torstai 27. elokuuta 2015

Nomin pennut 2 viikkoa

Hitsi, pennuthan kasvaa ihan silmissä! Ja onhan ne aivan mahdottoman suloisia :)


Tällä viikolla on jo availtua silmiä ja eiköhän seuraavan viikon aikana ala niitä jalkojakin löytymään. Nyt vasta ryömitään vimmatulla vauhdilla ;) Pennut on kyllä yllättävän haasteellisia kuvata, poseeraustaidot kaipavat vielä hieman harjoittelua ;)

Mutta tämän viikon synttärikuviin!

Tummempi pojista ja myöskin pesueen isoin tällä hetkellä (718 g).


Tummempi tyttö, ei saanut nenäänsä irti peitosta ;) Tasaiset on tytöt tällä hetkellä kooltaan (625 g).


Vaaleampi tyttö, yhdennäköisyys kaveriin on huomattava ;) (625 g).


Vaaleampi pojista (667 g).


Pienet on pyllyt ja tassut :) Ensimmäinen kynsienleikkaus odottaa. Löytyisköhän suurennuslasia avuksi :)


Välillä maitobaarissa on olevinaan niin ahdasta, että pitää ruokailla kahdessa kerroksessa :)

 

Tyttöpennut köllöttelemässä :)

perjantai 21. elokuuta 2015

Pennut viikon vanhoja

Ensimmäinen viikko tuli pennuilla eilen täyteen ja pentulaatikossa kaikki hyvin :) Kaikki on tuplanneet painonsa ensimmäisen aikana ja enemmänkin. Uusia kuvia ja videoita on tietenkin otettu :)

Pentulaatikon tyytyväinen asukki (mustapoika) :)
Kielen näyttäjä (merkkipoika) :)

Neljä pötkylää:


Merkkinarttu (pinkki) 380 g:


Mustanarttu (roosa) 349 g:


Mustapoika (sininen) 430 g:


Merkkipoika (kulta) 395 g:



Unta ja syömistä, sitä se tässä iässä pennun elämä on :)



Jos ensi kerralla saisi otettu "passikuvatkin" pennuista?

maanantai 17. elokuuta 2015

Esittelyssä Nomin lapsukaiset

Merkkasin pennut yön ensimmäisinä tunteita heti syntymän jälkeen kynsilakalla ja seuraavana päivänä totesinkin pentuja hieman enemmän tarkastelleena, että kyllä nämä tunnistaa helposti muutenkin. Eipä olisi odottanut kun kyseessä samaa väriä olevat käppänäpennut ja ikää alle vuorokausi :) Urokset ja isompi nartuista on vielä suht samankokoisiakin, ainoastaan toinen narttupentu on hieman pienempi.

Tytöt on siis "merkkityttö" ja "mustatyttö":

Merkkityttö 2 vrk

Mustatyttö 2 vrk
Pojat vastaavin tuntomerkein:

Merkkipoika 3 vrk
Merkkipojan pää lähikuvassa
Mustapoika 3 vrk siskonsa alla
Maitobaarissa riittää vilinää ja vilskettä ja painoakin tulee kaikille tasaisesti suorastaan kohisten. Jumpatkin hoituvat siinä samalla :)



Tuon ikäiset ei tee muuta kuin nukkuu, syö ja ulostaa, mutta kyllä niitä silti voi katsella vaikka kaiken päivää. On ne vaan jo nyt niin rakkaita :)

Pikkutassu
Äiti vahtii pienokaisten unia :)


perjantai 14. elokuuta 2015

Nomin prinssit ja prinsessat

He ovat täällä - Nomin prinssit ja prinsessat! Ja molempia vielä kaksin kappalein :) Pitkä on ollut projekti tähän mennessä, mutkia mahtunut matkaan ja välillä laitettu hanskatkin tiskiin. Mutta ehkä tämä on ollut sen arvoista? Nomi hoitaa lapsia superisti ja pupsit syö ja makoilee tyytyväisinä emon hoivissa.

Kuinka viimeinen viikko sujuikaan? Lämpöjen mittailu aloitettiin lauantaina eli 57 päivää ensimmäisestä astutuksesta. Lämmöt vaihteli 37 asteen yläpäästä alapäähän. Maanantai-aamuna lämmöt putosi ensimmäisen kerran alle 37 asteen. Johan alkoi jännittämään. Nomi pääsikin seuraavana yönä tutustumaan pentulaatikkoon ja itse nukuin vieressä. Mutta taisi olla väärä hälytys, mitään ei tapahtunut ei maanantaina, tiistaina tai keskiviikkonakaan. Syöminen ei enää maistunut ja maha oli vähän sekaisin, mutta muuten oli hyvin rauhallista. Käytiin vielä vähän lenkilläkin ja nautittiin pihalla kauniista kesäsäästä. Keskiviikkoiltana katseltiin Nomin kanssa yhdessä telkkaria sohvalla ja tunnusteltiin pentujen liikkeitä. Niillä taisi olla jo kova kiire maailmaan!

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä Nomi petailikin ahkeraan pesäänsä ja aamulla ilme olikin jo totisempi. Lämmöt oli 36.3. Nomi kävi vain pikaisesti pihalla tarpeilla, mutta muuten kyhjötti pesässään läähätellen ja muiden tekemiset eivät kiinnostaneet yhtään. Ehdittiin kuitenkin käydä muiden kanssa kunnon lenkillä ja yksi mattokin pesemässä. Iltapäivällä alkoi olla jo selvästi levottomampi olo ja kaverit passitettiinkin äidin luokse hoitoon.

Istuin koko iltapäivän Nomin vieressä kirjoitellen yhtä työraporttia. Vähän ennen seitsemää päätin pitää pienen evästauon ja siinä omenaa syödessäni ja Nomia rapsutellessa huomasin, että hitsi, sehän alkaa jo työntämään! Tulihan kiire syödä omena loppuun ja kerätä kaikki tarvittavat varusteet pentulaatikon viereen. Nomi ponnistaa ja ponnistaa, mutta mitään ei näy. Käytiin välillä pihalla kävelemässä ja saatiin jo ulompi sikiökalvopussi näkymään osittain. Tämän jälkeen Nomilla tuntui loppuneen enin yritys. Odoteltiin hetki ja käytiin taas kävelemässä, mutta ei homma edistynyt. Soitettiin tässä välissä kasvattajallekin ja pentu olisi mahdollista "kaivaa" ulos. Mutta kun pentua ei näkynyt yhtään eikä ihan heti tuntunutkaan niin ajalteltiin minimoida riski ja soittaa päivystävälle. Päivystävä eläinlääkäri oli kotonaan Luumäellä ja häneltä kestäisi 45 min saapua Lappeenrantaan klinikalle. Klinikan pihassa ehdin kävelyttämään Nomia vartin verran ja tuntui että pentua saatiin tulemaan eteenpäin.

Ensimmäinen pentu saatiin ulos eläinlääkärin avustamana, mutta kalvojen kanssa syntynyt uros oli jo täysin eloton eikä sitä enää saatu virkoamaan. Ihan riittävän pitkään kuitenkin yritettiin, mutta peli oli menetetty. Surullisesti alkoi tämäkin ja sen jälkeen onkin jossiteltu, että olisiko pitänyt soittaa jo aiemmin eläinlääkärille tai yrittää saada se itse ulos. Kaikkinensa aikaa ehti kulua kuitenkin kolme tuntia. Uros syntyi pää edellä ja oli samaa kokoa kolmen muun kanssa, joten asento tai koko ei ongelmia aiheuttanut. Tai sitten sen kohtaloksi koitui olla vaan ensimmäinen. Nomin enkelipoika haudataan huomenna Muskan enkelitytön viereen.

Kun "tukos" oli saatu edestä pois, niin seuraava tulikin melkein heti perään ilman kalvoja - "mustanaamainen" uros, joka olikin pirteä kuin peipponen :) Jess! Välissä kävelytin Nomia klinikan pihassa ja tietenkin seuraava pentu syntyi sitten pihalla. Juuri ehdin koppia ottamaan ;) Jälkeiset toki jäi vielä sisään, mutta eläinlääkäri sai avustettua ne ulos ja näin saatiin Nomi ja pentu takaisin sisälle erikseen kannettuina. Narttupentu selvillä värimerkeillä, ihanaa.

Tämän jälkeen Nomilla oli jo vähän puhti pois ja saikin lihakseen kalkkipistoksen. Pennut kitisi laatikossa ja yrittivät imeä kaikkea mahdollisesta eteen sattuvaa. Ei hyvä ja lisälämmöstä huolimatta olivat aika kylmän oloisia vaikka niitä välillä kuivattiin lisää ja annettiin Nomille nuoltavaksi. Leviteltiin sitten Nomille pyyhe lattialle ja mammakoira siihen kyljelleen ja pennut tisseille. Maitoa tulikin heti ja pennut imivät sitä ahnaasti. Nomi köllötteli välillä selällään autuaasti ja pennut siinä mahan päällä :) Seuraava pentu syntyi vielä näin, toinen narttu, mustanaamainen.

Vielä yksi pentu oli tulossa ja se olisi tullut varmaan ihan hyvin kotonakin kuten ensimmäistä lukuun ottamatta muutkin, mutta koska yksi pentu oli jo menetetty ja pitkä päivä takana niin jäätiin sekin synnyttämään klinikalle. Kävelyttäminen ei enää voimistanut supistuksia toivotulla tavalla, joten Nomi sai pienen pistoksen oksitosiinia. Sen ja pentujen imetyksen avustamana saatiin viimeinenkin syntymään eli uros selvillä värimerkeillä. Aivan mahtavaa.

Kiitos kuuluu päivystävälle eläinlääkärille, joka kärsivällisesti hoiti kaikki pennut maailmaan eikä lähettänyt loppuja kotiin synnyttämään. Oli ainakin itsellä turvallisempi olo näin ja nyt saatiin kuitenkin neljä reipasta pentua ja emo kotiin nukkumaan.

Kello oli varmaan puoli yksi yöllä kun tultiin kotiin. Nomi ja pupsit laatikkoon ja Nomi alkoikin heti hoitamaan lapsiaan. Yhdet jälkeiset olivat jääneet vielä sisään ja niiden synnyttäminen juoksutti Nomia muutamankin kerran pihalla vielä ennen kuin tuore perhe sai käydä yhdessä nukkumaan. Itse valvoin vielä parisen tuntia vahtiessa että kaikki sujuu ja siivotessa sotkuja.

Neljän aikaan uskaltauduin itsekin nukkumaan vaikka sitä pitikin herätä heti jos pentu vähänkin inahti. Mutta tällä hetkellä pentulaatikossa kaikki hyvin - pennut on tyytyväisen oloisia, painot nousee ja Nomi on ehdolla Vuoden Äiti -palkinnolle :) On se ihmeellisestä seurata miten vaistot koirilla tällaisissa asioissa vaan toimii. Ja Nomi on ollut koko ajan niin rauhallinen, ei ole säikkynyt mitään ja hoitanut pentuja aivan ensi hetkestä lähtien. Ei voisi enempää Nomilta toivoa :)

Kotona onnellisesti

Harvinainen kuva pelkistä pennuista

tiistai 11. elokuuta 2015

Yhdestoista

Niin ne vuodet vaan vierii ja Milanille tuli näitä vuosia täyteen 11 tänään! Sen kunniaksi leivottiin 11 + 1 kakkua ja muutenkin lahjottiin syntymäpäiväsankaria :) Hyvin näytti kelpaavan niin vieraille kuin juhlakalullekin!

Milanin oma kakku ja lahja odottavat nauttimista :)

Vieraille tarjotut raparperi-valkosuklaa kuppikakut :)

Ikä ei pahemmin herran menossa näy, paitsi ehkä entistä suurempana itsepäisyytenä ;) Terveyttäkin on kaikki vuodet riittänyt, toivottavasti näin jatkossakin! Ensi vuonna tehdään sitten 12 kakkua :D

lauantai 1. elokuuta 2015

Kesäreissu Turkuun

Eräänä kesäisenä viikonloppuna pakattiin kimpsut ja kampsut autoon ja hurautettiin kaikkien kolmen koiran kera Turkuun! Koska säätiedotus lupaili aurinkoista ja lämmintä keliä niin päätettiin leiriytyä komppanialla Ruissalon leirintäalueelle. Kerrassaan hieno alue; tilaa oli reilusti, uusi huoltorakennus, hyvät lenkkeilymaastot ja koirat oli vielä huomioitu koirapuistolla ja omalla uimarannallakin.


Yleensä Milan on jätetty kotiin äidin hoidettavaksi, mutta tällä kertaa pääsi vanha herrakin mukaan. Ja alle puolen tunnin jälkeen olin sitä mieltä, että oli muuten viimeinen kerta... Lauma valkoposkihanhia samalla alueella ei herätä muutenkaan lämpöisiä ajatuksia (sitä paskaa nimittäin riittää...) ja Milan yhdistettynä kuvioon, niin johan alkaa pinna kiristymään. Neideillä oli tilavat oltavat teltassa, Milan puolestaan sai viettää aikaansa auton häkissä niin ei tarvinnut useampaa kertaa juosta teltan takaseinää päin hanhia jahdatessa...


Kävelylenkeilläkin Ruissalon luontopoluilla Milanille riitti mieluisaa jahdattavaa - lintuja, veneitä, vesiskoottereita ja laivojakin. AARGH!!! Harvemmin on kuitenkaan päässyt huutamaan noin isolle paatille ;)



Lilin mielestä taas vesi tarkoitti yhtä asiaa eli pääsee uimaan! Kunhan joku ensin heittää kepin haettavaksi :) Nomi puolestaan pölli keppejä Lililtä sen minkä ehti :D






Keskustakävelyllä ei sentään löytynyt Milanillekaan mitään jahdattavaa, joten siellä sopi käyttäytyä mallikelpoisesti. Mitä nyt yhdelle ambulanssille piti ulvoa kuorossa :D Aurajoen rannalla oli kyllä tunnelmaa, aurinkoisen perjantai-illan johdosta väkeä oli paljon liikkeellä. Lilille osa maisemista oli jo tuttuja aiemmalta reissulta.






Illalla teltassa makoili kolme tyytyväistä snautseria ja unta riitti aina aamuun asti. Itseä nukutti vähän huonommin, paksumpi patja olisi ollut poikaa ja lähtihän niistä hanhistakin taas ääntä...

Seuraavana päivänä suunnattiinkin Naantaliin. Vanha kaupunki oli kyllä hieno! Päivä oli kuitenkin sen verran kuuma, ettei koirien kanssa voinut kovin pitkää matkaa kävellä. Muumimaailma jätettiin myöskin väliin ;)






Naantalista jatkettiin matkaa saaristotietä ensimmäiselle lossille asti. Lossin tuloa olisi saanut odottaa vähän turhan kauan, joten päätettiin kääntyä takaisin samaa tietä ja viettää loppupäivä Ruissalossa. Seuraavana yönä nukutti jo itseäkin, aamulla herättiin sateen ropinaan. Harvinaista tänä kesänä... Sade olikin merkki siitä, että oli aika purkaa leiri ja palata taas kotiin.

Mutta ei ollut turha reissu!