torstai 4. syyskuuta 2014

Oili Huotarin tokokoulutuksessa vol. 2

Oili Huotarin tokokoulutusta Parikkalassa tarjolla, lähdettäiskö?, kuului viesti. No totta kai! Ja mitäs me sitten haluttaisiinkaan treenata…? Jos katsoo meidän tokokokeiden tuloksia tältä vuodelta, niin ei luulisi olevan ongelmia keksiä treeniaiheita ;) Mutta jos kaikki liikkeet on jo valionarvoon riittävällä tasolla (ei kiinnosta sen enempää viilaaminen), ainoastaan kokonaisuus ontuu ja siihen tuskin on mitään vinkkiviitosta puolen tunnin koulutuksissa tarjolla. Kokeenomaista treeniä ja häiriötä vaan…

Kevään koulutuksessa ihmeteltiin perusasentoja ja seuraamista kuin myös ohjatun ja ruudun häiriöitä. Näitä ollaan muistettu kesän aikana treenatakin. Perusasennon ja seuraamisen osalta suurin ongelma Lilillä on asenteessa, on muuten meno aika erinäköistä kun on ruokakuppi keittiössä odottamassa. Osaa jos kehtaa, kas siinäpä pulma. Joten tämän ongelman kanssa Oilin koulutukseen eli kuinka saada pikkusnautserille seuraamisesta mielekkäämpää ns. asenne kohdilleen.

Oili muistikin meidät kevään koulutuksesta :) Kerroin että mitä ollaan treenattu, mikä on toiminut ja mikä ei, kuinka kokeissa on käynyt ja mitä ongelmia tulee kun asenne ei ole kohdillaan, motivaatio agilityssä vrt. toko jne. Ja toki näytettiin taas meidän seuraamista. Kevääseen verrattuna Lili oli aika reipas, suurimmat ongelmat oli hitaassa käynnissä, jossa mielenkiinto herkemmin lopahti. Asiaa tietysti ehkä edes auttoi juuri siinä kohdalla kentällä lojuneet hevonpee-kikkareet ;)

Neuvot oli samat kuin viimeeksikin (milloinkohan sitä oppis) eli koiralle vastuu seurata ohjaajaa eikä toisinpäin! Eli katse eteenpäin, ehkä sivusilmällä voi vilkaista ettei koira tule kahta metriä perässä ;) Tehtiin ensimmäisessä 15 minuutin osiossa harjoitusta jossa vaihdettiin koko ajan edestakaisin juoksusta hitaaseen eli koiran piti olla koko ajan skarppina että kesti mukana. Yksi huomionarvoinen seikka Oililta oli, että miten sen hitaan askeltaa - onko parempi pitkät askeleet vai tosilyhyet nopeammalla temmolla. Pitkät askeleet näytti toimivan Lilillä paremmin.

Keskusteltiin myös siitä että kuinka valmistelen koiran ennen kehään menoa. Helposti käy niin että koiraa temputetaan, kehutaan ja palkitaan juuri ennen kehää ja sitten kehässä onkin tylsää. Se hauskuus pitäisi siirtää sinne kehän sisäpuolle; odotellessa voi jopa vähän haastaa koiraa että huokaisee sitten helpotuksesta kehään päästyään ;)

Toisessa osiossa jatkettiin häiriköidyllä seuraamisella. Oili oli sitä mieltä ettei tuon ikäisen koiran kanssa enää kannata yrittää parantaa asennetta seuraamiseen, alkaa olla jo sen verran vahva mielipide asiasta. Ja kerta tokosäännöt ei edellytä että koiran pitää näyttää erityisen iloiselta seuraamisessa niin voidaan kouluttaa liike niin että se pitää vaan suorittaa piti siitä tai ei. Vähän kuten luoksepäästävyys aikoinaan on opetettu Lilille eli ihan sama mitä mieltä asiasta olet niin siinähän istut. Ja siitähän tuli melkein Lilin lemppariliikkeitä alossa ;) Mutta ainoastaan liikkeenä, muuten on ihan turha vieraitten tulla lääppimään edelleenkään.

Kokeilin nyt kehääntuloa niin että odotusaikana en viritellyt koiraa mitenkään, vähän vaan käveltiin kehän laidalla tylsän oloisena. Olihan Lili innoissaan kun pääsi vihdoin hommiin! Oli vielä innoissaan lopussakin vaikka välillä vähän ahdisti ;) Tehtiin siis pitkät pätkät seuraamista hihnassa häiriköitynä ja huomautus heti kun seurasi huonosti. Olihan Lilille vaikeaa kun Oili käskytti vieressä maahan / seiso / istu tms., kaikkiin käskyihin olisi pitänyt reagoida. Välillä tuli aika nätisti. Häntä pysyi pystyssä koko treenin ajan ja heti vapautuksesta antoi raivokasta kyytiä patukalle :) Paineistunut koira ei noin leiki. Ohjaaja ei kyllä edelleenkään muista katsoa eteenpäin johtuen myös jatkuvasta huomauttelun tarpeesta...


Loppuun vielä jotain kivaa eli ruutua kokeenomaisena. Lili oli sitä mieltä että tähän on joku koira haudattuna ja meni kyllä niin hitaasti merkille ja ruutuun, mutta meni kuitenkin. Toisella yrityksellä oli meno jo sitten itsevarmempaa.

Oilin mielestä meillä noihin lipsahteluihin auttaa nimenomaan kokonaisuuksien treenaaminen ja mahdollisimman vaihtelevissa paikoissa. Ruudun etsimistä voi opettaa niin että käy rakentamassa ruudun jo valmiiksi esim. pihalle tai metsään aukealla paikalle (palkka ruudussa valmiina) ja kehottaa koiraa etsimään ruutu itsenäisesti jo kauempaa (kotona vielä sisällä ennen pihalle menoa).

Koulutuksen loppuun päästiin vielä seuraamaan kun Oili treenasi oman koiran Zipin kanssa kaavojen rikkomista. Ei sitä menoa voinut kuin ihaillen katsoa, huh huh :) Itse on jo tyytyväinen että koira yleensä päätyy merkille tai ruutuun, ei tarvitse opettaa kuuntelemaan käskyn kaikkia tavujakin että saako sinne mennä vai ei ja pitääkö siinä matkalla tehdä vielä jotain ;) Mutta ehkä ne treenitkin olisi vähän mielekkäämpiä kun ei tarvitse samoja asioita jankata.

Saa nähdä mikä koelaama Liliin iskee lauantaina, mutta ainakin treeneissä on nyt koulutuksen jälkeen tehnyt hemmetin hienoa seuraamista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti