Kenraaliharjoitus Haukkiksessa

Koska sunnuntain tokokoe on Taipalsaarella Haukkulaaksossa niin käytiin eilen pitkästä aikaa ottamassa tuntumaa kenttään. Ensiksi kuitenkin hyödynnettiin Taipalsaaren upeat kangasmetsät ja riistahirmut pääsivät vapaana kirmaamaan asiallisesti varustettuina - huomioliivit ja liina valjaisiin kiinni sekä itselle makkaraa reilusti mukaan. Pysyivät himot kurissa ilman liiallista verenpaineen nousua :) Hirvikärpäsetkin oli aika vähissä eikä karhujakaan näkynyt, joten sai vain nauttia lenkkeilystä.

Haukkulaaksoon päästyämme piti ensin käydä tarkistamassa lammelta, että näkyykö vesikirppuja jahdattavaksi. Ei näkynyt vaikka miten yritti juosta laiturin ja rannan väliä. Eivätkä edes onnistuneet tippumaan laiturilta :) Tosin vettä kyllä tuli taivaaltakin, joten märkiä oltiin jo valmiiksi.

Ei näy vesikirppuja, ei...

Kentälle pääsi ensin Lili. Alkuun lyhyt paikkamakuu, että sain sillä aikaa ruudun tehtyä. Hienosti pysyi takajalatkin paikoillaan eikä vaihdellut niitä sammakkoasentoon ja takaisin (ärsyttävä taipumus...). Jääviä otettiin niin, että kulki vapaasti mukana ja vähän pyöritettiin. Teki joka kerta oikeat asennot, maahanmeno erittäin nopea, seisominen pitää saada terävämmäksi. Lyhyitä pätkiä seuraamista, yritti välillä hyppiä, paikoitellen kelpo menoa. Luoksetulossa pitkältä matkalta jäi aivot johonkin matkalle - ensin tuli suoraan sivulle, mutta jäi seisomaan, toisella yrityksellä tuli erittäin tiiviisti, mutta eteen (alunperin opettettu näin), kolmannella kerralla alkoi jo muistikin pelaamaan. Noutoa tehtiin yksi toisto ja Liliksi aivan loistava. Nouto tuon kanssa on ollut niiiiin pitkä projekti, mutta nyt sillä on joku välähtänyt. Yrittää jopa varastaa kapulalle :) Paikallapysymistä vahvistettiin istu-käskyllä, loistava vauhti kapulle, heti kapula suuhun ja vauhdilla takaisin, pienellä vartalo-ohjauksella suoraan oikealle paikalle sivulle. Ehkä tämä tästä :) Loppuun "huvitteluna" ruutua kosketusalustan kanssa. Kerran kokeillut ruutua ilman alustaa, ei mitään reaktiota pysäytyskäskyyn, olisi varmaan etsinyt puoli kentää sitä alustaa... Pitänee alkaa kohta häivyttämään alustaa.

Milanin kuljetin vapaana kulkien autolta mäen ylös kentälle. Makkara voitti merkkailutarpeen, mutta selvästi kävi sisäistä kamppailua aiheesta :) Machouroksen ihanuuksia. Alkuun otettiin kontaktin pidempiaikaista pitämistä perusasennossa, no toimihaan tuo kun ei ole häiriötä. Luoksetulon pysäytyksiä pääosin lyhyeltä matkalta, seisomista muutaman kerran pidemmältä matkalta. Toimii, jos on pallo kädessä. Vielä ei ole alkanut ennakoimaan tai edes vauhtia hidastamaan. Istumista korkeasta vietistä, hyvin onnistui. Seuraamisessa askelsiirtymiä ja paikallaankäännöksiä, askeleissa oikealle vaatii hieman apua, muuten jää perusasento hieman vinoksi (pitäisi opettaa muutenkin takapään käyttöä), peruutus vielä makkara-avusteisesti, mutta selkeästi osaa nyt peruuttaa vieressäkin. Metallinoutoon haettiin vauhtia, pieni hetsaus ja palkkasin kesken tuomisen (ei tarvinnut tulla perusasentoon), yhden kerran lyhyen aikaa pohti kapulan ottamista (ei saanut palkkaa tästä), muut tuli aivan loistavasti! Kaukokäskyjä maahan-istu 10 metristä, nämä kyllä toimivat :)! Vielä ruutua, kerta kosketusalustalla ja loput suoraan pysäytyksellä, hyvä, hyvä. Aletaan nyt ottamaan enemmän suoraan pysäytystä, jos alkaa menemään taas liikaa merkkien luokse niin sitten muistutetaan paikkaa alustan kanssa.

Statuspäivitystä Milanin muista voittajan liikkeistä. Hyppynouto on tuttu juttu, estekorkeus on nyt vaan huomattavasti miellyttävämpi. Hypyn kanssa loistava motivaatio kapulalle. Tunnarissa harjoiteltiin ensin vain inhottavan pienen kapulan asiallista käsittelyä ja tuomista, vielä on töitä tehtävänä, mutta jotain tolkkua jo hommassa. Viime viikolla sain vihdoin ja viimein hankittua kapulatkin, joten päästiin tekemään itse tunnistamista. Aloitettiin kahdella kapulalla, joista toinen hajustamaton. Jälkikoira hoiti varmasti hommansa! Hieman jännitti, että mitä tapahtuu kun molemmissa kapuloissa on haju. Milan vielä vaikeutti tehtävää ryntäämällä kapuloiden päälle niin että oikea kapula lensi aivan väärän kapulan viereen. Nyt joutui nenä oikeasti hommiin, mutta oikea kapula tuli silti nopeasti ja varmasti. Lupaava alku! Toistaiseksi Milan ilmaisee tunnarikapulat kuten jälkikepitkin eli seisoen vieressä ja nenällä osoittaen, mutta se on ok tässä vaiheessa. Tuomista harjoitellaan sitten erikseen. Lili ilmaisi mielipiteensä tunnarikapuloista varastaen yhden vanhan puukorista ja silputen sen :)