sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Aatonaaton kosiomatka Turkuun

Nomilta onnistunut juoksujen ajoitus :D No mitäs muuta sitä nyt jouluna voisi tehdä kuin matkustella toiselle puolelle Suomea koirahommissa…

Nomilla on aina ollut säännölliset ja "oppikirjojen mukaiset" juoksut, mutta silti oli tarkoitus ottaa tueksi proge-testit oikean ajankohdan määrittämiseksi. Nomin aloitettua juoksut käytiin eläinlääkärillä rokotuttamassa yksi eläkeläinen ja samalla tehtiin Nomille virallinen polvitarkastus. Siinä sitten eläinlääkärin kanssa keskusteltiin proge-testistä ja alkoi vaikuttamaan siltä että viikonlopun ja lähestyvien joulupyhien takia ei tuloksia ehdittäisi saamaan ajoissa oikeasta ajankohdasta. Eli oli siis luotettava omaan arvioon ja sen verran kalenteriakin piti katsella että jos ei nyt kuitenkaan astuteltaisi mitään koiraa kesken sukujuhlien joulupäivänä!

Äitin kanssa tehtiin vaihtokauppa sunnuntaina ja niin Milan meni Merrin ja Kiian seuraksi äitille hoitoon ja Muska tuli meille Nomin iloksi. Olihan rattoisa joulu kahden kiimaisen pikkuoravan seurassa :D Nomi ja Muska kun ovat jo muutenkin kuin paita ja peppu, niin aloittivat sitten juoksunsakin yhtä aikaa. Muska oli käynyt miehelässä jo muutamaa päivää aiemmin, mutta eihän se tyttöjen leikkejä yhtään hillinnyt.

Kaikki merkit näytti siltä 12. juoksupäivänä, että uskallettiin lopulta lähteä Turkuun ajamaan aatonaattona. Talvikelissä sinne Turkuun muuten ajaa enemmän kuin pari tuntia. Vihdoin iltapäivällä selvittiin perille ja ei muuta kuin sulhoa tapaamaan. Kerrostalon kivirappusetkin mentiin vauhdilla ylös, ei siinä paljoa mietitty mahdollisia liukkaita pintoja :D

Meidän ihmisten ensin kahvitellessa Nomi päivysti lähinnä poikien oven takana, alku näytti siis lupaavalta. Hyvältä näytti vielä myös silloin kun Nomi pääsi vihdoin sulhon kanssa samaan tilaan. Leikkiä riitti ja hyvin oltiin suostuvaisen oloisia, kunnes… Ei ollut tyttöjen leikit ihan valmistaneet tähän yllätykseen. Se oli kyllä tiedossa, että ensikertalaisen nartun kanssa voi olla omat haasteensa, mutta Nomi olikin ensimmäisen kunnon yrityksen jälkeen sitä mieltä että hänet lähinnä yritetään tappaa täällä ja aikoi kyllä taistella henkensä edestä. Vaikka tietysti olisi ihan kiva selvitä takaisin kotiin saman vuorokauden aikana, niin mikäs kiire meillä olisi. Ja onhan luminen Turku ihan näkemisen arvoinen asia, jos muuten pitäisi tyhjin käsiin kotiin lähteä ;) Yhtään koiraa ei väkisin astuteta, jos ei hommaan suostu niin jääköön sitten väliin.

Käytin välillä matkassa mukana olleet Lilin ja Muskan lenkillä niin ehti Nomi rauhassa pohtia tilannetta. Ja niin se nartun mieli muuttuu, ensin huudetaan ja rimpuillaan ja kohta seistään paikallaan ilmekään värähtämättä. Homman päätteeksi esitetään kunnon riemutanssit kaikkine kevätjuhlaliikkeineen :D Sulho sai kyllä tehdä töitä ihan koko päivätyön edestä, mutta hienosti jaksoi yrittää ilman hosumista tai turhautumista. Myöhemmin selviää onko näitä hienoja herrasmiehiä saatu tilauksesta toimitukseenkin :)

Kotiin selvittiin puolen yhdentoista aikaan illalla. Kyllä väsytti ajaa takaisin kotiin ja vielä seuraavana päivänäkin. Harkittiin vielä toista astutuskertaa joulupäivälle, mutta jos tämä yksi kerta nyt riittäisi niin jäi aikaa joulunkin viettoon.

Suunnitelmista voi lukea lisää täältä, yhdistelmä löytyy myöhemmin myös SKSK:n pentuvälityksestä.


maanantai 8. joulukuuta 2014

Yllättäviä pentuhaaveita

Milloinkohan sitä olisi itsellä ollut viimeeksi pentukuumetta? Ei ole näköjään kovin tarttuvaa sorttia kun tuntuu että joka toisella tutulla on joko pentu tai ainakin tulossa. Ehkä se minun pentukuume loppui Milaniin, oli sen verran tehokas lääke pentukuumeeseen ;) Lilikin tuli aika lyhyen pohtimisen jälkeen vuoden etuajassa ja Nomiahan ei ollut koskaan tarkoitus ottaakaan. Mutta kaikkea ei näköjään kannata liikaa suunnitella ;)

Uudelle harrastuskoiralle alkaisi olla kohta tarvetta. Milan on jo eläkkeellä (ei etteikö sillä treeneissä virtaa riittäisi…), Lili kisailee harvakseltaan jos jaksetaan max. pari vuotta ja Nomi on taas Nomi :) Hiljaa hyvää tulee, kun ei ota asiasta mitään stressiä. Mutta vielä ei ole aika uudelle hard-core harrastuskoiralle. Kun tietää mikä työ siinä on saada koira Lilinkin tasolle, niin kyllä tässä on pari vuotta ainakin vedettävä henkeä että siihen urakkaan jaksaa lähteä. Katsotaan milloin kipinä iskee taas :)

The Harrastuskoira tarvitsee tietysti tuekseen kisamaskotin ja siinähän Nomi The Kääpiösnautseri on kerrassaan ansioitunut. Kahdeksan viikkoisesta lähtien Nomi on kulkenut kisoissa mukana, treffannut kisojen ulkopuolella kavereita ja käynyt pokkailemassa palkintoja välillä kisakoirien puolestakin. Missä vaan huomiota ja rapsutuksia siellä Nomi :)

Mistäs sitten löytää jatkossakin yhtä pätevä kisamaskotti kuin Nomi? Mitäs asialle voisi itse tehdä?

Itse en ole koskaan ollut innostunut koirien kasvattamisesta, kun helpommallakin pääsee. Jotenkin vastuu elävistä olennoista on tuntunut liian suurelta - kuinka valita jalostukseen käytettävät koirat, onko koirien taustat tiedossa, onko onni myötä ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä kaikista valmistautumisista huolimatta ja löytyykö pennuille hyviä koteja. 

Lili on steriloitu jo heti toisien juoksujen jälkeen, Nomia ei ole vielä "ehditty". Milanilta on myös pallit veks. Jonkin aikaa on jo ollut mielessä, että pitäisikö sittenkin teettää Nomilla pennut. Pikkuotus ei ole ehkä kerännyt meriittejä show-areenoilla tai agikisoissakaan, mutta on siinä silti sellaisia ominaisuuksia joiden takia jalostuskäyttöä voisi harkita. Nomi on ollut tähän asti täysin terve ja vaikka luonnetestissä osoittautui yllättävän pehmeäksi niin arjessa on oikein mukava ja reipas kaveri, jonka kanssa voi kulkea ihan missä vaan. Kääpiösnautserikerhon pentuvälityskriteeritkin täyttyy, eikä kasvattajakaan nähnyt mitään estettä jalostuskäytölle. Mutta sitä varten pitäisi tietysti löytää uroskin ja se ei olekaan ihan niin yksinkertaista.

Suurimmalla osalla kääpiösnautsereista ei ole minkäänlaisia tuloksia KoiraNetissä - ei terveystuloksia tai koe- tai näyttelytuloksia. Nämä jäävät jo heti pois. Kääpiösnautseri on suosittu rotu ja tasoa ja tyyppiä löytyy laidasta laitaan. Hakusessa olisi liioittelematon aito snautserityyppi oikealla helppohoitoisella turkilla varustettuna. Ei taida olla ihan nykymuodin mukaista. Yllättävän paljon löytyy myös silmäsairauksia, etenkin kaihia ja toki vielä sellaista tyyppiä joka ilmenee vasta myöhemmällä iällä kun koiralla on monia pentueita tehtynä. Kovin kummoista salapoliisityötä ei tarvinnut tehdä kun alkoi löytyä sairauksia epilepsiasta lähtien. Tyyppivikoina virtsakiteitä/kiviä, maksashunttia jne. Eli pitäisi tietää aika hyvin koirat sukutaulussa riskin minimoimiseksi. Niin hyvin en itse kääpiösnautsereita tunne että haluaisin kokeilla onneani alle 2-vuotiaan ulkomaantuonnin kanssa. Ja vielä luonnekin pitäisi olla kohdillaan - ei mitään epävarmaa räksyttäjää tai arkailijakaan näin kärjistetysti.

