Läheltä piti

Agilityn täyteinen viikonloppu taas takana. Aloitetaan takoperin eli eilisestä sunnuntaista. Lilin ensimmäiset 3-luokan startit piirinmestaruuskisoissa vaatimattomattomasti :) No tapelkoot muut mestaruuksista ja serteistä, meille riittää tässä vaiheessa vielä hyvä oma suoritus. Oli muuten vaan nuo ensinnä mainitut lähempänä kuin jälkimmäiset...

Tuomarina kaukaa pohjoisesta Mika Moilanen. En voinut uskoa silmiäni kun näin agiradan, eihän tuollaisia suoria löydy enää edes 1-luokan radoista. Ja toki kun saadaan vauhti päälle niin sitten joku pieni killeri. Rimat agiradalla 65 cm, sopii meille, todennäköisemmin joku muu niitä rimoja roiskii kuin "onks-tuo-muka-maksi" Lili :) Alku rennon letkeästi, sain jopa tehtyä jaakotuksen ennen keppejä olleelle hypylle! Killeri oli sitten suoran putken jälkeinen takaakierto, ei olla kertaakaan edes harjoiteltu kovassa vauhdissa ja aivan suoraan tultuna. Olisi vaan pitänyt luottaa koiraan, _kevyt_ haltuunotto ja lähetys takaakiertoon ja twistillä sitten putkeen. Ois toiminu tai sitten ei :) Nyt aivan liian voimakas haltuunotto ja Lili on ihan ihmeissään että mihin, mihin. Työllä ja tuskalla takaakiertoon ja sitten taas pihalla. Koira sinkoilee taas ties mihin, kun ei tule ohjeita. Ei ratavirhettä, mutta aikaa paloi miljoonasti. A:lle taas liian voimakas linjankorjauskäsky. Jos huudetaan tänne, niin varmaan koira on silloin tulossa luokse eikä menossa esteelle. Ei antanut tuomari kieltoa, joten taas vaan kulutettiin aikaa. Muurille olisi pitänyt päästää myös ajoissa, ajan tuhlausta. Maalissa ilman ratavirheitä, mutta valitettavasti yliaikaa 0,18 s. Joo, ei kolmosissa ole enää varaa noin paljoa säätää. Pikkasen harmitti, että eka nolla jäi noin lähelle. Radalle ilmoittautuneita oli 45 ja olihan nollat tiukassa. Lopulta niitä tuli vain yksi, joten Lili parhaana yliaikaisena toinen. Ja toki kisan voittanut oli jo agilityvalio, joten serti olisi siirtynyt tokalle, jos vaan olisi ollut nolla. Eli Lili jäi siis kiven alla olevasta valion arvoon tarvittavasta agilitysertistä 18 sekunninsadasosaa... Ja kun videolta katsoo, että kuinka monessa kohtaa tuon ajan olisi voinut nipistää. Tai no aika hemmetin paljon enemmänkin. Melkein hylky olisi ollut parempi, ei sertejä jätetä noin ottamatta kun melkein hopealautasella nenän eteen tarjotaan. Aaargh!


Hyppyradalle käännetyssä järjestyksessä eli Lilin kanssa startattiin toiseksi viimeisenä. Rimat laskettiin 60 cm (?!?) Radan muurin jälkeinen elämä oli suoraan sanottuna veemäinen. Jo minikoirien kanssa oli vaikeuksia ehtiä. Mitäs tekis... Sylkkärillä menis ehkä yksi tai kaksi hyppyä hyvässä lykyssä, mutta sitten oltaisiin kaukana takana ja ohjaa nyt sieltä, putkeen olisi uponnut viimeistään. Jos olis jalat mallia Usain Bolt niin persjätöt vois toimia, auttaisi toki jos koira ymmärtäisi ne puolenvaihdotkin ja irtoaisi siitä takaakiertoon.... Ei muuta kuin valssia vaan kehiin! Videostakin näkee mitä Lili on mieltä moisesta typerästä ideasta. Ei lähtenyt Lili valsseihin mukaan, joka ei ainakaan vähentänyt tuskaa. Ja mikä idea oli vaihtaa alunperin suunniteltu päällejuoksu taas valssiin putken jälkeen. Tämän radan jälkeen en varmaan valssaa enää missään :) Myönnettäköön, että pääsi muutama kirosanan tyyppinen kesken radan... Typeryyden huipensi kepeillä säätäminen. Toki Liliä pitää käydä auttamassa alkuun. Varmuuden vuoksi. Niin muutkin tekee. ÄLÄ IKINÄ ENÄÄ TUNGE NIITÄ KÄSIÄ SINNE PUJOTTELUUN! Ja kielto väärästä aloituksesta ja kun ei radalla oltu vielä viihdytty tarpeeksi kauan niin voihan sitä vielä aloittaa pujottelua uudestaan. Maalissa ratavirheitä 5 ja yliaikaa (kas kummaa) jotain puolentoista sekunnin luokkaa. Kaikkien aikojen hirvein rata!


Kahden radan yhteistuloksissa kuudes yli neljänkymmenen koirakon joukossa, johon olisi voinut olla tyytyväinen hyvillä suorituksilla. Ilman tokaradan aivan turhaa pujotteluvirhettä oltaisiin oltu vähintään toisia ja taisteltu jopa voitosta. Eh heh... Olihan aikamoinen jättipotti tarjolla. Jatkossa otan kyllä mieluummin tyylikkäämmällä ohjauksella hylyt, kun väännän väkisin tulosta, jolla ei ole mitään merkitystä. Vain nollat ratkaisee ja kolmosissa myös aikakin hemmetin paljon. Se on kaikki tai ei mitään :)

Milan kisasi lauantaina Johanna Nybergin 1-luokan radoilla. Milan oli hyvässä vauhdissa ja mikäs noilla radoilla oli mentäessä. Mutta minkäs teet, kun viime hetkellä putki houkuttaa enemmän kuin hyppy vaikka sinne ollaan jo kovaa vauhtia menemässä... Asiaa ei välttämättä auttanut ohjaajan ennen aikainen vastaisen käden käyttö joka saattoi kääntää rintakehää hieman kohti putkea.


Toisen radan alkuun pientä riskiä. Jos jään varmistamaan alkua niin sitten ollaan putken jälkeen myöhässä. Todennäköisesti Milan olisi hakenut renkaan ongelmitta. Nyt laskin sen varaan, että kyllä se sieltä perässä tulee oikein. No, tuli perässä, mutta vaihtoi vaan puolta puomille :) Eikä tästä nyt niin kauaa ole kun puomi oli niin kamala, ettei sinne voi millään mennä... Ei parane näköjään liikaa käskyttää putkessa, osaa kääntyä myös sielläkin. Ja oishan tuon varmaan ehtinyt putken päästä hakeakin.


Virheet opettaa kummasti :) Ja treeni-into senkun kasvaa!