Uusia tuulia agiliitelyssä

Eilen oli vuorossa partojen agitreenit. Tauon jälkeen päästiin takaisin halliin treenaamaan (eipä siellä ulkokentällä olisi enää mitään nähnytkään), kivituhka-alusta oli vaihtunut tekonurmeen. Ihanaa! Kivituhka on muuten loistava pohja, mutta kun se sotkee. Ei voi uskoa minkä määrän snautserin parta pahimmillaan saa sitä kivituhkaa kerättyä ja suolattuna se ei niin helposti lähde pois. Nyt pysyy koirat, lelut ja omat kengätkin puhtaana! Koirat eivät vierastaneet uutta alustaa mitenkään, eivätkä edes onnistuneet sutimaan käännöksissä :) Uuden ryhmäjaon myötä harjoitukset siirtyivät torstai-iltaan ja kouluttajakin vaihtui. Vaikka sitä olisi ollut mukava jatkaa entisellä kokoonpanolla niin ehkä joskus muutos tekee vain hyvää kehitykselle.

Treenailun aloitti Lili. Yhtä radan kohtaa mietin kahdella vaihtoehdolla ja enkä nyt edes muista miten sen sitten lopulta tein :), mutta Lili kuitenkin ymmärsi minun "heilumiset" ihan oikein. Puomin kontaktia vahvistettiin kosketusalustalla ja makkaralla, pujottelu jouduttiin ottamaan muutaman kerran uusiksi kun viimeaikaisen vähäisen harjoittelun takia pujottelu oikealta puolelta hieman tökkii (pieleen menee joko aloitus tai lopetus). Putken haki hienosti pimeästä kulmastakin ilman että minä olisin sitä mitenkään hienosti sinne ohjannut.

Milanille tällaiset "este nenän edessä mutta ei mennäkään siitä" on myrkkyä. Suoraviivaisella radalla vahvasti estehakuinen koira on helppo tapaus, oikea laiskan ohjaajan unelma :) Hyviä vinkkejä tähän ongelmaan saatiinkin. Ensinnäkin korvataan täällä-käsky koiran nimellä (saas nähdä milloin tämä alkaa tulla selkärangasta), ohjauksen kanssa pitää olla niin ajoissa ettei ehdi valikoimaan esteitä (tämä onkin jo sitten oikeasti vaikeaa, koska lukitsee esteet tosi aikaisessa vaiheessa). Erittäin hyödyllinen huomio oli, ettei koiralle pidä antaa liikaa tilaa näissä vaikeissa kohdissa. Ja minä kun olen yrittänyt tehdä juuri päinvastoin eli omalla liikkeella ja sijoittumisella yrittänyt viestittää seuraavaa estettä. Eipä Milan pahemmin minua tarvitse esteiden suorittamiseen, menee ne hyvin itsekin ja mieluiten juuri se joka on nenän edessä. Pujottelun tai A-esteen ollessa kyseessä, ne voivat olla missä tahansa, mutta silti ne pongataan vaikka miten hankalasta kulmasta. Viime kerralla pujottelu oikealta puolelta tuotti pitkästä aikaa vaikeuksia, mutta nyt meni sekin hienosti.

Lisätty jonkinnäköinen ratapiirros:

Milanin puomikammo pitäisi ottaa nyt tehokäsittelyyn, hirveästi ei tällä harjoittelumäärällä ole edistytty. Jokin aika sitten Milan onnistui lentämään puomilta alas kun oli niin kiire kontaktille. Tämän jälkeen teki muutaman toiston ok, kunnes muisti että tässähän on jotain sattunut, josta syystä ryntäsi käpälät sutien ylösmenolta tasaiselle ja taas lennettiin alas. Auts! Milan on jonkin sortin masokisti, puomille on hirveä himo, mutta puolessa välissä ylösmenoa jumitetaan, siinä sitten vähän aikaa ollaan kauhun vallassa, jonka jälkeen yritetään taas rynnätä tasaiselle. Tästä ryntäilystä pitäisi nyt päästä eroon, menisi vaikka tuon pätkän hitaammin. Enää ei olisi varaa puomilta tippua, muutaman kerran olen jo joutunut valjaista pelastamaan vaikka miten rauhallisesti yritetään mennä :( Saas nähdä mihin asti kisaaminen tämän ongelman takia siirtyy, ei niitä hyppyratoja pelkästään viitsi kiertää.