Jokunen potentiaaliselta vaikuttaneet urosehdokkaat osoittautuivat Nomin lähisukulaisiksi. Tietää mitä hakee ;) Mutta olihan tässä kääpiösnautseriuran aikana jokunen muukin koira jäänyt mieleen. Pari vuotta sitten oli Nomin kanssa peräkkäisissä näyttelyissä siskokset jotka jäivät mieleen. Vuosi sitten kiinnitin huomiota Kääpiösnautseri-lehdessä olleeseen kuvaan poikkeuksellisen upeasta veteraanista. Näille mieleen jääneille koirille löytyi myös yhdistävä tekijä - ensimmäisten isä ja jälkimmäisen poika.

Nettitutkailun jälkeen kaikki vaikutti vielä hyvältä, joten ei muuta kuin yhteydenotto koiran omistajaan/kasvattajaan. Kirjoitin varmaan ensin sähköpostiin romaanin ja puhelimessa puhuttiin sujuvasti tunnin verran. Kasvattaja sattui sopivasti tuntemaan myös Nomin emälinjan koirat 30 vuoden ajalta. Kaiken saamani tiedon jälkeen tuli selväksi että tämä koira pitäisi nähdä livenä. Joten soitto koiran toiselle omistajalle. Ja koira toki asuu toisella puolella Suomea… Sovittiin sitten treffit agikisoihin pääkaupunkiseudulle, johon omistaja oli tulossa kisaamaan toisen koiransa kanssa.

Voih ja oih :) Nomi oli aivan myyty nähtyään sen kuuden (!) kääpiösnautseriuroksen lauman. Oli kovasti lyöttäytymässä joukkoon. Laumassa asustelee myös tämä uroksen isäkin, joten päästiin näkemään kaksi sukupolvea samaan aikaan, kolme muutakin on samalta kasvattajalta. Voisi kuvitella että siellä missä on seitsemään kääpiösnautseria niin siellä olisi myös ääntäkin, mutta ei, niin hiljaista sakkia. Sulhasehdokas oli kyllä ihanan sosiaalinen ja Nomi harvoin enää innostuu kenenkään kanssa leikkimään, mutta nyt ei voinut vastustaa. Siinä vaiheessa kun kamera saatiin esiin niin alkoi jo leikit loppumaan. Ainakin kemiat kohtasi. Isä-pappa oli jo muutaman asteen välinpitämättömämpi tyyppi, arvokas veteraani :)

Katsotaan tuleeko tästä projektista nyt mitään. Tässä kuussa olisi Nomilla tulossa juoksut, joten pian asia tiedetään. Lisätietoa uroksesta ja muista taustoista tulossa myöhemmin. Hätäisimmät voivat kysellä suoraan :)

     

perjantai 21. marraskuuta 2014

Kauden päätöskisat - keppivirheitä ja tuplanollaa

Tämä kausi olisi nyt kisojen osalta siinä! Viimeiset kisat tälle vuodelle käytiin kirmaisemassa kotihallissa viime sunnuntaina. Tarvitseeko arvata kumpi vastasi mistäkin tuloksista ;)

Nomi pääsi aloittamaan urakkansa 2-luokassa taas kerran ensimmäisenä koirakkona. Tuomari Anne Savioja oli tehnyt oikein sopivat radat, tuntui osittain helpommilta kuin viime syksyn 1-luokan radat. Tavoite oli suht vaatimaton eli saataisiin ainakin paremmat suoritukset kuin edellisellä kerralla Annen radoilla. Se sentään täyttyi. En tiedä onko meillä hirveä kiire pois kakkosluokasta - startit on yleensä iltapäivällä ja vähän osallistujia niin pääsee ajoissa poiskin ;)

Hyppyradalla aloitettiin. Nomi lähti ihan kivasti matkaan, ei nyt ihan yhtä täpäkästi kuin perjantain treeneissä mutta kulki sentään. Kepitkin oli niin helpot kuin olla vaan voi, mutta pahus kun ei taaskaan riittänyt keskittyminen loppuun asti. Uhkasin kyllä vetää kepit käsiohjauksella, mutta eihän sitä itse osaa kun ei treeneissä ole tarvetta moista apua harjoitella. Lopun suoran putken jälkeinen elämä ei nyt ollut ihan niin sujuva noin, mutta selvittiin kuitenkin. Laskin vähän sen varaan, että jos en vaihda puolta ennen putkea niin saisin sen verran etumatkaa että ehtisin pidemmälle...


Hypärin ihanneaika oli laskettu suht tiukaksi etenemällä 3.6 m/s (välillä on kolmosissakin löysempiä ihanneaikoja...), joten kepeistä vitonen ja jokunen kymmenys yliaikaa. Vain yksi nolla, joten tultiin radalla toiseksi.

Agirata oli oikein kiva myöskin. Nomi vaan otti lähdössä ihan hirveästi häiriötä hallissa mekastavista lapsista, joten vähän epäilytti että saako mini-mustaa radalle lainkaan. Alku ihan sujuvaa menoa ja Nomin keinusta saisi Lilikin ottaa mallia! Kepeille taas kosahti, tällä kertaa aloitukseen suoraan. En tiedä olisiko auttanut jos olisi suoristanut linjaa vielä enemmän. Ehkä. Mutta ei onnistuneet kepitkään olisi paljon mieltä lämmittänyt, jos sen jälkeen "kävellään" pituuden yli ja lopussa vielä otetaan kielto hypyltä kun pitää jäädä kuuntelemaan niitä lapsia. Huoh. 15 vp + hitusen yliaikaa. Silti kolmansia.


Veeralle kiitokset videoista!

Välissä ehdittiin käydä kaupassa ja kotona syömässäkin (kotikisojen etuja) ennen kuin oli Lilin vuoro startata Annen radoilla. Agilityrata olikin tehty kakkosluokan radan pohjalta, mentiin vaan vähän toisinpäin. Aika kiva! Lilillä perusvarmaa menoa ja nolla!


Tiinalle kiitokset videosta!

Ennen hyppyrataakin ehdittiin käydä taas kotona piipahtamassa ja hakemassa kaverit messiin. Hyppyradallakaan ei mitään ihmeellistä etukäteen (paitsi aika ikävä kulmasta pussista poistumiseen), alkuun olisi ollut moniakin vaihtoehtoja, mutta päädyin sitten itselle "helpoimpaan" vaihtoehtoon. Itse suorituksenkaan aikana ei tapahtunut mitään kommelluksia (paitsi että kameralla alussa hieman vaikeuksia tarkentamisen kanssa), joten Lilille jo toinen tuplanolla tälle syksylle näinkin vähäisillä starttimäärillä. Hitaasti mutta varmasti :) No, toinen menee sen minkä pystyy, mutta minkäs sille voi jos muut menee kovempaa.



Kisailuja jatketaan joskus ensi keväänä. Nyt odotellaan talven tuloa! Pientä esimakua saatiin jo pari viikkoa sitten ;)


P.S. Nomin luonnetestivideokin on juuri latautumassa, joten löytynee piakkoin edellisestä postauksesta.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Luonnetestissä

Oli Nomin vuoro päästä tänään toisenlaiselle temppuradalle nimittäin luonnestestiin. Kaikki muut koirat onkin jo testattu ja Nomikin käynyt MH-luonnekuvauksessa aiemmin. Mutta nyt olikin luvassa vähän enemmän kuormitusta ja sen hauskuudesta Nomi oli vähän toista mieltä ;)

Tällä kertaa ei ajeltu Orimattilaan asti vaan ihan vaan Taipalsaarelle ja tuomareina toimi Leena Turunen ja Tarja Matsuoi,

I Toimintakyky: Kohtuullinen +1

Kelkalle piti vähän yrittää  jotain alkuun äristä, mutta aika hiljaista oltiin loppuajan :) Viereen piti mennä itse kyykkimään että uskalsi kunnolla tulla haistelemaan.

Pimeässä huoneessa liikkui hyvin, mutta hajuaisti ei pelannut sitten yhtään. Tuomarit kävi moikkaamassa moneen otteeseen ja kävi ihmettelemässä minuakin moneen kertaan aivan edessä, mutta ei vaan raksuttanut :D

II Terävyys: Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1

Ei minkäänlaista yritystä puolustaa itseään. Tuomarin rapsutukset sylissä kelpasi pelottelun jälkeen.

III Puolustushalu: Haluton -1

Alkuun vähän jotain ärisi, mutta aika nopeasti jätti homman mamman hoidettavaksi. Ei ollut yhtään halukas lähteä tuomarin matkaan. Luokse tultiin tuhatta ja sataa ;)

IV Taisteluhalu: Pieni -1

Keppiä heilutellessa oli tuomarin sanoin jalat mukana mutta ei vielä mieli. Kun vaihdettiin pehmeämpään leluun niin leikki yllättävän hyvinkin tuomarin kanssa, ihan jopa yllätti. Ei osoittanut muualla riittävästi taistelutahtoa, joten tämän takia arvioitiin vain pieneksi. Paremmin leikki minusta kuin Lili testissä, joka sai +2. Treeneissä on nyt selvästi parantanut leikkiä, ei tarvitse kaivella nameja vaan voi palkata pelkällä narupallolla.

V Hermorakenne: Hieman rauhaton +1

Vaikka testissä pientä raukkaa vähän peloteltiin niin palautui kuitenkin säikyttelyistä riittävän nopeasti.

VI Tempperamentti: Kohtuullisen vilkas +2

Aika rauhallinen tyyppi edelleen :)

VII Kovuus: Pehmeä -2  

Haalari oli kyllä sen verran ilkee että kyllähän sitä piti hihnan mitan verran väistää. Seinän jälkeen olisi voinut häipyä koko testipaikaltakin.

VIII Luoksepäästävyys: Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen + 2a

Omatoimisesti käydään kyllä kaikki morjestamassa, mutta jos sitten vähän ajan päästä kutsutaankin luokse luvan kanssa tutustumaan niin ei sitten enää kiinnostakaan :D

Laukauspelottomuus: Laukauskokematon ++

Nomille ammuttiin varmaan se neljä kertaa yhteensä - ei se laukauksiin reagoinut mutta oli muuten vaan kovaa vauhtia menossa pois etteivät tuomarit olleet varmoja reaktiosta. Arjessa ei reagoi myöskään mihinkään ääniin.

Yhteispisteet 84.


Ei suuria yllätyksiä. Arkielämässä hyvin helppo ja vaivaton, mutta pieni epäilys oli että kun tarpeeksi kuormitetaan niin kyllä sieltä pientä pehmeyttä löytyy. Hyvin heti testin jälkeen juoksentelivat Mofin kanssa pitkin Haukkiksen metsiä, joten testi oli nopeasti unohdettu.

Illalla käydään vielä aksailemassa huomisia kisoja varten. Eilisissä treeneissä kulki tosi mageesti, se draivi kun saataisiin vielä kisoihin niin kyllä kelpaisi!

Vertailun vuoksi Milan sai luonnetestistä aikoinaan +123 pistettä. Kykyä olisi mutta vähemmän halua harrastuksiin :) Tuplavalio Lilille luonnestestistä -46 pistettä, eipä juuri treeneissä tai kisoissa näy. Pitäisi kai nekin videot joskus kaivaa vanhan kameran uumenista :)

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Nomi kakkosluokkaan!

Luvattoman vähiin on jäänyt tänä vuonna Nomin agilitystartit - milloin on ollut juoksuja, leiriä tai Lilin tokokisoja esteenä. Tälle vuodelle oli tavoite nousta kakkosluokkaan ja kovin montaa vaihtoehtoa ei enää ollut. Nyt oli kerrankin kotikisoissa ykkösilläkin kaksi agilityrataa tarjolla eli jos ei ensimmäisellä vielä tärppää niin jos vaikka toisella. Hyppyradalle ei edes ilmoittauduttu, koska sieltä ei puuttuvaa LUVAa ollut enää saatavilla.

Treeneissä Nomi on kulkenut mukavasti 3-luokan ratoja pitkän kesätauon jälkeenkin, mutta yksi piipahdus epiksissä riitti kertomaan että edelleen sama ongelma vaivaa eli ei kestä häiriötä, kepeillä varsinkaan. Viimeinen viikko oikein treenattiin häiriköityjä keppejä, mutta ei se ole sama asia kuin itse kisoissa.

Tuomarina ykkösillä Kari Jalonen, joten vauhdikasta menoa oli luvassa. Nomille oikein sopiva rata, alusta asti pääsi luukuttamaan mm. kaksi suoraa putkea ennen kepeille menoa ja ratahenkilöt ja tuomari riittävän kaukana. Hyvin lähti Nomi radalle ja parin ekan hypyn jälkeen löysi uuden vaihteenkin kun huomasi että hemmetti tässähän pitää ihan juosta kun ohjaaja painelee menemään sen minkä kerkeää :) Hyvin tuli kontaktit, ei himmaillut yhtään. Ennen kepeille menoa meinasi ohjaaja kompastua omiin jalkoihinsa kun piti varmistaa ettei Nomi sinkoa toiseen putkeen suoraan. Senkin se nykyään osaa... Kepit alkoi hyvin ja sitten alkoi taas uhkaavasti hidastamaan. Ei kai taas! Tsempattiin kepit loppuun asti ja niin päästiin virheettä jatkamaan loppusuoralle! Loppusuorat on kivoja, jos koira osaa irrota ja eikä ohjaaja ole vielä ihan flunssainen. Kunto meinasi loppua mutta väliäkö tuolla, Nomille kolmas LUVA ja näin ollen SERT ja siirto kakkosluokkaan! Jiihaa!



Ja vielä voitettiinkin rata :)  


Pienen koiran isot ruusukkeet :)


Olisi päästy korkkaamaan kakkosluokkakin heti iltapäivällä, mutta otin sitten toisen startin lahjakorttina takaisin niin ehti päivän aikana tekemään muutakin. Vähän meinasi harmittaa kun näin rataprofiilin, vaikutti aika kivalta! No mutta, ehtipä haravoimaan pihaa ennen lehtiä alkaa ovesta tulla sisälle enemmänkin sekä käydä kaupungilla vähän herkuttelemassa äitin synttäreiden ja Nomin luokkanousun kunniaksi :)




Viikolla ehti Nomi käydä vihdoin virallisessa silmätarkastuksessakin. Täysin terve myös niiltä osin! Työläs reissu sekin kun ensin piti pummia kyyti eläinlääkäriin, kun omasta autosta oli jäätynyt käsijarru (!?!) ja sitten sai odotella eläinlääkärissä lähes tunnin ylimääräistä kun oli iskenyt vähän ruuhkaa... 

Tämän päiväisten kisojen perusteella ehkä se silmätarkki olisi pitänyt sittenkin tehdä Lilille?

Pitkästä aikaa osallistuttiin kaikille kolmelle radalle. Eikä muuten ihan heti enää osallistuta tuolla osallistujamäärällä ja kaikki säkäluokat peräjälkeen...

Kahden ekan radan tuomaroi eilisen tapaan Kari Jalonen. Agirata oli kyllä aika ilkeä nopealla koiralla mentäväksi. Hypyt 65-60-55. Meillähän ei sitä ongelmaa ole ja onneksi käytiin viikolla treenaamassa putki-puomierottelua niin oli toivoa selvitä kyseisestä kohdasta. Kaikki vaikeat kohdat kyllä selvitettiin hienosti, mutta sitten - keinusta ohi?!? Oikeasti!!! Muita esteitä mailla eikä halmeilla ja persjättökin tehty niin ajoissa, mutta ei niin ei. En kyllä tiedä miksi tein persjätön siihen kohtaan, kun en ollut sitä rataantutustumisessa edes siihen suunnitellut. Olinko sitten jo niin edellä ja käskytin huonosti, ettei Lili tajunnut koko estettä vaan juoksi aivan vierestä ohi. Pitäisi vissiin itsekin keskittyä hieman enemmän. Radalta tuli yhteensä vain neljä tulosta (yksi nolla), joten Lili vitosella kolmanneksi. Kyllähän syletti noin typerä virhe.


Seuraavan hyppyradan tapahtumia ei edes uskoisi, jos ei niitä videolta itse näkisi. Myöskään tällä radalla ei ollut keppejä agiradan tavoin. Ois ollut hyvä rata Nomille ;) Vauhtia olisi taas tarjolla! Mutta sitä ennen pitäisi selvittää ensimmäinenkin este kunnialla... Varastaa, tajuaa viime hetkellä ettei saisi, jää aivan ekan hypyn eteen kytiksiin ja tulee sitten sen ALI?!? Mitään noin typerää ei ole agikisoissa vielä koskaan tehnyt, samaa luokkaa sen punaisen kortin tokokokeen kanssa. Olisi edes varastanut kunnolla niin siitä olisi vielä selvitty. Tehtiin rata loppuun, mutta sen verran epävarmaa menoa läksytyksen jälkeen että vielä yksi kielto radalta ihan helposta kohtaa. Tämän radan jälkeen ei enää vaan sylettänyt vaan ketutti aika ankarasti. Kaksi kivaa rataa tarjolla ja sitten tuollaiset esitykset...     



Agiradalle vaihtui tuomariksi Anne Viitanen ja tälle radalle lähdettiin tekemään pakkonollaa. Kolmea rataa ei kyllä sössittäisi! Jos edelliset radat oli vauhdikkaita niin tämä ei ja muutaman kohdin piti olla tarkkana, mutta ei mitään mahdotonta. Kepitkin löytyi tällä radalla, siellä putken ja A-esteen välistä. Perussuorituksella nolla ja neljäs sija.


Hannelle ja Elinalle kiitokset videoista!

Että sellaiset kisat tällä kertaa! Kun ei ole mitään pakkoa tehdä tulosta, niin helposti alkaa lipsahdella. SM-nollillakaan ei niin väliä, kun ei välttämättä jaksa edes Ouluun asti lähteä. On niitä nollia joka tapauksessa neljä seitsemästä startista, joten ei mitään paniikkia niiden suhteen. Vielä olisi yhdet kisat tälle vuodelle tarjolla ja se on sitten siinä kevääseen asti.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kylässä

Koirat ja kamat kyytiin ja menoksi! Tosin ilman aikaista aamuherätystä tai yleensäkään minkäänlaisia kisa- tai treenivarusteita. Ohoh. Pitkästä aikaa täysin vapaa viikonloppu tiedossa ja sehän tultaisiin viettämään kylässä Hannelen uudessa kämpässä Siuntiossa.

Mutta ennen kuin ehdittiin Siuntioon asti, niin käytiinpä kävelemässä ja lounastamassa toissa vuoden SM-kisoista tutuissa maisemissa eli Kirkkonummella! Subin antimet maistui edelleen yhtä hyvältä orastavasta flunssasta huolimatta, mutta kylläpäs kisapaikka näytti nyt niin autiolta :)

Kohta alkoikin olla jo kiire, että ehdittäisiin päivän retkikohteeseen eli Porkkalanniemeen, joka sijaitsi aivan lähistöllä. Jo matka sinne oli elämys - kapeaa ja mutkittelevaa tietä kauniissa maalaismaisemassa. Ja Kehä III oli aivan vähän matkan päässä...


Olishan tuolla ollut enemmänkin nähtävää ja koettavaa, mutta tähän vuoden aikaan pimeys tulee nopeasti ja toisin kuin meillä päin niin täällä kaupat menivät kiinni jo klo 18 ja sinnekin piti vielä ehtiä.

Alkuun metsämaisemaa rannikolta...



Ja kohta oltiinkin jo meren rannalla. Kukaan ei kyllä himoinnut uimaan :)




Aurinko lämmitti vielä mukavasti, ei tuuli tuntunut missään...







Lintutornista olisi varmaan ollut hienot maisemat, mutta eipä sinne enää ehditty. Nomi oli kyllä kovaa vauhtia jo rappusia menossa :D



Loppuilta menikin sitten Siuntion maisemissa - iltalenkkiä, aivan varmasti riittävin määrin hyvää syömistä sekä saunomista :D

Seuraava päivä olikin sadepäivä, mutta ei se menoa haitannut. Aamulenkki heitettiin tällä kertaa Siuntion maalaismaisemissa.



Lilikin pääsi lopulta flexistään ja nauttimaan vapaudesta peltoaukeamalla. Kiian iloksi Lili päätti käyttää tilaisuutensa Kiian höykkyyttämiseen :D Viime kerrasta onkin jo aikaa, eihän me aikuiset enää tuumii eräs huumorintajuton otus...


Reilun tunnin reippailun jälkeen oltiin kohtuullisen märkiä. Ja sehän vasta Nomia härskittääkin. Mikäs sen parempaa olisi ollut kun olisi voinut käydä kuivaamassa itsensä ensin sängyssä, sen jälkeen sohvalla ja vielä kaikilla matoilla. Ja joutui tyytymään ensimmäisen vaihtoehdon sijaan kylppärin mattoon... Mutta saatiin tehtyä kasa siitäkin!


Sekä sohvalla miehnattiin ennen kuin oli aamupäivälevon aika :) Omistajat istukoot muualla...


Viikonloppu on lyhyt aika, joten kohta oli taas edessä ajomatka kotiin. Maalaismaisemista ei kotona enää tietoakaan...

Milan oli viettänyt taas laatuaikaa äitin ja Muskan seurassa ja hyvin oli herra viihtynyt. Mutta kukapa ei kun pääsee lenkkeilemään Vuoksen varrella, nukkumaan sohvalla ja sängyssä ja vielä kaiken huipuksi tokotreeneihin Tapikselle!

Ensi viikonloppuna paluu arkeen ja viisi agistarttia luvassa. Vielä kun selviäsi siihen mennessä tästä flunssasta niin voisi ehkä tulla jotain tulostakin. Nyt ei tunnu kovin lupaavalta...

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

FI TVA

Kun vaan jaksaa uskoa ja tehdä töitä :) Siihen malliin Lili on tokokentillä tänäkin vuonna esiintynyt, että se oli vaan ajan kysymys milloin valiotitteli saataisiin. Aina ei voi vaan lipsahdella ;)

Kaikki odotukset oli ladattu eiliseen Parikkalan tokokokeeseen, kun enempää kokeita ei olisi tarkoitus tänä vuonna enää käydä. Parikkalassa oli myös iso, hyvä pintainen kenttä, joten kaikki oli niin valmiina huippusuoritukseen. Ei edes sumu tai kriittisellä hetkellä kolistellut tavarajunakaan tulisi tätä koetta pilaamaan.

Kokeen arvosteli Anne Nokelainen. Annehan oli tuomarina myös Lilin ensimmäisessä EVL:n kokeessa, joten kiva myös nähdä miten ollaan vapun ajoista kehitytty.

EVL oli suoritusvuorossa heti ensimmäisenä klo 9 alkaen, joten kiva aamuherätys taas tiedossa työviikon päätteeksi. Perillä odotti ei niin mukava yllätys, nimittäin sumu! Sumu haittasi jo matkantekoakin ja nyt oli kenttäkin aivan sumun peitossa. No niin, laitapas Lili tuonne etsimään taas niitä ruututötsiä. Ja kas, Lili olisi taas luokkansa ensimmäinen. Hyvä fiilis alkoi kummasti rapistumaan... Onneksi sumu sitten hälveni juuri ennen kuin päästiin koe aloittamaan lopulta mukavassa auringonpaisteessa.

Normaali järjestys, ruudusta poikki. Kuvat kokeesta Mirkka Kalmari. Videota ei saatu, kun Hanne & Mofi oli heti Lilin jälkeen suoritusvuorossa.

  •    Paikkaistuminen: 10.
  • Paikkamakuu: 9. Jäi taas toinen tassu huonosti ja oli sen loppuvaiheessa ojentanut suoraksi. Muuten kintut pysyi paikoillaan ;) Omilla käskyillä alas ja ylös.

  • Seuraaminen: 6.5. Teki sentään kaikki perusasennot tällä kertaa ja on sitä huononpaakin kokeessa esitetty. Pitkä kaavio, sama zeta ensin normaalikäyntiä, sitten hidasta ja lopuksi juoksua. Hidas oli taas vaikein, kerran jäi seistä toljottamaan kun piti keskittyä kuuntelemaan jonkun koiran haukkumista/vinkumista?!? Lisäkäskyllä heräsi mukaan. Juoksuosuus oli paras. Itsellä oli koko ajan ajatus päässä, että toivottavasti tätä ei tarvitse tehdä enää koskaan. Harjoituksissa edistää ja kokeessa jätättää. Tuli käveltyä itse ainakin reippaasti.
  • Zeta: 9. S-I-M. Kaikki asennot varmasti ja tassutkin pysyi paikoillaan. Ei seuraaminenkaan ihan luokatonta ollut.
  • Luoksetulo: 8.5. Seisominen olisi saanut olla terävämpi tuomarin makuun ja ilmeisesti lopussa vino perusasentokin. 

  • Ruutu: 9. Eikä sitten jännittänyt yhtään :) Jo valmiiksikin. Ja siinä vaiheessa kun liike alkaa, niin eikös kentän takaa kulkevalta junaradalta ala kuulua tavarajunan kolinaa. Olihan sitten pitkä ja äänekäs juna. Siinähän yrität saada koiran kuulemaan omat käskyt ja itse kuulla liikkurin käskyt. Apua! Mutta tästä selvittiin kunnialla, mikä helpotus. Viime viikkojen ruudun keskikohta treenit ovat tuottaneet tulosta. Vielä kääntyi hieman liian laitaan, mutta parempi selvästi kuin aiemmin. Tätä työtä pitää vaan jatkaa. 
  • Ohjattu: 9. Arpaonnella vasen kapula. Ensin Lili katsoi ihan johonkin muualle kuin liikkurin suuntaan, mutta pongasi juuri kapuloiden laitot. Varmasti merkille ja varmasti vasen kapula. Eikä pientä kunniakierrosta takana unohdettu :)
  • Hyppynouto: 9. Voi sitten näinkin yksinkertainen liike ahdistaa. Parkkipaikalla muutama harjoitusheitto ja käsi rennoksi, niin johan kapula lentää. Lensi aivan suoraan ja niin pitkälle, että alkoi jo arveluttamaan että löytääköhän Lili koko kapulaa edes kun on tottunut kokeissa niihin alimittaisiin heittoihin ;) Joo, ei ongelmia.
  • Tunnari: 9. Tämäkin varma liike on sitten joskus onnistunut pettämään. Tuli ainakin hajustettua kapula sen verran hyvin että ihan käsiin sattui kun oli vähän teräväreunaisempi kapula. Kapulat rivissä ja Lili aloitti haistelun tyypillisesti oikealta. Rivi toiseen päähän läpi ja toinen vasemmalta heti mukaan. Olin aika varma tässä kohtaa, että oikea tuli. Lilin tultua viereen olikin yllätys, kun kapulassa ei näkynytkään mitään merkkiä. Mutta huh, se olikin merkattu vain toisesta päästä. Enää jäljellä kaukot ja niitä ei olla koskaan kyllä nollattu.
  • Kaukot: 9. I-S-M-S-I-M. Ei nollattu nytkään, Lili palasi taas omalle tasolleen! Kaikki vaihdot varmasti yhdellä käskyllä ja hyvällä tekniikalla. Muistuttelutreenit tekniikasta tepsi nopeasti.
Sehän oli sillä selvä 1-tulos ja uusi Suomen Tottelevaisuusvalio! Hip hei! Lopulta vielä voitettiinkin luokka pistein 281.5. Luokan neljästä koirasta kolme sai ykköstuloksen, joten hyvätasoinen kisa.

Ennestään snautsereita on kolme TVA:ta ja yksi TK4:sen tehnyt, Lilille kunnia olla rotunsa viides tuohon saavutukseen yltänyt. Ja muuten rotunsa ensimmäinen AVA & TVA tuplavalio ;)

On se Lili vaan huippu! Saa nähdä missä vaiheessa itsekin tajuaa mitä kaikkea ollaan ehditty saavuttamaan. Eikä ole mitenkään selvää, että näihin saavutuksiin tulisi itse vielä toistamiseen pääsemään minkään koiran kanssa. 


Kaikki tavoitteet on nyt Lilin kanssa saavutettu, mutta ei ole silti aikomus jäädä vaan sohvalle makoilemaan. Nyt vaan jatkossa maltillisesti kisoja ja treenejä ilman paineita rennoin, hyvin mielin niin agia kuin tokoakin. Jos Lililtä kysytään niin enemmän sitä agia kiitos :)

Meidän supertiimi :) Kokeesta kaksoisvoitto ja vihdoin päästään se valiokakkukin leipomaan :D



sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Tuplanolla ja piirinmestaruuspronssia!!!

Kyllä se vaan tosipaikan tullen toimii :) Vaikka sitten karjumalla :D

Agilityn piirinmestaruuskisat järjestettiin tänä vuonna Kotkassa. Edellisinä vuosina ollaan onnistuttu ekalla radalla ihan kohtuullisesti, mutta toisella radalla on aina jotain töpeksitty ja vielä jossain helpossa kohdassa kun vaikeat kohdat on jo ehditty selvittämään. Tälle vuodelle ei ollut muuta tavoitetta kuin tuplanollan tekeminen. Se mihin se sitten riittäisi olisi muista kiinni :)

Kotkan hallissa ei olla ehditty käydä kuin kerran kisaamassa, juuri kun halli oli valmistunut marraskuun pimeydessä 2011. Niissä kisoissa Lili teki ensimmäisen tuplanollan 3-luokassa :) Viime syksynä käytiin hallissa tokoilemassa tuloksella TK3.

Koska päivästä oli odotettavissa pitkä, niin matkaan lähdettiin koko kolmikon voimin. Ei onneksi tarvinnut lähteä vasta kuin kahdeksan aikoihin ajamaan. Perillä ehdittiin vielä hyvin käydä kävelemässä ennen maksien rataantutustumista. Näin valoisaan aikaan hallin ympäristöstä löytyikin ihan kivoja kävelyreittejä ja sääkin suosi päivän mittaan :)



Kisat aloitettiin Markku Kaukisen hyppyradalla joka näytti tältä:


Aika paljon nollia radalta näytti tulevan ja olihan se aika helppo profiililtaan. Muutama takaakierto ja lopussa ylläreitä aiheuttanut okseri.

Olihan Lilin kanssa hitaan tuntuista menoa varsinkin esteet 5-10. Eipä tuollaisella kuviolla oikein vedätetä ja käännökset eivät kuulu Lilin vahvuuksiin. Ennen kymppihypyn takaakiertoa tuntui että olisi ehtinyt vaikka kahville odotellessa. Vaikka ratavirheettömiä suorituksia tuli paljon niin alle ihanneajan ei niinkään. Lilikin alitti ihanneajan vain reilulla puolellatoista sekunnilla, huh. Hyppyradalta sijoitus 8.-/54.


Seppo Savikon agilityrata näytti alkuun paljon pahemmalta, mutta se olikin meille oikein sopiva. Vauhti pysyy hyvin viistohypyissä. Suurin haaste radalla tulisi olemaan, köh, keinu. Keinulla oli oma kontaktituomari ja aika herkästi käsi nousi ylös. Ei kyllä arvaisi esittää meidän normisuoritusta. Jos tällä radalla tehtäisiin virhe niin se tehtäisiin ihan jossain muussa kohtaan. Lilille tähän olikin varattu pieni ylläri. Kulma keinulle oli myös hankala joka selvisi vasta rataantutustumisessa. Ei tietenkään suora linja edelliseltä hypyltä vaan koira piti kääntää keinulle aivan okseria nuollen. Jätäpä Lili selän taakse niin mennäänkin okseri uudelleen. Alkua mietin myös pitkään, että kumpaa kautta kolmoshypyn vien - vauhdilla ja pidempää kautta vai lyhyempi reitti tiukemmalla käännöksellä.

Kyllä piirinmestaruuskisoissakin on ihan eri tunnelmansa kuin "kyläkisoissa" kun tokalle radalle päästään starttaamaan käännetyssä järjestyksessä. Pitkästä aikaa jännitti oikein kunnolla. Mitä isommat kisat sitä parempi Lilille - Lili suorastaan kiskoi lähtöpaikalle vaikka aiemmin odotellessa oli taas yhtä innostunut kuin perässä raahattava lehmä.

Ehdin kävelemään pituuden taakse kun yleisöstä alkaa kuulumaan "tulee, tulee" -huutoja. Ei helkkari, Lili varasti lähdössä. Jarru jäi kolmoshypystä, mutta muuten ei hätä ja matkaan. A:lle sai hyvin otettua sivuttaisetäisyyttä niin sai hyvän vedon kepeille ilman kaarratusta. The moment of truth - keinu. Edelliseltä hypyltä tiukka käskytys ja kontaktilla käsky "maahan". Hah, yllätys. Ei kyllä totellut käskyä, mutta hämmentyi sen verran että pysähtyi varmasti. Hetken aikaa tässä paloi ylimääräistä, mutta parempi varman päälle. Päällejuoksut on kyllä Lilin bravuuri, videolta kun katsoo ohjaajan käsien heilumista, niin ei ihan heti arvaisi missä kohtaa se ohjaus tuli ;) Puomille tultaessa meni ohjaalta plasmat sekaisin kun yleisö alkoikin taputtaa. Tuli varmaan ladeltua Lilille paniikissa kaikki mahdolliset pysähtymiskäskyt tokosta ja agilitystä, mutta pysähtyipä kontaktille. Enää viimeinen hyppy ja nollalla maaliin. Mikä helpotus, vihdoin tuplanolla piirinmestiksissä!

Nollat oli näköjään vähissä tällä radalla, tuolla suorituksella sijoituttiin 3./54. Olisi muuten ollut sertiäkin tarjolla, jos olisi tarvittu, mutta ei onneksi enää :)

Tuomarin mukaan oli ohjaajalla asenne radalla kohdillaan. No äänenkäyttö ainakin :D



Paulalle kiitokset videoista!

Kahden radan yhteistuloksissa myöskin kolmas ja näin ollen piirinmestaruuspronssia!!!


Pykälän paremmin kuin tokon piirinmestiksissä ;) Hyvä Lili!!!

Kyläuutisissakin oli kisat huomioitu :)


perjantai 12. syyskuuta 2014

Ei Voi Löytää...

Niin paljon kisoja ja kokeita viime aikoina ettei blogikaan ehdi perässä…

Tiistai-iltana Imatralle tokokokeeseen. Eipä ollut mitenkään luottavainen olo että nyt irtoaisi se viimeinen 1-tulos. Lähinnä tuli mieleen, että mitä taas voisi mennä pieleen. Loistava asenne lähteä kokeeseen, mutta eipähän ainakaan jännittänyt suoritus enää niin paljoa.

Lili oli koko kokeen ensimmäinen koirakko ja tuomaroinnin hoiti Pauli Härkönen. Normijärjestys, ruudusta poikki.

Taas nähtiin yllätyksiä…
  • Paikkaistuminen: 10.
  • Paikkamakuu: 10.
  • Seuraaminen: 7. Seuraamiskaavio tuntui taas pitkältä kuin nälkävuosi, koelaaman kanssa tosin se 5 metriäkin on liikaa. Välillä ihan jees menoa, mutta hitaat kävelyt teltan luona oli aivan luokatonta. Teltta veti Liliä puoleensa jo kehään tultaessa (mitä lie hyviä hajuja sieltä tuli) ja sinne oli haahuilemassa kesken seuraamisen. Heräsi uuteen aika tiukkasanaiseen "seuraa"-käskyyn. Ja taas jätti perusasentoja tekemättä. Superärsyttävä liike. Aika paljon erinäköistä menoa viime vuoden VOI-luokan kokeessa vielä...
  • Zeta: 8.5. M-S-I. Liikutti yhtä tassua sekä seisomisessa ja istumisessa, pitäisi vissiin tätäkin taas muistutella.
  • Luoksetulo: 9. Tästä olisi voinut antaa enemmänkin pisteitä myös yleisön mielestä, mutta tuomarin makuun liian hidas.
  • Ruutu: 0. No niin. Hyvin merkille ja siihenhän sitä sitten jymähdettiinkin :( Vilkuili zetan merkkejä epäuskoisena ja totesi että parempi olla lähtemättä merkiltä mihinkään. Ei lähtenyt ekalla käskyllä, eikä toisellakaan (nytkähti) vaan vasta kolmannella hyvin epävarmasti. Liike oli jo varmaan tässä vaiheessa nollilla käskymäärästä johtuen ja lopullisesti se meni kun Lili lopulta selvisi ruutuun asti. Epävarmana menee suoraan kartioiden luokse ja korjaa vaan kartiolta toiselle käskystä. Tuurilla voi ehkä jäädä tassut ruutunauhan sisään, mutta todennäköisesti tulee ulos maahan-käskystä. Ja niin kävi nytkin… 1-tulos meni taas siinä.
  • Ohjattu: 8. Toisen kerran kokeessa vasen. Kivasti sinne teltan, hyppyjen ja muun sälän joukkoon. Hyvin hoiti Lili hommansa, mitä nyt jätti perusasennon tekemättä luovutuksessa. Prkl…
  • Metallihyppynouto: 10. :D Loppuasento ei kyllä ollut ihan tuon arvoinen, mutta heitto oli ;)
  • Tunnari: 9. Poikkeuksellisesti Lili aloitti rivin haistelun vasemmalta päin ja tarkasti kävi koko rivin läpi vaikka oma oli heti toisena. Mutta hyvä näin.
  • Kaukot: 7. Ohoh, pomppasi tosi rumasti eteenpäin ensimmäisessä istumaannousussa. Pientä liikkumista myös muissa vaihdoissa, mutta isoin virhe oli tuossa ekassa vaihdossa. Tehokuuria luvassa.
Ja kakkostulosta taas kerran yhdellä nollalla… Edes vitonen ruudusta oli riittänyt.



En kyllä ymmärrä mikä epävarmuus Lilille iski nyt ruudussa, kun pitkään aikaan ei ole tehty muuta kuin positiivisia ruututreenejä. Ja kai se tunnustettava tosiasiat että olen yrittänyt opettaa kahdelle koiralle ruutua jo parin vuoden ajan ilman että niillä on mitään käsitystä ruudun keskikohdasta ja eilisen treenin perusteella ei oikeastaan edes ymmärrä mitä "ruutu"-käsky tarkoittaa ilman käsimerkkiä. Tai sitten Lili on jostain nyt tosi epävarmana.

No, ehkä ei ole vielä myöhäistä asiaa korjata. Ainakin eilinen treeni näytti merkkejä älyämisestä tarpeeksi monen toiston jälkeen. Milloin alkaa toimia kokeessakin onkin sitten eri asia...

torstai 11. syyskuuta 2014

Agikisakauden avaus

Viime kesänä hikoiltiin viikonlopusta toiseen agikisakentillä sertijahdissa. Siinä sivussa SM-nollat tuli kerättyä jo ennen elokuun puoltaväliä. Tänä kesänä ei olla tehty mitään agilityyn viittaavaakaan SM-kisojen jälkeen. Pari kertaa ehdittiin käydä hallilla muistuttelemassa lajin saloja ennen uuden kisakauden startteja Imatralla viime viikonloppuna. Lili alkaa olla jo sen verran kokenut ettei se nyt tauon aikana ehdi lajia unohtaa, mutta kyllähän se rutiini auttaa tulostehtailussa. Nyt oli mentävä aika kylmiltään, mutta toisaalta ei ollut mitään tulospaineitakaan :)

Imatralla kisattiin taas vain kahdella Minna Väyrysen radalla. Hänen radoillaan ei olla aiemmin käytykään, mutta kivan mentävät radat.

Jos edellisenä päivänä oli tokokokeessa lahna menossa, niin nyt radalla viiletti taas harmaa pantteri ;) Sen verran oli tauko tehnyt tepposiaan, että Lilillä kävi työtapaturma agiradalla yhden riman kanssa. Höh, hieno rata valui ihan hukkaan. Hyllytettiin sitten kontaktitreenailuun, kun ei niillä vitosilla kuitenkaan mitään tee.

Tukka putkella putkesta ulos. Vai kenties parta putkella?


No totta kai pysähdyn kun käsketään. Not.


Lilin radalla kuvasi Mirkka Kalmari.

Hyppyradalla meinasi lipsahtaa alussa putkeen (ja aikaa paloi...) ja okserinkin rima kolisi uhkaavasti (huh). Mutta pitihän Lilin pitää kiinni viime aikojen nollaprosentista eli joka toiselta radalta vähintään nollatulos.


Palkintojakin päästiin pokkailemaan. En kyllä sitä odottanut, muuten olisi ollut vähän vähemmän koiria mukana palkintojen jaossa. Milan oli sitä mieltä, että palkintopussi on hänelle ihan varmasti ja jos sitä ei saa niin voi pistää painit pystyyn Lilin kanssa. Meidän kymppi vee arvokas herrasmies joo.


Maijalle ja Hennalle kiitokset videoinnista!

lauantai 6. syyskuuta 2014

Piirinmestaruuskisojen taika pitää!

Taitava tokoilija ja mainio kisamaskotti 
Tokon piirinmestaruuskisat on selvästikin Lilin juttu. Lili aloitti aikoinaan tokouransa vuoden 2010 piirinmestiksissä Kouvolassa. Oltiin kokeen ensimmäimen koirakko numerolla 1, tehtiin 1-tulos ja vielä voitettiinkin luokkamme! Hyvä aloitus uralle, joukkueen kanssa päästiin jo pokkaamaan mitaleitakin.

Alun perin Lilin kanssa tavoitteena oli vain ja ainoastaan TK1, mutta kerta se tuli niin helpolla niin pitihän sitä sitten AVO-luokkaan jatkaa. Mutta siitä pidemmälle ei missään tapauksessa, aivan liian vaikeaa. Imatralla piirinmestaruuskisoissa syyskuussa 2011 oli jo TK2 katkolla. Ehdin jo harmitella suorituksen jälkeen tuomarille, ettei myö päästäkään vielä lopettamaan lajia kun ei 1-tulosta saatu paikkamakuun epäonnistumisen takia. Siihen Mäntysen Markku sanoi suoraan ettei pidäkään lopettaa, koira on hyvä ja sinä ohjaat sitä hienosti. Ohoh :) Se hetki oli varmaan ensimmäinen kerta kun ajattelin että kai ne ylemmätkin luokat on sitten Lilin kanssa korkattava. Muutaman kerran olen ollut noista sanoista Mäntyselle kiitollinen :) No varmaan olisi jatkettu joskus myöhemminkin, mutta olihan se sellainen herättävä hetki. AVO-luokka kuitenkin hyvästeltiin näihin kisoihin TK2:sen myötä.

Seuraavaa koetta sitten saatiinkin odottaa lähes kaksi vuotta Lilin liidellessä agilitykentillä. Suunnitelma oli että Lili hoitaa agilityn ja Milan tokoilun; Lili palaisi tokoon vasta "eläkepäivillä". Milan oli suunnitelmasta toista mieltä ja niin sitä piti alkaa Lilille nopeassa tahdissa kouluttamaan VOI-luokan liikkeitä. Luokka korkattiin taas kerran Imatralla piirinmestaruuskisoissa :) Ja heti ensi yrittämällä 1-tulos luokkavoitolla ja vielä joukkuehopeaakin :) TK3 tuli syksyn aikana suoraan kolmella kokeella.

Vieläkö piirinmestaruuskisojen ykkösputki jatkuisi myös EVL-luokassa? Kisat pidettiin tänään kauniissa, lähes kesäisessä säässä Haminassa isolla jalkapallokentällä. Wow! Kerrankin runsaasti tilaa, mutta silti meinasi käydä välillä tila ahtaaksi :) Joukkueeseen ei tällä kertaa osallistuttu, niin eipähän siellä ole aina samat naamat edustamassa.

EVL aloitti heti klo 10 ja Lili oli suoritusvuorossa kahdeksantena. Yksilöliikkeet kaikki putkeen sekoitetussa järjestyksessä. Tuomarina Riikka Pulliainen:

  • Paikkaistuminen: 10.
  • Paikkamakuu: 7.5. Vasta toisella käskyllä maahan (mur) ja vähän liikutellut etutassujaan.
  • Ruutu: 9. Ensimmäinen sydänkohtauksen paikka. Meni normaalia hitaammin sekä merkille että ruutuun. Ruudussa meni suoraan haistelemaan jotain aivan ruutunauhaan kiinni. Nauhan keskikohdat myös laitettu kiinni, luuli alustaksi? Riskillä maahankäsky, jäi onneksi sisäpuolelle. Huh!
  • Zeta: 9.5. M-S-I. Seisominen ja istumisen olisivat saaneet olla nopeammat, maahanmeno hyvä. Istumisessa siirsi kyllä etutassuaan kun käännyin takaa kohti.
  • Seuraaminen: 7. Yritin itse liikkua koko pitkän kaavion mahdollisimman reippaasti ettei kehässä olisi korkeintaan kuin yksi laama :) Tuli kohtuullisesti mukana, jätti vaan taas ainakin kaksi perusasentoa tekemättä. On ne vaikeita - kun ei voi vinoon tehdä, niin ei tehdä olleenkaan sitten :(
  • Tunnistusnouto: 9. Tässä oli monilla koirilla vaikeuksia, omaa etsittiin pitkään ja silti tuli vääriä. Lili meni suoraan oikean luokse (kapulat ympärässä) ja eikä muita sitten haistellutkaan. Kuvaajakaan ei ehtinyt Lilin vauhtiin mukaan ;) Vähän pyöritteli kapulaa suussaan.
  • Luoksetulo: 9.5. Oli kyllä normivauhtiin verrattuna hidas, mutta pysähtyipä hyvin ;)
  • Ohjattu: 9."Treenaa vasenta, kokeissa oikea"päti edelleenkin. Oli taas vähän hitaanoloinen, mutta meni sentään oikealle merkille (vääräkin olisi ollut tarjolla) ja oikea kapulakin tuli.
  • Kaket: 7. Vaati ekaan istumiseen kaksi käskyä (ei kuullut ekaa?) ja liikkui pikkusen. Ei yhtään hyvät. I-S-M-S-I-M
  • Hyppynouto: 5. Sydänkohtaus nro 2. Kentällä tilaa vaikka kuinka paljon niin sitten hyppy pitää laittaa lähelle kehänauhoja. Yksi kilpailijoista jo lähes sai kapulan kehästä ulos kun kapula pomppi nurmella. Treeneissä ei ole mikään ongelma heittää kunnon heittoja, kisoissa tulee sitten ne täydelliset pohjanoteeraukset. Oli jo hirveä jännitys koko kokeen ajan mitä ei normaalisti ole. Hyvät että muisti mitä käskyjä käyttää milloinkin, joten voi kuvitella mikä kipsi oli päällä tässä liikkeessä. Ja niinhän siinä taas kävi - kapula lentää max. metrin hypyn yli ja kimpoaa siitä reilusti sivuun. Lili hyppää hypyn ja menee kapulan luokse, mutta ei nostakaan sitä vaan siinä tuijotellaan toisiamme. Ollaan viime viikkoina treenattu ylivinoja heittoja ja niistä on joutunut huomauttamaan kun on tullut hypystä ohi. Nyt ei raukka sitten uskaltanut tehdä mitään ettei tule sanomista :( Ja mitä tehdä? Tuo-käskyllä ottaa kapulan, mutta tulee hypystä ohi -> nolla. Hyppy-käskyllä jää kapula -> nolla. Tuplakäskyllä nolla myöskin. Toinen tuo-käsky, jolloin Lili nappaa heti kapulan ja HYPPÄÄ hypyn. Hyvä Lili!!!
Ei ollut suorituksena läheskään niin hyvä kuin viime kokeessa Imatralla, mutta mieluummin huonolla suorituksella 1-tulos kuin lähes täydellisellä punainen kortti ;) Lilin pisteet 265.5 riitti tänään neljänteen sijaan kymmenen koiran joukossa. Sijoituksesta viis, pääasia että se ykkönen tuli.

Vielä yksi Lili, vielä yksi :)

torstai 4. syyskuuta 2014

Oili Huotarin tokokoulutuksessa vol. 2

Oili Huotarin tokokoulutusta Parikkalassa tarjolla, lähdettäiskö?, kuului viesti. No totta kai! Ja mitäs me sitten haluttaisiinkaan treenata…? Jos katsoo meidän tokokokeiden tuloksia tältä vuodelta, niin ei luulisi olevan ongelmia keksiä treeniaiheita ;) Mutta jos kaikki liikkeet on jo valionarvoon riittävällä tasolla (ei kiinnosta sen enempää viilaaminen), ainoastaan kokonaisuus ontuu ja siihen tuskin on mitään vinkkiviitosta puolen tunnin koulutuksissa tarjolla. Kokeenomaista treeniä ja häiriötä vaan…

Kevään koulutuksessa ihmeteltiin perusasentoja ja seuraamista kuin myös ohjatun ja ruudun häiriöitä. Näitä ollaan muistettu kesän aikana treenatakin. Perusasennon ja seuraamisen osalta suurin ongelma Lilillä on asenteessa, on muuten meno aika erinäköistä kun on ruokakuppi keittiössä odottamassa. Osaa jos kehtaa, kas siinäpä pulma. Joten tämän ongelman kanssa Oilin koulutukseen eli kuinka saada pikkusnautserille seuraamisesta mielekkäämpää ns. asenne kohdilleen.

Oili muistikin meidät kevään koulutuksesta :) Kerroin että mitä ollaan treenattu, mikä on toiminut ja mikä ei, kuinka kokeissa on käynyt ja mitä ongelmia tulee kun asenne ei ole kohdillaan, motivaatio agilityssä vrt. toko jne. Ja toki näytettiin taas meidän seuraamista. Kevääseen verrattuna Lili oli aika reipas, suurimmat ongelmat oli hitaassa käynnissä, jossa mielenkiinto herkemmin lopahti. Asiaa tietysti ehkä edes auttoi juuri siinä kohdalla kentällä lojuneet hevonpee-kikkareet ;)

Neuvot oli samat kuin viimeeksikin (milloinkohan sitä oppis) eli koiralle vastuu seurata ohjaajaa eikä toisinpäin! Eli katse eteenpäin, ehkä sivusilmällä voi vilkaista ettei koira tule kahta metriä perässä ;) Tehtiin ensimmäisessä 15 minuutin osiossa harjoitusta jossa vaihdettiin koko ajan edestakaisin juoksusta hitaaseen eli koiran piti olla koko ajan skarppina että kesti mukana. Yksi huomionarvoinen seikka Oililta oli, että miten sen hitaan askeltaa - onko parempi pitkät askeleet vai tosilyhyet nopeammalla temmolla. Pitkät askeleet näytti toimivan Lilillä paremmin.

Keskusteltiin myös siitä että kuinka valmistelen koiran ennen kehään menoa. Helposti käy niin että koiraa temputetaan, kehutaan ja palkitaan juuri ennen kehää ja sitten kehässä onkin tylsää. Se hauskuus pitäisi siirtää sinne kehän sisäpuolle; odotellessa voi jopa vähän haastaa koiraa että huokaisee sitten helpotuksesta kehään päästyään ;)

Toisessa osiossa jatkettiin häiriköidyllä seuraamisella. Oili oli sitä mieltä ettei tuon ikäisen koiran kanssa enää kannata yrittää parantaa asennetta seuraamiseen, alkaa olla jo sen verran vahva mielipide asiasta. Ja kerta tokosäännöt ei edellytä että koiran pitää näyttää erityisen iloiselta seuraamisessa niin voidaan kouluttaa liike niin että se pitää vaan suorittaa piti siitä tai ei. Vähän kuten luoksepäästävyys aikoinaan on opetettu Lilille eli ihan sama mitä mieltä asiasta olet niin siinähän istut. Ja siitähän tuli melkein Lilin lemppariliikkeitä alossa ;) Mutta ainoastaan liikkeenä, muuten on ihan turha vieraitten tulla lääppimään edelleenkään.

Kokeilin nyt kehääntuloa niin että odotusaikana en viritellyt koiraa mitenkään, vähän vaan käveltiin kehän laidalla tylsän oloisena. Olihan Lili innoissaan kun pääsi vihdoin hommiin! Oli vielä innoissaan lopussakin vaikka välillä vähän ahdisti ;) Tehtiin siis pitkät pätkät seuraamista hihnassa häiriköitynä ja huomautus heti kun seurasi huonosti. Olihan Lilille vaikeaa kun Oili käskytti vieressä maahan / seiso / istu tms., kaikkiin käskyihin olisi pitänyt reagoida. Välillä tuli aika nätisti. Häntä pysyi pystyssä koko treenin ajan ja heti vapautuksesta antoi raivokasta kyytiä patukalle :) Paineistunut koira ei noin leiki. Ohjaaja ei kyllä edelleenkään muista katsoa eteenpäin johtuen myös jatkuvasta huomauttelun tarpeesta...


Loppuun vielä jotain kivaa eli ruutua kokeenomaisena. Lili oli sitä mieltä että tähän on joku koira haudattuna ja meni kyllä niin hitaasti merkille ja ruutuun, mutta meni kuitenkin. Toisella yrityksellä oli meno jo sitten itsevarmempaa.

Oilin mielestä meillä noihin lipsahteluihin auttaa nimenomaan kokonaisuuksien treenaaminen ja mahdollisimman vaihtelevissa paikoissa. Ruudun etsimistä voi opettaa niin että käy rakentamassa ruudun jo valmiiksi esim. pihalle tai metsään aukealla paikalle (palkka ruudussa valmiina) ja kehottaa koiraa etsimään ruutu itsenäisesti jo kauempaa (kotona vielä sisällä ennen pihalle menoa).

Koulutuksen loppuun päästiin vielä seuraamaan kun Oili treenasi oman koiran Zipin kanssa kaavojen rikkomista. Ei sitä menoa voinut kuin ihaillen katsoa, huh huh :) Itse on jo tyytyväinen että koira yleensä päätyy merkille tai ruutuun, ei tarvitse opettaa kuuntelemaan käskyn kaikkia tavujakin että saako sinne mennä vai ei ja pitääkö siinä matkalla tehdä vielä jotain ;) Mutta ehkä ne treenitkin olisi vähän mielekkäämpiä kun ei tarvitse samoja asioita jankata.

Saa nähdä mikä koelaama Liliin iskee lauantaina, mutta ainakin treeneissä on nyt koulutuksen jälkeen tehnyt hemmetin hienoa seuraamista!

lauantai 30. elokuuta 2014

Sukuloimassa D.O. leirillä

Muutama viikko takaperin jo minun viimeisellä lomaviikolla pääsi Lili ja Nomi sukuloimaan Doctor's Order leirille vuosimallia 2014! Leiri on järjestetty pari kertaa aikaisemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun selvisi itsekin paikalle kasvattajan pyydettyä minua kouluttamaan muille leiriläisille agilitya ja tokoa. No mikä ettei! Ja kivahan se olisi nähdä partojen sukulaisiakin kun ei sitä normaalisti tapahdu välimatkan ja eri harrastusintressien takia. Milan jätettiin Lappeenrantaan äitin iloksi :)

Leiri pidettiin Virroilla Marttisissa, joten kiva ajomatka odotti heti alkuunsa. Onneksi aloitettiin vasta lounasaikaan, kun jo edellisenä aamuna oli pitänyt herätä anivarhain messarireissun takia (tokon MM-finaali oli kyllä näkemisen arvoinen). Reilun vuorokauden mittainen leiri oli tiukasti aikataulutettu ja huomasin leirin jälkeen että oma kamera oli enemmän matkatavaroissa kuin käytössä, mutta onneksi muut leiriläiset ehtivät kuvaamaankin. Kiitokset kuvista kasvattajalle ja Juntusen perheelle!

Leiri tietysti aloitettiin esittäytymiskierroksella. Kumman sairasta porukkaa oli paikalle eksynytkin, mutta onneksi allekirjoittaneen lämpöhalvaus parani aplodeilla :)

R-pentueen kakarat rapsutuksia kerjäämässä :)
Vanhimmat leiriläiset (siis koirat) olivat jo 13-vuotiaita ja nuorimmat vasta puolivuotiaita. Kaikista pentueista G:stä S:ään oli koiria paikalla. Lili treffasi lähisukulaisista Kisu-äitinsä ja Ali-veljensä ja Nomi puolestaan Ruusa-siskonsa sekä puolisisaruksia O- ja S-pentueista.

Lili oli vähän sitä mieltä että hän pärjää vallan hyvin ilman minkäänlaista kontaktia muihin leiriläisiin. Nomi sen sijaan meni sulassa sovussa sisarustensa kanssa, tungettelevat snautserit oli taas yhtä ällöjä kuin Milankin vaikka aika paljon hienovaraisempia käytökseltään :) Ja luulisi että tuollaisesta porukasta lähtisi ääntä, mutta ei - oli ihan yllättävän hiljaista. Asiaa tietysti edesauttoi Milanin kotiinjäänti ;)

Iltapäivällä päästiinkin jo asiaan eli aksailemaan. Samalla päättyi omien koirienkin treenitauko, jota Lili oli ehtinyt viettää jo viitisen viikkoa (!!!) ja Nomi vielä pidempään juoksujen takia. Olivatpahan innoissaan kun pääsi taas hommiin! Aloittelijoiden ryhmä olikin tosialoittelijoita, joiden kanssa keskityttiin ihan vaan yksittäiselle hypylle ja putkeen irtoamiseen. Jo tästäkin ryhmästä löytyi tosi potentiaalisia koirakoita, joiden vauhtia ei tarvitse hävetä. Suurin työnsarka snautserin kanssa tahtoo olla hallinta ja motivointi. Lili ja Milan on kyllä ollut kiitollisen kontaktinhakuisia alusta alkaen, niille juoksuhepulit on ihan vieras juttu (jahtaavat sitten muuten vaan sen edestäkin).

Ihanainen käppänän pentu agilityn alkeissa.
Valmiina hommiin!
Iloista snautserinuorisoa :)
Seuraavan ryhmän kanssa päästiin jo tekemään rataa, koirakoiden taso vaihteli AVA-käppänästä (musta narttu, joten harmitttavasti ei Nomille sukua ;) mölleihin. Taas tuli todistettua, että kun ohjaaja vaan luottaa koiraan ja lopettaa turhan varmistelun niin kummasti tulee vauhtia lisää ja meno sujuvammaksi. Näitä koirakoita tultaneen näkemään kisakentilläkin tulevaisuudessa!

Jotain viisastelemassa edistyneemmille koirakoille :)
Vähän oli tauon jälkeen Lilin kanssa hakemista - vauhtia riitti, mutta suunta ei aina ehkä ollut oikea ;) Nomi oli myös tosi reippaalla päällä.

Vähäks oli kivaa!
Nomi ei tarvitse ketään muuta palkatakseen itseään ;)


Sitten olikin jo iltaohjelman vuoro järven rannalla saunoen ja seurustellen. Joku leikkinumerokin taisi mukaan mahtua. Meidän Snautseritytöt-porukka voitti tietovisan ;) Sää suosi illanviettoa, harmittavasti myös mäkäräiset viihtyi karkeloissa. Onneksi oli illalla caprit jalassa eikä shortseja enää...

Lilin illanviettoon kuului tietenkin uimista, taisivat olla Armin kanssa niitä harvoja oikeasti vedessä viihtyviä.

Uimamaisteri-Lili
Vesipeto-Armi
Nomi taas viihtyi käppänäseurassa, Ruusa-sisko ja nuoremmat puolisisarukset Sepponen ja Pitzu oli kovasti mieleisiä :)

Lili, Nomi, Sepponen ja Ruusa. Pitzu ehti jo juoksennella kuvasta pois.
Saunomisen jälkeen ei tarvinnut nukkumattia kauan odotella, eivät koiratkaan ihmetelleet tarjolla ollutta majoituspaikkaa vaikka mökin huone pieni olikin ja samassa mökissä majoittui useampikin. 

Rantamökit
 Maisemia aamulenkiltä...

Koskea aamu-usvassa
Historian havinaa
Aamupäivällä olikin sitten vuorossa tokon alkeita. Nomi toimi esimerkkikoirana ikuisesta aloittelijasta :) Ylimääräinen energia oli kyllä kaikista koirakoista purettu jo pois... Lili oli sitten kahdestaan Rassin kanssa edistyneempien ryhmässä.

Elinan opastuksella päästiin tekemään itsekin rallytokoa. Edelleen liian vaikea laji ymmärtää...

Seuraamista - Lilin lempparia ;)
Ali-veli tarkkana.
Lilin kaima 6 kk :)
Leirin päättänyt mätsäri jouduttiin jättämään väliin kun pitkä ajomatka oli vielä edessä. Ja säästyttiin samalla enemmältä kastumiselta. Ennen kotiinlähtöä otettiin vielä ryhmäkuvia muistoksi leiristä.

Milanin siskossa Kisussa ja Kisun pojassa Alissa on selvästi samaa näköä, Lili puolestaan on tullut enemmän Elmo-isäänsä.

Lili, Ali-veli ja Kisu-äiti.
Ruusa-sisko onkin sitten koossa "hieman" Nomia jykevämpi :) Nomi on selvästikin pentueen pikkutyttö, kun kokoero Jillyynkin on jo melkoinen.

Nomi ja Ruusa-sisko.
Ja sadetta uhmaten lähes koko leiriporukka:

Doctor's Order-leiri 2014 
Ehkä otetaan vielä uusiksi joku kerta :)