sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Aatonaaton kosiomatka Turkuun

Nomilta onnistunut juoksujen ajoitus :D No mitäs muuta sitä nyt jouluna voisi tehdä kuin matkustella toiselle puolelle Suomea koirahommissa…

Nomilla on aina ollut säännölliset ja "oppikirjojen mukaiset" juoksut, mutta silti oli tarkoitus ottaa tueksi proge-testit oikean ajankohdan määrittämiseksi. Nomin aloitettua juoksut käytiin eläinlääkärillä rokotuttamassa yksi eläkeläinen ja samalla tehtiin Nomille virallinen polvitarkastus. Siinä sitten eläinlääkärin kanssa keskusteltiin proge-testistä ja alkoi vaikuttamaan siltä että viikonlopun ja lähestyvien joulupyhien takia ei tuloksia ehdittäisi saamaan ajoissa oikeasta ajankohdasta. Eli oli siis luotettava omaan arvioon ja sen verran kalenteriakin piti katsella että jos ei nyt kuitenkaan astuteltaisi mitään koiraa kesken sukujuhlien joulupäivänä!

Äitin kanssa tehtiin vaihtokauppa sunnuntaina ja niin Milan meni Merrin ja Kiian seuraksi äitille hoitoon ja Muska tuli meille Nomin iloksi. Olihan rattoisa joulu kahden kiimaisen pikkuoravan seurassa :D Nomi ja Muska kun ovat jo muutenkin kuin paita ja peppu, niin aloittivat sitten juoksunsakin yhtä aikaa. Muska oli käynyt miehelässä jo muutamaa päivää aiemmin, mutta eihän se tyttöjen leikkejä yhtään hillinnyt.

Kaikki merkit näytti siltä 12. juoksupäivänä, että uskallettiin lopulta lähteä Turkuun ajamaan aatonaattona. Talvikelissä sinne Turkuun muuten ajaa enemmän kuin pari tuntia. Vihdoin iltapäivällä selvittiin perille ja ei muuta kuin sulhoa tapaamaan. Kerrostalon kivirappusetkin mentiin vauhdilla ylös, ei siinä paljoa mietitty mahdollisia liukkaita pintoja :D

Meidän ihmisten ensin kahvitellessa Nomi päivysti lähinnä poikien oven takana, alku näytti siis lupaavalta. Hyvältä näytti vielä myös silloin kun Nomi pääsi vihdoin sulhon kanssa samaan tilaan. Leikkiä riitti ja hyvin oltiin suostuvaisen oloisia, kunnes… Ei ollut tyttöjen leikit ihan valmistaneet tähän yllätykseen. Se oli kyllä tiedossa, että ensikertalaisen nartun kanssa voi olla omat haasteensa, mutta Nomi olikin ensimmäisen kunnon yrityksen jälkeen sitä mieltä että hänet lähinnä yritetään tappaa täällä ja aikoi kyllä taistella henkensä edestä. Vaikka tietysti olisi ihan kiva selvitä takaisin kotiin saman vuorokauden aikana, niin mikäs kiire meillä olisi. Ja onhan luminen Turku ihan näkemisen arvoinen asia, jos muuten pitäisi tyhjin käsiin kotiin lähteä ;) Yhtään koiraa ei väkisin astuteta, jos ei hommaan suostu niin jääköön sitten väliin.

Käytin välillä matkassa mukana olleet Lilin ja Muskan lenkillä niin ehti Nomi rauhassa pohtia tilannetta. Ja niin se nartun mieli muuttuu, ensin huudetaan ja rimpuillaan ja kohta seistään paikallaan ilmekään värähtämättä. Homman päätteeksi esitetään kunnon riemutanssit kaikkine kevätjuhlaliikkeineen :D Sulho sai kyllä tehdä töitä ihan koko päivätyön edestä, mutta hienosti jaksoi yrittää ilman hosumista tai turhautumista. Myöhemmin selviää onko näitä hienoja herrasmiehiä saatu tilauksesta toimitukseenkin :)

Kotiin selvittiin puolen yhdentoista aikaan illalla. Kyllä väsytti ajaa takaisin kotiin ja vielä seuraavana päivänäkin. Harkittiin vielä toista astutuskertaa joulupäivälle, mutta jos tämä yksi kerta nyt riittäisi niin jäi aikaa joulunkin viettoon.

Suunnitelmista voi lukea lisää täältä, yhdistelmä löytyy myöhemmin myös SKSK:n pentuvälityksestä.


maanantai 8. joulukuuta 2014

Yllättäviä pentuhaaveita

Milloinkohan sitä olisi itsellä ollut viimeeksi pentukuumetta? Ei ole näköjään kovin tarttuvaa sorttia kun tuntuu että joka toisella tutulla on joko pentu tai ainakin tulossa. Ehkä se minun pentukuume loppui Milaniin, oli sen verran tehokas lääke pentukuumeeseen ;) Lilikin tuli aika lyhyen pohtimisen jälkeen vuoden etuajassa ja Nomiahan ei ollut koskaan tarkoitus ottaakaan. Mutta kaikkea ei näköjään kannata liikaa suunnitella ;)

Uudelle harrastuskoiralle alkaisi olla kohta tarvetta. Milan on jo eläkkeellä (ei etteikö sillä treeneissä virtaa riittäisi…), Lili kisailee harvakseltaan jos jaksetaan max. pari vuotta ja Nomi on taas Nomi :) Hiljaa hyvää tulee, kun ei ota asiasta mitään stressiä. Mutta vielä ei ole aika uudelle hard-core harrastuskoiralle. Kun tietää mikä työ siinä on saada koira Lilinkin tasolle, niin kyllä tässä on pari vuotta ainakin vedettävä henkeä että siihen urakkaan jaksaa lähteä. Katsotaan milloin kipinä iskee taas :)

The Harrastuskoira tarvitsee tietysti tuekseen kisamaskotin ja siinähän Nomi The Kääpiösnautseri on kerrassaan ansioitunut. Kahdeksan viikkoisesta lähtien Nomi on kulkenut kisoissa mukana, treffannut kisojen ulkopuolella kavereita ja käynyt pokkailemassa palkintoja välillä kisakoirien puolestakin. Missä vaan huomiota ja rapsutuksia siellä Nomi :)

Mistäs sitten löytää jatkossakin yhtä pätevä kisamaskotti kuin Nomi? Mitäs asialle voisi itse tehdä?

Itse en ole koskaan ollut innostunut koirien kasvattamisesta, kun helpommallakin pääsee. Jotenkin vastuu elävistä olennoista on tuntunut liian suurelta - kuinka valita jalostukseen käytettävät koirat, onko koirien taustat tiedossa, onko onni myötä ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä kaikista valmistautumisista huolimatta ja löytyykö pennuille hyviä koteja. 

Lili on steriloitu jo heti toisien juoksujen jälkeen, Nomia ei ole vielä "ehditty". Milanilta on myös pallit veks. Jonkin aikaa on jo ollut mielessä, että pitäisikö sittenkin teettää Nomilla pennut. Pikkuotus ei ole ehkä kerännyt meriittejä show-areenoilla tai agikisoissakaan, mutta on siinä silti sellaisia ominaisuuksia joiden takia jalostuskäyttöä voisi harkita. Nomi on ollut tähän asti täysin terve ja vaikka luonnetestissä osoittautui yllättävän pehmeäksi niin arjessa on oikein mukava ja reipas kaveri, jonka kanssa voi kulkea ihan missä vaan. Kääpiösnautserikerhon pentuvälityskriteeritkin täyttyy, eikä kasvattajakaan nähnyt mitään estettä jalostuskäytölle. Mutta sitä varten pitäisi tietysti löytää uroskin ja se ei olekaan ihan niin yksinkertaista.

