Nomin ultra oli maanantaina ja olin aika luottavainen tiineyden suhteen vaikka tässä vaiheessa ei selviä fyysisiä merkkejä olekaan havaittavissa. Ehkä olisi sittenkin pitänyt ottaa heti alkuun mitat vyötäröltä vertailun vuoksi, silmämääräisesti näyttää jo vähän tukevammalta. Eikä sitä painoa ole ainakaan liiallisella syömisellä saatu. Sitä on saanut ottaa käyttöön lähes kaikki konstit, että saa neidille jotain maistumaan. Ja se mikä maistuu edellisellä kerralla ei maistu enää toisella. Tai sitten kupista ei voi syödä, mutta suoraan kädestä tai vaikkapa aktivointipallosta voi. Ikinä ole ollut tällaisia oireita aikaisemmin juoksujenkaan jälkeen vaan kaikki mitä on tarjottu niin on syöty hyvällä ruokahalulla.
Ennen varsinaista ultrausta eläinlääkäri kopeloi Nomin ja sen perusteella oli vähän epäileväinen että olisi kantavana kun oli vielä niin pienenä. Vielä ei tässä kohtaa oma luotto mennyt ja onneksi ultrassa näkyi heti pentuja niin ei alkanut sen enempää siinä kohtaa hikoiluttamaan :D
Ja ei muuten ole maailmassa mitään söpömpää kuin musta-hopean kääpiösnautserin pentu ;) Saa taas harmaat kaverit vähän ihmetellä että mitäs tyyppejä nämä taas on ja kuinka monta niitä nyt tuleekaan :D
Sitten ei muuta kuin valmistautumaan mammalomaan. Kävelylenkeillä Nomi kulkee ihan normaalisti mukana muiden kanssa ja reippaasti meneekin flexin kanssa. Juoksu- ja hiihtolenkkien ajaksi saa nyt jo jäädä kotiin toisen sairaslomalaisen Lilin seuraksi. Onneksi noita koiria riittää niin ei tarvitse ihan yksin hiihdellä :) Vielä Milan jaksaa - ei ehkä enää samaa vauhtia kuin nuorempana tai sitten odottelee vaan Liliä rinnalle kirittämään :) Lili onneksi toipuu hyvää vauhtia pattien poistostaan, joten kauaa ei tarvitse enää odotella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti