentiin. Kertaalleen Lili taas kynti nurin pussissa, mutta ei se menoa haitannut. Juuri ja juuri ehdin 21:selle valssamaan ja sitten menosuunta riman 22 suuntaisesti. Heitto putkeen ja puolivalssilla (itse pysähdyksissä) oikeaan putkeen päähän. Tämän jälkeen Lililtä hieno keppien aloitus ja leijeröinti! Okserille 28 vekkaus ja valssi.

Ai niin, meidän uudet lenkkivarusteet:
8 metriset flexit... Jälkiliinoja löytyisi tietysti 15 metrisinä, mutta ne on jatkuvasti jaloissa. Ei varmaan käytetä noita kovin julkisilla paikoilla tai sitten vasta niitä ruumiita alkaisi tulemaankin :) Milanille oli tilauksessa harmaa, mutta pahus oli mennyt loppumaan, joten punaista pojalle. Ei tarvi arvata mikä noista on Nomin :)

Nomi kävi tänään tapaamassa uutta kaveria, Mofia, Hannen 8 viikkoinen musta-valkoinen, ei käppänä :) Jonkinlaista videonpätkää ohessa: