Milanin kanssa päästiin kahdella ekalla kierroksella kevyesti esteelle nro 9, seuraavana ollut puomi jätettiin väliin ettei taas lennä alas. No, matka olisi viimeistään tyssännyt seuraavaan esteen takaakiertoon, noin ei mene vielä kirveelläkään. Kolmannella kierroksella luovuttiin kisasta eli jatkettiin esteeltä 11. Tämä oli nopea kierros, kun suoran putken jälkeen Milan jatkoi suoraan kun olisi pitänyt ottaa oikealla oleva hyppy :)
Astetta nopeamman Lilin kanssa ei jaksanut orastavasta flunssasta johtuen tsempata ja niin neiti löysi ekalla kierroksella puomin 7 putken sijaan, toisella ja kolmannella kierroksella ei päästy kuin kolme estettä, kun joku paahtoi vaan suoraan.
Edellisen treeniryhmän voittaja pääsi seitsemän estettä, meidän ryhmän voitti Milan yhdeksällä esteellä, WOW :)
Loppuun sitten saatiin suorittaa koko rata. Milanilla tökki alkuun esteet 22 ja 23, milloin oli menossa takaisin pujotteluun ja milloin oli puomin alla oleva putki täysin kateissa, lopulta tämäkin onnistui. Muuten oikein mainiota menoa, tosin jätettiin ne pahimmat kohdat väliin... Lilin kanssa tsempattiin ja päästiinkin pujotteluun asti, joka sitten piti sössiä. Suorat putket saatiin toimimaan, kun toisteli koiran nimeä sen putkessa ollessa. Hienosti neiti toimi! Aivan loppuun otettiin molemmilla tehotreeniä suorista putkista sekä pujottelua. Erittäin tyytyväinen olin siihen, että kummallakaan ei ollut mitään ongelmia suorittaa putkea ja hyppyjä (7&8, 18&19, 23&24)) mihinkään suuntaan vaikka itse olin puomin toisella puolella. Ensimmäinen kerta kuin kokeiltiin, mutta onni on irtoavat koirat :)
Keskiviikkona käytiin agiliitelemässä omatoimisesti. Koska Lili oli käynyt treenaamassa jo aamulla Hannelen kanssa, niin Milan pääsi treeneihin, kun äiti otti Lilin juoksukaveriksi. Teemana oli putket ja eri päihin vienti. Kun Hannele saapui Kiian ja Merrin kanssa niin tehtiin vähän samalla teemalla radan pätkä. Tässä sai juosta, mutta onneksi koirat irtosi sen verran hyvin, ettei totaalisesti hävinnyt juoksukisaa :) Vuoroin viereissa eli kerran mentiin rata myös Kiian kanssa.
Ei ongelmia, kepit Milan haki aivan loistavasti vaikka minä jäin suunnilleen siinä vauhdissa seisomaan kun keinulta lähdetiin. Hyvä, hyvä!!! Vähemmän hyvä juttu oli, että pitkästä aikaa kokeiltiin puomia. Vähän olin toivonut että koska keinu menee niin hyvin (myös vanha rämisevä ja heiluva) niin puomilta alas lentelyt olisi vähän unohtunut. Kyllä ne jonkin verran siellä takaraivossa jyskyttää, ei nyt niin pahasti yrittänyt spurtata ylöstulon loppua tasaiselle, mutta prkl silti. Lilikin ehti juoksulenkiltä radalle spurttaamaan, pujottelu oli kyllä neidillä niin totaalisen hukassa kuin olla vaan voi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti