Iltatähden loisteessa

Keskiviikkona uhmasimme pakkasta (-17, grrr...) ja vetäistiin pikatokoilut Iltatähden parkkipaikalla. Pääpaino Milanilla ruudussa ja luoksetulon pysäytyksissä, niitä kun ei voi esim. kotona treenata tilanpuutteen takia. Alkulämmittelynä seuraamista sekä liikkeestä istumista. Ruutu ensin kokeenomaisesti ja sitten lähetyksiä lyhyeltä matkalta ja oikean paikan hakemista, loppuun yksi meno suoraan alustalle/palkalle. Hieman hakee vielä turhan reunaan kartioiden luokse (on kuitenkin ruudussa), keskikohdan hakemista vahvistettava koko ajan. Maassa makoilu tuossa pakkasessa ei hirveästi houkutellut, mutta annettakoon se nyt anteeksi :) Sitten luoksetulon pysäytykset - ja sehän pysähtyi, jee :)! Pari kertaa piti huomauttaa pitkäksi tulemisesta ja jonkun kerran ennakoikin, mutta myös varsin hienoja pysäytyksiä saatiin aikaiseksi. Noh, eihän tuota ole harjoiteltukaan vasta kuin puolitoista vuotta ja tuskin vielä ollaan pälkähästä päästy. Sormien säästämiseksi pakkaselta tehtiin tunnaria vasta kotona. Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta näyttäisi että Milanilla on tuon suhteen nyt selvästi välähtänyt! Kakeja myöskin kotona useampaa vaihtoa putkeen, välillä menee väärään asentoon, itse täytyy nyt pitää huolta että käsimerkit on todella selvät ja tietty "paine" päällä keskittymisen varmistamiseksi niin ei ala jätkä innotuksissaan arpomaan mitä sattuu kun ei kuuntele/katso mitä pitäisi tehdä. Vielä on töitä tehtävänä, mutta sellainen kutina alkaa olla että jossain vaiheessa tänä vuonna saadaan vielä ihan kivojakin tuloksia aikaiseksi!

Lili treenasi alkulämmittelynä myöskin pieniä pätkiä seuraamista sekä jääviä. Muuten keskityttiin luoksetulon pysäytykseen. Aina sitä on johonkin suuntaan pompattava. Ihan hyviä pysäytyksiä tuli silloin kun teki loppupompun paikallaan ylöspäin eikä eteenpäin. Aika monta toistoa vaadittiin, mutta ennakointia/jumittamista ei ole vähään aikaan esiintynytkään. Itseä aina vaan kauhistuttaa katsoa sitä kaasu pohjassa tulemista, että tuostako tuon nyt sitten pitäisi vielä pysähtyä noin niikuin rungonmitaan sisään. Joo, ei...

Tällä viikolla hiihtokelit jatkuivat. Tai no, tiistaina harrastettiin enemmän tai vähemmän umpihankihiihtoa, mutta eipä se eräiden menohaluja näyttänyt hillitsevän. Eilen sitten nautiskeltiin lähes loistavista olosuhteista (sukset kyllä kaipaa taas voitelua) ja vetäistiin neljä kierrosta. Ensimmäistä kertaa onnistuin vetämään tälle talvelle tuolla ladulla nurinkin (jäällä voi kaatuilla tasaisella suorallakin maisemia katsellessa :). En koskaan ehdi laittamaan lähdössä sauvoja kunnolla kiinni, kun joku repii pelihousujaan siinä edessä kun ei mennä jo, ja huitasenkin sauvojen tarrat kiinni vasta ekan ylämäen jälkeen. Eikös sitä nyt sitten pitänyt tyrkätä sauva suksen eteen ja täydessä vauhdissa turvalleen. Kömmit ylös ja koira nykäisee juuri sopivasti ja taas nurin. Onneksi ei kukaan lähtenyt heti perään, oltaisiin saatu hyvä ketjukolari aikaiseksi :)

Kuvia ensimmäiseltä hiihtotalvelta Kuolimon jään koirahiihtoladulta Savitaipaleella, Milan 1.5 v.

Räyh, räyh, mennään jo!

Vielä jaksaa juosta kuvaajallekin 5 km lenkin jälkeen!

Intoa heti ensimmäisistä kerroista lähtien (nykyään enemmän tai vähemmän kilahtanut), varusteista näkee että ensimmäisten kertojen kokeiluun on kaivettu jotain sinne päin kaapin perukoilta. Aika nopeasti sitten hankittiinkin kunnon varusteet. Sukset on vielä samat. Eilisestä opittiin, ettei ehkä kannata jättää niitä suksia pitkin parkkipaikkaa, voi vaikka joku karauttaa muuten ne autolla yli :) Mutta säikähdyksellä selvittiin, eikä tarvitse lähteä suksikauppaan.