maanantai 30. kesäkuuta 2014

Nollien viikonloppu

Viikonloppu meni tiiviisti läppärin äärellä kotikatsomossa jännittäen agilityn tämän vuotisia maajoukkuekarsintoja. Ihan pikkaisen olisi houkutellut olla menossa mukana ;) Livestreamin välityksellä pääsi todistamaan lukuisia aivan upeita suorituksia ja onnistumisen iloja, mutta myös hetkiä jolloin pieni virhe maksaa paljon. Maajoukkuepaikka ja maailmanmestaruuskisat voi tosiaan olla yhdestä rimasta tai pienestä ohjaajan liikkeestä kiinni.

Suurta draamaa myös tv:n välityksellä Brasiliasta. Siinä on penkkiurheilija koetuksella kun yrittää seurata yhtäaikaa agin livestreamia ja futismatsia :)

Ja tulihan sitä lauantaina käytyä taas yhdessä tokokokeessakin. Nollia keräämässä :( Ja niin kuin tähän kokeeseen oli valmistauduttu muka hyvin. No onneksi meidän toilailuilla oli aika pieni yleisö eikä panoksetkaan olleet mitenkään korvaamattomat.

Kyseessä oli samalla LPKY:n seuranmestaruuskisat ja tuomarina toimi edellisen vuoden tavoin Harri Laisi. Sää suosi tällä kertaa Haukkulaaksossa, vain vähän ripotteli vettä ja muutaman kerran jyrähti ukkonen.

Liikejärjestys oli kivasti sekoitettu ja yksilöliikkeet tehtiin kaikki putkeen. Itse asiassa tykkäsin tästä, tartte siellä kehässä nyt niin useasti rampata :)

Ja mitäs siellä säädettiinkään:
  • Paikkaistuminen: 10. Siellähän se istua nökötti koko 2 min. ajan. 
  • Paikkamakuu: 10. Tuomari "vähän" kiltti. Alas ja ylös hyvin omilla käskyillä, mutta väliaikana oli muutama ylimääräinen jänis pöksyissä. Huoh :(
Mitäköhän siellä on noin mielenkiintoista...
  • Tunnari: 0. No niin. Jos viime kertainen Pieksämäellä voidaan laittaa vielä vahingon piikkiin, niin tämä meni kyllä possuiluksi. Meni suoraan oikeaan laitaan ja nappasi ekan haistelematta muita ollenkaan. Oma olisi ollut aivan toisessa laidassa.    
Possu! Ja niin häntä ylpeenä kantelee kapulaa...
  • Ruutu: 10. Merkkikartiona matala merkki, onneksi ollaan treenattu silloin tällöin. Lilin mielestä se on edelleen kosketusalusta, jonka päälle pitää hypätä. Ei juossut ruutuun kuin tykin suusta eikä ennakoinutkaan pysäytystä, joten helppo pysäyttää oikeaan kohtaan ruudussa. Matkaltakaan ei pongattu mitään ylimääräistä.
  • Kaukokäskyt: 9.5. Ois tästä voinut vaikka kympinkin antaa ;)
  • Seuraaminen: 8. Aika monta pistettä ylimääräistä tässä arvosanassa… Jätti mm. kolme perusasentoa kokonaan tekemättä, seistä vaan toljotti vieressä ja välillä oli niin paljon väljyyttä että väliin olisi mahtunut parikin koiraa. Ei sentään jätättänyt metritolkulla :)
  • Hyppynouto: 0. Siis voi ja voi. Sain heitettyä ihan kohtuullisen pitkän heiton, joka sitten kimposi jostain vasemmalle. No ei se mitään, kyllähän Lili vinot heitot osaa. Paitsi, että tulikin sitten hypystä ohi eikä ohjaaja älynnyt antaa hyppykäskyä ajoissa. Siis niin turha nolla kuin voi olla. 
Disaster waiting to happen...
  • Luoksetulo: 10. Vauhtia olisi voinut olla enemmänkin, mutta hyvät stopit eikä ennakoinut yhtään.
  • Zeta: 7. I-S-M. Koomaili taas sitten maahanmenon kanssa kuten viime kokeessakin, nyt ei voinut kyllä syyttää epävarmaa käskytystä. Toinen käsky oli sitten siihen sävyyn annettu, että varmasti tipahti.
  • Ohjattu nouto: 10. Jos unohdetaan lopun perusasento, niin ihan kiva. Tällä kertaa jätti telomatta matalan merkkikartionkin.
Niitä onnistuneitakin suorituksia kuvissa ;)

Ja taas EVL2-tulos 243 pisteellä, sij. 3/7. Ei ole mikään koe ihan vähään aikaan noin paljoa harmittanut. Ei voi sanoa etteikö olisi treenattu, enkä nyt ihan menisi sanomaan että olisi ihan väärinkään treenattu.


Hyppynouto menee nyt vielä vahingon piikkiin (pakkoko niitä on sattua joka kokeeseen :(, mutta tunnari onkin sitten mielenkiintoinen tapaus. Seitsemän ekaa koetunnaria ongelmitta ja nyt yhtä äkkiä kaksi epäonnistunutta. Pieksämäellä sentään haisteli kapulat läpi, nyt kävi vaan nappaamassa ensimmäisen kohdalle osuneen. Kolmessa kokeessa aiemmin on ollut tunnari ensimmäisenä liikkeenä ja sitä on myös otettu treeneissä ensimmäisenä. On treenattu kokeenomaisena eri liikkureilla, osana temppurataa, pikahajustuksella, miljoonatunnaria, kaikki kapulat kasassa jne. Ois varmaan niitä helpompiakin liikkeitä korjata, jos tämä alkaa nyt tosiaan enemmänkin tökkiä. Ja treeneissä tuo hyvin harvoin väärää, tämä on ollut Lilille ns. helppo liike opettaa alusta alkaen.

Onneksi sentään seuranmestaruus meni oikeaan osoitteeseen eli Hannelle & Mofille! Ja vielä Bläkkiskin hoiti homman voittajaluokassa! Pitänee kohta leipoa se Mofin valiokakku, tällä menolla Liliä saadaan vielä vähän aikaa odottaa :)

Paras lääke koepettymykseen on näköjään varata heti uusi koepaikka eli huomenna illalla Imatralle! Saas nähdä kuinka paljon sen jälkeen taas harmittaa… Tai jos olisi edes vähän tuuria matkassa ja selvitään ilman rankkasadetta eikä mäkäräiset tai itikatkaan syö elävältä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti