perjantai 22. lokakuuta 2010

Edistystä!

Alkaakohan sitä olla jo jonkin sortin himotreenaaja, kun huomaa käyvänsä agia treenaamassa kaksi kertaa päivässä :) Mutta onhan sitä hyödynnettävä harjoittelupaikan läheisyys ja näin sitä edistymistä tapahtuu.

Aamulla otettiin ensin yksittäisenä kontakteja sekä pujottelua. Sen jälkeen hyödynnettiin kentällä valmiina ollut rata, joka oli jokseenkin tällainen:























Ensimmäisellä yrityksellä Milan hyppäsi keinulta pois, mikälie flashback iskenyt. Otettiin uusiksi alusta asti, eikä enää ongelmia. Kepitkin haettiin hienosti ilman mitään apuja, loistavaa!!! Lili löysi ekalla kerralla itsensä keinun sijaan A:lta, mutta siitä voi enempi syyttää lepsua ohjausta. Vaikka käsiavut onkin periaatteessa pannassa pujottelun kanssa, niin silti sitä piti kokeilla tuossa kohtaa, kun itse oli jo lähes valmiiksi aloituskohdassa. Pieni näyttö neidille oikeasta aloitusvälistä ja sehän toimi! Mahdollisesti olisi toiminut ilmankin, mutta tulipahan kokeiltua.

Ennen illan ryhmätreenejä Kiia kävi juoksuttamassa snakut oivaan vireeseen pellolla. Lili tykkäis että olisi kaveri jonka kanssa juosta ja eihän Milan voinut vastustaa kiusausta käydä kakaroita pöläyttämässä kun olivat vauhtiin päässeet :) Illan treeni oli kiva ja näytti suunnilleen tältä:























Eniten tässä huolestutti 7-8-9 väli. Pituus oli lähellä maksimia, jota ei olla koskaan treenattu edes suoraan, ja vaikea arvioida että kuinka pitkälle koira piti ensin viedä että saa hyvän vauhdin (ja ilman että koira on 2 hypyllä). 8 hyppy oli vaikeassa kulmassa ja keppikulmakin varsin haasteellinen meidän tasoon nähden. Milanin kanssa tehtiin ensin varman päälle, mutta varsin tökkivällä suorituksella. Ja edelleen pitäis muistaa käyttää sitä koiran nimeä huuteluun... Kepit mentiin oikein ohjaajan pöllöilystä huolimatta, jippiii!!! Sanna neuvoikin hyvän tavan viedä 8 hypylle eli koira vaan lähetetään pituudelta ja sitten "tönäistään" toisella kädellä menemään kepeille. Olin varsin skeptinen tämän onnistumiseen, mutta näköjään pitää vaan luottaa koiriin enemmän, sen verran hyvin toimi molemmilla heti ensi yrittämällä. Milanin kepeille meno oli niin hieno, että olin jo tämän jälkeen aivan ekstaasissa - ei ole mennyt harjoittelu hukkaan!!!

Lilin kanssa halusin kokeilla alkuun jotain muuta eli menin 2 hypyn taakse kättä heiluttamaan (niisto?) ja siitä sitten oikea-aikaisesti liikkeelle. Tätä pitää kokeilla Milaninkin kanssa oli sen verran kätevä. Lili meni oikein nätisti rataa, mutta pituudella kävi ilmeisesti arviointivirhe ja rysäytti viimeiset palikat nurin. Voi harmi... Edelliseltä hypyltä asti uusiksi ja mitä tekee Lili kepeillä minun epäilyksistä huolimatta, tekee ne täysin oikein ilman mitään apuja! Tuuletuksen paikka :)!!! Kontaktitkin toimi. Voipi olla, että Lili aloittaa virallisen kisauransa jo marraskuussa Hannelen kanssa, joka tapauksessa maantaina on epiksien vuoro. Toivottavasti tämä vire jatkuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti