Arkista aherrusta

Ohi on lomapäivät... Paitsi meillä eläkeläisillä :)

Niin se arki aina koittaa juhlan jälkeen... Sitä seuraavaa lomaa odotellessa :) Tokotreenit on taas käynnissä sekä aksailut Nomin osalta; Lili kärvistelee vielä tämän kuukauden tauolla. Ja talvikin saapui etelään, ainakin vähäksi aikaa, kyllä kurakelien ja pimeyden loppumista on odotettukin!

Uuden vuoden kunniaksi aloitettu ruokaremonttiprojektikin on hyvällä mallilla ja nyt kun on vihdoin päässyt flunssasta eroon, niin pääsee aloittamaan sen kuntoilupuolenkin! Tai no, olenhan minä nyt ajanut pyörällä töihin jo neljänä päivänä, jota ei normaalisti näillä keleillä tule harrastettua (tänään toimi pyörässä tasan yksi vaihde...). Mutta ehkä saavutusta ei voi hirveästi hehkuttaa, jos työmatka on alle 2 km :D Mutta ylämäet onkin sitten sitä armottomammat.

Joten puuhaa on riittänyt, niin paljon ettei ole ehtinyt blogiakaan päivitellä :) Mutta jos ryhdistäytyisi nyt tässäkin.

Mitäs me ollaan tehtykään...

Nomi piti ensin marraskuussa juoksutaukoa ja joulukuussa tietty joulutaukoa, mutta pikkuotuksen kanssa ei ole sitä pelkoa että alkaisi hyppimään seinille tekemättömyydestä ;) Juoksujen jälkeen pitää muutenkin ottaa ensin vähän rauhallisesti. Nyt jo vähän kotona leikkii leluilla, ettei koko aika mene vällyjen alla köllötellessä. Aksassa on nyt aloitettu projekti "kepeistä maailman paras este". Ei nimittäin jossain kontakteilla paljon häiriöt haittaa ja samaa imua pitäisi saada nyt kepeillekin. Etupalkalle pujottelee kyllä tyylikkäästi sivusladissa ihan täpöllä! Pitäisi joskus ihan mielenkiinnosta kellottaa suoritus, kovempaa ei kyllä enää pysty menemään. Itse pyrin olemaan näissä harjoituksissa mahdollisimman passiivinen (paitsi äänenkäytössä/kehuissa), että Nomi oppisi itse hakeutumaan paremmin kepeille kulmasta kuin kulmasta (avokulma tehotreeniin). Maaliskuun alussa katsotaan sitten tämän projektin tuloksia. Radanpätkiä on tehty myös ihan reippaalla menolla.

Hui, kun on kylmä...

Lili on niin tyytyväinen, kun päässyt taas tokoilemaan. Pitäisi vaan itse aktivoitua kalsaritokoilun kanssa ja hinkata kaket, perusasennot ja erityisesti noudon luovutukset kuntoon. Mutta ilmeisesti on vaan kivempi treenata tuolla ulkona säiden armoilla? Halli on liian kallis vuokrattavasti nykypolitiikalla, eikä sekään lämmin ole, mutta katsotaan miten nyt ulkona treenailu jatkossa onnistuu, jos talvi alkaa tulla ihan tosissaan. Viikonloppuna palelsi jo ihan riittävästi. Ulkona ollaan keskitytty odotetusti treenaamaan ruutua ja ohjattua. Ilman ylimääräisiä häiriöitä tekee jo ihan kivasti palasia, mutta sitten kun on kenttä kylvetty täyteen merkkejä ja ruutuja ja varsinkin jos on vähän huonompi valaistus, niin ei kyllä tiedä yhtään mihin suuntaan lähtee. Ei ole vielä Lilillä luottoa, että kannattaa lähteä aina ohjaajan osoittamaan suuntaan, että sieltä se löytyy. Voi nimittäin lähteä aivan ihme suuntaan, jos sattuu sieltä jotain löytämään. Kuten vaikkapa väliaidan, hmm. Joo, ruutuhan se :) Ruudussa keskikohta alkaa nyt löytymään paremmin ja vahingosta viisastuneena ollaan nyt myös harjoiteltu paikan korjaamista, jos huti käy :) Liian lyhyeksi jäänyt on vaikein korjata, ei tahdo ymmärtää jatkaa matkaa, vaan yrittää tulla ennemmin luokse. Ohjatussa vasen vaatii enemmän toistoja, siinä tahtoo kääntyä liian tiukasti, jolloin näköpiiriin sattuu ihan muut kapulat. Mutta hyvällä mallilla ollaan EVL:n suhteen, kunhan vaan päästään kunnolla treenaamaan!

Ei kai...

Ja näissä olosuhteissa pitäis muka treenata...

Milanin suurin saavutus viime aikoina on tainnut olla karvareuhkastaan eroon pääseminen. Tosin jos Milan saisi päättää, niin pitäisi karvoistaan kiinni varmaan ikuisesti. Ai että joku osaa olla hankala sille päälle sattuessaan. Mutta niin kauan kuin karva irtoaa nyppimällä niin sehän nypitään eikä ajella. Piste. Ja vastalauseista huolimatta. Vielä ollaan aika kaukana siitä ensimmäisen trimmauskerran kokemuksesta ja siitäkin selvittiin :)

Juuri kun tuli pakkaset, niin karvat lähti. Onko fiksua...