Suurimmalla osalla kääpiösnautsereista ei ole minkäänlaisia tuloksia KoiraNetissä - ei terveystuloksia tai koe- tai näyttelytuloksia. Nämä jäävät jo heti pois. Kääpiösnautseri on suosittu rotu ja tasoa ja tyyppiä löytyy laidasta laitaan. Hakusessa olisi liioittelematon aito snautserityyppi oikealla helppohoitoisella turkilla varustettuna. Ei taida olla ihan nykymuodin mukaista. Yllättävän paljon löytyy myös silmäsairauksia, etenkin kaihia ja toki vielä sellaista tyyppiä joka ilmenee vasta myöhemmällä iällä kun koiralla on monia pentueita tehtynä. Kovin kummoista salapoliisityötä ei tarvinnut tehdä kun alkoi löytyä sairauksia epilepsiasta lähtien. Tyyppivikoina virtsakiteitä/kiviä, maksashunttia jne. Eli pitäisi tietää aika hyvin koirat sukutaulussa riskin minimoimiseksi. Niin hyvin en itse kääpiösnautsereita tunne että haluaisin kokeilla onneani alle 2-vuotiaan ulkomaantuonnin kanssa. Ja vielä luonnekin pitäisi olla kohdillaan - ei mitään epävarmaa räksyttäjää tai arkailijakaan näin kärjistetysti.

Jokunen potentiaaliselta vaikuttaneet urosehdokkaat osoittautuivat Nomin lähisukulaisiksi. Tietää mitä hakee ;) Mutta olihan tässä kääpiösnautseriuran aikana jokunen muukin koira jäänyt mieleen. Pari vuotta sitten oli Nomin kanssa peräkkäisissä näyttelyissä siskokset jotka jäivät mieleen. Vuosi sitten kiinnitin huomiota Kääpiösnautseri-lehdessä olleeseen kuvaan poikkeuksellisen upeasta veteraanista. Näille mieleen jääneille koirille löytyi myös yhdistävä tekijä - ensimmäisten isä ja jälkimmäisen poika.

Nettitutkailun jälkeen kaikki vaikutti vielä hyvältä, joten ei muuta kuin yhteydenotto koiran omistajaan/kasvattajaan. Kirjoitin varmaan ensin sähköpostiin romaanin ja puhelimessa puhuttiin sujuvasti tunnin verran. Kasvattaja sattui sopivasti tuntemaan myös Nomin emälinjan koirat 30 vuoden ajalta. Kaiken saamani tiedon jälkeen tuli selväksi että tämä koira pitäisi nähdä livenä. Joten soitto koiran toiselle omistajalle. Ja koira toki asuu toisella puolella Suomea… Sovittiin sitten treffit agikisoihin pääkaupunkiseudulle, johon omistaja oli tulossa kisaamaan toisen koiransa kanssa.

Voih ja oih :) Nomi oli aivan myyty nähtyään sen kuuden (!) kääpiösnautseriuroksen lauman. Oli kovasti lyöttäytymässä joukkoon. Laumassa asustelee myös tämä uroksen isäkin, joten päästiin näkemään kaksi sukupolvea samaan aikaan, kolme muutakin on samalta kasvattajalta. Voisi kuvitella että siellä missä on seitsemään kääpiösnautseria niin siellä olisi myös ääntäkin, mutta ei, niin hiljaista sakkia. Sulhasehdokas oli kyllä ihanan sosiaalinen ja Nomi harvoin enää innostuu kenenkään kanssa leikkimään, mutta nyt ei voinut vastustaa. Siinä vaiheessa kun kamera saatiin esiin niin alkoi jo leikit loppumaan. Ainakin kemiat kohtasi. Isä-pappa oli jo muutaman asteen välinpitämättömämpi tyyppi, arvokas veteraani :)

Katsotaan tuleeko tästä projektista nyt mitään. Tässä kuussa olisi Nomilla tulossa juoksut, joten pian asia tiedetään. Lisätietoa uroksesta ja muista taustoista tulossa myöhemmin. Hätäisimmät voivat kysellä suoraan :)