Ja asiaan... Tällä kertaa ei saatu valmista ratapiirosta, mutta piirsin tuon paprulle jo paikan päällä, niin ei vääristäne totuutta liiaksi:
Kolmoselle ennakoiva valssi, jossa ei saanut ottaa askeltakaan taaksepäin! Joutui ihan keskittymään... Ennakoivaa myös neloselle ja siitä lähetys kepeille. Leikkaus kun koira kolmannessa välissä (vaihtoehto leikkaukselle peruuttelu neloselta ja sitten valssi). Tämä onnistui jopa toisella yrittämällä eli Lili kesti leikkauksen ja pujotteli myös loppuun asti vaikka itse jäin selvästi taakse. Tällaiset kuviot olivat vasta "pitäisi-alkaa-harjoittelemaan" listalla :) Heitto takaakiertoon ja sen jälkeen tyylikkäästi tuplapersjättö ennen A:ta :) En edes halunnut yrittää muita vaihtoehtoja, vaan olin päättänyt että tuo pitää saada pakosti onnistumaan (persjätöt siis 8-9 ja 9-10 väleihin). Lili onneksi hakee esteet hyvin, kun edes jotenkin sinne päin osoittaa, ei kyllä itse kykene kääntämään päätä niin paljon että olisi itse nähnyt että tuleeko varmasti, jos meinasi johonkin ehtiä. Valssi 11-12 väliin aivan 11 siivekkeen kohdalla, ei valuteta! 12 niistolla oikean siivekkeen kautta niin että astutaan itse yksi askel toiselle puolelle, niin auttaa kääntymisessä. Muurille kokeiltiin ensin, että menen keppien ja putken väliin ja sieltä tyrkkäämällä sais linjan korjattua. No ei toiminut, joten ei auttanut muuta kuin käydä puomin jälkeen hieman tekemässä kulmaa (ehkä johonkin puoliväliin max.), ja sitten vetämällä putkeen. Putkijarrutus meni hankalaksi kuten piti käydä niin pitkällä itsekin juoksemassa, mutta kääntyihän tuo putkesta hyvin myös huutamalla. Ei lipsahtanut kertaakaan hypylle :) Hypyn 17 taakse vekkiä, että olisi ollut suora linja lähettää putkeen. Tätä kohtaa sitten uusittiin eräänkin kerran ja aina puomilta asti vauhtia hakien. A vetää Liliä kuin magneetti, joten oman kropan kanssa piti olla ylitarkkana, mikäs sen helpompaa... Lopulta ei arvannut käyttää enää käsiä ollenkaan, oma juoksulinja vekkauksen jälkeen vain kohti puomia. Valssi 19 jälkeen ja sitten kepeille. Tais Liliäkin jo väsymys painaa, ei nimittäin saatu keppejä toimimaan leikkauksella. Lopetti viimeistään siinä vaiheessa, kun Timo ehti hihkaisemaan "hyvä"... Mennään sitten toistapuolen ja päällejuoksu loppuun, ei sekään kelvannut. Ei sitten jäänyt muita vaihtoehtoja kuin heittää kepeille putkeen ja vauhdilla itse toiseen päähän, että ehti kääntämään muurille. 25 saksalaisella ja koiran lähetys taakse niin pääsi hyvin alta pois. 26 niistolla yksi askel yli astuttuna.
Tuota keppikuviota harjoittelemme heti kun seuraavan kerran hallille selvitään eli siis keskiviikkona! Etupalkka ja tutut kepit niin varmasti onnistuu helpommin.
Edellisellä kerralla treeneissä oltiin myös jo keppiteemassa, kun treenailtiin avokulmia (sekä ennakoivaa valssia). Nomi treenaili rengasta ja kun neiti ei sitä näköjään tykkää treenata erillisenä esteenä niin pistettiin se sitten "radalle". Kaksi U-putkea vastakkain ja toiseen väliin rengas ja toiseen muuri. Ei vois olla helpompaa :) Puomi houkutti Nomia taas siihen malliin, että kokeiltiin nyt ekaa kertaa kontaktiopetuksen aloituksen jälkeen kokonaista puomia. Vauhti ei ollut päätä huimaava tällä kertaa, mutta ehkä siitä johtuen malttoi tehdä hienon 2on2offin vaikka oli kentän laidalla häiriötäkin. Hieno pieni otus :) Keppejä hinkattiin myöskin.
Lauantaina oli taas tokon vuoro. Uusi päivä, uudet ongelmat...? Lilillä oli nyt istuminen hukassa ja ruutu oli ison neidin mielestä noudampa nuo tuolla vähän matkan päässä olevat kapulat yksitellen ensin... Ruutu löytyi vasta kun noudettavat oli loppu. Nyt on pohdinassa, että jatkanko ruutua Lilin kanssa kontaktialustalla, sen verran pahasti näyttää olevan fiksoituneen siihen. Milan on opetettu alustalla, mutta kyllä se silti jo nopeasti hahmotti ne merkitkin. Voishan sitä kokeilla naksutella oikeaa paikkaa. Milanin luoksetulon pysäytysongelma jatkui tälläkin kertaa, jostain on nyt keksinyt että ensimmäinen pysäytys on maihin... Mutta kakeissa ei jumittanut, eikä arponut vaihtoja! Tunnarikin oli oikein mainio, jos ei kiinnitä liikaa huomiota pikkuseikkaan, että se oikea kapula oli mehustunut muutaman minuutin makkarapussissa :) Mutta kun aiemmin ei sekään toiminut, kun ei malttanut haistella yhtään, joten edistystä sekin. Kapulan pitotreeniä kyllä luvassa, onnistunut suoritus houkuttaa tekemään kapulasta taas tulitikkuja...
Arkistojen kätköistä... Lili viimeisessä alo-luokan kokeessa syksyllä 2010 Kiurun Veeran kuvaamana:
Kun kenttä oli kerran jo tyhjä esteistä, niin sinne oli hyvä rakennella Nomille vauhdikas aksailurata. Kolme putkea isoon "ympyrään" ja väliin aina muutama hyppy, rengaskin sinne eksyi. Itse kun juoksi sisäkurvissa niin olisi ehtinyt hyvin koko matkan vedättämään, mutta ensisijaisesti tehtiin pätkissä irtoamistreeniä etupalkalle. Loppuun vielä onnistuneet keinun paukuttelut.
Kuten viimeeksi vähän lupailin, niin hiihtokausi on nyt käynnistetty myös koirien osalta. Tai no Nomi oli Muskan kanssa leikkimässä... Hiihtohulluus on selvästi tarttuvaa, kun mykkä-Lilikin alkoi jo ääntelehtimään kotona varusteet nähtyään. Miellyttävä automatka kera kiljuhanhen. Ei voinut hiihtää vähempää kuin kolme kierrosta näin alkuun, vaikka viimeisellä kierroksella alkoi lumipaakut tassujen välissä haittaamaan. Mutta kerta eivät malttaneet pysähtyä sen vertaa, että olisi otettu pois, niin sitten ei auta muuta kuin kärsiä. Huominen hiihtokerta jää valitettavasti väliin, mutta ehkä tämä kroppa on jo sen hierojakäynnin ansainnut? Tänään pääsee Milan ja Nomi (sentään erikseen) potkukelkkailemaan, kun saivat eilen tyytyä kotimiehen ja -tytön osaan Lilin viilettäessä radalla. Lilille pakollinen lepopäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti