"Snautseri seisoo"

Vieruskaverin veret seisauttava kommentti paikkamakuun piilossa. Miten ikinä voi olla mahdollista, että Lili nousee paikkamakuusta, ei voi käsittää. Epäuskosta epätoivoon, tämä koe oli sitten tässä. Ei paikkamakuun nollan jälkeen enää ykköstulosta tehdä. Tuomarin mukaan oli noussut seisomaan 15-20 s sen jälkeen kun oltiin menty piiloon, seisonut minuutin verran ja käynyt takaisin maahan. Tälle ei varmaan koskaan saada selitystä, Lili oli ihan normi vireessä, olosuhteet jees eikä mitään ylimääräistä häiriötä. Lili autoon ja Milanin kanssa lenkille vähän tasaantumaan. Teki mieli jättää loput liikkeet tekemättä. Teoriassa toki mahdollisuus vielä ykköstulokseen, mutta edellyttäisi aika nappisuoritusta, joka Lililtä toki parhaimmillaan onnistuu. AVO-luokassa oli paljon koiria ja meidän vuoro vasta loppupuolella. Siihen mennessä pahimmat pettymykset jo nielty ja päätettiin lähteä tekemään hyvä, rento suoritus ja Lilille mahdollisuus ansaita palkkansa.

Olihan Lili vireessä :) Tuomarointia jatkoi Markku Mäntynen.

• Paikkamakuu: 0. Seisoi osan aikaa. Täysi mysteeri.
• Seuraaminen: 8,5. Paikoitellen hyvää menoa, lopussa lipsahti taas väljäksi.
• Maahanmeno: 10
• Luoksetulo: 10. Ei sit ollu viime kertainen vahinko :D Tehokas uusi käskysana. Poikkeukselliset järjestelyt kun pysäytysmerkit puuttui kehästä kokonaan.
• Seisominen: 10
• Nouto: 9,5. Loppuasento hieman väljä sivusuunnassa.
• Kauko-ohjaus: 9. Eikös Lili juuri ennen ekaa käskyä kääntänyt päänsä jonkun äänen perään, joten ekaan istumiseen kaksi käskyä. Muuten perfect!
• Hyppy: 10
• Kokonaisvaikutus: 9

Harmittelin tuomarille, että vielä pitää kokeeseen tulla, ei päästä lopettamaan. Johon tuomari totesi, ettei pidäkään, koira on hyvä ja sinä ohjaat sitä hyvin. Laiha lohtu... Mutta päästiin sentään lopettamaan hyvään suoritukseen.

Autolla Lilin nautiskellessa palkkaansa (=aamuruoka) aloin mielessäni laskea, että riittäisköhän pisteet sittenkin. Lähelle joka tapauksessa mennään. Tuurilla tietysti jäädään juuri pari pistettä vajaaksi. Imatralla oli nopea tulospalvelu ja seinällä olevaa lappua piti tavata moneen kertaan ja tarkkaan sekä vielä kysyä vieruskavereilta sekä koetoimitsijalta, että näkevätkö he saman kuin minä: 162 pistettä, 1-tulos ja TK2!!! MIELETÖNTÄ!!! Kokeen jatkuessa piti käydä monta kertaa vielä tarkistamassa ettei ollut mitään virhettä käynyt vaan tulos on ja pysyy. Mutta niin se on nyt kisakirjassakin :)

Jossittelu on turhaa, mutta jossitellaan silti... Oishan se ollut mukava päätös (toistaiseksi), kun olisi piirinmestaruuskisoissa voittanut luokan selvästi yli 190 pisteillä. Se olisi ollut lopputulos normipaikkamakuulla. Ja toki vielä jos olisi ottanut kakeista kympin niin pisteet olisi ollut huimat 195... Ja kerrankin olisi ollut niin hienot, isot pokaalit. Pieniä käpyisiä meillä onkin jo ihan liian iso kokoelma. Vaikka kaikki ne päätyy nopeasti kaapin perukoille, eivät oikein sovellu meikäläisen sisustusmakuun :) Oishan tuossa voinut käydä huonomminkin... Nyt päästään keskittymään vähäksi aikaa vain agilityyn. Vähän kyllä meinasin ettei Lilin kanssa voittajaan mennä ikinä, mutta saas nähdä raatitaanko tähän jättää. Neidissähän on potentiaalia, mutta eipä taida omistajalla riittää aika treenata kahta päälajia ja vielä kolmella koiralla...

Vielä loppuun Lili viime viikoisten ruusukkeiden kera:

Tänään kotimatkalla käytiin ostamassa säkillinen possunkorvia ja kanan sydämiä. Epäilemättä mieluisat palkinnot :) Ja omistajalla ansaittu hermojen lepuutusjäätelö!