Viimeisiä viedään

Menestyksekästä Uutta Vuotta 2012!!!

Vuoden viimeinen auringonlaskukin...

Vuoden viimeisiä tunteja viedään ja aika miettiä mitä tänä vuonna tulikaan tehtyä. Mitäs sitä tavoitteita olikaan?

Hmm, tavoitteita vuodelle 2011:
- Milanille tokosta TK3/osallistumisoikeus EVL:ään

Ei sitten lähelläkään. Yhteensä viisi voittajan koetta ja yksi hikinen VOI3-tulos saaliina. Yhtä hellekatastrofikisaa lukuunottamatta aika tasaista menoa. Aika vaikea saada tulosta jos ainakin kaksi liikettä, tunnari ja kaket, menee nollille. Eka kisojen jälkeen meni enin motivaatio treenata ongelmaliikkeitä, oli nääs parempaakin tekemistä :) Tavoite pysyy, mutta vuodesta ei puhuta :) Ei stressiä.

- Lilille tokosta TK2

Ei onnistunut kolmella kokeella, viisi meni ;), viimeinen meni vähän turhan jännittäväksi.... Sen verran päteväksi tokoilijaksi Lili osoittautui, että ura jatkuu ennen pitkää myös VOI-luokassa. Ehkä jos taas selviäisi piirinmestiksiin?

- Agilityssä varsinainen kisauran aloitus, vuoden aikana ainakin yksi koira 3-luokkaan, mieluiten molemmat :)

Jep, maaliskuussa kotikisoissa startattiin molemmilla koirilla varsin mukavalla menestyksellä. Tämän jälkeen tulostehtailu jäi Lilin tehtäväksi; maaliskuun lopussa nousu kakkosluokkaan (5 starttia) ja sitten toukokuun lopussa kolmoseen (10 starttia). Kesä lomailtiin ja syyskuussa ekat kolmosen startit. 16 startista neljää nollaa (yksi tupla), paljon enempääkin olisi ollut mahdollista, mutta ihan hyvä harjoituskisoiksi. Vuodessa ollaan kuitenkin opittu paljon! Seuraava kolmosiin nousija on todennäköisesti Nomi :) Mutta ei varmaan vielä 2012, hyvä jos edes kisataan vielä virallisissa, kun kisaikäkin tulee täyteen vasta syksyllä ja eikä edelleenkään oteta mitään stressiä :)

- Voisi osallistua ainakin yhteen valjakkohiihtokisaan. Epäselvää vielä kummalla - tekisi mieli käydä parantamassa aikaa Milanin kanssa, mutta toisaalta Lili alkaa olla sellainen tykki ladullakin, että pesee Milanin mennen tullen :)

Käytännössä oli yksi mahdollinen kisa, Imatralla, mutta ei osallistuttu. Huono ajankohta agilityn kannalta ja lopulta kisapäivänä aika ikävä keli, joten ei harmittanut että osallistuttiin sen sijaan epiksiin. Muuten hyvä hiihtotalvi ja Lili tosiaan pesi Milanin vauhdissa ja kestävyydessä mennen tullen :)

Vuoden suurin muutos oli äitienpäivänä lauman kasvaminen yhdellä - Nomi Nomparellilla! Kaikkien yllätykseksi :) Haaveissa oli, että joskus, siis joskus vuosien päästä, ottais jonkun pienen "seuraksi". Mietin jo ragdolliakin, mutta kun en sitten mitenkään osannut kuvitella itseäni kissaihmiseksi, niin kääpiösnautserivaihtoehto alkoi nostaa osakkeitaan - pippuri & suola uros. Ja sitten tuleekin musta-hopea narttu sellaisella aikataululla, että hyvä että itsekään ehti asiaa tajuamaan saatikka edes ostamaan tarvittavat tavarat pennulle :) Syy miksi näin kävi oli, että Lpr:n näyttelyssä käpyköitä katsoessa totesinkin että mh:t näyttää paremmilta kuin peeässät (hah, turhamainen) ja kun sitten Kirsillä oli kaikin puolin pätevän oloinen narttupentu vielä kotia vailla niin se oli menoa se. Jos Nomi tuli yllättäin, niin pois ei anneta miljoonastakaan! Mein pieni prinsessa, oikea lellipentu ja oikein hieno ja pätevä sellainen :) Tämän päivän perusteella voi myös vahvistaa, että täysin kuuro kaikelle paukkeelle, hyvä, hyvä!

Nomi pistää vanhankin nuortumaan ja jäyhän pehmoilemaan :) Milan on ihan tosissaan innostunut Nomin kanssa leikkimään. Ja onhan tuo ainakin tärykalvoille miellyttävämpää seuraa kuin eräs vanhempi äksyräksy (sori Lili :)




Vuodesta selvitiin myös hengissä ja pääosin terveenäkin. Pääpässien kauhunhetkiä aiheuttanut hirvenmetsästysreissu aiheutti Lilillä vain pientä köhimistä ja Milanilla ontumista, jota käytiin näyttämässä lääkärisedälle. Mitään vikaa ei löytynyt ja vaivasta selvittiin reilun viikon levolla. Suurin seuraus tästä reissusta oli kaksikon ikuinen remmipakko. Metsälenkit flexeillä on vähän peestä, mutta näillä mennään. Nomi vieraili eläinlääkärissä rokotusten lisäksi silmätulehduksen takia ja vielä kaksi kertaa... Eka kerta marraskuun alkupuolella ja tästä kolmen viikon kuuri. Viikko ilman lääkitystä ja taas uusi kolmen viikon kuuri. Mitään vikaa silmistä ei löytynyt, todennäköisesti vain nuoren koiran yliaktiivinen immuunipuolustus. Kontrollikäynnillä ensi viikolla pitäisi saada kosteuttavat tipat ulkoiluun, jos se auttais.

Viime käynnillä punnittiin Nomi 6,8 kg painavaksi, säkää taitaa olla se 32,5 cm. Tuskin siitä enää kasvaa, joten sainpahan miniagilitykoiran :) Vauhti radalla ei ole kovin mini, joten irtoamistreenit on kova juttu niin selviäisi itse vähemmällä juoksemisella :) Nomi trimmattiin ekaa kertaa nakuksi marraskuun puolivälissä ja hieno karva on nyt kasvamassa. Yritys olisi saada turkista rullattava niin eipähän tarvitsisi enää nakupelleillä ja olisi helpompi piipahtaa joskus vaikka niissä missikisoissakin. Näppärän näköinen nuori neiti, vaikka itse sanonkin :) Vasemmalta alhaalta puuttuu P1-hammas, mutta ehkä se ei liikaa menoa haittaa.

Näissä pikkukoirissa on se hyvä puoli, että niitä mahtuu monta samaan tilaan. Mutta jos ensi vuonna ei porukka tästä enää lisääntyisi :)? Eikä tietenkään vähentyisi, niin se olisi hyvä se. Milan vanhin 7 v. ja nuoriso, "minimustat" Nomi Nomparelli 9 kk ja Muska Pimpula 6 kk.

Lili teki vuoden viimeisissä ryhmätreeneissä oikein tehotreeniä, kun meitä oli vain kaksi paikalla :) Kiva treeni! Tulipahan kokeiltua myös ns. jenkkikäännöstä esteelle 14, toimi hyvin!

Edellisellä viikolla otettiin revanssia parista syksyn radasta. Piirinmestisten kamala hyppyradan alkukin meni kuin vettä vaan kuin ei tehnyt mitään arkailu-varmanpäällerävellystä, vaan kuten silloin jo kävi vähän mielessä eli persjätöillä vaan ja kakkonen leijeröintinä. Mikkelin radalta hylkyä pukkasi edelleenkin, oli kyllä niin tuskaa ehtiä takaakiertoon. Loppu muutettiin niin että putkesta pussiin ja siitä okserille. Tuli sen verran yllättäen, että kynnet kolahti rimaan joka kerta. Treeninpaikka.

Alkaa Lilikin kääntyä tiukemmin niistolla, sylivekki oli aiemmin selvästi parempi vaihtoehto. Ylläpidetään tätäkin!

Mm. kontaktitreeniä, kun hypyn 17 tilalla keinu. Lilin kanssa normimenoa; Milanilla sama treeni, joka jäikin viimeiseksi ryhmätreeniksi... Saman ajan voi käyttää hyödyllisemminkin, kuten Milanin tokon treenailuun ja Nomin agiliitelyyn :)

Joulukuussa tokoilukin hieman aktivoitui, kun tuli varattua hallilta yksi tunti viikkoon. Tätä pitää jatkaa talven yli, sen verran mukavat on nuo harjoitusolosuhteet ulkokeliin verrattuna. Hyvä on ollut huomata, miten molemmat on heti tekemässä täysillä tokoa vaikka ollaan tutulla agilityhallilla ja osa esteistä on vielä kentällä. Esteet toimii myös hyvänä häiriönä (on niitä kokeessakin kenttien laidoilla), viimeeksi oli ruutu putken vieressä, Milan teki ensin pienen kaarroksen putkea kohti, mutta meni sitten suoraan ruutuun, Lilin piti käydä ekalla kerralla aivan putken suulla ennen kuin ruutu löytyi :) Ongelmaliikkeistä Milanilla alkaa olla hyvä tekniikka kakeihin, jos vielä kuuntelis että mikä vaihto on vuorossa niin hyvä :) Tunnarissa vaihdellaan makupalat keppien välissä / ilman, oikea kapula tulee lähes aina, mutta ilman makupaloja helposti maistelee kapuloita ja tuodessa voi vähän vaikka pureksiakin (aargh!). Mutta edistystä silti!

Jos ensi vuodeksi lupaisi vaikka tokoilla ahkerammin myös Nominkin kanssa :)!